Kauko Röyhkä ja Anneli Aunola: Tanssipartneri

 

Kirjailija Kauko Röyhkä ja entinen rikospoliisi Anneli Aunola julkaisivat viime vuonna yhdessä rikosromaanin Liian lempeä mies, joka aloitti Helsingin rikospoliisissa työskentelevästä Alisa Arosta kertovan dekkarisarjan. Tänään eli 3.2.2022 ilmestyy sarjan kakkososa Tanssipartneri.

Liian lempeä mies sijoittuu vuoteen 1993, ja Tanssipartneri kuvaa tapahtumia joitakin vuosia myöhemmin eli jossakin vuosien 1997 tai 1998 tienoilla. Aloitusosassa kertovassa jutussani olen todennut, että tarinassa kuvataan jonkin verran päähenkilön eli rikostutkija Alisa Aron henkilökohtaista elämää. Tanssipartnerissa Alisan yksityiselämän osuus korostuu, ja kirjan alkupuoli onkin pitkälti hänen perhe- ja ihmissuhdekuvioidensa kuvausta.

Avioeron jälkeen Alisa seurusteli tovin työkaverinsa Timon kanssa, mutta suhde on päättynyt vähän ikävällä tavalla, eikä tilannetta ole puhuttu kunnolla auki. Sitten Alisa tapaa tanssiravintolassa Samin, isokokoisen ja vähän jäyhänoloisen körilään. Lukijalla hälytyskellot kalkattavat kuin kirkonkellot, mutta Alisa rakastuu tai ainakin ihastuu, ja kohta Alisa ja Sami ovat muuttaneet yhteen. Aika pian yhteiselossa alkaa pilkahdella erilaisia epämukavia tilanteita, mutta Alisa ei haluaisi katua päätöstään.

Heti ensi tapaamisella Sami kertoo Alisalle harrastavansa tanssia Åke Blomqvistin vetämillä kursseilla. Iso mies liikkuukin ällistyttävän sulavasti. Tanssipariaan Kerttua Sami ei kuitenkaan halua myöhemminkään Alisalle esitellä.

Samalla kun seuraillaan Alisan perheen tilanteen vähittäistä heikkenemistä, seurataan myös Alisan ja muiden rikostutkijoiden eteen tulevia rikostapauksia. Mielenkiintoinen on entisen diplomaatin rouvan katoamistapaus, johon liittyy nuoren turvatalosta hatkaan lähteneen tytön katoaminen. Alisan vanha asiakas nousee esiin toisessa yhteydessä, kun pariskunnan eroasia aktivoituu. Mies on pitkään pahoinpidellyt vaimoaan, mutta tämä on kerta toisensa jälkeen vetänyt jutun pois. Myös nuoren naisen raiskaustapaus päätyy Alisan pöydälle, mutta saadaanko siitä nostettua syytettä?

Osa tutkinnassa olevista rikoksista kietoutuu lopulta kammottavalla tavalla yhteen, eikä Alisan yksityiselämäkään jää täysin ulkopuolelle. Tapahtuu onneton ketjureaktio, jossa yksi asia johtaa vääjäämättä toiseen, kuten Alisan esimies Kivi lopussa toteaa. Kirja loppuu veret seisauttavan dramaattiseen kohtaukseen.

Aunolan ja Röyhkän työskentely tuntuu sujuvan saumattomasti, ja pidin tätä Tanssipartneria rakenteensa puolesta hallitumpana kuin Liian lempeää miestä. Tanssipartnerissakin kertojanäkökulma vaihtelee jonkin verran, ja tapahtumia valotetaan useilta kanteilta. Alisa pysyy kuitenkin selvästi päähenkilönä. Poliisin työskentelyä kuvataan asiantuntevan oloisesti mutta ei kuitenkaan puuduttavan yksityiskohtaisesti.

