Kirjoja todella ymmärtävät ihmiset ovat harvinaisia,
vaikka moni sellaisena itseään pitääkin.
vaikka moni sellaisena itseään pitääkin.
Kirjan idea:
Pienessä laman ankarasti kurittamassa skotlantilaisessa merenrantakaupunki Wigtownissa antikvariaattisen kirjakaupan The Book Shopin omistaja Shaun Bythell kirjaa vuoden ajan joka päivä ylös yrityksensä tapahtumat. Jokainen päiväkirjamerkintä alkaa tiedolla, kuinka monta teosta kaupalta on tilattu verkon kautta ja kuinka monta niistä on onnistuttu toimittamaan, ja päättyy tietoon kassaan kertyneestä summasta sekä päivän asiakasmäärästä. Jokainen luku eli kuukausi alkaa lainauksella George Orwellin vuonna 1936 julkaisemasta esseestä Muistoja kirjakaupasta.
Kuulostaako pitkäveteiseltä? Miten tämä voi olla
kiinnostavaa ja viihdyttävää luettavaa?
Olin kuitenkin lukenut ja nähnyt niin paljon innostuneita kommentteja Shaun Bythellin teoksesta Elämäni kirjakauppiaana, että päätin varata sen luettavakseni kirjastosta. Onneksi! Elämäni kirjakauppiaana on nimittäin aivan mahtava teos, todellinen kirjafriikin unelma!
Olin kuitenkin lukenut ja nähnyt niin paljon innostuneita kommentteja Shaun Bythellin teoksesta Elämäni kirjakauppiaana, että päätin varata sen luettavakseni kirjastosta. Onneksi! Elämäni kirjakauppiaana on nimittäin aivan mahtava teos, todellinen kirjafriikin unelma!
Bythellin kirja luokitellaan tietoteokseksi, mutta minä luin
sitä kuin viihdyttävää romaania. Miljöö on romanttisuuden huipentuma. Kirjakaupparakennus
on ikivanha, sokkeloinen ja vetoinen, välillä vuotava ja talvikuukausina
hyytävän kylmä (siis kirjaimellisesti!). Kaikki kaupan huoneet on vuorattu
kirjahyllyillä ja kirjoja on joka puolella. Asiakkaat ja osa työntekijöistäkin
levittelevät kirjoja huolettomasti eri pinnoille. Takan ääreen on asetettu
nojatuoleja lukuhetkiä varten.
Kirjakauppiaan elämästä on kuitenkin romantiikka ja idylli
hyvin kaukana ainakin suurimman osan ajasta. Bythell kuvaa oman yrityksensä ja
ylipäätään kirja-alan tilannetta avoimesti ja purevan kriittisesti olematta
silti yhtään katkerampi kuin on välttämätöntä. Pistämätön huumori ja lempeä
itseironia sävyttävät päiväkirjamerkintöjä. Leipä on alalla koko ajan
tiukemmassa, mutta rakkaus kirjoihin ja ihmisiin pitävät Bythellin ja monet
hänen kollegansa sitkeästi alalla.
Bythell osti The Book Shopin eläkkeelle siirtyvältä omistajalta
vuonna 2001. Elämäni kirjakauppiaana
kuvaa kirjakaupan elämää ajalta 5.2.2014 – 4.2.2015. Viidentoista vuoden aikana
Bythell on nähnyt ja kokenut alan rajun muutoksen, jonka keskeisenä syynä on myynnin
siirtyminen verkkoon ja sen jälkeen verkkokaupan raju keskittyminen Amazonille.
Käytettyjen kirjojen myyjällä pitää olla tarkka vainu ja
tieto, mitä kannattaa ostaa. Bythell kuvaa innostavasti
kirjanhankintakäyntejään. Kauppias kutsutaan koteihin arvioimaan kirjastoja, ja
kohteet ovat kiehtovia. Toisinaan saattaa löytää aarteita, mutta useimmiten
joutuu tuottamaan tarjoajalle pettymyksen. Oma ongelmansa ovat kirjakauppaan
kaikesta huolimatta kertyvät kirjat, jotka pitää poistaa. Miten päästä eroon
kierrätystavarasta joutumatta maksamaan siitä?
