Tämän aamun sanomalehdet kertoivat uutisia Kirjallisuuden valtionpalkinnon saajista, ja täytyy myöntää, että palkinnot menivät minustakin ihan sinne, mihin pitikin. Toisen palkinnoista sai Märta Tikkanen romaanista
Emma ja Uno. Rakkautta tottakai. Ehdin sen jo kevättalvella lukea ja siitä
tänne kirjoittaakin, ja pidin kovasti. Helsingin Sanomissa lainataan Tikkasen lausetta: "Fiktio voi olla jännittävämpää kuin todellisuus, jonka yllä se leijuu." Hienosti sanottu, ja siitähän
Emmassa ja Unossa on kyse; fiktiosta, joka leijuu faktan yllä keveästi kuin utu. Onnittelut Märta Tikkaselle, joka on palkinnon totisesti ansainnut paitsi tästä teoksesta myös elämäntyöstä.
Toinen Kirjallisuuden valtionpalkintokin myönnettiin sattumalta kirjasta, jonka olen lukenut! Kerrankin tiedän, mistä puhutaan. Saajana on suomentaja Kaijamari Sivill. Palkinto myönnettiin Anne Michaelsin romaanin Routaholvi käännöksestä. (Hesarissa muuten on RAutaholvi, ei Routa-, kuten pitäisi. Paikallislehdessäpä on oikein.) Tämäkin palkinto tuli ansaitusti, sillä Routaholvi on värikylläinen romaani. Sivill on suomentanut myös mm. Joyce Caol Oatesin tuotantoa.
