Vuonna 1946 Lyyli Huttunen on 37-vuotias työtön
kotiapulainen, joka on viettänyt sotavuodet ja muutamia sotaa edeltänyttäkin
vuotta Amerikassa piikomassa. Koska uranäkymät ovat laihat, Lyyli päättää
tarttua isäntänsä tarjoamaan mahdollisuuteen ja matkustaa takaisin Suomeen ja
Helsinkiin. Kenties kotimaassa voisi aloittaa uuden elämän?
Matkustaja-alus Île
de Francella Lyyli tapaa sirkustaiteilija Riku Loimolan, jonka ura on myös kääntymässä
ehtoopuolelle. Pariskunta onnistuu matkan aikana ratkaisemaan pankkiiri Robertsoniin
kohdistuneen kiristysvyyhden. Menestys siivittää Lyyliä ja Rikua tekemään isoja
ratkaisuja. Riku ehdottaa ensin Lyylille avioliittojärjestelyä, joka ratkaisisi
monta heidän pulmistaan, eikä vähiten Rikun homoseksuaalisuudesta aiheutuvia.
Lyyli voisi samassa yhteydessä alkaa käyttää uutta etunimeä. Lili Loimola kuulostaa
paljon hohdokkaammalta kuin Lyyli Huttunen. Lili tarttuu Rikun tarjoukseen, ja
niin hänestä tulee tuota pikaa rouva Loimola.
Sodasta toipuva Helsinki ei ole kaksinen paikka kotiin
palaaville, mutta pian Lili ja Riku saavat uuden toimeksiannon ja päättävät
ryhtyä tarjoamaan yksityisetsiväpalveluja. Joakim Holm -niminen sotainvalidi on
päätynyt omituiseen tilanteeseen. Hän on kiristänyt varakkaalta Henry Aaltokoskelta
rahaa uhkaamalla paljastaa tämän homoseksuaaliset taipumukset ja öiset
seikkailut Esplanadinpuistossa. Nyt hän kertoo saaneensa poliisin peräänsä ja
pestaa Lilin ja Rikun hankkimaan takaisin kiristyskirjeet.
Erikoinen toimeksianto johdattaa kaksikon matkustamaan lukuisia
kertoja raitiovaunulla sillan yli Kulosaareen, missä liikemies Henry Aaltokoski
asuu mahtavassa sukutalossaan kahden naimattoman sisarensa ja pyörätuolissa
istuvan isoäitinsä Helenan kanssa. Palveluskuntaa tuntuu olevan myös runsaasti,
mutta ainakin silmämääräisesti näyttää siltä, ettei puutarhuri ole tehtäviensä
tasalla. Hienon talon puutarha on retuperällä.
Lili tutustuu Aaltokoskien palvelustyttönä työskentelevään
Eeviin ja Riku neiti Aaltokoskiin, jotka kutsuvat Loimolat tuota pikaa seurapiirijuhliinsa.
Oivallinen tilaisuus selvittää, missä Henry Aaltokoski säilyttää kirjeenvaihtoaan!
Hiiviskellessään juhlien varjolla talon asukkaiden yksityistiloissa Lilille
selviää, että Eevi on kadonnut pari yötä takaperin yllään vain yöasunsa.
Kaksikko päättää kertoa huolensa Eevin kohtalosta Aaltokoskien juhlissakin
mukana olleelle komealle komisario Huhdalle.
Loimolat ja Huhta päätyvät lopulta tekemään yhteistyötä, kun
Aaltokoskien sotkuisen puutarhan perältä löytyy ikävä yllätys. Lili on ollut
enemmän kuin oikeassa ajatellessaan, että kaikilla on salaisuuksia. Kulosaaren
huviloiden asukkailla niitä tuntuu olevan kosolti, ja jokin niistä on niin
tulenarka, etteivät ihmishenget ole sen suojelemiseksi liian arvokkaita.
Laura Anderssonin esikoisteos Kuolema Kulosaaressa
aloittaa uuden Lili Loimola ratkaisee -dekkarisarjan, kuten nykyään ilmeisesti miltei
kaikki esikoisdekkarit. Andersson esitellään kustantajan sivuilla kirja-alan
ammattilaiseksi ja Agatha Christien arvoitusdekkarien ystäväksi.
Kuolema Kulosaaressa on tuhti yli 400-sivuinen esikoisdekkari,
ja tyyliltään se on nostalginen leppoisaa cozy mystery -linjaa edustava teos. Mukavaa
lisäkierrettä tarinaan tulee vahvasta queer-otteesta. Lili suhtautuu
myötämielisen ymmärtävästi puolisonsa suuntautumiseen ja kauhistelee olosuhteita,
joissa homojen on etsittävä kaltaistaan seuraa poliisia ja väkivaltaa
jatkuvasti peläten. Lili taas edustaa vahvasti emansipoitunutta ja omasta
urasta haaveilevaa naistyyppiä, jonka eteen viskotaan jatkuvasti erilaisia
esteitä ja ennakkoluuloja.
Pisteet siis ehdottomasti oivallisesti rakennetusta kiinnostavasta
päähenkilökaksikosta, joista Lilin osuus minäkertojana on selvästi dominoivampi.
Myös Riku pääsee välillä ääneen kertomaan tapahtumista omasta näkökulmastaan,
mutta harvemmin kuin Lili.
Ajankuva on samaten onnistunutta, vaikka esimerkiksi ajan
poliittisesti kireät tunnelmat jäävät lähinnä parin satunnaisen maininnan
varaan. Välillä tuntuu, että sodasta on kirjan henkilöiden mielestä kulunut
runsaastikin aikaa ainakin sen perusteella, miten sotavuosiin viitataan menneenä
aikana. Tapahtuma-ajankohta on joka tapauksessa valittu myös hyvin.
Juonessa on muutamia pahastikin onnahtavia kohtia, kuten jo
alkuasetelman kiristäjän avunpyyntö antaa aavistaa, mutta jos ei takerru liikaa
epäloogisiin ja epäuskottaviin yksityiskohtiin, kokonaisuus on mukavan
viihdyttävä.
Andersson kirjoittaa sujuvasti ja dialogipainotteisesti
liikoja maalailematta. Ruumiita tulee sopivaan tahtiin, jotta lukijan
mielenkiinto pysyy pitkän tarinan mittaan vireillä.
Mielelläni palaan Lilin ja Rikun seurassa 1940-luvun jälkivuosien
Helsinkiin ratkomaan kiperiä arvoituksia.
Laura Andersson: Kuolema Kulosaaressa
Otava 2022. 415 s.
Ennakkokappale.
