Saara Cantell on tehnyt mittavan ja näyttävän uran
elokuvaohjaajana ja käsikirjoittajana. Hän on julkaissut myös kolme romaania: Kesken
jääneet hetket (Tammi 2020), Kaikki tuoksuu lumelta (Tammi 2021) ja
tänä vuonna ilmestyneen Tuulensuojaan. En ole kahta ensimmäistä teosta
lukenut, joten Tuulensuojaan on ensikosketukseni Cantellin kaunokirjalliseen
tuotantoon.
Kokonaisvaikutelmani romaanista on voimakkaan kaksijakoinen.
Puoliväliin asti teos oli pitkäveteinen ja paikoin luennoiva. Tunnustan, että
mielessä kävi jo kirjan kesken jättäminen. Sitten kuitenkin kirjan puoliväliin
tultaessa teoksen molemmissa aikatasoissa tapahtui miltei päräyttävän yllättävä
käänne, joka tuntui oikeasti käynnistävän koko romaanin. Tämä tuntuu
omituiselta, kun ottaa huomioon kirjoittajan taustan. Miksi ihmeessä lopulta
hyvinkin dramaattiseksi kääntyvillä tarinoilla on niin mitäänsanomaton alku? Ja
niin pitkä sellainen?
Rakenne on tuttu historiallisista romaaneista, eli teoksessa
kuljetetaan vuoroin kahta aikatasoa, joiden välillä lukija olettaa olevan
jonkin yhdistävän linkin. Nykyhetkessä päähenkilö on luokanopettaja Laura,
jonka elämä on lähestulkoon täydellisen onnellista. Kaikki kuitenkin romahtaa
hetkessä, kun Laura sanoo ääneen haluavansa lapsen. Avopuoliso Henrille lapsen
hankkiminen on vastoin vakaumusta. 1930-luvun tasossa päähenkilö on
farmaseutiksi valmistunut Saima, joka rakastuu hurjalla vimmalla komeaan
Fransiin. Yhdistävä linkkikin löytyy lopulta, mutta se on lopulta heiveröisempi
kuin oletin.
Lauran elämän tukipilareita on Kaislaniemi, kesäpaikka,
jonka upeaa puutarhaa ukki on Lauran kanssa hoitanut ja vaalinut. Ukiltaan
Laura on saanut myös 1940-luvulla ilmestyneen ’Puutarhahaave’-nimisen
puutarhakirjan, joka toimii Lauran lohtukirjana tilanteessa kuin tilanteessa.
Henrin ilmoituksen lisäksi Lauran elämän tukipilareita horjuttavat kaivoshanke,
joka uhkaa Kaislaniemeä, sekä dementia, joka on viemässä häneltä ukin. Lohtukirjalle
siis on paljonkin tarvetta.
Kummankin nuoren naisen elämässä siis tapahtuu romaanin
keskikohdassa mullistus, joka muuttaa lopulta kaiken. Cantell käsittelee
tarinoissaan monia teemoja, kuten naisen asemaa ja epätasa-arvoa,
lapsettomuutta ja lapsenkaipuuta sekä ympäristön tuhoutumista. Kovin selkeästi
näistä ei mikään tunnu nousevan päällimmäiseksi. Pitkään mietin lukiessani,
mikä teoksen idea oikein on, enkä oikein tainnut siitä lopulta päästä
selvyyteen. Lukuisten teemojen ja lopulta vauhdilla käynnistyvien tapahtumien
takia lopputulos jää harmillisen hajanaiseksi.
Saiman tarina ja sen saama käänne kiinnostivat minua lopulta
enemmän, vaikka Lauran kokemukset olivatkin vähintään yhtä dramaattisia. Cantell
jättää kumpaankin tarinaan mielestäni merkittävän aukon. Ne jäävät kaivelemaan
mieltä, mutta vastausta on turha etsiä mistään. On tyydyttävä arvailemaan
parhaan kykynsä mukaan.
Jos on kadottanut kotikaupunkinsa, eikö silloin ole kaiken kaikkiaan hukassa?
Mistä sitä voi enää tietää oman paikkansa maailmassa?
Saara Cantell: Tuulensuojaan
Tammi 2024. 335 s.
Kansi Laura Lyytinen.
Arvostelukappale.
