Suomessa ilmestyy kyllä
aivan huikean hienoja esikoiskirjoja! En oikein voi muutakaan sanoa luettuani
jälleen yhden todella mietityn ja huolella rakennetun teoksen eli viime vuonna
ilmestyneen Jenny Kangasvuon Sudenveren. Teoksen valmiuden tosin
ymmärrän vilkaistuani vuonna 1975 syntyneen Kangasvuon ansioluetteloa: kyseessä
on väitöskirjaa valmisteleva antropologi, joka on kirjoittanut lukuisia
palkittuja ja käännettyjä novelleja sekä arvosteluja ja artikkeleja.
Sudenveri
on spekulatiivista fiktiota parhaimmillaan. Reaalimaailmassa on
mielenkiintoinen nyrjähdys maagisen puolelle: on olemassa Lauma, jonka jäsenet
ovat ihmisiä, susia sekä kokonaisia, jotka voivat olla vuoroin susia ja
ihmisiä. Lisäksi on kaikkia välimuotoja näiden kolmen väliltä eli epämuotoisia.
Kangasvuo ei mitenkään selitä, mistä ilmiö on peräisin, niin vain on. Susien ja
ihmisten yhteys tuo mieleen myytin Romuluksesta ja Remuksesta, sekä tietysti
ihmissudet. Aino Kallaksen Sudenmorsian mainitaankin
useimmissa arvioissa tämän kirjan esiäidiksi, eikä syyttä, vaikka Kangasvuo on
lähtenyt liikkeelle kokonaan toisenlaisesta asetelmasta. Minulla mieleen tuli
myös suomalaisen kirjallisuuden vaikuttavin susikuvaus, Seitsemän veljeksen kohtaus, jossa miehet pakenevat metsästävää
susilaumaa halki hankien. (Olen vakuuttunut, että Kiven hurja kuvaus on ainakin
osasyynä suomalaiseen susikammoon.)
Kangasvuo kuljettaa
tarinaansa kolmesta näkökulmasta. Jokaisen luvun alussa lukee selvästi, kenen
vuoro on olla äänessä: Martan, Vargan vai Marraskuun. Näistä näkökulmista
kerrotaan tarina vähitellen kokonaiseksi. Kronologiaa särkee se, että sekä
Martta että Varga muistelevat omaa ja Lauman tarinaa menneisyydestä kohti
nykyhetkeä, jossa tapahtumat alkavat kiihtyvällä vauhdilla kärjistyä. Martta ja
Varga ovat eri sukupolvia, ja Martan muistot ulottuvat aina sotavuosiin ja
evakkomatkaan asti. Vargan muistot taas ovat tuoreempia.
Martta on Lauman johtaja.
Hän on aikanaan ottanut vastuulleen Lauman jäsenet, sekä ne, jotka elävät
pääasiassa susina metsässä, että ne, jotka viettävät elämänsä ihmishahmoisina.
Suurin vastuu hänellä on Laumaan syntyneistä elinkelpoisista epämuotoisista,
jotka herättävät vaarallista huomiota ihmisten ilmoilla liikkuessaan erikoisen
ulkomuotonsa takia. Osa epämuotoisista menee täydestä ihmisten keskuudessa,
mutta ei pärjää susilaumassa. Asemansa takia Martta on joutunut uhraamaan
elämässään paljon. Hän on katkera, koska Hanna eli Varga on lähtenyt Laumasta
ja päättänyt elää elämänsä ihmishahmossaan. Syyt Vargan irtiotolle paljastuvat
vähitellen lukijallekin.
Taiteilijana itsensä
kaupungissa elättävä Varga kokee järkytyksen, kun eräänä päivänä hänen
kerrostaloasuntonsa alaovella on epämuotoinen poika, joka alkaa muuttua sudeksi
kaikkien nähden. Rasmus on päättänyt jättää Lauman, mutta ei tiedä, minne
mennä. Martta on kotona raivoissaan. Varga on peloissaan, sillä hän ei ole
kertonut itsestään totuutta rakastetulleen Marraskuulle. Rasmusta hän ei
kuitenkaan halua luovuttaa takaisin Martalle, mutta Marraskuulle kertominen
tuntuu jääneen liian myöhäiseksi.
Marraskuu rakastaa Vargaa,
mutta ihmettelee tämän toisinaan kylmää ja etäistä käytöstä. Omituiseksi kaikki
alkoi muuttua sen jälkeen, kun Varga on ottanut luokseen tuttavansa koiran
hoidettavakseen.
Kolme näkökulmaa eivät ole
ollenkaan liikaa, vaan tarina valottuu mukavasti ristiin. Sen sijaan olisin
toivonut mukaan sukupuuta Lauman jäsenistä. Menin armottomasti sekaisin
lukuisista perheen- ja suvun jäsenistä. Erityisen hankalaksi seuraamisen teki
se, että sutena olevat vanhenevat huomattavasti nopeammin kuin ihmiset.
Sukupolvet eivät siis vanhenekaan samaa tahtia, vaan iloisesti sekaisin ainakin
tämän lukijan päässä. Kun vielä tarinan kronologia on hajotettu Martan ja
Vargan kautta, olikin välillä todella keskityttävä, kuka nyt olikaan kuka.
Kirja oli monin tavoin nautittava
lukukokemus. Kangasvuon luoma maailma on ehyt ja hätkähdyttävän uskottava. Monet
metsästysonnettomuudet saavat aivan uuden selityksen, jos Lauman tapaisia
yhteisöjä on olemassa. Kyse on myös erilaisuudesta ja suvaitsemattomuudesta,
erilaisuuden sietämisen vaikeudesta. Martta koettaa tolkuttaa ihmiselämästä
haaveileville epämuotoisille, kuinka tärkeää on pitää Lauma ehdottomasti
salassa. On pidettävä pää alhaalla, jotta ei joudu vaikeuksiin. Liikutuksen
kyyneliä oli nieltävä kohdissa, joissa Martta ja Varga muistelivat kovia
kokemuksiaan koulumaailman hylkiöinä. Tarina ja henkilöt alkavat nopeasti elää
ja viedä mukanaan. Ajatteluttava ja viihdyttävä teos samaan aikaan. Suosittelen
kokeilemaan, vaikkei spefiä niin omakseen tuntisikaan.
Jenny Kangasvuo: Sudenveri
Teos 2012. 312 s.
Jäin jälleen miettimään kirjan kohderyhmää, ts. ketkä lukevat tämänkaltaisia teoksia, siis itseni lisäksi? Ne kuuluista "nuoret aikuiset"? Kansi on tummanpuhuvan tyylikäs eikä anna juuri viitettä sisällöstä. Miten kirja löytää lukijansa?
