NYT se alkaa!
Alkuverryttelyt ovat jääneet olemattomiksi, mutta tankkausmahdollisuuksista on
sentään huolehdittu. Eilen ostin ihan itselle pussillisen happamia
irtokarkkeja, lakuja ja tummasta suklaasta tehtyjä keksejä sokeritasapainon
ylläpitoon suorituksen aikana. Suolaisesta puolesta huolehtivat mm.
luomuruiskorput, saaristolaisleipä ja ystävältä kopsatun reseptin mukaan
valmistettu savuporotahna. Isompaan nälkään sitten fetasalaattia ja
mahdollisesti kanapastaa.
Sääolosuhteet suosivat
suoritusta myös. Tällä hetkellä ulkolämpötila + 16, sisällä hieman enemmän.
Pilvistä, ja sadetutkan mukaan ihan pian sateistakin, joten kasteluhommilta
tänään vältytään.
Itse suoritusvälineisiin
vielä eilen lisättiin yksi teos eli Ian
McEwanin Sementtipuutarha, joka
on jo yli kaksi vuotta roikkunut tuossa lukemista odottamassa. Jospa tänään.
Päivän mittaan raportoin
tänne sekä Facebookiin että Twitteriin välietappien kohdalla, joten voitte
osallistua kannustamalla. Ainakin loppukiritystä tullaan tarvitsemaan!
Vielä kahvia kuppiin, ja
sitten Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta auki!
Klo 9.30 tilanne:
Ensimmäinen kirja on luettu. Kahvia mennyt kolme mukillista. Sadetta odotellaan.
Luin kolmessa tunnissa, eli siis varsin hitaasti, huikean kauniin ja surullisen Kirkkaat päivä ja ilta (124 s.). Hämmennyin hieman kirjan pikkuriikkisestä kirjasinkoosta, joten onneksi uudet lukulasit pelittävät. Hyvä myös, että valitsin tämän aloituskirjaksi, sillä illemmalla se olisi saattanut jo kärsiä lukijansa maitohapoista. Kirja ansaitsee ehdottomasti ihan oman esittelynsä myöhemmin, joten palaan siihen vielä tällä viikolla.
Lukiessani aloituskirjaa olimme päässeet maratontempauksellamme oikein valtakunnalliseenkin julkisuuteen, nimittäin Hesarin Nyt-liitteen verkkosivuilla on pikkuinen juttu kirjablogien kesälukumaratoneista! Kirjainten virran Hannaa on haastateltu, ja Hanna puhuu viisaita kaikkien kirjabloggaajien ja muiden osallistujien puolesta. Kiitos, Hanna!
Seuraavaksi täällä keitetään lisää kahvia ja valitaan minihaasteen henkeen sopiva kitalaenpuhdistunovelli. Kuulumisiin!
Klo 10.30 tilanne:
Ensimmäiseksi kitalakinovelliksi valikoitui Piippu nro 23 Katja Ketun kokoelmasta Piippuhylly. Luin myös kokoelman prologin, eli yhteensä 41 sivua. Ensimmäinen novelli sijoittuu Berliiniin surullisen Kristalliyön tapahtumien aikaan. Lukijalle välätytetään tapahtumia Fritz ja Johann Angelshurstin elämästä. Kielessä on tuntumaa Kätilöstä, mutta jotenkin vaisumpana ainakin tämän ensimmäisen novellin perusteella. Katsotaan ehkä päivemmällä lisää.
Seuraavaksi kirjaksi olin ajatellut tuota Sementtipuutarhaa, mutta taidan ottaa lukuisista neuvoista vaarin ja miettiä uudelleen.
Seuraava olkoon kirjastopoistona haltuuni päätynyt Mikaela Sundströmin Alati taivaat, jonka muistelen aikanaan herättäneen jostain syystä huomiota.
Klo 13.30 tilanne:
"Jostain syystä huomiota herättänyt" Mikaela Sundströmin Alati taivaat (153 s.) oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 1999 ja ilmestyi suomeksi seuraavana vuonna. Ehdikkuus ei ole ollut lainkaan turha, sillä kirja on hieno! Siitäkin oma perusteellisempi juttunsa sitten aikanaan. Hämmästyttävästi nyt taas toimii sattuma, sillä sekä Nousiaisen että Sundströmin teoksessa aiheena sota ja sen vaikutukset esimerkiksi naisiin.
