”Hän tajusi, ettei hänen ollut koskaan aikaisemmin
tarvinnut pukea sanoiksi, miksi hän rakasti Holmes-tarinoita. Oliko tällaisiin
pakkomielteisiin edes olemassa järkiperäisiä syitä? Jos Sarah olisi kysynyt
Haroldilta, miksi hän rakasti äitiään, hänellä ei olisi ollut vastausta. Miten
hän siis olisi myöskään osannut selittää rakkauttaan Holmesia kohtaan?”
Voisikohan tuon nyt paremmin
sanoa? Holmes-tarinoita rakastan itsekin, ja dekkareita ylipäätään, joten Graham Mooren esikoisromaani Kuolema Sherlock-seurassa (KSS) oli
aivan luonnollinen valinta yhdeksi tämän kesän kesädekkariksi. Valinta olikin
aivan nappiin osunut, sillä KSS:ssa on mukana niin historiaa kuin nykypäivää,
seikkaluja ja romantiikkaa, arvoituksia ja takaa-ajoa. Lisämausteena on vielä
kirjallisuusihmisiä, sekä lukijoita että kirjoittajia. Aivan oivallinen
sekoitus siis!
Tarina kulkee kahdessa
aikatasossa. Nykypäivässä eletään tammikuuta vuonna 2010. Holmes-tarinoihin
hurahtanut Harold White pääsee jäseneksi Baker Streetin apujoukot
-nimiseen Sherlock Holmes
-tukimukselle omistautuneeseen seuraan. Seuran jäsenet kihisevät jännityksestä,
sillä tunnettu Sherlock Holmes -tutkija Alex Cale oli tulossa kokoukseen
kertomaan löydöstään. Kaikki olettivat, että tuo sensaatiomainen löytö olisi
Arthur Conan Doylen kadonnut päiväkirja vuoden 1900 lopulta.
Toisessa aikatasossa
kerrotaan useammastakin vuodesta, mutta tärkein tapahtumien kannalta on juuri
tuo vuoden 1900 loppu. Siinä ajassa päähenkilö on itse kirjailija Arthur Conan
Doyle, joka on seitsemän vuotta aikaisemmin päättänyt päästä eroon Sherlock
Holmesista hukuttamalla hänet Reichenbachin putoukseen. Kirjailija oli itse
lopen kyllästynyt hahmoonsa ja halusi kirjoittaa jotakin muuta. Sitä hän ei
tosin ollut osannut aavistaa, kuinka raivoihinsa lukeva yleisö joutuisi
sankarinsa kuoleman takia.
Kaikki Holmes-fanit
kuitenkin tietävät, että Doyle herätti sankarinsa eloon. Katkon jälkeinen
ensimmäinen Holmes-tarina Baskervillen
koira ilmestyi jatkokertomuksena vuosina 1901–1902. Miksi Doyle jatkoi
kirjoittamista? Kysymys tietysti kiehtoo Sherlock Holmes
-tutkijoita, ja ratkaisun
arveltiin löytyvän kadonneesta päiväkirjasta.
KSS:ssa Doyle saa haasteen
ryhtyä tutkimaan merkillistä nuoren naisen murhaa. Nainen on murhattu
hääpäivänään nuhruisessa hotellihuoneessa ja murhaaja on kaikesta päätellen
tuntemattomana pysytellyt sulhanen. Nainen on kuristettu kylpyammeeseen.
Valkoinen vihkipuku on levitetty vuoteelle kuin näytteille. Ongelmaa mutkistaa
vielä se, että morsian on kirjautunut hotelliin keksityllä nimellä. Ainoa
kunnollinen tuntomerkki on naisen jalkaan tatuoitu kolmipäinen varis. Doyle
ryhtyy selvittämään murhaa uskollisen ystävänsä Bram Stokerin kanssa. Teatteria
johtava Stoker ihailee menestynyttä ystäväänsä kuin Watson Holmesia ja suree,
ettei kukaan tule muistamaan hänen kreivi Draculaansa muutaman vuoden päästä,
mutta Holmes kyllä muistetaan.
Nykyajassa Harold tempautuu
murhatutkimukseen, kun Alex Cale löytyy hotellihuoneestaan kuristettuna. Arthur
Conan Doylen päiväkirja on tiessään, ja kirjailijan sukulainen palkkaa Haroldin
etsimään murhaajan ja samalla arvokkaan päiväkirjan. Mukaan matkaan lähtee myös
viehättävä mutta salaperäinen toimittaja Sarah. Heti Lontooseen saavuttuaan
etsiväkaksikko huomaa, että heitä varjostetaan. Onko murhaaja sittenkään
löytänyt kaivattua päiväkirjaa?
Moore kirjoittaa lyhyitä
lukuja vuorotellen kummastakin ajasta. Tarinat ovat tietyllä tavalla
paralleelisia; kun toisessa edetään vauhdilla, edetään toisessakin. Kun
Haroldin tutkimukset tökkivät, on Doylekin heittämässä pyyhettä kehään.
Loppuhuipennuksessa tarinat aivan kuin leikkaavat toisensa. Rakenteeltaan kirja
on siis nautittavan kekseliäs. Pidin myös aika vauhdikkaista
juonenkuljetuksista ja tarkasta ajankuvasta, jonka Moore on rakentanut kirjan
historiallisiin osuuksiin. Arthut Conan Doyle on ehkä elävämmän tuntuinen hahmo
kuin hieman ohueksi jäävä Harold. Moore onkin ammatiltaan elokuvakäsikirjoitta,
mikä osaltaan selittänee tarinan luistavan kuljettamisen.
Tämän kirjan luettuaan
kannattaa vielä lukea kirjailijan loppuun kirjoittamat jälkisanat, joista
selviää, että osa uskomattomista tapahtumista on kuin onkin faktaa. Oikeastaan
ällistynein olin siitä, että Sherlock-seuroja on oikeasti olemassa!
Graham Moore: Kuolema Sherlock-seurassa (The Sherlockian/The Holmes Affair)
Suom. Taina Wallin. Atena 2012. 475 s.
