Turun kirjamessut 2022

 

Maltillinen kirjasaalis: kaksi ostettua, kaksi saatua.

Suomen vanhimmat kirjamessut eli Turun kirjamessut täytti tänä vuonna 32 vuotta. Ovet sulkeutuivat tänään sunnuntaina kello 17. Vielä en tiedä, kuinka paljon messuilla oli tänä vuonna vierailijoita, mutta näppituntuma kahden messuilupäivän eli perjantain ja sunnuntain perusteella on, että koronaa edeltäviin huippulukemiin on vielä matkaa. *Kävijöitä oli yli 13 000 (eli n. 40 % vähemmän kuin v. 2019).

Käytäväkeskusteluissa väki oli tästä kahta mieltä. On harmi, että ihmiset eivät vielä ole lähteneet liikkeelle entiseen malliin. Toisaalta on mukavaa, kun kirjatiskeille ja lavakatsomoihin pääsee ilman kyynärpäätaktiikkaa.

Messulavat ovat yleensä kuvien ottamisen
kannalta lähinnä kaameita.
Turun uusi Puisto-lava ei ole kaamea vaan ihana! 
Perjantaina esikoiskirjoistaan puhuivat 
Laura Andersson ja Lauri Lattu. 
Haastattelijana Mia Halonen.

Kirjabloggaajana olen etuoikeutettu, sillä sain messuille pyytämäni mediapassin. Se tarkoittaa siis sitä, että en maksa omasta sisäänpääsystäni tai pysäköinnistä. Pyysin myös muutamia vapaalippuja arvottaviksi ja yhteistyökumppaneilleni, ja pyyntööni vastattiin avokätisesti. Näistä isot kiitokset Turun kirjamessujen järjestäjille!

Messuorganisaatio tarjosi meille kirjabloggaajille ja -grammaajille perjantai-iltapäivänä pientä välipalaa sekä erityisohjelmaa. Kirjailija Paula Havaste kertoi kirjoistaan ja kirjoittamisesta, ja kokki Petteri Luoto omasta työstään ja hauskoista someprojekteistaan. Mukaan saimme lahjakassin, joka sisälsi kaksi uutuusromaania. Lämmin kiitos myös tästä mukavasta tilaisuudesta!

Yritän messuilla kuunnella sellaisten kirjailijoiden 
haastatteluja, joiden kirjoja en ole vielä lukenut.
Silti on kirjailijoita, joiden haastatteluja haluan
käydä kuuntelemassa aina, kun tilaisuus on.
Arttu Tuominen on jälkimmäisen ryhmän kirjailija.
Taija Tuominen haastattelee.

Tämänvuotiset Turun messut olivat ensimmäiset, joiden ohjelmajohtajana toimi Vilja-Tuulia Huotarinen. Jenni Haukio toimi tehtävässä pitkään, ja presidentti Niinistö adjutantteineen oli tuttu näky messuyleisössä. Kieltämättä tämä toi oman pikantin mausteensa Turun messuille.

Messukonsepti on pääpiirteissään pysynyt samanlaisena vuosikymmeniä, eivätkä Turun ja Helsingin messut juuri eroa muuten kuin mittakaavan suhteen. Pientä viilausta toki tehdään jatkuvasti. Eniten Turussa tuntui tänä vuonna puhuttavan uudistus, jossa miltei kaikkia esiintymisaikoja oli lyhennetty rutkasti. Virallisten messulavojen kirjailijahaastattelut olivat pääsääntöisesti vain 15 minuutin mittaisia. Useamman esiintyjän keskustelut olivat yleisimmin kestoltaan 20–25 minuuttia.

Kirjailija Aki Ollikainen ja
ihan uunituore romaani
Kristuksen toinen tuleminen.

Bloggaajakollegani kysyi Vilja-Tuulia Huotariselta tähän syytä. Selitys oli, että ohjelmanumeroiden väliin piti saada 5 minuutin tauot, joten koska ei haluttu vähentää esiintymisten lukumäärää, lyhennettiin kestoa. Tajuan kyllä tämän logiikan, vaikka en hyväksykään lopputulosta. Vartissa on mahdotonta käydä oikeaa keskustelua. On vaikea kuvitella, että kirjailijat ja haastattelijat tunsivat saavansa arvoistaan kohtelua, eikä kyllä yleisönkään näkökulmasta pikadeittitunnelma ollut kovin antoisa. Jos siis jotain toivon ensi vuodelta, niin mieluummin vähemmän esiintyjiä kuin näitä varttisessioita. Halleissa oli kuitenkin väljää, joten kenties lavoja olisi sittenkin voinut olla enemmän?

