Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 1 ja 2 #nuortenkirjatorstai

Luulenpa, että ihan jokainen suomalainen yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja on ainakin joskus törmännyt oppilaaseen, jota lukeminen ei vain tippaakaan kiinnosta. Opetussuunnitelmaa noudattava opettaja on kuitenkin velvollinen houkuttelemaan vastahakoisimpiakin teinejä kirjallisuuden ihmeelliseen maailmaan. Kunpa saisi jokaisen lukemaan edes yhden kokonaisen kirjan! Kun lukukokemusta ja ehkä -taitoakin on niukahkosti, olisi kirjan oltava houkutteleva eli mielellään ohut ja hauska. Mieluiten tässä järjestyksessä, kiitos.

Toimittaja ja kirjailija Kalle Veirto on kirjoittanut täsmäteokset juuri edellä esiteltyihin tilanteisiin eli nuortenromaanit Ohut hauska kirja (Karisto, 2017) ja Ohut hauska kirja 2 (Karisto, 2018). Ensimmäisessä on sivuja 152 ja jälkimmäisessä 144, joten ne ovat ohuita, kuten pitääkin. Silti ne ovat ihan oikeita, kovakantisia kirjoja. Nyt kun olen molemmat kirjat lukenut, voin kertoa, että mielestäni ne ovat myös hauskoja. Pulmallista tässä tietysti on, että en edusta lainkaan kirjojen todellista kohderyhmää, oikeastaan aivan kaikkea muuta. Mutta kuvittelisin kyllä työkokemukseni perusteella, että nämä kirjat miellyttävät monia vastahankaisia teinilukijoitakin. Kertokaa toki, mikäli tiedätte paremmin (ja varsinkin, jos satutte kuulumaan ko. kohderyhmään)!

Ohuet hauskat kirjat eivät nimistään huolimatta ole sarja, vaan täysin itsenäisiä teoksia. Ne voi siis lukea kummassa järjestyksessä tahansa, eikä haittaa mitään, vaikka lukisi vaikka vain jälkimmäisen. Mutta jos innostuu jommastakummasta, voi lukea perään toisen samantyylisen kirjan.

Ohuen hauskan kirjan minäkertoja on Ekku Närvänen, jolla on ysiluokan suorittaminen viittä vaille maalissa. Koulua on jäljellä enää viikko, mutta pahaksi onneksi sekä Ekulla että hänen parhaalla kaverillaan Iiro-Matiaksella on vielä suorittamatta yksi äidinkielen tehtävä. Olisi luettava nopeasti kokonainen kirja ja tehtävä siitä yhdessä kirjaesitelmä. Iiro-Matiaksen tulevaisuuden urahaaveet ovat sen varassa, saako hän äidinkielen arvosanaansa nostettua nyt uhkaavasta kuutosesta kahdeksikkoon, joten hän on valmis ryhtymään urakkaan, jos vain sopiva kirja löytyy. Ekkua homma ei paljoa kiinnosta, sillä häntä askarruttavat lähinnä tulevan viikonlopun päättäjäisbileet ja niiden juomienhankintajärjestelyt sekä rinnakkaisluokan söpö Helinä.

Koulun surullisen kulahtaneen kirjaston hyllystä Iiro-Matias löytää vanhan kirjalistan, jossa mainitaan kiinnostavan kuuloinen teos eli A. P. Yrjölä -nimisen kirjailijan ’Ohut hauska kirja’. Juuri sen kirjan pojat lukisivat. Se on Iiro-Matiaksen vakaa päätös. Siitä hän ei suostu tinkimään, vaikka poikien ponnisteluista huolimatta kirjaa ei löydy mistään. Sitkeys kuitenkin palkitaan, ja pian pojat ovat koputtamassa kirjailijanimimerkki A. P. Yrjölän ovea.

Kuten arvata saattaa, kommelluksilta ei vältytä. Käsikirjoitus on kadonnut mystisesti vuosikymmeniä sitten, mutta kirjailijan mökillä saattaisi olla kopiot ensimmäisistä kahdeksastakymmenestä sivusta. Kello kuitenkin käy armotta, ja Ekku alkaa olla epätoivoinen. Tilattu juomalasti pitäisi ottaa vastaan, ja tyttöystäväkin odottaa Ekun huomiota. Saadaanko peruskoulun lopettamisen kunniaksi järjestettävät bileet pystyyn? Entä onko Ekun varaamalla kondomipaketilla toivotunlaista käyttöä? Ja ennen kaikkea, löytyykö ’Ohut hauska kirja’ ja ehtivätkö pojat pitää kirjaesitelmänsä? Kannattaa tosiaan itse lukea Ohut hauska kirja.

Jos joku kysyisi minulta, niin sanoisin kaiken kirja-alalla kokemani perusteella, että hyvä kirja on sellainen jossa on eteenpäin kaatuva voima. Se Jokin.