Teemana ovat tällä kertaa naisiin kohdistuva raakakin väkivalta ja erityisesti parisuhdeväkivalta. Alisan kautta valottuu hienosti, miten kuka tahansa voi päätyä väkivaltaiseen suhteeseen ja kuinka vaikea siitä on päästä irti. Teoreettinen tieto asioista ei välttämättä auta paljoakaan, kun varsinainen peli pelataan tunnepuolella. Tanssipartneri näyttää myös karusti, miten väheksyvästi vielä muutama vuosikymmen sitten suhtauduttiin naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.

Kauko Röyhkä ja Anneli Aunola: Tanssipartneri
CrimeTime 2022. 304 s.

Arvostelu/ennakkokappale.

Kauko Röyhkä ja Anneli Aunola: Liian lempeä mies

 

Kirjailija Kauko Röyhkä ja entinen rikospoliisi Anneli Aunola ovat kirjoittaneet yhdessä rikosromaanin Liian lempeä mies, joka aloittaa Helsingin rikospoliisissa työskentelevästä Alisa Arosta kertovan dekkarisarjan. Yhdistelmä vaikutti heti kiinnostavalta, koska olen joitakin Röyhkän romaaneja lukenut ja tietysti myös hänen musiikkinsa on tuttua vuosikymmenten varrelta. Lisäksi ainakin tämä avausosa sijoittuu 1990-luvun alkuun, tarkemmin vuoden 1993 loppuun, mikä sekin minua kiinnostaa, olenhan ollut noihin aikoihin nuori aikuinen.

Mutta kirjaan tarttuminen ei silti ollut mikään itsestäänselvyys, sillä se käsittelee ehdottomasti vastenmielisimpiä tietämiäni rikoksia eli pedofiliaa. Jaksaisinko lukea vielä tämänkin kirjan tästä aiheesta? Jostain syystä olen viime aikoina törmännyt aiheeseen vähän turhankin usein. Liian lempeää miestä kuitenkin kehuttiin sen verran vakuuttavasti, että päätin tarttua saamaani ennakkokappaleeseen (osan kirjasta myös kuuntelin äänikirjana).

Vanhempi konstaapeli Alisa Aro työskentelee siis Pasilassa rikospoliisin tutkijana. 1990-luvun alussa ala on vielä huomattavasti miesvaltaisempi kuin nykyään ja Alisallakin on vain yksi naispuolinen kollega. Alisa asuu Järvenpäässä kerrostalokaksiossa kolmen lapsensa kanssa. Tytöt ovat teini-ikäisiä, ja kuopus Masi on vielä päiväkodissa. Takana on epäonnistunut avioliitto väkivaltaiseksi narsistiksi osoittautuneen miehen kanssa. Alisa ei ole eron jälkeen seurustellut kenenkään kanssa, mutta nyt alkavat työkaverin kiltit silmät ja söpösti pörröinen tukka omituisesti herättää hänessä lämpimiä tunteita. Kenties vielä Alisaakin varten on varattuna ripaus onnea?

Alisa Aron sydämenasiat ovat kuitenkin vain teoksen sivujuoni, joka saanee jatkoa myöhemmissä osissa. Alisa saa tutkittavakseen Helsingin rikospoliisin mittakaavassakin isoksi paisuvan jutun, kun Kaisa Koso tulee tekemään ilmoituksen miehestä, jonka hän on nähnyt käyttävän hänen kymmenvuotiasta poikaansa Anttia seksuaalisesti hyväkseen. Kaisa on hankkinut Kaverit ry:stä pojalleen mieskaverin, koska pojan oma isä on muuttanut uuden vaimonsa luo Thaimaahan.

Kaverit ry:n Antille osoittama mieskaveri on varastomiehenä työskentelevä Arvi Kaapponen, naimisissa oleva kahden pienen tytön isä. Kun Antti on ollut kaveritapaamisten jälkeen jotenkin outo, on Kaisa Koso halunnut lähteä Antin ja Arvin mukaan, kun nämä ovat menneet viettämään saunailtaa Arvin työpaikalle. Tarkoitus on ollut myös yöpyä varastolla. Yöllä Kaisa on nähnyt jotain, mitä ei olisi todellakaan halunnut nähdä.

