Luetteko dekkareita? Liittykää Dekkariseuraan!

Suomen dekkariseura ry:n messurekvisiittaa.

”Luetteko dekkareita? Tunnetteko Dekkariseuran toimintaa?” Näillä kysymyksillä koetimme dekkariseuraystäväni kanssa sunnuntaina houkutella messukansaa Suomen dekkariseura ry:n messukojulle tutustumaan seuran toimintaan, ostamaan dekkariaiheisia tuotteita ja ennen kaikkea liittymään seuran jäseniksi. Tulokset eivät olleet kaksiset, mutta siitä ei ainakaan voine syyttää talkoolaisten innottomuutta. Jonkin verran ohi kulkenut yleisö esitti meille kysymyksiä, ja joihinkin osasimme vastata, joihinkin ehkä emme. Tässä muutamia:

Keitä seuraan kuuluu? Keille se on tarkoitettu?

Suomen dekkariseura ry. on kaikille rikoskirjallisuuden ja dekkarikulttuurin harrastajille avoin yhdistys. Seuran jäsenistöön kuuluu niin ahkeria lukijoita kuin kirjailijoitakin ympäri Suomea. Dekkariseura rahoittaa toimintaansa jäsenmaksuin, kulttuurilehtituella, projektirahoituksella ja Dekkariseuran omien tuotteiden myynnillä. Kaikki varat käytetään jäsenistön hyväksi, eikä yhdistys tavoittele voittoa. Dekkariseuran toimintaa koordinoi hallitus, joka valitaan keväisin vuosikokouksessa. Uudet aktiivijäsenet ovat lämpimästi tervetulleita mukaan seuran toimintaan.

Dekkariseuran kojulla Turussa sunnuntaina pyörähtänyt
kirjailija Virpi Hämeen-Anttila kertoi seuran jäsenyyden
olevan hänelle kunnia-asia. 

Mitä toimintaa seuralla on?

Dekkariseuran tunnetuimpia toimintamuotoja ovat neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Ruumiin kulttuuri -lehti ja vuosittain jaettava Johtolanka-palkinto. Myös Helsingin kirjamessujen yhteydessä järjestettävä Dekkarilauantai on suosittu tapahtuma.

Ruumiin kulttuurin tilausmaksu (vuonna 2015 hinta 35 euroa, vuonna 2016 kuulemma 40 euroa) on samalla seuran jäsenmaksu. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti on tuhti lukupaketti, jossa on ajankohtaisia dekkariuutisia, laajoja artikkeleja ja haastatteluja aiheeseen liittyen sekä Kirjakäräjät-niminen arviointiosasto, jossa pyritään arvioimaan kaikki Suomessa vuoden mittaan julkaistavat dekkarit. Myös elokuva- ja teatteriarvioita julkaistaan jonkin verran. Suomen mittakaavassa ja muutenkin lehti on korkeatasoinen kirjallisuuslehti. Jo pelkästään sen takia seuraan kannattaa liittyä.

Vuoden johtolanka-palkinto myönnetään vuosittain edellisen vuoden merkittävästä kotimaisesta dekkariteosta. Aluetta ei ole rajattu tarkasti; palkituksi voi tulla esimerkiksi romaani, novellikokoelma, elokuva, kuunnelma, tv-sarja, tutkielma tai muu alaan liittyvä merkkiteko. Palkinnon tarkoituksena on kiinnittää huomiota kotimaiseen jännityskirjallisuuteen ja muuhun alan piirissä tehtävään työhön. Ensimmäinen palkinto jaettiin vuonna 1985. Palkinnon myöntää Dekkariseuran vuosikokouksen nimittämä kolmihenkinen asiantuntijaraati, joka työskentelee kaksi kautta peräkkäin. Vuoden esikoisdekkari -kunniakirja myönnetään edellisen vuoden parhaasta esikoisdekkarista, ja valinnan tekee edellä mainittu raati. Vuosittain jaetaan myös Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja. Tämän tunnustuksen saajan valitsee Suomen dekkariseuran hallitus.

Kuva on vuoden 2014 Helsingin kirjamessujen Dekkarilauantaista.

Helsingin kirjamessujen yhteydessä siis järjestetään vuosittain seuran merkittävimpiin ponnistuksiin kuuluva Dekkarilauantai, jonka ohjelmaan on kuulunut aamusta iltapäivään asti paneelikeskusteluja ja dekkarikirjailijoiden haastatteluja. Samalla konseptilla mutta suppeampana järjestettiin tänä vuonna Turun kirjamessuilla dekkariohjelmaa ohjelmapäällikkö Jenni Haukion kutsusta. Messuohjelmat ovat kaikille messuilla vieraileville avoimia tilaisuuksia, ja perinteisesti seuran jäsenet ovat saaneet pienen alennuksen Helsingin kirjamessujen pääsylipun hinnasta.

Näiden edellä esiteltyjen toimintamuotojen lisäksi kannattaa tutustua seuran nettisivuilta tarkemmin esimerkiksi Kallion kirjaston dekkari-iltoihin.

Miksi seuraan kannattaisi liittyä?

Seuran toiminta on mukavaa ja monipuolista. Vaikka ei asuisikaan Helsingissä tai sen liepeillä, voi toiminnassa olla mukana lukemalla Ruumiin kulttuuria tai vaikkapa seuraamalla seuran Facebook-sivuja. FB:ssa on useita dekkariaiheisia ryhmiä, mutta ne eivät ole virallisia seuran toimintamuotoja, vaikka niissä todennäköisesti on mukana myös aktiivisia dekkariseuralaisia. Tällaisesta on hyvä esimerkki Dekkariryhmä. Myös seuran nettisivuilta ja blogista voi seurata tapahtumia.

Ennen kaikkea jäsenmaksun maksamalla tukee Ruumiin kulttuuri -lehteä ja on mukana varmistamassa lehden elossa pysymistä. Vireä lehti tarvitsee näinä kovina aikoina maksavia tilaajia. Seuraan voi liittyä myös nettisivujen kautta tai vaikkapa parin viikon päästä Helsingin kirjamessuilla seuran kojulla. Tervetuloa mukaan!