Taija Tuominen haastatteli
kirjailija Merja Mäkeä ja
kirjailija Kira Poutasta.

Tämän vuoden teemana messuilla oli kuvataide. Omiin silmiini ei sattunut ainuttakaan kuvataideaiheista ohjelmaa, mutta en rehellisyyden nimissä niitä muistanut etsiäkään. Ainakin perjantaiselle koululaisyleisölle olisi voinut olla teemaan liittyvää toiminnallista ohjelmaa, graffititaidetta vaikka?

Näin hieman 'messukrapulaisena' päällimmäinen fiilis viikonlopusta on vähän kädenlämpöinen. Ketään varsinaista megavetonaulaa ei messuilla tällä kertaa ollut, jollei Tommi Kinnusta lasketa. Hänen varttinsa keräsi A-hallin päälavan eteen kohtalaisen yleisösisämeren ja signeerausjonokin oli ihan kelpomittainen.

Kymmenen hyvää syytä perustaa lukupiiri.
Keskustelemassa Kirsi Ranin, Satu Rämö ja minä. 
Aikaa saimme 20 minuuttia, jotka käytimme tarkoin.

Mukavaa oli tavata ihmisiä, vaihtaa kuulumisia ja nauttia samanmielisten kirjaihmisten seurasta. Kuten aloituskuvakin kertoo, muutamia kirjojakin tuli hankittua. Ensi vuonna taas Turkuun, tietysti!

 

 

Marko Kilpi: Undertaker 5 - Kuolemanpelko

 

Sunnuntaina 3.10.2021 Turun kirjamessujen ohjelmassa oli Suomen dekkariseuran tuottama dekkaripaneeli Hallittu kaari vai päättymätön tarina? Sain toimia paneelin moderaattorina eli keskustelun vetäjänä. Keskustelemassa kanssani olivat kirjailijat Patricia G. Bertényi, Seppo Mustaluoto, Christian Rönnbacka ja Marko Kilpi, jotka ovat tähän mennessä julkaisseet yhteensä 25 sarjoihin kuuluvaa romaania.

Marko Kilven ensimmäinen suosittu ja menestynyt (Vuoden johtolanka -palkinto, Finlandia-ehdokkuus ja elokuvaversio 8-pallo) poliisidekkarisarja kertoo Olli Revosta, mutta vuonna 2017 ilmestyi kokonaan uudenlaisen Undertaker-sarjan aloitusosa Kuolemantuomio. Heti tuoreeltaan kuviot asettuivat ihan omanlaiseensa asentoon, koska tavallaan sarjan sivutuotteena sai alkunsa uusi kustantamo-osuuskunta CrimeTime. Kuten Kilpi Turussa totesi, kustannussopimusneuvottelut olivat aika simppelit, kun itsensä kanssa sai asiat sopia.

Alkuvaiheen suunnitelmista kirjailija ja kustantamo ovat vuosien varrella paljastaneet vaihtelevia yksityiskohtia. Olen itse merkinnyt muistiin ainakin, että Undertaker on ollut alusta asti tietoisesti kehitetty brändi, jossa kirjat ovat ytimessä. Sen ytimen ympärille on kehitetty monenlaista ja lisää lienee tulossa. Ensimmäiset Undetaker-jännitysromaanit ilmestyivät ensin Storytel-äänikirjoina ja vasta sen jälkeen painettuina teoksina. Suunnitteilla oli myös (ja kenties on edelleenkin) teosten muuntaminen tv-sarjaksi tai elokuviksi.

Kirjasarjastakin Kilpi kaavaili heti alkuun massiivista. Turun keskustelussamme hän totesi, että ne kaavailut ovat yhä voimissaan ja että sarjan ensimmäiset kuusi osaa ovat vasta lähtölaukaus varsinaiselle sarjalle. Siihen on todennäköisesti tulossa myös erilaisia spin off -tyyppisiä teoksia mielenkiintoisiksi osoittautuneista sivuhenkilöistä. Kyse on Kilven mukaan hänen kirjallisesta elämäntyöstään.

