Syrjäisen pohjoisnorjalaisen tunturipuron kivikosta löytyy
miehen ruumis, jolta on irrotettu silmät. Tapauksen tutkinta on ylikonstaapeli
Nea Guttormin ensimmäisiä työtehtäviä uudessa työpaikassa pikkupaikkakunnan
poliisilaitoksella, jonne hän on omasta tahdostaan siirtynyt Oslosta keskusrikospoliisin
profiloijan tehtävästä. Muutokseen ovat kannustaneet Nean yksityiselämän
ongelmat sekä juuret. Nea on puoliksi saamelainen.
Verenperintöä ovat myös Nean mystiset näkijän kyvyt, tai
korostunut intuitio, kuten hän itse on asian muotoillut. Joka tapauksessa Nea
näkee välillä enteitä ja tuntee tai lukee toisten ihmisten muistoja. Niistä on
ollut aiemminkin hyötyä poliisin työssä, mutta nyt silmättömän miehen tapauksen
tutkinnan yhteydessä näyt tulevat poikkeuksellisen voimakkaina ja tuntuvat myös
fyysisinä oireina.
Paniikkikohtaukset, sydämen rytmihäiriöt ja tajunnanmenetykset
ovat ikäviä, eikä ihme, että Nean esimies Robert on huolissaan. Kun Nea kertoo
Robertille kyvyistään, tämä on luonnollisesti epäilevä.
Rikostutkinta etenee tuskallisen hitaasti. Miehen henkilöyden
selvittyä päästään joitakin askelia eteenpäin, ja lopulta poliisilla on
kuulusteltavana todennäköinen syyllinen. Mutta Nealla on vahva tunne, että
läheisellä arktisella tutkimuskeskuksella väitöskirjaa tekevä jaa syrjäisessä
pikkumökissä yksikseen elelevä Beatrice liittyy jotenkin juttuun.
Harmillisesti Bea katoaa, mutta viranomaiset suhtautuvat
siihen välinpitämättömästi. Kukaan ei ole tehnyt Beasta katoamisilmoitusta, eikä
aikuinen ihminen ole tilivelvollinen liikkeistään. Nea on kuitenkin eri mieltä.
Liittyykö Bea sittenkin jotenkin miehen kuolemaan? Ainakin hän on myöntänyt
seurustelleensa tämän kanssa.
Nea Guttorm on Saija Kuuselan esikoisteoksen Katse
päähenkilö. Katse aloittaa uuden Nea Guttorm -sarjan, jonka seuraavaa
osa Vyöry Kuusela parhaillaan kirjoittaa. Tämä käy ilmi tuoreen Ruumiin
kulttuuri -lehden (3/2021) haastattelusta, jossa Kuusela kertoo
kirjailijanuransa ja kirjasarjansa alkuvaiheista.
Suomen ympäristökeskuksessa nykyään osa-aikaisena
työskentelevä filosofian tohtori ja biologi teki lähes täydellisen elämänmuutoksen
pari vuotta sitten. Kuusela otti virkavapaata, muutti Helsingistä maalle Jaalaan
pieneen torppaan, ryhtyi opiskelemaan kirjoittamista ja alkoi kirjoittaa
dekkaria. Muutoksen taustalla olivat myös omat vaikeat ihmissuhdekuviot, muun
muassa vaikea ero. Niistä kumpuavia tunteitaan hän kanavoi tekeillä olleeseen
teokseensa, joten ei ihme, että vaikeita ja traumaattisia ihmissuhdekuvioita on
mukana myös Katseessa.
Katse on oivallisesti rakennettu jännitysromaani ja vähän
epätavanomainen poliisidekkari, jossa on vahva psykologinen ote maustettuna
mystiikalla. Myös pohjoinen luonto on kuvattu vaikuttavasti. Kirjailija ei
maalaile maisemakuvauksia, vaan luonto puskee henkilöiden arkeen ja työhön.
Pohjoisen luonto on lumoavan kaunis mutta myös pelottava ja julmakin.
Katsetta kuunnellessani kieltämättä kummastelin,
miksi oletettavasti supisuomalainen kirjailija kirjoittaa jännärinsä Norjaan ja
sen henkilöistä norjalaisia. Ruumiin kulttuurin haastattelija Leena-Kaisa
Laakso on ilmeisesti kysynyt samaa, sillä Kuusela paljastaa Norjan miljöönä
tulleen alitajunnasta. ”Norja vain putkahti jostain.” Päähenkilöt taas
syntyivät intuitiivisesti. No, eipä lukijan kannata sen enempää tällaisilla
kysymyksillä päätään vaivatakaan. Riittää, että tarina on hyvä, juoni
koukuttava ja henkilöt sekä miljöö kiinnostavia. Nea Guttormin seuraan palaan
mielelläni, samoin Pohjois-Norjan jylhiin ja hyisiin maisemiin.
Saija Kuusela: Katse
Tammi 2021. 352 s.
Äänikirjan lukija Sanna Majuri, kesto 10 h 24 min.
Ennakkokappale. Äänikirja BookBeat.