***

Helsingin kirjamessujen DEKKARILAUANTAI 

24.10.2015  Mika Waltari -lavalla

Otsikko: MITÄ RIKOSTEKNIIKKA ANTAA KIRJALLISUUDELLE?
Esiintyjä: Veli-Pekka Hänninen, Jari Louhelainen, Tuomas Rimpiläinen, Christian Rönnbacka
Alkaa: 10.30

Otsikko: DIGITAALISEN RIKOLLISESTI
Esiintyjä: Pekka Hiltunen, Tuula T. Matintupa, Lars Strang, Pauliina Susi

Alkaa: 11.00

Otsikko: SATTUMA JA PÄÄTTELY RATKAISEVAT RIKOKSET
Esiintyjä: Saara Kesävuori, Outi Pakkanen, Hannu Vuorio

Alkaa: 11.30

Otsikko: AJANKUVA RIKOSKIRJASSA
Esiintyjä: Virpi Hämeen-Anttila, Mikko Porvali, Timo Sandberg, Timo Saarto
Alkaa: 12.00

Otsikko: RAKENNE DEKKARISSA
Esiintyjä: Tapani Bagge, Sebastian Lindell, Tuomas Lius, Markku Ropponen

Alkaa: 12.30

Otsikko: POLIITTINEN JÄNNITYS RIKOSKIRJOISSA
Esiintyjä: Jyrki Erra, Kari Häkämies, Leena Lehtolainen, Arttu Tuominen
Alkaa: 13.00

Otsikko: ONKO EUROOPPA AVOINNA MYÖS DEKKARISTILLE
Esiintyjä: Pirkko Arhippa, Max Manner, Reijo Mäki, Vera Vala
Alkaa: 13.30

Otsikko: YLILUONNOLLINEN DEKKARI
Esiintyjä: Jussi Katajala, Jenna Kostet, Katariina Souri

Alkaa: 14.0

Otsikko: KYYNINEN SUOMI
Esiintyjä: Marja-Liisa Heino, Mari Pyy, Jarkko Sipilä, Taavi Soininvaara

Alkaa: 14.30

Otsikko: PERHEEN ARKI JA HISTORIA DEKKAREISSA
Esiintyjä: Johanna Holmström, Juha Numminen, Pentti Kirstilä, Elina Pulli

Alkaa: 15.00

Jos paikalla sattuu olemaan, kannattaa ehdottomasti kuunnella vielä nämäkin:

Otsikko: Mykkä tyttö
Esiintyjä: Michael Hjorth, Hans Rosenfeldt

Alkaa: 15.30

Otsikko: Suljettu talveksi
Esiintyjä: Jørn Lier Horst

Alkaa:  16.00

Otsikko: Kadonneet
Esiintyjä: Michael Katz Krefeld

Alkaa:  16.30

Otsikko: Kirjallisuuden kuninkaalliset
Esiintyjä: Sofi Oksanen, Riikka Pulkkinen
Alkaa: 17.00

Otsikko: Surunpotku
Esiintyjä: Leena Lehtolainen

Alkaa:  17.30

Dekkarilauantai Turun kirjamessuilla

Turun kirjamessujen toinen päivä eli lauantai oli selvästikin teemoitettu dekkarien ympärille. Ruotsi on messujen teemamaa, ja sieltä oli paikalle kutsuttu eturivin dekkarikirjailijoita. Kotimainen edustus oli liikkeellä pitkälti Suomen dekkariseuran järjestämän ohjelman ympärillä. Dekkarifanilla siis riitti kiirettä, kun koetti sukkuloida eri esiintymispisteiden välillä kuuntelemassa milloin ketäkin suosikkiaan. Tässä koostetta päivästäni.

Kirstina Ohlsson.

Aamu alkoi Kristina Ohlssonilla. Ohlssonin viisiosaisen Fredrika Bergman -sarjan viimeinen osa Daavidintähdet on ilmestynyt suomeksi, ja tästä kirjasta, koko sarjasta ja kirjoittamisesta ylipäätään kirjailijaa jututti Jaakko Lyytinen. En ole vielä tätä viimeistä osaa sarjasta lukenut, mutta jossain vaiheessa aion sen vielä tehdä. Vaikka Paratiisiuhrit olikin minulle pettymys, on sarja kokonaisuutena hyvin laadukas. Ohlsson on myös hyvin vakuuttava esiintyjä, jota kuunteli mielellään. Hienoa, että häntä haastateltiin myös erikseen.

Kristina Ohlsson, Anna Lihammer,
haastattelija Janne Mäkelä,
Outi Pakkanen ja Leena Lehtolainen.

Seuraavaksi lavalle marssitettiin neljä naisdekkaristia, kaksi kummaltakin puolelta Pohjanlahtea. Ruotsia edustivat Kristina Ohlsson ja Anna Lihammer ja Suomea Outi Pakkanen ja Leena Lehtolainen. Otsikkona oli 'Jännityksen vallassa'. Kirjailijoilta kysyttiin muuna muassa omia lempidekkareita, joiden parissa he ovat pelänneet eniten. Ohlsson mainitsi Stephen Kingin Piinan, Pakkanen Christien Eikä yksikään pelastunut -klassikon ja Lehtolainen Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen. Vaikka Lihammer ei suostunut kertomaan omaa suosikkiaan, pisteet taisivat mennä Ruotsiin. Koko haastattelu tuntui hieman väkinäiseltä, eikä varsinaista keskustelua päässyt syntymään. Aika on toki lyhyt sellaiseen, mutta jonkinlaista vuoropuhelua voisi silti toivoa .

Kari Hotakainen.

