Mitä sanoa kirjasta, jonka
toivoisi jokaisen viihdyttävän kirjan ystävän lukevan, mutta joka on niin
juonivetoinen, ettei siitä voi oikein mitään kertoa paljastamatta liikaa? Lue
tämä kirja, jos pidät vangitsevasta psykologisesta jännityksestä ja siitä, ettei
voi hetkeäkään olla varma, mitä seuraavaksi tapahtuu. Lue tämä kirja, jos
sinulla on aikaa istua nenä kirjassa useampikin tunti, sillä kirjan jättäminen
kesken hetkeksikään vaatii ponnisteluja ja siinä on sentään melkein 450 sivua.
Puhun siis kesän yhdestä
myyntihitistä, yhdysvaltalaisen Gillian Flynnin kirjasta Kiltti tyttö (Gone Girl). Kirjan mustanpuhuvat kannet
alkoivat tiheään tahtiin vilahdella kirjablogeissa ja lehdissäkin, mutta en
oikein syttynyt. Mistä kummasta tässä nyt kohkataan? Mutta kun yhä
arvovaltaisemmat blogistit alkoivat tästä pitää ääntä, kiinnostuin lopulta
minäkin. Sain kirjan ennakkoversion lahjaksi blogiystävältäni Booksylta (<3),
ja sitten se olikin menoa.
Kirjan luin aika viattomana,
sillä vasta tätä juttua väsätessäni tajusin, että etunimi Gillian viittaa
naiseen (uhh, tyhmä minä). Flynn (s. 1971) on kotoisin Kansas Citystä
Missourista, joten Kiltin tytön
tapahtumat on sijoitettu kirjoittajalle tuttuihin maisemiin. Samoille seuduille
sijoittuvat myös kahden edellisen teoksen tapahtumat. Esikoisteos Sharp Objects vaikuttaa kirjailijan kotisivujen esittelyn perusteella todella pelottavalta. Toimittaja Camille
Peaker palaa kotikaupunkiinsa selvittämään kahden pikkutytön kammottavaa
murhaa. Palatessaan hän joutuu kohtaamaan oman julman menneisyytensä ja
perheensä riekaleet. Dark Places
vaikuttaa vähintäänkin yhtä pelottavalta. Seitsemänvuotias Libby pakenee ja
pelastuu, kun hänen viisitoistavuotias veljensä surmaa muun perheen. Libby
todistaa veljeään vastaan, ja tämä joutuu vankilaan. Kaksikymmentäviisi vuotta
myöhemmin traumatisoitunut Libby koettaa tienata lupaamalla etsiä todisteita,
joiden avulla veli pääsisi vapaaksi. Libby joutuu kohtaamaan lapsuutensa kauhut
ja huomaa jälleen pakenevansa henkensä edestä.
Näihin kahteen edeltäjään
verrattuna Kiltti tyttö vaikuttaakin
aika leppoisalta kirjalta! Mukana ei ole lapsia eikä aivan mielettöminä
riehuvia mielipuolia, ainakaan paljon. Kiltin
tytön viehätys piilee paljolti paitsi loistavasti punotussa juonessa myös
taiten laaditussa rakenteessa. Kuten kannessakin sanotaan, jokaisella tarinalla
on kaksi puolta. Lukija pääsee heti alusta mukaan tarinan kumpaankin puoleen.
Nick ja Amy Dunnen viides
hääpäivä ei ala kovin hyvissä tunnelmissa. Nickiä ahdistaa avioliiton tila jo
aamulla vuoteessa, kun hän herää keittiöstä kantautuviin kokkaamisen ääniin.