Nyt tilanne vaatii taukoa. On aika pukeutua (paras lukuasu on yöpaita ja villasukat) ja poiketa tarkistamassa postilaatikon tilanne. Sitten kitalakinovelli ja uusi kirja!
Sateen osalta päivä osoittautui todelliseksi antikliimaksiksi, mutta jos vielä tuosta hieman vähemmän sataa, siirryn ulkoilmaan lukemaan. Helpottanee tähän pikkuisen tukkoisen oloiseen päänuppiin?
Klo 14.45 tilanne:
Kitalaki putsattu J. S. Meresmaan novellilla Lintukoto. Novelli on ilmestynyt Osuuskumman ekoscifikokoelmassa Huomenna tuulet voimistuvat. Luin myös Risto Isomäen ei niin kovin rauhoittavat alkusanat. Lintukodon valitsin härskisti kirjoittajan perusteella. Olen lukenut Meresmaan Mifonki-sarjan tähänastiset romaanit ja yhden lehtinovellinkin ennen tätä. Lintukoto aiheeltaan sopivan dystooppinen. Johonkin lähitulevaisuuteen sijoittuvan tarinan keskiössä on uutta teknologiaa edustava plusenergiatalo, jonka onnelliset uudet omistajat novellin alussa asuttavat. Vähitellen alkaa ainakin lukijalle selvitä, mistä talo ottaa "plus"energiansa... Pidin novellista, jossa tunnelma muuttuu vähitellen kymmenen sivun mitassaan yhä ahdistavammaksi. Myös novellin nimi on oivaltava!
Seuraavaksi kirjaksi valitsi Sari Peltoniemen nuortenromaanin Kuulen kutsun metsänpeittoon.
Klo 18.00 tilanne:
Hui, puolivälissä ollaan! Tuli vähän aiottua pitempi tankkaustauko, koska kerrankin talon molemmat teinit olivat samaan aikaan saatavilla ruokapöytään.
Peltoniemen Kuulen kutsun metsänpeittoon ( 153 s.) oli hyvä valinta, vetävä, jännittävä ja samalla lämminhenkisen humoristinen nuortenromaani. Tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen Siisjoen kaupunkiin, ja minäkertojana on ysiluokkalainen Jouni. Jounin äiti on ollut koltta, ja hän on kadonnut lasten Saaran ja Jounin ollessa pieniä. Yksinhuoltajaisä on pitänyt lapsista hyvää huolta, mutta äidistä ja tämän taustasta ei juuri ole puhuttu. Kesävaelluksella Sevettijärvellä Jouni kokee todella pelottavan yliluonnollisen tapahtuman. Outo nainen ilmestyy hänelle metsässä ja alkaa kutsua häntä. Sama toistuu syksyllä koulussa.
Jouni hakee apua entiseltä alakoulunopettajaltaan Romppaiselta, jonka puoleen hän ja samalla luokalla olleet ovat tottuneet hädän hetkellä kääntymään. Romppaisella on Jounille huolestuttavia uutisia, eikä apua oikein tunnu löytyvän pelottavien tapahtumien vain kiihtyessä.
Yliluonnollisten ainesten vastapainona on tavallista murrosikäisten, joskin tavanomaista ehkä piirun verran kiltimpien nuorten puuhailua, bändin perustamista ja seurustelun aloittelua.
Kirja oli nopealukuinen ja pidin siitä kovasti. Tälle on kuulemma jatkoakin. Se pitää kaivaa kirjastojen avauduttua esille.
Nyt kitalakinovelliksi jotain Siekkiseltä ja sitten A. S. Byattin Ragnarök. Sementtipuutarha vielä mietinnässä!
Klo 19.30 tilanne:
Luin Raija Siekkisen koottujen novellien Novellit aloitusnovellin nimeltä Novelli (!)(27 s.). Novelli on Siekkisen esikoiskokoelmasta Talven tulo 1978, ja onkin aikamoinen sukellus 70-luvulle tupakointeineen ja opiskelijamielenosoituksineen. Päähenkilö Maria häilyy avioliitossaan ja elämässään. Kerronta on hyvin pikkutarkkaa tunnelman- ja ympäristönkuvausta ja mielestäni hyvin realisitista. Näennäisesti ei tapahdu paljoakaan, mutta jos on tarkkana, huomaa, että hyvin paljon itse asiassa tapahtuu. Mielenkiintoista, ja näihin pitää vielä palata paremmalla ajalla.