Kosak eturivin paikat oli lavan edestä varattu, ei takapuolta kannattanut vieläkään nostaa, sillä seuraavaksi eteen istutettiin Kari Hotakainen. Uusin kirja Henkireikä on kiinnostanut minua luonnollisesti kovasti jo ennen tätä kohtaamista, mutta nyt hankinnasta on tehty itseä sitova päätös. Hotakaisen mukaan kyseessä ei ole varsinainen rikosromaani, vaan kirjassa kerrotaan siitä, mitä tapahtuu ennen rikosta. Pinna kiristyy, ja joillakin se katkeaa. Hotakainen on paitsi velho kirjoittamaan myös loistava esiintyjä. Hotakaisen jälkeen piipahdin hetken Reuna-kustantamon ständillä jutustelemassa tuttujen kirjailijoitten kanssa. Paikalla olivat muun muassa Joulukalenteri 2:n tekijöihin kuuluvat Henry Aho, Markku Keisala, Jasu Rinneoja ja Harri V. Hietikko.

Suomen dekkariseuran pj. Leena Korsumäki avaa Dekkariseuran ohjelman.
Paneelissa mukana Timo Saarto, Timo Sandberg, Outi Pakkanen,
Christian Rönnbacka ja Reijo Mäki.

Suomen dekkariseura oli siis mukana järjestämässä lauantain ohjelmaa, ja pitkästä aikaa seuralla on myös oma kojunsa messualueella. Tervetuloa sinne vielä tänään sunnuntainakin! Aktiiviset jäsenet päivystävät kojulla talkootyönä. 

Dekkariseuran paneelit vetivät mukavasti väkeä auditorioon, ja lehdistön kamerat lauloivat heti aloituspaneelin jäsenten marssiessa esiiin. Omien dekkareittensa Suomi-kuvista kertoivat Timo Saarto, Timo Sandberg, Outi Pakkanen, Christian Rönnbacka ja Reijo Mäki. Paneelia vetänyt puheenjohtaja Leena Korsumäki sai joukosta irti ihan oikeaa keskusteluakin, ja asiaa helpotti varmasti, että suurin osa esiintyjistä taisi tuntea toisensa jo etukäteen. Kovin syvälle ei Suomi-kuvaan tässäkään tietysti päästy, mutta alkuun ainakin. Kerrankin voin muuten sanoa, että tiesin, mistä puhuttiin. Olen nimittäin lukenut kaikki kirjat, joista oli puhe!

David Lagercrantz.

Samaan aikaan pääsalissa jatkui ohjelma taukoamatta. Päivän suurimpia ulkomaisia tähtiä taisi olla David Lagercrantz, toimittaja-kirjailija, jonka jatko-osa  Stieg Larssonin Millennium-sarjaan, Se mikä ei tapa, on hiljattain ilmestynyt myös suomeksi. Lagercrantz on loistava esiintyjä, joka otti turkulaisyleisön lumoihinsa kertarysäyksellä.

Matti Rönkä.

Varsinaisesti puikahdin auditoriosta kuitenkin katsomaan Matti Rönkää, joka kertoi romaanistaan Eino. Kyseessä ei ole dekkari, vaikka Rönkä onkin julkaissut seitsenosaisen Viktor Kärppä -dekkarisarjan. Jokin arvoitus sotaveteraani Einon tarinaankin taitaa silti liittyä. Kirja on ollut hankintalistallani jo pitkään sekin. 

Kristina Ohlsson, Stefan Ahnhem, Anna Lihammer, Håkan Nesser
ja paneelin vetäjä Kerstin Bergman.

Dekkaripaneelit jatkuivat auditoriossa vaihteeksi ruotsalaisvoimin ja aiheena kirjailijoitten kirjojen Ruotsi-kuva. Keskustelemassa olivat Kristina Ohlsson, Stefan Ahnhem, Anna Lihammer ja Håkan Nesser Kerstin Bergmanin johdolla. Valitettavasti en ole ehtinyt lukea yhdenkään esiintyjän uusinta teosta ja Ahnhemilta ja Lihammerilta vielä yhtäkään, joten hieman olin ulalla. Tosin keskustelu kulki aika yleisellä tasolla. Nesser on Ohlssonin tavoin hyvä esiintyjä ja Bergman sujuva vetäjä, joten tätä paneelia seurasi ilokseen myös.

Kari Häkämies, Saara Kesävuori, Katariina Souri,
Pirjo Tuominen ja Virpi Hämeen-Anttila.

Messusukkulaksi itsensä tuntevan kirjabloggaajan voimat alkoivat hiipua, ja viimeiseksi paneeliksi jäi kotimaisten tekijöiden Rikoksen viemää -paneeli. Kuvan kirjailijat kertoilivat, miten päätyivät kirjoittamaan dekkareita. Kari Häkämiehen dekkari Anteeksi ei voi antaa odottaa vielä lukemistaan, mutta muiden kirjailjoiden uutuudet olenkin jo ehtinyt lukea. Kiinnostavaa oli kuulla Pirjo Tuomisen kommentti, jossa hän hämmästeli, miksi hänen Mailis Sarka -sarjansa luetaan dekkareihin. Samaa olen nimittäin miettinyt minäkin.

Vielä koukkaus päähallin kirjanmyyntipisteisiin ja sitten kotiin!

Messuhankintoja osa 2.

Messujen kielipolitiikka puhutti meitä bloggaajia pariinkin kertaan päivän mittaan. Messujen teemamaana on siis Ruotsi, mutta silti ruotsalaisten haastattelut ja paneelit toteutettiin pääosin englanniksi tai niitä tulkattiin suomeksi. Miksi? Ei suomenkielisten kirjailijoiden esiintymisiä tehty englanniksi tai tulkattu ruotsiksi. Koimme menettelyn epäkohteliaana vieraita kohtaan ja myös yleisön aliarvioimisena. Kiitän suomalaista koulujärjestelmää siitä, että jälleen huomasin pysyväni vallan hyvin kärryillä, puhuttiinpa sitten englantia tai ruotsia, ja uskon, että niin olisi pysynyt muukin yleisö. Miksi siis ei voitaisi reilusti käyttää ruotsia?

****

Messupassi järjestäjiltä, kiitokset!