Alisa ei voi aavistaakaan, millaiseen vyyhtiin ja työsarkaan hän on iskemässä kiinni puhuttaessaan pelokasta ja häpeilevää kymmenvuotiasta Anttia. Käy ilmi, että Arvin työpaikalla on yöpynyt muitakin poikia ja paikalla on ollut myös toisia miehiä. Kuinka laajasta ringistä oikein on kyse? Kiinni otettu Arvi Kaapponenkin alkaa pian lisätä selvitettävien yhteyksien listaa, joka rupeaa tuntumaan loputtomalta. Samaan aikaan esimies toppuuttelee Alisaa enempää kaivelemasta juttua, kun näyttöä on jo riittävästi koossa. Millaisen Suomen Alisa oikein haluaa paljastaa? Kysymys tuntuu järkyttävältä niin Alisasta kuin lukijastakin.

Lukijalle paljastetaan myös tapahtumien toista puolta. Arvi Kaapponen kirjoittaa vankeudessa ollessaan omasta elämästään novellin, joka osin avaa hänen taustojaan. Lisäksi seurataan varakkaan putkityöfirman omistaja Werner Poutakallion kammottavia puuhia sekä Arvi Kaapposen niljakasta esimiestä Arto Raskia, joka toimii yhdistävänä lenkkinä Poutakallion ja Kaapposen välillä. Miesten tilanne alkaa yllättäen muuttua tukalaksi, kun Kaapponen vangitaan ja tämä alkaa kertoa teoistaan poliisille. Paljastumisen uhka saa heidät turvautumaan äärimmäisiin keinoihin.

Liian lempeä mies ei ole helppoa luettavaa. Röyhkä ja Aunola eivät säästele lukijaa vastenmielisten tekojen ja pedofiilien epämiellyttävien ajatusten kuvauksilta. Alisa Aro oppii (ja lukija siinä samalla) tutkintansa aikana paljon niin pedofiliasta, pedofiilien toimintamalleista, uhrien selviytymiskeinoista kuin suomalaisen yhteiskunnan surkeasta epäonnistumisesta heikoimpien suojelussa. On etovaa lukea pikkupoikien brutaaleista raiskauksista ja miesten hekumoinnista heidän haaveillessaan viattomien lasten kanssa ’rakastelusta’.

Näkökulmien runsaus ja kenties liiankin kunnianhimoinen pyrkimys realistiseen juonenkuljetukseen vähän syö Liian lempeän miehen jännitysromaaniolemusta. Keskivaiheille upotettu Arvi Kaapposen vankilassa kirjoittama ’novelli’ äitinsä tarinasta on lopulta turha lisäke kokonaisuudessa, sillä se tuntuu olevan mukana oikeastaan vain kurjuuden maksimoinnin vaikutelman vahvistamiseksi. Tarinan viimeiset käänteet tuntuvat myös vähän hätäisesti koostetuilta. On kuin tekijöiden mielenkiinto olisi herpaantunut juuri, kun pitäisi kierroksia vielä asteella parilla lisätä.

Liian lempeä mies on tuskallisen yhteiskunnallinen teos. Sen tapahtuma-ajasta on kulunut kolmekymmentä vuotta, mutta valitettavasti ei voi tuudittautua siihen, että maailma tai edes Suomi olisi kovinkaan paljoa parempi paikka nyt kuin tuolloin.

Kauko Röyhkä ja Anneli Aunola: Liian lempeä mies
CrimeTime 2021. 335 s.
Äänikirjan lukija Aku Laitinen, kesto 7 h 35 min.

Ennakkokappale, äänikirja BookBeat.