Kuulostaa ehkä vähän mahtipontiselta, mutta uholle löytyy kyllä kirjoista myös tukevasti katetta. Nyt sarjan viisi ensimmäistä osaa luettuani ja kuunneltuani (ensimmäiset kolme osaa toiseen kertaan) olen edelleen sitä mieltä, että Undertaker on missä mittakaavassa tahansa arvioituna jotain aivan omanlaistaan. Ja erinomaista.

Kyse on tiukan jatkuvajuonisesta ja erittäin juonivetoisesta jännitysromaanisarjasta, joka koukuttaa, ahdistaa, välillä etoo ja saa vaatimaan lisää. Kuten yllä sanoin, ’jouduin’ kertaamaan sarjan kolme ensimmäistä osaa Turun paneelikeskustelua varten ennen kuin tartuin vielä lukematta olleeseen Kuoleman kosketukseen, joka on sarjan neljäs osa. Muistin, että juoni on hyvin monipolvinen ja odottamattomia käänteitä on paljon, joten katsoin kertaamisen olevan paikallaan. Ratkaisu osoittautui hyväksi. Tämä sarja on parhaimmillaan, kun juonenkäänteet ovat lukijalla hallinnassa.

Ennen messuja sain luettavakseni vielä tänään ilmestyvän viidennen Undertakerin Kuolemanpelon mediavedoksen eli pdf-tiedoston. Nyt tästä lukuperspektiivistä katsoen näyttää, että osat 1–3 muodostavat tavallaan oman kokonaisuutensa ja neljännessä osassa hypätään ikään kuin seuraavalle tasolle, jolla viides osa jatkaa. Tyylilajissakin tapahtuu muutos, sillä Kuoleman kosketus ja Kuolemanpelko alkavat muistuttaa yhä enemmän apokalyptista dystopiaa, joka saa alkunsa maailmantalouden kuplan puhkeamisesta ja jatkuu Helsingissä tehtävällä terrori-iskulla. On tunnustettava, että ihan tällaistakaan käännettä en olisi osannut odottaa!

Kilpi kertoo haluavansa kirjoittaa mahdollisimman monenlaisista rikoksista. On helppo todeta, että kohtalaisen hyvässä alussa ainakin ollaan! Tähän mennessä sarjassa on käsitelty muun muassa raakaa kansainvälistä huumekauppaa monine lieveilmiöineen, härskiä talousrikosta, identiteettivarkauksia, pedofiliaa, epärehellisiä poliiseja, naisen kaappausta ja vuosia kestänyttä vankina pitämistä, koulu-uhkausta sekä tehty lukuisia murhia ja tappoja eri menetelmin. Niin, ja se terrori-iskukin. Mitähän vielä on tulossa?!

Kilven henkilöt eli hautausurakoitsija-ammattirikollinen Jarmo Kivi ja hänen vastentahtoinen kilpimiehensä Tuomas Lintu käyvät moneen otteeseen keskusteluja oikeasta ja väärästä. Kiven moraalin mukaan oikea ja väärä ovat muuntuvia käsitteitä, jotka määritellään eri ajoissa ja paikoissa eri tavoin. Mikä nyt on rikollista, on voinut vain muutama vuosikymmen sitten olla laillista ja hyväksyttyä, ja päinvastoin. Mitään pysyvää oikeaa ja väärää ei hänen mukaansa ole olemassakaan. Ja jos kukaan ei saa koskaan jostakin teosta tietää, onko sitä silloin edes tapahtunut?

Tuomaksen motto on ollut, että hyville ihmisille tapahtuu hyviä asioita. Maria ja Tuomas ovat aina tehneet kaiken oikein ja mahdollisimman hyvin, mutta silti heidän elämältään on pudonnut pohja eivätkä mitkään hyvinvointiyhteiskunnan verkot ole pitäneet heidän kohdallaan. Kun vastoinkäymisiä kertyy tarpeeksi, on Tuomas kypsä Kiven korjattavaksi. Hyvin nopeasti Tuomas ajautuu tekemään tekoja, jotka sitovat hänet yhä tiukemmin Kiveen, halusipa hän tai ei. Kiven lähellä oleminen ei kuitenkaan ole terveellinen valinta yhtään kenellekään.