Väliraportti Turun kirjamessuilta

Syksyn kirjallisten rientojen päätapahtumista ensimmäinen eli Turun kirjamessut ovat täydessä vauhdissa. Samalla kun mieli jo askartelee toisen päivän ohjemassa eli dekkaripainotteisessa lauantaissa, pitää hieman purkaa eilisiä tuntojaan. 

Turun kirjamessujen tunnelma on aivan uniikki. Tapahtuma on pienimuotoisempi ja jollain kummalla tavalla intiimimpi kuin Helsingin kirjamessut, mutta se mikä massassa ehkä menetetään, saadaan monin verroin takaisin innostuksessa ja omistautumisessa. Oman säväyksensä tilaisuuteen tuo sekin, että on ihan luonnollista istahtaa aulassa samalle penkille Jörn Donnerin kanssa tai että minkä tahansa messuständin kulman takaa saattaa pyyhältää vastaan Jenni Haukio. Kumpikin tapahtui eilen ainakin minulle, ihan ilman sen kummempaa hakemista.

Ovatpa kirjamessut sitten missä tahansa, keskeisin ongelma kirjahullun kannalta on varmaan aina sama. Kiinnostavaa ohjelmaa on menossa samaan aikaan useassa eri paikassa ja messukojujakin pitäisi ehtiä penkoa. Miten saada aika riittämään, kun itse kullakin on vain yksi rajallinen tomumaja, eikä edes teleporttaaminen ole mahdollista. Toinen ongelma on sitten ihanien tarjousten huikea määrä. Miten saada kukkaro venymään? Entä talo? Tänään aamutoimina kuvasin kirjahyllyäni muistini tueksi, että en vahingossa ostaisi kirjoja, jotka jo omistan...

Turussa olisi siis tuttuun tapaan ollut eilenkin tarjolla vaikka mitä ihanaa ja kiinnostavaa, mutta tässä oman päiväni saalis kuvina, olkaa hyvät:

Henry Aho, Aila Juvonen ja Tarja Torneaus keskustelevat nuortenkirjoista.

Ihan ensimmäiseksi riensin sympaattisen Reuna-kustantamon pikkuruiseen tilaisuuteen, jossa kaksi kustantamon kirjailjaa eli Henry Aho ja Aila Juvonen olivat kustantaja Tarja Tornaeuksen haastateltavina. Aiheena olivat nuortenkirjat ja niiden vaikuttavuus. Voiko nuori saada helpotusta omaan elämäänsä lukemalla kirjoja? Ikuisuuskysymysten äärellä oltiin. Hieman minua aina korpeaa, kun aletaan puhua siitä, kuinka nykymaailman meno on niin paljon kauheampaa kuin ennen vanhaan, jolloin vanhemmilla oli oikeasti aikaa lapsilleen. Milloin se oli, kysyn vaan! Ei ainakaan 70-luvulla, kun itse olin lapsi. Maailma oli toisenlainen, mutta oliko se parempi? Mutta nämä ajatukset siis omassa päässäni virisivät keskustelua kuunnellessani. Henry Ahon Arvet-romaani on edelleen lukupinossani. Kyllä sen vielä luen!

Kirjailijat Siiri Enoranta, Katri Alatalo, Magdalena Hai ja J. S. Meresmaa
paneloivat fantasiakirjallisuudesta.

Pikkuisen sattumalta osuin Nuortenkirjailijoiden osastolle juuri, kun lavalla istui komea nelikko nuoria eturivin naiskirjailijoitamme eli spefi-kirjailijat Siiri Enoranta, Katri Alatalo, Magdalena Hai ja J. S. Meresmaa. Aiheena oli fantasiakirjallisuus ja sen lukeminen ja kirjoittaminen. Mikäpä voisi paremmin sopia? Keskustelu polveili aika tuttuja reittejä, mutta aiheista riittää toki puhuttavaa. Miksi niin monet nuoret lukijat hyljeksivät kotimaista fantasiaa? Miksi meidän upeita kirjojamme ei käännetä maailmankielille? Miksi aikuiset eivät tajua lukea nuorten aikuisten kirjallisuutta?

Poikien lukemisesta keskustelemassa Penjami Lehto, Päivi Heikkilä-Halttunen,
Jyri Paretskoi, Aki Hyyppä ja Aleksis Salusjärvi.

Tätä paneelia olisin kuunnellut enemmänkin, mutta en valitettavasti ehtinyt. Poikien lukemisharrastus nimittäin kiinnostaa aina, ja erityisesti se, miten sitä voisi lisätä. Korvaan tarttui maininta tutkimuksesta, jossa tuloksena oli, että erityisesti isän lukemat iltasadut ovat poikien lukemistottumusten kannalta oleellisia. Tästä haluan tietää lisää! Kiintoisa oli kokoonpanokin (ks. kuvateksti). Aiheesta voisi pitää kokopäiväisen seminaarinkin, joten 40 minuutin keskustelussa tuskin ihan perimpään pohjaan päästiin messuhälyn keskellä.

Kirjailija Kerstin Ekman.

Päivän hienoimpia esiintyjiä oli kiistatta ruotsalainen Kerstin Ekman, jonka upeaan kirjalliseen tuotantoon olen ehtinyt toistaiseksi tutustua vain pintaraapaisun verran. Hänen romaaninsa Tapahtui veden äärellä on yksi parhaista koskaan lukemistani. Ekman on hienostunut ja oikeasti sivistynyt kirjailija, jota myös kuuntelisi vaikka kuinka paljon. Ruotsinkielinen haastattelu tulkattiin suomeksi, mikä valitettavasti söi ison osan lyhyestä tuokiosta. Ymmärrän tämän, mutta silti se harmitti. En ole mitenkään loistavan kielitaitoinen, mutta mielestäni ymmärsin silti riittävästi ruotsinkielisestäkin keskustelusta.

Kirjailija Antti Holma.