Ohut hauska kirja 2 ei siis ole jatkoa Ohuelle hauskalle kirjalle. Sen minäkertoja on ysiluokkalainen Anselmi, jolla on suorittamatta pakollinen viikon mittainen työelämääntutustumisjakso eli tet-harjoittelu. Parin muun kaverin kanssa Anselmi aloittaa tet-jaksonsa Algot Untola -nimisessä antikvariaatissa. Anselmi tutustuu monipuolisesti kirja-alaan antikvariaatin omistaja Vatasen johdolla. Alkaapa hän kuin vahingossa lukea yhtä kirjaakin.

Anselmi on aikaisemmin keväällä joutunut pahaan liemeen. Häneltä varastettiin arvokas kilpapyörä, jota hän oli koeajamassa. Nyt pyörän omistajat vaativat häneltä viittätuhatta euroa kadonneesta pyörästä. Anselmi ei ole pystynyt tunnustamaan ahdinkoaan edes mummilleen, jonka luona hän asuu. Lukijalle Anselmi kertoo kuitenkin heti alkajaisiksi, että kaikki ongelmat saadaan kyllä ratkaistua parhain päin. Lisäksi luvassa olisi vielä seksiäkin, kunhan kuvioihin saataisiin ihana Lilja. Miten ongelmat ratkaistaan ja miten Lilja liittyy mihinkään, selviävät, mikäli lukija kaikista Anselmin varoituksista ja kielloista huolimatta jatkaisi Ohut hauska kirja 2:n lukemista. Tosin Anselmi varoittaa, että teoksessa saattaa olla epäluotettava kertoja…

Veirto kirjoittaa dialogivetoista tekstiä. Kappaleet ovat lyhyitä, ja tarina etenee kummassakin kirjassa vauhdikkaasti. Kirjojen henkilöille sattuu ja tapahtuu monenlaisia vastoinkäymisiä ja kommelluksia, mutta koheltamiseksi meno ei lipeä, ainakaan kovin usein. Kirjojen yleistunnelma on positiivinen. Kummassakin kirjassa on juoneen punottu hauskasti monenlaista tietoa kirja-alasta, kuten kirjailijan työstä ja käytettyjen kirjojen ostamisesta ja myymisestä. Lisäksi kuin huomaamatta viitataan moneen oikeaan kirjaan ja kirjailijaan. Näitä viittauksia on mukavaa bongailla ja kerätä vaikka lukulistaa.

Koulukäyttöön nämä ovat kuin taivaan lahja. Vastahankaisetkin lukijat voivat saada kokemuksen siitä, millaista on lukea kokonainen kirja ihan itse, ja niistä irtoaa monenlaista jutunjuurta kirjakeskustelujen pohjaksi. Niiden avulla on helppo havainnollistaa useita kerrontakeinoja ja kirjallisuustermejä, kuten vaikkapa metateksti tai ennakointi. Uskon ja toivon näiden kirjojen kuluvan yläkoululaisten käsissä.

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja
Karisto 2017. 152 sivua.

Ostettu.

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 2
Karisto 2018. 146 sivua.

Arvostelukappale.

#nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski

Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Sanna Heinonen: Noland

Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä 

Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä 
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie 

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Mervi Heikkilä: Revonpuro 

Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Beta. Sensored Reality 1

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät 

Veera Salmi: Saari 

Sini Helminen: Veden vallassa (ja Kaarnan kätkössä sekä Kiven sisässä)

Anne Leinonen: Kirjanoita ja Noitakirja 

Maija Haavisto: Perhonen vatsassa 

Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? 

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia - Runotytön tarina jatkuu 

J. S. Meresmaa: Naakkamestari ja Hämäränsäteet

Jyri Paretskoi: K15 

Tittamari Marttinen: Aurinkoa, Linnea! 

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 1 ja 2

Tulossa:

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan matkalla maineeseen 12.7.2018
Magdalena Hai: Kolmas sisar 19.7.2018
Anna-Riikka Sairio: Milja - Suhdesolmuja ja suitsimista 26.7.2018

Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat #nuortenkirjatorstai

Kalle Veirron tuotteliaisuudesta kertonee aika paljon, että Sählymestarit – Ruotsin kuninkaat on jo toinen häneltä tänä vuonna julkaistu nuortenromaani. Joitakin viikkoja sitten lukemani ja esittelemäni Kyläkaukalon lupaus on suunnattu yläkouluikäisille, ja Ruotsin kuninkaitten kohderyhmää ovat alakoulua käyvät varhaisteini-ikäiset.