Nyt Islantiin!
Klo 21.15 tilanne:
Ragnarök on nyt kyllä jätettävä kesken, ei auta mikään. Kirja on ihan liian tietokirjamainen ja luettolomainen tähän kohtaan maratonpäivää. Mielenkiintoinen toki eikä mikään isokaan. Kahlasin sivulle 58, mutta tein saunoessani ratkaisun: kirja vaihdettava ja pian. Muuten hyytyy koko maraton.
Klo 23.30 tilanne:
Kohta raahaudun maaliviivan yli pahasti rakoilla!
Ragnarök löi luun kurkkuun. Selvitäkseni eteenpäin nappasin kirjaston poistohyllystä joskus hankkimani chick lit -kirjan eli Kiti Kokkosen sähköpostiromaanin Purukumi karusellissä (152 s). Siinä toisensa kadottaneet kolmikymppiset lapsuudenystävät tutustuvat uudelleen sähköpostitse. Toinen on menossa naimisiin suuren rakkautensa kanssa, toinen vakuuttaa kaiken olevan loistavasti keskiluokkaisessa idyllisuhteessaan. Kun välit paranevat, suhteiden raadollisemmat totuudet pääsevät pintaan. Alun kepeä huumori vaihtuu aika synkkiinkin juonenkäänteisiin. Keveä välipalaromaani, jonka hotkaisi parissa tunnissa eikä varmaankaan sen kummempia jälkiä jätä.
Kenties vielä jotain ennen nukkumattia.
Klo 0.15 tilanne:
Luin vielä nopsaan lastendekkarin eli Johanna Tuomolan Kivalan etsivät 2 - Kadonneiden rahojen arvoituksen (52 s.). Kivalan etsivät eli Lumi ja Matti joutuvat kiperän tilanteen eteen, kun luokan retkirahat on varastettu rehtorin kansliasta. Epäiltyjä on useita, ja kaikilla tuntuu olevan motiivi. Etsivätoimisto saa uuden jäsenen, jonka erityistaitojen ansiosta varas jää kiinni. Myös ärhentelevän rehtorin ongelmaan saadaan yllättävä ratkaisu, sen sijaan Matin kotiasiat ovat edelleen hieman huonolla tolalla.
Nyt raahaudun viimeisillä voimilla maalinauhan yli ja kiitän kaikkia kannustuksesta!
Klo 9.30 tilanne:
Ensimmäinen kirja on luettu. Kahvia mennyt kolme mukillista. Sadetta odotellaan.
Luin kolmessa tunnissa, eli siis varsin hitaasti, huikean kauniin ja surullisen Kirkkaat päivä ja ilta (124 s.). Hämmennyin hieman kirjan pikkuriikkisestä kirjasinkoosta, joten onneksi uudet lukulasit pelittävät. Hyvä myös, että valitsin tämän aloituskirjaksi, sillä illemmalla se olisi saattanut jo kärsiä lukijansa maitohapoista. Kirja ansaitsee ehdottomasti ihan oman esittelynsä myöhemmin, joten palaan siihen vielä tällä viikolla.
Lukiessani aloituskirjaa olimme päässeet maratontempauksellamme oikein valtakunnalliseenkin julkisuuteen, nimittäin Hesarin Nyt-liitteen verkkosivuilla on pikkuinen juttu kirjablogien kesälukumaratoneista! Kirjainten virran Hannaa on haastateltu, ja Hanna puhuu viisaita kaikkien kirjabloggaajien ja muiden osallistujien puolesta. Kiitos, Hanna!
Seuraavaksi täällä keitetään lisää kahvia ja valitaan minihaasteen henkeen sopiva kitalaenpuhdistunovelli. Kuulumisiin!
