Kukapa ei olisi haaveillut asumisesta Toscanassa ja aidoista
paikallisista aineksista loihdituista ihanista aterioista patiolla
auringonlaskua katsellen. Matka Italiaan houkuttaa aina, eikö vain?
Helpoimmalla pääsee, kun antaa jonkun toisen opiskella kieltä, mennä naimisiin
ja muuttaa maaseudulle keskelle idyllisintä Italiaa ja nautiskelee itse tästä
kaikesta nojatuolinsa uumenissa lasi hyvää valkoviiniä käden ulottuvilla.
Jos kirjamatkailu tyydyttää edes hetkellisesti omaa matkailuviettiä, kannattaa ehdottomasti lukea Ella Kannisen Italia-kirja Ellan Toscana - Kyläelämää Italiassa.
Takakannessa pitäisi olla muutamakin varoitusteksti, kuten että ’Aiheuttaa
polttavaa matkakuumetta’ ja ’Syljeneritys voimistuu huomattavasti’!
Televisiosta monelle tuttu toimittaja Ella Kanninen on
tullut minulle ’tutuksi’ kahdelta kirjamessukeikalta, joilla hän on ollut
haastattelemassa Bonnierin kirjailijoita kirjabloggaajille tarkoitetussa
mediatilaisuudessa. Ensimmäisellä kerralla pari vuotta sitten Kanninen häikäisi
minut paitsi luontevalla ja sydämellisellä esiintymistavallaan ja ällistyttävän
monipuolisella kielitaidollaan myös ennen kaikkea sillä, että hän oli huolella
lukenut kokonaisen pinon uutuuskirjoja ja haastatteli melkoisen joukon
kirjailijavieraita hauskasti ja selvästi ajatelluin kysymyksin. Viime vuonna
järjestäjät olivat suunnitelleet tilaisuuden ohjelman hieman toisin, joten
haastattelija meni vähän hukkaan. Mutta ehkä taas syksyllä on tiedossa lisää
tätä herkkua?
Sama sydämellisyys ja luontevuus kuin tekijästä livenä
välittyy Kannisen teoksesta. Kirjoittaja kertoo avoimesti ja hauskasti siitä,
miten on aikanaan päätynyt Italiaan ja Toscanaan. Samalla hän kuitenkin
huomaavaisesti varoo paljastamasta juuri mitään perheestään. Kanninen ei
myöskään yritä väkisin olla hauska, vaan anekdootit ovat todentuntuisia ja lähinnä
leppoisia eikä tarkoituskaan ole naurattaa lukijaa kuoliaaksi. Tekstistä
välittyy aito lämpö ja rakkaus maata ja sen asukkaita kohtaan, mutta Kanninen
osaa myös katsoa kriittisellä silmällä rakkautensa kohteita.
Luvuissa valotetaan italialaista ja toscanalaista
elämänmenoa eri näkökulmista. Mukaan on otettu tietysti runsaasti ruokaa eikä
viinejäkään ohiteta, tietenkään, vaikka Kanninen tunnustaakin, ettei ole
kummoinenkaan viinientuntija. Kokkaamaankin hän on opetellut vasta Italiassa,
ja parhaat reseptit kirjaan on saatu ystäviltä ja miehen sukulaisilta.
Puskaradio ja hauskanpito, toripäivät ja lähiruoan tuottajat sekä
vieraanvaraisuus ovat lukujen aiheita.
Yhtä tärkeää kuin sujuva, lämmin kerronta ja valikoidut
reseptit teoksessa ovat aivan upeat kuvat! Kirja on oikeaa silmäkarkkia.
Kuvituksesta vastaa Ofer Amir. Kuvat
on taitettu miellyttävästi ja paperi on tukevaa ja mattapintaista. Valitettavasti tähän liittämäni otokset kirjan aukeamista ja sivuista eivät välitä kuin murto-osan kirjan kauneudesta. Vain tuoksut
ja maut puuttuvat, mutta ne voi jokainen kuvitella mielessään tai loihtia esille keittiössään.
Lumouduin tästä kirjasta poikkeuksellisen vahvasti, kuten
tästä vuodatuksestani huomaa. Ahmaisin kirjan kerralla töiden jälkeen perjantai-iltana, enkä
taida suostua edes lainaamaan sitä kenellekään. Muutamia reseptejä on ihan
pakko kokeilla mahdollisimman pian! Ja miksei Toscanaankin voisi joskus vielä
lähteä…?
Ella Kanninen: Ellan Toscana - Kyläelämää Italiassa
Kuvat Ofer Amir. Taitto Satu Kontinen. Tammi 2016. 208 s.
Ostettu.
Lauantaina 23.4. vietetään jälleen kirjan ja ruusun päivää. Kirjakauppaliiton tempauksessa
kirjakaupasta tuona päivänä vähintään 15 eurolla ostoksia tekevä saa
kaupanpäällisiksi varta vasten teetetyn kirjan, joka tänä vuonna on Ronja Salmen ja Jami Nurmisen teos Onks
noloo? Teemapäivästä lisätietoa esimerkiksi FB:sta. Oma vinkkini kirjaostoksi lauantaille on tämä Ella Kannisen ihanuus,
joka sopii moneen makuun.
Nautitaan kirjoista ja keväästä!