Pariskunta on ollut oikea kiiltokuvaesimerkki täydellisestä onnesta
avioituessaan, mutta nykyhetki on kaukana idyllistä. Nick on ollut menestyvä
toimittaja, mutta internet, bloggaajat ja lama ovat vieneet aikakauslehdiltä
asiakkaat, ja Nick on saanut potkut. Naistenlehtiin psykologisia testejä
laatinut Amy on myös irtisanottu. New Yorkista pari on muuttanut pikkuruiseen
Carthagen kaupunkiin Missouriin hoitamaan Nickin vanhempia. Äiti on sairastunut
syöpään ja isä Alzheimerin tautiin. Carthagessa Nick koettaa päästä jaloilleen
kaksossiskonsa kanssa perustamansa baarin avulla. Rahat yritykseen on lainattu
Amylta, joka taas on saanut rahat psykologivanhemmiltaan. He ovat aikoinaan
rikastuneet julkaisemalla opettavaista lastenkirjasarjaa Ihmetyttö Amy, jonka sankaritar muistuttaa hämmästyttävästi Amya…
Painajainen alkaa, kun
Nickin naapuri soittaa hääpäivän iltapäivänä ja kertoo, että Nickin ja Amyn
kodin ulko-ovi näyttää olevan auki ja kissa on pihalla. Nick rientää kotiin.
Siellä on selviä kamppailun jälkiä olohuoneessa, mutta Amysta ei jälkeäkään.
Alkaa poliisitutkinta ja etsintä. Nickiä luonnollisesti kuulustellaan, ja
poliisi vaikuttaa epäluuloiselta. Nick vielä paljastaa lukijalle valehdelleensa
useastakin yksityiskohdasta poliisille! Samaan aikaan lukija saa eteensä
otteita Amyn päiväkirjasta, jossa hän kertoo rakastumisestaan Nickiin. Mies on
ollut vastaus kaikkiin hänen unelmiinsa. Vähitellen päiväkirjamerkinnöistä
alkaa kuitenkin paljastua yhä synkempiä asioita ja pahaenteisempiä seikkoja.
Amyn ja Nickin traditioihin
on kuulunut hääpäiviin liittyvä aarteenetsintäleikki. Amy on ripotellut ympäri
kaupunkia toisiinsa johtavia vihjeitä, jotka ratkaisemalla Nick on lopulta
löytänyt hääpäivälahjansa. Nickin tyrmistykseksi poliisi löytää vaatehuoneesta
lahjapaketin, josta paljastuu ensimmäinen vihjekirje. Amyn etsintöjen lisäksi
alkaa siis myös häälahjan etsintä. Kylmä kauhunhiki alkaa nousta Nickin
otsalle.
Tässä
pääpiirteissään tarinan lähtötilanne. Siinä näyttäisi olevan aineksia, joista
Flynn on rakennellut aiempiakin kirjojaan. Menneisyyden salaisuudet, jotenkin
vinksahtaneet perheet, painajaismainen tunnelma. Juuri kun lukija kuvittelee
lopultakin käsittävänsä, miten tilanne ratkeaa, seuraa yllätys. Ainakin minä
annoin yllättää itseni useaan kertaan ennen loppua. Ei paha. Henkilökuvauksessa
Flynn on mahdottoman taitava. Jälkikäteen ajateltuna kirjassa ei ollut yhtäkään
mukavaa ihmistä, mutta kaikkien toiminta on kuitenkin järkeenkäyvän tuntuista.
Flynn myös näyttää viiltävästi, miten media pyörittää tragedioita ja tekee
niillä tiliä häikäilemättä ja miten taitavat manipuloijat taas osaavat
pyörittää mediaa.
Mikäli
yhtään osaan kustannusmaailman menoa ennalta arvata, suomennetaan vielä Flynnin
aiemmatkin teokset, jotka ovat olleet menestyksiä nekin. Ainakin toivon niin!
Kiltistä tytöstä on näemmä tekeillä myös elokuva. En ihmettele.
Gillian Flynn: Kiltti tyttö (Gone Girl)
Suom. Terhi Kuusisto. WSOY 2013. 447 s.
Ennakkokappale
lahjaksi blogiystävältä. Kiitos!