Suursuosioon noussut näyttelijälahjakkuus Antti Holma on myös monipuolinen kirjailija. Messuilla Holma esiintyi runokokoelmansa Kauheimmat runot merkeissä. Holma on kustantajan unelmien täyttymys: lahjakas kirjailija, joka on jo muutenkin kuuluisa ja vielä lyömätön esiintyjä. Turussa Holmaa kerääntyi kuulemaan ja katsomaan sankka joukko yleisöä, selvästi monilukuisempana kuin hieman aiemmin esiintynyttä Jörn Donneria, joka hänkin on melkoinen yleisömagneetti. Keski-ikäiset naiset hihittelivät Holman runoille, mutta nuoremmat neitoset seisoskelivat lähinnä naamat peruslukemilla. Mistä sitten kertonee?

Kirjailija Tiina Laitila-Kälvemark.

WSOY:n Anna-Riikka Carlson haastatteli sivulavalla Ruotsiin asettunutta pohjalaista kirjalijaa Tiina Laitila-Kälvemarkia tämän romaanista Karkulahti. Myös kirjailijan novellikokoelma Kaukainen ranta on ollut pitkään lukulistallani. Vielä ne molemmat luen, sillä kirjat vaikuttavat kiinnostavilta ja korkealaatuisilta. 

Kirjailija Maria Turtschaninoff kertoo kirjastaan Maresi.

Kuisti-lavalla Maria Turtschaninoffia haastateltiin Maresi-romaanista, jota en harmikseni ole vielä lukenut. Sen sijaan ihastuin ikihyviksi Anachéen, ja olen päättänyt lukea kirjailijan tuotantoa enemmänkin sen perusteella. 

Kirjailija Tiina Raevaara.

Tiina Raevaaran Yö ei saa tulla on jo luettuna, ja oli mukavaa kuulla hieman sen taustoista, muun muassa uniongelmista, jotka taitavat olla valitettavan tuttuja kirjailijallekin. Ylipäätään kirjailijahaastatteluista tuntuu saavan eniten irti, jos on jo kirjan ehtinyt lukea. Messuilla tosin taitaa ajatuksena olla uusien lukijoiden houkutteleminen. 

Kolme Finlandia Junior -voittajaa: Siri Kolu, Vilja-Tuulia Huotarinen ja Maria Turtschaninoff.

Siri Kolu, Vilja-Tuulia Huotarinen ja Maria Turtschaninoff kertoivat, miten Finlandia-palkinto muutti heidän elämäänsä ja kirjailijuuttaan ja mitä palkinto heille ja kirjallisuudelle merkitsee. He myös antoivat neuvoja seuraavalle voittajalle: Nauti! Olet ansainnut palkintosi! Tämä keskustelu oli yksi messujen parhaiten onnistuneista niiden harvojen joukosta, jotka satuin kuulemaan. Aiheena eivät olleetkaan keskustelijoiden uusimmat kirjat vaan palkinto, joka yhdisti kaikkia. Aiheesta päästiin myös syvemmälle kuin vain päällimmäisiin voitonhuumatunnelmiin. Kannatan Seita Vuorela -palkintoa lämpimästi! Sillä voitaisiin kunnioittaa Vuorelan upeaa tuotantoa ja palkita lasten- ja nuortenkirjailijoita elämäntyöstä. En enää muista, kuka ajatuksen toi esille, Huotarinen ehkä.

Kirjailija Sofi Oksanen.

Sofi Oksasta haastateltiin uutuuskirjasta Norma ja sen teemoista. Olin ennen messuja ehtinyt lukea vasta kaksikymmentä sivua kirjasta, joten en tiennyt siitä vielä oikeastaan mitään, en edes sitä, että hiukset ja vauvat ovat keskiössä - ja niiden laiton tuottaminen länsimaihin. Haastattelu oli kummallisen kireäsävyinen, eikä kirjailija oikein tuntunut lämpenevän haastattelija Antti Korhosen näkökulmille. Panimme merkille, että kirjailijan mekko oli samaa sävyä romaanin kansien kanssa. Lieneekö ollut sattumaa? 

Ensimmäisen päivän kirjahankinnat!

Joka kerran messuille lähtiessäni suunnittelen, että en osta kirjoja, ja jos ostan, ostan jonkin pienkustantajan tuotantoa kannatuksen vuoksi. Vaan kuinka taas kävikään? Tammi oli pistänyt sellaisen tarjouksen, että alta pois: kolme Keltaisen kirjaston kirjaa yhteensä 20 euroa! Ostin sitten yhteensä kuusi keltsua...

***

Messupassi kirjamessujen järjestäjiltä, kiitos!

Onnea voittajille! Turun kirjamessuilla tavataan!

Kirjamessuliput on lopultakin arvottu. Pahoittelen pientä viivästystä asiassa, mutta aina ei pysty itse yksin päättämään aikataulustaan, vaan perhe ja työ vaativat osansa. Nyt on kuitenkin lahjomaton www.random.org sanonut sanottavansa.

Määräaikaan mennessä (klo 20.00 su 6.9.2015) arvontaan osallistui kaikkiaan viisitoista eri henkilöä ja heistä suurin osa ilmoittautui mukaan molempien pakettien arvontoihin. Kiitokset aktiivisuudestanne! Poimin kommenttien alle pudonneet vastaukset myös mukaan listoille, eli esimerkiksi nimimerkki Siinatar oli mukana kummassakin arvonnassa.

Ensimmäisessä arvonnassa numeroin osallistujat ilmoittautumisjärjestyksessä kellonajat huomioiden 1-15. Arvontakone osui numeron 14 kohdalle, eli onnittelut, Marja-Liisa!

Toisessa arvonnassa käänsin listan ylösalaisin, ja kun numero 4 on voittaja, lähtevät kirja ja messulippu Katariinaa Mikkolalle! Onnea!

Kiitän vielä lämpimästi kaikkia osallistujia. Antamanne messuvinkit ovat loistavia kaikki, kunpa aikaa olisi ne toteuttaa. Mutta vinkatkaapa messujen jälkeen, miten suunnitelmanne onnistuivat. Messuilla toivottavasti tavataan!