Klo 10.30 tilanne:
Ensimmäiseksi kitalakinovelliksi valikoitui Piippu nro 23 Katja Ketun kokoelmasta Piippuhylly. Luin myös kokoelman prologin, eli yhteensä 41 sivua. Ensimmäinen novelli sijoittuu Berliiniin surullisen Kristalliyön tapahtumien aikaan. Lukijalle välätytetään tapahtumia Fritz ja Johann Angelshurstin elämästä. Kielessä on tuntumaa Kätilöstä, mutta jotenkin vaisumpana ainakin tämän ensimmäisen novellin perusteella. Katsotaan ehkä päivemmällä lisää.
Seuraavaksi kirjaksi olin ajatellut tuota Sementtipuutarhaa, mutta taidan ottaa lukuisista neuvoista vaarin ja miettiä uudelleen.
Seuraava olkoon kirjastopoistona haltuuni päätynyt Mikaela Sundströmin Alati taivaat, jonka muistelen aikanaan herättäneen jostain syystä huomiota.
Klo 13.30 tilanne:
"Jostain syystä huomiota herättänyt" Mikaela Sundströmin Alati taivaat (153 s.) oli Finlandia-ehdokkaana vuonna 1999 ja ilmestyi suomeksi seuraavana vuonna. Ehdikkuus ei ole ollut lainkaan turha, sillä kirja on hieno! Siitäkin oma perusteellisempi juttunsa sitten aikanaan. Hämmästyttävästi nyt taas toimii sattuma, sillä sekä Nousiaisen että Sundströmin teoksessa aiheena sota ja sen vaikutukset esimerkiksi naisiin.
Nyt tilanne vaatii taukoa. On aika pukeutua (paras lukuasu on yöpaita ja villasukat) ja poiketa tarkistamassa postilaatikon tilanne. Sitten kitalakinovelli ja uusi kirja!
Sateen osalta päivä osoittautui todelliseksi antikliimaksiksi, mutta jos vielä tuosta hieman vähemmän sataa, siirryn ulkoilmaan lukemaan. Helpottanee tähän pikkuisen tukkoisen oloiseen päänuppiin?
Klo 14.45 tilanne:
Kitalaki putsattu J. S. Meresmaan novellilla Lintukoto. Novelli on ilmestynyt Osuuskumman ekoscifikokoelmassa Huomenna tuulet voimistuvat. Luin myös Risto Isomäen ei niin kovin rauhoittavat alkusanat. Lintukodon valitsin härskisti kirjoittajan perusteella. Olen lukenut Meresmaan Mifonki-sarjan tähänastiset romaanit ja yhden lehtinovellinkin ennen tätä. Lintukoto aiheeltaan sopivan dystooppinen. Johonkin lähitulevaisuuteen sijoittuvan tarinan keskiössä on uutta teknologiaa edustava plusenergiatalo, jonka onnelliset uudet omistajat novellin alussa asuttavat. Vähitellen alkaa ainakin lukijalle selvitä, mistä talo ottaa "plus"energiansa... Pidin novellista, jossa tunnelma muuttuu vähitellen kymmenen sivun mitassaan yhä ahdistavammaksi. Myös novellin nimi on oivaltava!
Seuraavaksi kirjaksi valitsi Sari Peltoniemen nuortenromaanin Kuulen kutsun metsänpeittoon.
Klo 18.00 tilanne:
Hui, puolivälissä ollaan! Tuli vähän aiottua pitempi tankkaustauko, koska kerrankin talon molemmat teinit olivat samaan aikaan saatavilla ruokapöytään.
Peltoniemen Kuulen kutsun metsänpeittoon ( 153 s.) oli hyvä valinta, vetävä, jännittävä ja samalla lämminhenkisen humoristinen nuortenromaani. Tapahtumat sijoittuvat fiktiiviseen Siisjoen kaupunkiin, ja minäkertojana on ysiluokkalainen Jouni. Jounin äiti on ollut koltta, ja hän on kadonnut lasten Saaran ja Jounin ollessa pieniä. Yksinhuoltajaisä on pitänyt lapsista hyvää huolta, mutta äidistä ja tämän taustasta ei juuri ole puhuttu. Kesävaelluksella Sevettijärvellä Jouni kokee todella pelottavan yliluonnollisen tapahtuman. Outo nainen ilmestyy hänelle metsässä ja alkaa kutsua häntä. Sama toistuu syksyllä koulussa.