Sarjan alusta asti lukijalle on vihjailtu, että Kiven menneisyyteen liittyy jollakin tavoin vuoden 2004 Thaimaan tsunami. Hän näkee välähdyksiä joulunvietosta paratiisissa ja pienestä Aino-tytöstä. Kuolemanpelossa vihdoin kerrotaan, mitä Kivelle ja hänen perheelleen Khao Lakissa tapahtui kohtalokkaana tapaninpäivänä ja miten Kivestä tuli Kivi.

Mitä hänelle oli tapahtunut sitä ennen, jää edelleen hämärän peittoon, samoin se, miten hänestä tuli Helsingin poliisin järjestäytyneen rikollisuuden tutkintaryhmän tutkinnanjohtaja komisario Saaren kiivaasti etsimä Saarnaaja, Aave, joka näkymättömistä ohjailee Suomen ja kenties Euroopan laajuista huumekauppaa. Olemattomalta vaikuttavan Saarnaajan pakkomielteinen jahtaaminen käy Saarelle kalliiksi, ja sarjan kolmannen osan Kuolemanlaakson lopussa hän löytää itsensä väärältä puolelta kuulustelupöytää.

Kuolemanpelko alkaa siis apokalyptisissa tunnelmissa Helsingin terrori-iskun jälkijäristyksissä. Mikä osuus hautausurakoitsija Kivellä, häntä jahtaavalla poliisilla sekä ilmiselvästi aivan hänen kannoillaan olevalla kovemman tason kansainvälisen rikollisliigan ammattitappajilla on tapahtumissa? Tuomas ja Maria yrittävät tahollaan selvitä hengissä kaoottisessa tilanteessa. Oikean ja väärän rajankäynti jatkuu yhä kovemmin kierroksin.

Undertaker-sarja on poikkeuksellisen kiivastahtinen. Vaikutelmaa terästää vielä Kilven tyyli kirjoittaa äärimmilleen viedyn nopeasti kohtauksesta toiseen leikkaavaa tekstiä. Kappaleet ovat hyvin lyhyitä ja syntyy vaikutelma, että lukija on monessa paikassa samaan aikaan.

Tarina on myös hyvin musta. Sitä ei kevennä huumori eivätkä leppoisat ateriat. Synkkää tunnelmaa lisää vielä, että ainakaan minä en voi sanoa pitäväni yhdestäkään sarjan henkilöstä. Kivi on nimensä mukainen, kova ja armoton. Kuoleman kosketuksessa hän sanoo perheestään lauseen, joka lopullisesti sinetöi sen, ettei hän saa ainakaan minulta sympatiaa.

Silti odotan kiivaasti jo kuudetta Undetakeria. Onneksi siitä on kuulemma jo puolet kirjoitettuna!

Marko Kilpi: Undertaker 5 – Kuolemanpelko
CrimeTime 2021. 376 s.

Arvostelukappale.

Marko Kilpi: Undertaker 4 – Kuoleman kosketus
CrimeTime 2020. 442 s.

Ostettu.

Undertaker-sarja:

Kuolemantuomio
Kuolemanenkeli
Kuolemanlaakso
Kuoleman kosketus
Kuolemanpelko

Patricia G. Bertényi: Pimeyden kirja

 

Sunnuntaina 3.10.2021 klo 15.10–15.50 vedän Turun kirjamessuilla Suomen dekkariseuran nimissä dekkaripaneelin, johon osallistuvat kirjailijat Patricia G. Bertényi, Marko Kilpi, Seppo Mustaluoto ja Christian Rönnbacka. Tarkoitus on keskustella paitsi nelikon tuoreimmista kirjoista myös sarjojen kirjoittamisen kiemuroista.

Kirjailijanelikko on julkaissut yhteensä vaikuttavan määrän teoksia, ja vaikka mielestäni olen kohtalaisen hyvin kotimaisen jännityskirjallisuuden kartalla, jouduin paneelia varten lukemaan koko joukon kirjoja. Osan olin jo aikanaan lukenut, mutta muistini tuntui vaativan virkistämistä, ja osa oli kokonaan lukematta eri syistä.