Turun kirjamessulippuja arvotaan myös messujen omalla Facebook-sivulla parhaillaankin, ja kannattaa muutenkin seurata messutohinoita eri kanavilta. Kukaties vielä lykästää!

***

Arvontaliput tarjosi Turun kirjamessut ja Mari Jungstedtin kirjan Viimeinen näytös Otava. Kiitos!

Arvonta: Lippuja Turun kirjamessuille!

Kesä on aina ollut ja tulee aina olemaan ehdoton lempivuodenaikani, mutta ei syksykään enää niin paha ole kuin joskus aikaisemmin. Kirja- ja teatteriharrastajan kalenteri nimittäin pullistelee jo erilaisia rientoja. Merkkitapauksia syyskaudella ovat ehdottomasti kirjamessut ja niistä ainakin minulle Messuja ovat Turun ja Helsingin kirjamessut.

Turun kirjamessut ovat itse asiassa jo ihan pian, 2.-4.10. Turun messu- ja kongressikeskuksessa. Messujen teemoina ovat tänä vuonna Ruotsi, Saamenmaa ja Kustavi. Tuttuun tapaan samanaikaisesti järjestetään myös ruoka- ja tiedemessut. Paljon mielenkiintoista on siis jälleen tarjolla!

Dekkarinystävänä olen erityisen iloinen, että Suomen dekkariseura on tänä vuonna yksi messujen näytteilleasettajista ja ohjelmanjärjestäjistä. Seuralla on siis paikan päällä oma koju, jossa minäkin olen yhtenä lukuisista vapaaehtoisista päivystämässä (olen lupautunut sunnuntain viimeiseen vuoroon eli klo 15–17). Mutta ennen kaikkea seuralla on omaa ohjelmaa lauantaina, joka muutenkin on messujen dekkaripainotteisin päivä. Dekkariseuran ohjelmaa voi seurata lauantaina 3.10. Auditoriossa klo 12.30–16.35, ja vieraina on sekä kotimaisia että ulkomaisia tähtiä.

Tuttuun tapaan messuohjelmaa tutkaillessaan alkaa tuntea epätoivoa, koska käytettävissä on vain tämä yksi maallinen ihmisruumis. Samaan aikaan eri puolilla tapahtuu monenlaista mielenkiintoista, ja lisäksi olisi varattava aikaa mielenkiintoisten messukojujen penkomiseen. Kiinnostavimmat löydöt muuten tehdään niistä reunojen pienistä kojuista, ei keskilattioiden suurmyymälöistä.

Kirjamessut siis lähestyvät kovaa vauhtia, ja sen kunniaksi ja lukijoiden iloksi järjestetäänkin pitkästä aikaa Kirsin kirjanurkassa arvonta. Arvon kaksi lippupakettia seuraavasti:

1. Kaksi vapaalippua (arvo á 16 euroa) Turun kirja- ja ruokamessuille 2.-4.10. Liput ovat siis kumpikin yhden päivän messulippuja, joten voittaja voi valita, käykö itse kahtena päivänä messuilla vai yhtenä kaverin kanssa.

     

     2. Yksi vapaalippu (arvo 16 euroa) Turun kirja- ja ruokamessuille 2.-4.10. sekä Mari Jungstedtin Viimeinen näytös -dekkari. Lippu on yhden päivän messulippu, ja kirja on kovakantinen suomennos, joka on ilmestynyt keväällä 2015.

Arvonnan säännöt: 

A) Laitan tämän postaukseni alle kaksi kommenttilaatikkoa, joihin VASTAAMALLA osallistuu ko. paketin arvontaan. Sama henkilö voi osallistua kumpaankin arvontaan.

B) Vastauksessa toivon kerrottavan, mitä ohjelmaa tai ketä kirjailijaa vastaaja haluaisi mennä messuille kuulemaan ja näkemään. Perustelut olisivat kivoja!

C) Osallistua voivat kaikki lukijat, joiden nimimerkin takaa löytyvät jonkinlaiset yhteystiedot, eli esimerkiksi blogin osoite tai käytössä oleva sähköpostiosoite. EN RYHDY JÄLJITTÄMÄÄN voittajia ENKÄ kuuluttele heitä täällä loputtomiin. Toivon siis osallistujilta omaa aktiivisuutta, mikäli yhteystietoa ei ole saatavana. Jos en ole saanut kontaktia voittajiin keskiviikkoon 9.9. mennessä, palkinnot arvotaan uudelleen klo 20.00.

D) Varsinainen arvonta suoritetaan sunnuntaina 6.9. klo 20.00 mennessä osallistuneiden kesken. Voittajat ilmoitetaan täällä blogissa vielä samana iltana. 

Onnea arvontaan!

Kirjamessuilla tavataan!

Messuaiheisia linkkejä:

Turun kirjamessujen virallinen ohjelmasivu.

Turun kirjamessujen Facebook-sivut.

Kirjoitin viime vuonna jutun siitä, miten kirjamessuille kannattaa valmistautua. Juttu on tehty Helsingin messuja varten, mutta sitä voinee soveltaa myös Turun messuihin.

***

Arvottavat liput olen saanut blogiyhteistyön merkeissä Turun kirjamessuilta ja arvottava kirja on Otavan lähettämä arvostelukappale. Kiitos!

HUOM! Arvonta on päättynyt su 6.9. klo 20. ja voittajat on julkistettu. Lämmin kiitos osallistumisesta!

Terveisiä Helsingin kirjamessuilta!

Kirjamessuilta pitää tietysti tuoda kotiin hirmuinen kasa kirjoja...

