Markkinointiyhteistyö
Kauniin aurinkoisessa mutta hyytävän jäisen tuulen
viilentämässä kevätillassa sujahdimme hieman jännittyneinä sisään maineikkaan
ravintola Kappelin ovesta. Pitkäperjantai-ilta vaikutti sujuvan valoisassa
ravintolassa leppoisasti. Iloinen hälinä, astioiden kilinä ja kevyt puheensorina
toivottivat meidät tervetulleiksi lähes täyteen ravintolaan.
Vakavailmeinen hovimestari johdatti meidät kahden hengen
ikkunapöytään aivan pyöreän ovellisen nurkkaerkkerin tuntumaan rakennuksen
länsisiipeen. Takkeja varten nökötti toisen erkkerin liepeillä pystynaulakko.
Jo tästä asetelmasta välittyy nykyisen Kappelin perustunnelma: samaan aikaan
mutkattoman rento ja arvokkaan hienostunut, moderni ja perinteitä kunnioittava.
Lämpölasi-ikkunan läpi katseltuna kevätilta vaikutti jo
lämpimämmältä, ja oli helppo suostua, kun paikalle rientänyt ystävällinen
tarjoilija ehdotti alkuun lasillisia kuohuviiniä. Niitä siemaillessamme ja
ruokalistoja tutkaillessamme seuralainen huomasi kyynärpäänsä tuntumassa
kilven, joka kertoi pöytämme olleen Eino
Leinon legendaarinen kantapöytä! Kirjallisuusihmisen sydän kyllä sykähti!
Mikäpä olisi siinä nauttia illallista kaikessa rauhassa ja miettiä, mitä
kaikkea pöydän ääressä onkaan puhuttu ja mietiskelty.
Saman kristallikruunun alla valkoisten pöytäliinojen hohteessa
ovat Esplanadin vilinää seuranneet muutkin tunnetut kulttuurihenkilöt, kuten Akseli Gallen-Kallela, Jean Sibelius, L. Onerva ja Juhani Aho.
Viimeksi mainittu on kirjoittanutkin Kappelista:
”Oi,
jos olisi Kappeli tuolla metsän reunassa aholla, jonne saisi mennä joka ilta
istumaan juoda tuutinkinsa ja syödä portsiooninsa ja sen päälle kahvia –
liköörin kera.”
(Juhani Aho, Helsinkiin,
Lastuja I-IV, 1909.)
Portsioonien
valintaan siis ryhdyimme mekin alkujuomamme kannustamina. Kappeli on
ilahduttavasti hyödyntänyt legendaarista menneisyyttään nykyhetkessä, eli
ravintolalla on tarina, kuten on muodikasta sanoa. Ruokalistalla on esimerkiksi
kolme menuvaihtoehtoa viinipaketteineen: Eino Leino (liha), L. Onerva (kasvis)
ja Jean Sibelius (kala). Kaikki kolme vaikuttivat mielenkiintoisilta, ja arvoin
pitkään, minkä valitsen. Päädyin lopulta Eino Leinoon, olimmehan hänen
kantapöydässäänkin.
 |
Alkupalana Kappelin kalalajitelma: lohitartar, kylmäsavustettua lohta, marinoitua silakkaa, hiillostettua siikaa, rosmariinikurkkua ja puikulaperunalettuja. |
 |
Jälkiruoaksi créme brûlée ja tyrnisorbetti sekä marinoitua tyrniä. Oli viedä kielen mennessään! |
Olimme paikalla
kutsuttuina, ja meitä passattiin esimerkillisesti. Tosin panimme merkille,
ettemme olleet mitenkään poikkeus, vaan kaikista ympärillämme olleista
asiakkaista pidettiin hyvää huolta. Iltaa oli viettämässä niin pariskuntia,
pieniä seurueita kuin perheitäkin. Myös turisteja Kappeli tuntuu viehättävän. Koska
tiukkaa pukukoodia ei ole, voi syömään tulla huoleti vaikka reissukamppeissaan.
 |
| Poistuttuamme ravintolasta moikkasimme vielä Eikkaa 😃. |
****
Ravintola Kappeli viettää tänä vuonna 150-vuotisjuhlavuottaan. Maineikkaan
ravintolan vaiheisiin voi tutustua ravintolan nettisivuilta, johon on koottu tietoa ja mielenkiintoisia linkkejä.
Hotelli- ja ravintolamuseon ja Kappelin kustantamasta Nautinnon nälkä -novelliantologia kannattaa lukea vierailun
alla tai sen jälkeen ainakin Virpi
Hämeen-Anttilan novelli Auki vain kesäisin, jossa kertautuu
ravintolan historia mielenkiintoisessa muodossa. Sain tuon novelliantologian
lahjaksi ravintolailtamme päätteeksi ja ilahduin kovasti. Sen kansien välissä
on kahdeksan ruoka-aiheista novellia Suomen eturivin nykykirjailijoilta ja aion
sen vielä lukea kokonaan, kunhan ehdin. Samoin on tavoitteeksi asetettu
aurinkoinen kesäpäivä ja Kappelin terassi… Ehkä jonain vuonna?
****
Tämä juttu on kirjoitettu markkinointiyhteistyönä, eli HOK-Elantoon kuuluva ravintola Kappeli on tarjonnut illan seuralaiselleni ja minulle tätä kirjoitusta ja Instagramissa julkaistua kuvaa vastaan. Lämmin kiitos!#Kappeli150 #ravintolakappeli