Sählymestarit-sarjan neljäs osa Ruotsin kuninkaat kertoo orimattilalaisista Pennalan koulun kuudesluokkalaisista Vilpusta, Leksasta, Tapista, Anettesta ja Elviksestä, jotka ovat vastoin kaikkia odotuksia alle 12-vuotiaiden sählyn Suomen mestareita. Sarjaa lukeneille joukkue on tietysti tuttu entuudestaan, mutta vaivatta pääsi vauhtiin mukaan kesken matkankin. Ruotsin kuninkaat on siis ensikosketukseni Sählymestarit-sarjaan.

Ruotsissa pelataan miesten salibandyn MM-turnaus, ja Orimattilan SM-kultamitalistit saavat palkinnoksi menestyksestään matkan katsomaan pelejä paikan päälle. Koulusta järjestyy helposti vapaata, vaikka Vilpun onkin päivitettävä matkakuulumisia luokan verkkosivuille. Alkupuolisko nopealukuista kirjaa kuvataan matkan käänteitä, joista ei kommelluksia puutu. Muun muassa joukkoa luotsaavat isät kadottavat itsensä lentokentällä.

Perillä Uppsalassa tutustaan ruotsalaisiin ja nähtävyyksiin, kunnes kauhea totuus paljastuu: joukkue on merkitty ottelemaan alle 12-vuotiaitten sarjassa! Turnauskutsu on kadonnut matkalla. Nyt joukkue kyllä on paikan päällä, mutta pelivarusteet ja valmentaja puuttuvat. Yksi pelaajakin pitää värvätä, koska MM-kilpailuissa pelataan hieman toisin säännöin kuin kotona. Vastassa on raudanlujia joukkueita, jotka ovat valmistautuneet koitokseen hieman paremmin kuin orimattilalaiset. Kannattaako kentälle mennä ollenkaan?

Tarina etenee kepeästi huulenheiton ja peliselostusten rytmittämänä hyvin dialogipainotteisesti. Luvut ovat napakoita ja teksti on taitettu väljästi. Kokemattomampikin lukija voi saada kokemuksen kokonaisen kirjan lukemisesta ilman, että töitä on tehtävä hiessä otsin. Vetävän ja hauskan tarinan lomassa lukija tulee kuin varkain oppineeksi monenlaista rakkaasta länsinaapuristammekin.

Meno on reipashenkistä ja reilua. Joukkueen sisällä on loistava yhteishenki, vaikka totta kai pelaajat keskenään toinen toisiaan kiusoittelevatkin ja pienet jekutukset kuuluvat asiaan. Ruotsista kotoisin oleva Anette on solahtanut loistavasti poikajoukkueen vahvistukseksi eikä herätä sen kummempaa huomiota muuten kuin häikäisevillä pelitaidoillaan.

Sählymestarit-sarja sopii siis mainiosti alakouluikäisille, aina kolmasluokkalaisista kuutosiin asti. Kuvittelisin, että mieluummin siihen tarttuvat urheilulliset poikalukijat, mutta voisi tätä varmaankin luettaa vaikka koko luokalle, ainakin yhtenä vaihtoehtona urheiluteemaisten kirjojen joukossa.

Kalle Veirto: Sählymestarit – Ruotsin kuninkaat
Karisto 2018. 186 s.

Arvostelukappale.

Sählymestarit-sarja:

Jyrsijöiden haaste. Karisto, 2015
Vain vessapaperia. Karisto, 2016
Pahvin Malja. Karisto, 2017
Ruotsin kuninkaat. Karisto, 2018

#nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski
Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
Sanna Heinonen: Noland
Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä 

Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat


Tulossa:


Maria Autio: Lohikäärmekesä 22.3.2018
Kimmo Ohtonen: Ikimaa - Soturin tie 29.3.2018
Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras 5.4.2018
Mervi Heikkilä: Revonpuro 12.4.2018
Anders Vaclin ja Aki Parhamaa: Beta 19.4.2018
Anne Leinonen: Noitakirja 26.4.2018

Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus #nuortenkirjatorstai

Toimittaja-kirjailija Kalle Veirto sai ensimmäisen kustannussopimuksensa vuonna 2000, ja tänä vuonna taitaa mennä neljänkymmenen julkaistun kirjan raja rikki. Ja minä luin juuri ensimmäisen Veirron kirjoittaman kirjan. Melkoisia saavutuksia molemmat! Kun tutkin Veirron julkaisemien kirjojen listaa, kolkuttavat teosten nimet kyllä kalloni sisällä kelloja: tuttuja ovat, mutta lukematta ovat jääneet.