Väsyneen mutta onnellisen kirjabloggaajan pää on edelleen hieman sumuinen eilisen messuhumun jäljiltä, mutta nyt on messupäivityksen aika. Mitä kaikkea oikein ehdinkään kokea, nähdä, kuulla ja aistia runsaan kahdeksan tunnin aikana? Vaikka mitä! Loppupäivästä aloin olla jo sen verran fiiliksissä, että moikkasin tuttavallisesti J. P. Koskista, joka seisoskeli Mika Waltari -lavan tuntumassa. En siis ole koskaan ollut kirjailijan kanssa puheissa, vain lukenut hänen blogikirjoituksiaan. Toinen vastaava lipsahdus tapahtui, kun oli katsomassa Siri Kolun haastattelua, ja viereiselle tuolille tupsahti tutunoloinen nuori nainen. Vasta moikatessani tajusin, että moikattava oli Salla Simukka, joka tuntui muuten fanittavan Siri Kolua myös. Mutta tällaisiin kaltaisiini hölmöihin kirjailijat lienevät tottuneet, eivätkä toivottavasti pane pahakseen.

...ja suklaata!
Dekkariseuran 30-vuotisjuhlasuklaata
ei kenties raaski syödä.

Mutta siis alkuun. Lauantai on päivätyössä käyvän ja pääkaupunkiseudulta kohtuullisen junamatkan päässä asustavan ihmisen luonnollisin valinta messuilupäiväksi. Lisäksi vaa’assa painaa melkoisesti myös Suomen dekkariseuran isännöimä tai ehkä paremminkin emännöimä Dekkarilauantai, jota on käytävä seuraamassa. Siispä varhaiseen junaan lippu ja matkaan sysipimeänä loppulokakuun aamuna. Matkantekoa viihdytti äänikirjaversio Robert Galbraithin Silkkiäistoukasta. Lukijana muuten ihana Eero Saarinen. Tähän palataan, kunhan on päästy loppuun.

WSOY ja Tammi olivat kutsuneet kirjabloggaajia brunssille kirjaesittelyjen merkeissä. Tilaisuus alkoi jo ennen virallista messujen aukeamista, mistä kiitos järjestäjille, kuten koko tilaisuudesta ylipäätään! Puolitoistatuntinen hurahti aivan siivillä. Kirjailijoita haastatteli säteilevä toimittaja Ella Kanninen, joka on paitsi hurmaava ja karismaattinen persoona myös kielitaitoinen ja sivistynyt ihminen. Kanninen oli selvästikin paneutuen lukenut kaikki uutuusromaanit, joiden kirjoittajia hän aamuhetkessä haastatteli.

Sinikka Nopola.

Saimme esitellyistä kirjoista arvostelukappaleet mukaamme ja halutessamme myös signeeraukset kirjailijoilta. Niinpä en tässä nyt sen enempää referoi haastatteluja, vaan palaan niihin aikanaan kirjaesittelyjen yhteydessä. Sinikka Nopolan uutuutta Eilan, Rampen ja Likan parhaat en kehdannut ottaa, koska olen lukenut kaikki Eila ja Rampe -kirjat, kuunnellut ne äänikirjoina ja jotkut käynyt teatterissakin katsomassa. Nopolalta kysyttiin, ovatko Risto Räppääjä -kirjat hänelle jo jonkinlainen taakka. Kyllä tavallaan, kuulemma, sillä Nopola tuntee profiloituvansa helposti pelkästään lastenkirjailijaksi, vaikka hän on kirjoittanut ainakin yhtä paljon aikuisille. Minulle Nopola on ennen kaikkea aikuisten kirjailija, vaikka pojalla onkin vaikuttava rivi Räppääjiä hyllyssään (tai tällä hetkellä varastolaatikossa parempia aikoja odottelemassa).

Toinen kirja, jonka sankarillisesti (ironiaa, huom.) jätin ottamatta, oli Maritta Lintusen uutuus Hulluruohola. En jättänyt kirjaa siksi, ettei se vaikuttaisi kiinnostavalta, vaan siksi, että en kuitenkaan ehtisi sitä kohtuullisessa ajassa lukea. Painoin kirjan kyllä mieleeni, jospa vaikka jossain vaiheessa lainaisin kirjastosta. Lintusen romaaneista olen lukenut kaksi, Sukukaktuksen ja Sydänrajan, eivätkä ne ole olleet lainkaan huonoja, vaikka eivät olekaan olleet aivan minun juttujani.

Paoli Giordanin Ihmisruumis alkoi kiehtoa,
 koska kirjailija kertoi siitä vakuuttavasti.

Jari Järvelä kertoo Ella Kanniselle Särkyvää-kirjastaan.

Suunnittelemassani ohjelmassa olisi ollut seuraavaksi vuorossa Dekkarilauantaita ja 1920- ja 1930-luvuille sijoittuvat suomalaiset dekkarit. Lavalla olivat Terttu Autere, Nina Hurma ja Virpi Hämeen-Anttila kertomassa kirjoistaan. Tämän valitettavasti missasin, koska voin olla vain yhdessä paikassa kerrallaan, mikä on erityisen valitettavaa messupäivinä. Kurvailin paikalle vasta, kun lauteilla istuksivat Jari Järvelä, Ari Paulow, Timo Sandberg ja Salla Simukka kertomassa, miten rikos houkuttaa nuorten maailmassa.

Jari Järvelä, Salla Simukka ja Ari Paulow
keskustelevat Dekkarilauantaissa.

Seuraava suunnitelmaani merkitty tapahtuma oli messuohjelman mukaan nimeltään ”Ensimmäisen kirjan huuma ja katumus”, jonka esiintyjiä ei ollut merkitty ohjelmalehtiseen. Paikan päällä selvisi, että lavalle oli tulossa Riikka Pulkkinen ja joku mieskirjailija, jonka nimen valitettavasti olen jo unohtanut. Pulkkista kuuntelin jo Turussa, joten päätin rientää takaisin dekkariohjelman pariin. Vuorossa olivat kaupungit dekkareitten tapahtumapaikkoina ja puhumassa JyrkiHeino, Harri Nykänen, Markku Ropponen ja Vera Vala. Kaikkien kirjailijoiden sankarit ja seikkailut sijoittuvat melko tiiviisti tiettyihin kaupunkeihin, ja syystä. Kukin kirjailija vuorollaan kertoi, kuinka luontevaa on sijoittaa kirjansa tapahtumat itselle tuttuun paikkaan. On huojentavaa voida halutessaan tarkistaa yksityiskohdat itse elävässä elämässä, vaikka tietotekniikka oivallinen apu onkin. Lukijana olen sitä mieltä, että hyvä miljöökuvaus on ehdotonta plussaa dekkareissakin.