Jouni hakee apua entiseltä alakoulunopettajaltaan Romppaiselta, jonka puoleen hän ja samalla luokalla olleet ovat tottuneet hädän hetkellä kääntymään. Romppaisella on Jounille huolestuttavia uutisia, eikä apua oikein tunnu löytyvän pelottavien tapahtumien vain kiihtyessä.
Yliluonnollisten ainesten vastapainona on tavallista murrosikäisten, joskin tavanomaista ehkä piirun verran kiltimpien nuorten puuhailua, bändin perustamista ja seurustelun aloittelua.
Kirja oli nopealukuinen ja pidin siitä kovasti. Tälle on kuulemma jatkoakin. Se pitää kaivaa kirjastojen avauduttua esille.
Nyt kitalakinovelliksi jotain Siekkiseltä ja sitten A. S. Byattin Ragnarök. Sementtipuutarha vielä mietinnässä!
Klo 19.30 tilanne:
Luin Raija Siekkisen koottujen novellien Novellit aloitusnovellin nimeltä Novelli (!)(27 s.). Novelli on Siekkisen esikoiskokoelmasta Talven tulo 1978, ja onkin aikamoinen sukellus 70-luvulle tupakointeineen ja opiskelijamielenosoituksineen. Päähenkilö Maria häilyy avioliitossaan ja elämässään. Kerronta on hyvin pikkutarkkaa tunnelman- ja ympäristönkuvausta ja mielestäni hyvin realisitista. Näennäisesti ei tapahdu paljoakaan, mutta jos on tarkkana, huomaa, että hyvin paljon itse asiassa tapahtuu. Mielenkiintoista, ja näihin pitää vielä palata paremmalla ajalla.
Nyt Islantiin!
Klo 21.15 tilanne:
Ragnarök on nyt kyllä jätettävä kesken, ei auta mikään. Kirja on ihan liian tietokirjamainen ja luettolomainen tähän kohtaan maratonpäivää. Mielenkiintoinen toki eikä mikään isokaan. Kahlasin sivulle 58, mutta tein saunoessani ratkaisun: kirja vaihdettava ja pian. Muuten hyytyy koko maraton.
Klo 23.30 tilanne:
Kohta raahaudun maaliviivan yli pahasti rakoilla!
Ragnarök löi luun kurkkuun. Selvitäkseni eteenpäin nappasin kirjaston poistohyllystä joskus hankkimani chick lit -kirjan eli Kiti Kokkosen sähköpostiromaanin Purukumi karusellissä (152 s). Siinä toisensa kadottaneet kolmikymppiset lapsuudenystävät tutustuvat uudelleen sähköpostitse. Toinen on menossa naimisiin suuren rakkautensa kanssa, toinen vakuuttaa kaiken olevan loistavasti keskiluokkaisessa idyllisuhteessaan. Kun välit paranevat, suhteiden raadollisemmat totuudet pääsevät pintaan. Alun kepeä huumori vaihtuu aika synkkiinkin juonenkäänteisiin. Keveä välipalaromaani, jonka hotkaisi parissa tunnissa eikä varmaankaan sen kummempia jälkiä jätä.
Kenties vielä jotain ennen nukkumattia.
Klo 0.15 tilanne:
Luin vielä nopsaan lastendekkarin eli Johanna Tuomolan Kivalan etsivät 2 - Kadonneiden rahojen arvoituksen (52 s.). Kivalan etsivät eli Lumi ja Matti joutuvat kiperän tilanteen eteen, kun luokan retkirahat on varastettu rehtorin kansliasta. Epäiltyjä on useita, ja kaikilla tuntuu olevan motiivi. Etsivätoimisto saa uuden jäsenen, jonka erityistaitojen ansiosta varas jää kiinni. Myös ärhentelevän rehtorin ongelmaan saadaan yllättävä ratkaisu, sen sijaan Matin kotiasiat ovat edelleen hieman huonolla tolalla.
Nyt raahaudun viimeisillä voimilla maalinauhan yli ja kiitän kaikkia kannustuksesta!
Huom! Kaikki Blogistanian kesälukumaraton II:een osallistujat, käykää ilmoittautumassa Hys, äiti lukee nyt! -blogissa!