Toisaalta eipä ihme, etten ole tullut Veirron tuotantoon tarttuneeksi. Kirjat on pääasiassa suunnattu alakouluikäisille pojille, joten ihan kohderyhmää en ole ollut. Mutta yhtään ei harmita, että tämän nuortenkirjaprojektini ansiosta sain käsiini uutukaisen Kyläkaukalon lupaus -teoksen, joka aloittaa uuden Tähtiketju-sarjan. Se vaikuttaisi olevan hyvin tyypillinen Veirron teos: sujuvaa, vauhdikasta ja huumorilla kevyesti maustettua poikameininkiä urheilumaailmassa. Urheiluun liittyvä on kirjassa kuvattu rautaisen ammattitaitoisesti ja samalla hauskasti. Kunnioitan!

Jonne Susi on opettajaperheen outolintu, sillä koko muu perhe pikkuveljeä myöden harrastaa intohimoisesti ja tavoitteellisestikin suunnistusta, joka ei Jonnea voisi vähempää kiinnostaa. Pohjois-Suomessa Närekorven pikkukylässä asunut perhe joutuu kyläkoulun lakkauttamisen jälkeen muuttamaan rintamaille Karkola-nimiseen pikkukaupunkiin. Jonne on suunnannut oman intohimonsa ja tavoitteellisuutensa jääkiekkoon henkilökohtaisena valmentajanaan 70-luvun aktiivipelaaja Takku. Pelikavereina Jonnella on ollut paikkakunnan aikamiesten höntsäjoukkue, jossa poika on ollut ehdoton tähti.

Muutto etelään on 15-vuotiaalle Jonnelle onnenpotku. Sivuseikka on, että hän parin kotikouluvuoden jälkeen menee ihan tavalliselle ysiluokalle. Paljon tärkeämpää on, että Karkolassa ja sen naapurikaupungissa pelataan jääkiekkoa. Jonne päättää päästä mukaan seurajoukkueen toimintaan mahdollisimman pian, sillä aikaa ei ole hukattavaksi. Mutta miten vakuuttaa seurojen toimitsijoille, että koskaan missään oikeassa junnujoukkueessa harjoitellut saati pelannut pohjoisen poika voisi olla kelvollinen joukkueen aktiivipelaajaksi?

Jonne on luonteeltaan sovinnollinen ja sopeutuvainen, mutta päämääränsä takia hän on valmis tekemään rohkeita ja pikkuisen röyhkeitäkin juttuja. Muutenkaan pystymetsästä putkahtava lahjakkuus ei kaikkia miellytä. Pelaajana hän on ennen kaikkea yksilösuorittaja, ja joukkuepelaaminen on hänelle vierasta, ainakin vielä. Jonne hankkii itselleen pelipaikan joukkueessa tuota pikaa, mutta tulee samalla hankkineeksi myös jos ei nyt vihamiehiä niin ainakin vastustajia.

Jonnella on tavoitteena ei sen vähempää kuin ura NHL:ssä, mutta muutamia välivaiheita on vielä ennen sitä hoidettava pois alta. Poika etenee määrätietoisesti ja asiaan kuuluvista vaikeuksista ja taka-askelista huolimatta nopeasti kaupunkinsa edustusjoukkueeseen asti. Siinä vaiheessa hän tutustuu suupaltti Mätään Kukkoon eli Nikkeen, joka ottaa nuoren tulokkaan siipiensä suojaan.

Kyläkaukalon lupaus aloittaa (ties kuinka pitkän) sarjan, ja se onkin oikeastaan vasta alkuasetelma tulossa oleville seikkailuille. Jonne tapaa ensimmäisen kerran Niken siskon, ja tapaamisesta voi ennakoida, että jotain saattaa tästä vielä syntyä. Edustusjoukkueen kapteeni poistuu Jonnen ensimmäisen pelin jälkeen paikalta musta pilvi päänsä päällä, joten vaikeuksia ainakin sieltä suunnalta lienee tulossa. Jonnen seuraan lyöttäytynyt koulukaveri Noel taas on tainnut jo joutua ongelmiin, mutta minkälaisiin, jää vielä auki. Jatkoa siis vain odottelemaan!

Kyläkaukalon lupaus on kaikin puolin sujuva- ja helppolukuinen teos. Mittaa isohkolla kirjasinkoolla painetulla kirjalla on vähän alle kaksisataa sivua, joten sekään ei karkottane epäröivää lukijaa. Tarina etenee joutuisasti ja hauskasti, ja jääkiekko-ottelujen jännittäviä käänteitä on kuvattu vetävästi. Kiekkoilua kirjassa on niin tuhdisti, että lukijan on hyvä olla siitä jo valmiiksi ainakin jonkin verran kiinnostunut. Urheilusta ja jääkiekosta kiinnostuneille yläkouluikäisille tämä on herkkupala. Myös alakoulun vanhimmille oppilaille tämä uponnee mukavasti.

Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus
Karisto 2018. 183 s.

Arvostelukappale.

 #nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski
Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
Sanna Heinonen: Noland
Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus

Tulossa:

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu 8.2.2018
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 15.2.2018
Riina Mattila: Järistyksiä 22.2.2018