Heti perään lavalle marssivat dekkarikirjailijat Kati Hiekkapelto, Max Manner, Christian Rönnbacka ja Jarkko Sipilä. Heiltä tiukattiin, miksi heidän kirjojensa päähenkilöt ovat poliiseja sekä mitä yhteistä kirjailijoilla ja heidän sankareillaan on. Vastaukset olivat hyvinkin hauskoja. Esimerkiksi Rönnbacka kuvaili, että Hautalehto on sellainen mies, jonka hän voisi ottaa parhaaksi ystäväkseen. Sipilä taas tunnusti, että mielellään olisi itse Takamäen kaltainen. Kun kirjojen huumorista kysyttiin, kertoi Rönnbacka, että hänellä on jonkinlaiset Fingerpori-aivot. Huumori on oikeassa poliisityössä tärkeä selviytymis- ja välittämiskeino. Hiekkapelto taas tunnusti syyllistyneensä itse rikokseen, joka siirtyi tavallaan hänen toiseen romaaniinsa Suojattomat.

Katutaiteilija Hende työssään Louhi-lavalla.

Rikoskirjailijat oli jätettävä lavalle keskustelemaan, kun piti rynnätä toiselle puolelle messuhallia Kirjakallion eli Kallion ilmaisutaidon lukion oppilaiden isännöimälle Louhi-lavalle tai ainakin sen reunalle. Olin jo etukäteen kuullut, että Siri Kolu on säkenöivä esiintyjä, enkä joutunut pettymään. Olipa upea haastattelu! Jos en olisi jo kirjaparia IP ja PI lukenut, nyt lukisin! Kirjakallion nuoret tekevät uskomatonta työtä. Ymmärsin, että jokaisen haastateltavan kirjasta on tehty ’lukunäyte’ haastattelun lomaan. Nimitys on melkoisen harhaanjohtavan vähättelevä ainakin sen perusteella, mitä pääsin näkemään. Nuori tyttö eläytyi kirjan maailmaan intensiiviseksi toviksi sellaisella intohimolla, että kyyneleet nousivat Kolun (ja minun) silmiin. Huh. Mahtavaa.

Räväkkä Siri Kolu.

Näistä tunnelmista siirryin hetkeksi hengähtämään Elisa Kirjan osastolle, jonne oli muun muassa kirjabloggaajia kutsuttu jutustelemaan sähkö- ja äänikirjoista ja lukemisesta ylipäätään. Muitakin ihmisiä poikkesi osastolla haukkaamassa pientä purtavaa, jota oli keskustelun lomassa tarjolla. Kovasti elisalaiset kyselivät, mitä toiveita kirjabloggaajilla olisi sähkökirjatarjonnan suhteen. Vasta kotimatkalla oivalsin, että ainakin Sirpa Kähkösen tuotantoa olisi upeaa saada esille tässäkin muodossa. Ja ehkäpä myös äänikirjana? Ostaisin. Tuttuja ja uusiakin bloggaajakasvoja oli tapaamisessa mukana.

Staffan Bruun, Outi Pakkanen ja Jarkko Sipilä
keskustelevat Helsingistä rikospaikkana.
On hyvä, kuulemma.

Varsinainen Dekkarilauantain ohjelma oli jo ohi, mutta vielä iltaviideltä haastateltiin Mika Waltari -lavalla dekkarikirjailjoita siitä, miksi heidän teoksensa sijoittuvat juuri Helsinkiin. Vastailemassa olivat Staffan Bruun, Outi Pakkanen ja Jarkko Sipilä. Kirjailijat menivät vähän ymmälleen, kun heiltä kysyttiin, lukevatko muun Suomen lukijat heidän Helsinkiin sijoittuvia teoksiaan. Hetken mietinnän jälkeen ainakin Sipilä ja Pakkanen kertoivat, että kirjastojen lainauslukujen perusteella lukevat. Olisin voinut kertoa saman ihan siitä eturivistäkin. Bruun taas kertoi, että hänen kirjansa ruotsinkielinen versio myy aina suomennosta paremmin. Bruunin hulvattomia dekkariparodioita kannattaa kyllä lukea myös suomeksi, suosittelen!

Hugleikur Dagsson kertoi työstään
kirjakaupan pisteellä.
Olisin kuunnellut enemmänkin.
Nimmarikin olisi ollut kiva!

Eipä tosiaan ihme, että kaiken tämän sekä lukuisten tuttujen tapaamisten, kirjapinojen kaiveluitten ja ohimennen kuunneltujen kirjailijaesittelyjen jälkeen olinkin jo valmis kotimatkalle! Aivan mahtavaa oli, kiitos kaikille! Ensi vuonna nähdään!

Tällaisen aarteen kotiutin Sastamalan osastolta.
Turun messuilla meni ohi, nyt vahinko takaisin!

P.S. Olin messutohinoissa mukana kirjamessujen järjestäjien kautta saamallani bloggaripassilla. Passi oikeutti ilmaiseen sisäänpääsyyn, pysäköintiin sekä pressitilan palveluiden käyttöön, joista ilmainen, vartioimaton naulakko taisi olla osaltani paras osuus. Vastineeksi tästä sekä kahdesta ylimääräisestä ilmaislipusta, jotka annoin ystävälleni,  kerroin tapahtumasta sosiaalisessa mediassa. Tapahtumapaikalta lähetin varmaan parikymmentä kuvaa kommentteineen Twitteriin ja Instagramiin, joten se osuus tuli hoidettua. Samaten liitin kirjamessujen tunnuksen jo edelliseen juttuuni, jossa kerroin messuvinkkejä. Matkat maksoin itse, samoin lounaani. Kiitos Helsingin kirjamessuille yhteistyöstä!