Pitääkseen saldonsa edes jotenkuten plussalla Bythell on
joutunut kehittelemään kaupan yhteyteen erilaisia lisäansiomahdollisuuksia. Huutokaupoista
tarttuu kirjojen lisäksi mukaan myös huonekaluja, joita hän asettelee myymäläänsä
ja myy eteenpäin. Kaupassa myydään myös Bythellin ystävien käsitöitä, kuten koruja
ja kävelykeppejä. Kiehtovin keksintö on kuitenkin Random Book Club, kirjakerho
piintyneille lukijoille. Sen idea on yksinkertainen: jäsenet maksavat kiinteän
vuosimaksun ja saavat vastineeksi kerran kuussa Bythellin heille huolella valitseman
ja postittaman teoksen. Jäsenet eivät voi itse vaikuttaa siihen, mitä kirjoja
he saavat.
Parasta kirjassa ovat kuitenkin Bythellin mainiosti kuvaamat
ihmiset. Kirjakaupan työntekijät ovat tietysti hyvin eksentristä joukkoa. Koska
bisnes on heikkoa, ei Bythellillä ole kovinkaan monia työntekijöitä, vaan
pääsääntöisesti kaupassa hänen kanssaan työskentelee Nicky. Tällä on paitsi
varsin erikoinen pukeutumistyyli myös erittäin omaperäinen käsitys kirjojen
luokittelusta ja hyllyttämisestä, mikä hankaloittaa välillä ainakin verkkokaupan
tilausten toimittamista. Nicky suhtautuu muutenkin työntekijän velvollisuuksiin
lähinnä suurpiirteisesti. Käynnissä on jatkuva kinastelu Bythellin ja Nickyn
välillä.
Nickyn lisäksi entiset työntekijät ja harjoittelijat
auttavat kaupan hoidossa sesonkiaikoina. Bythellin on ilmeisen vaikea sanoa työntekijöilleen
ei, joten välillä heitä on kaupassa enemmän kuin firman talous kestäisi.
Kirjakauppiaan elon suola ja pippuri ovat kuitenkin
asiakkaat. Heitä kaupassa vierailee päivittäin vaihtelevissa määrin,
hiljaisimpina aikoina vain muutama, sesonkeina kymmenittäin. Parhaat tietävät,
mitä etsivät, maksavat iloiten pyydetyt hinnat ja juttelevat mukavia kauppiaan
kanssa. Ikävimmät – no, juuri päinvastoin. Bythell kuvaa komiikalla värittäen
esimerkiksi tilannetta, jossa kauppaan pyrähtää bussilastillinen eläkeläisturisteja
kahmimaan ilmaisia esitteitä ja käyttämään wc:tä ostamatta ainuttakaan kirjaa.
Kirjakokoelman purkaminen tuntuu asukkaiden perimmäiseltä tuhoamiselta – joutuu pyyhkimään pois sen viimeisen todisteen, joka olisi kertonut, keitä he olivat.
Shaun Bythell: Elämäni
kirjakauppiaana (The Diary of a Bookseller)
Suom. Jaana Kapari-Jatta.
Kirjapaja 2019. 340 s.
Kirjasto.
Suom. Jaana Kapari-Jatta.
Kirjapaja 2019. 340 s.
Kirjasto.
Kuten sanottu, Elämäni
kirjakauppiaana on tietoteos ja Shaun Bythellin The Book Shop Wigtownissa
oikeasti olemassa. Kirjakaupalla on omat Facebook-sivut, joista kirjassakin kerrontaan, ja Twitter-tili. Kirjalle on myös
ilmestynyt jatkoa eli Confessions of a
Bookseller viime vuonna. Sen suomennosta odottelen! Milloin muuten julkaistaan Elmeri Vehkalan päiväkirja ja tunnustukset?