Christian Rönnbackan uusimman Antti Hautalehto -dekkarin Tulen aika olen esitellyt täällä, ja jutun lopussa on linkit melkein kaikkiin sarjan aiempiin osiin. Seppo Mustaluodon Janne Norrman -toimintatrillerisarjan ja sen uusimman osan Reikäpää olen esitellyt täällä. Marko Kilven Undertaker-sarjasta olen kirjoittanut aikaisemminkin, mutta neljännestä osasta Kuoleman kosketus ja viidennestä Kuolemanpelko julkaisen jutun vasta messujen jälkeen, kun Kuolemanpelon saa 6.10. arvostella.

Tässä jutussa käsittelen Patricia G. Bertényin Varjojen lähettiläs -sarjaa, jonka aloitusosasta Salaisuuksien galleria esittelen täällä. Paneelikeskustelua varten luin myös kakkososan Varjonen saari sekä tietysti tämänvuotisen kolmososan eli Pimeyden kirjan, joka päättää trilogian. Kyseessä on jatkuvajuoninen sarja, jonka osat kannattaa lukea ilmestymisjärjestyksessä. Ainakin itselleni oli tarpeen kerrata myös aloitusosa pitkän lukutauon takia.

Tässä kohtaa lienee paikallaan varoittaa, että loppujutussa on jonkin verran juonipaljastuksia. Jos siis et vielä ole lukenut Salaisuuksien galleriaa tai Varjojen saarta, kannattanee jättää loppu tästä jutusta odottelemaan. Tervetuloa takaisin tänne, kun kirjat on luettu ja olet valmis jatkamaan Pimeyden kirjaan.

Salaisuuksien galleriasta kirjoittamani jutun lukeneille ei varmaankaan tule yllätyksenä, että en ollut lukenut sarjan kakkososaa. Todennäköisesti se sekä päätösosakin olisivat ilman tätä työtehtävää jääneet minulta kokonaan väliin. Nyt voin kuitenkin todeta, etten ole enää kovin harmissani siitä, että kävi kuten kävi. Varjojen lähettiläs -sarja on omassa genressään oivallinen.

Näin jälkiviisaana on helppo todeta, että lähdin aikoinaan lukemaan Salaisuuksien galleriaa aivan väärin. Odotin perinteisehköä taidedekkaria, jossa ratkaistaan taideteoksiin liittyviä murhia tai muita rikoksia. Aika pitkälle lukijan annetaan niin itselleen uskotellakin, vaikka vinkkejä jostakin muusta viljellään kyllä avokätisesti. Joka tapauksessa päähenkilö Jackie Saratoga on asianajofirman yksityisetsivä, joka alkaa selvitellä työnantajansa Roberta Spencerin toiveesta vanhaa kuolemantapausta sekä siihen liittyviä katoamisia.

Jackie ei kuitenkaan ole millään mittapuulla tavallinen sanfranciscolainen yksityisetsivä, vaan hänellä on tohtorintutkinto taidehistoriasta. Hän on myös täysin värisokea ja kuulee maalaukset. Ne puhuvat, huutavat ja kirkuvat hänelle. Merkillinen taito on tehnyt hänestä vertaansa vailla olevan asiantuntijan, joka erottaa aidot teokset väärennöksistä. Lisäksi Jackien ihossa näyttää olevan poikkeuksellisen upeita tatuointeja. Näistä elämänsä yksityiskohdista Jackie ei tietenkään ole hiiskunut sanaakaan pomolleen, johon on kuolettavan rakastunut.

Kirjan loppupuolella käy selväksi, että Jackiella on merkillisiä yliluonnollisia voimia, jotka tekevät hänestä voittamattoman ja tappavan vaarallisen pedon. Tatuoinnit ovat oikeasti pimeydestä peräisin olevia varjoja, jotka antavat Jackielle taitoja, joita ei ihmisillä ole. Niiden avulla naiset ratkaisevat kuuluisan Rodolfon ja hänen merkillisten taulujensa arvoituksen ja joutuvat hengenvaaraan. Rikokset ratkeavat, mutta murhaaja apureineen pääsee pakoon.

Varjojen saari ei enää yritäkään kääriytyä dekkarikaapuun, vaan tyyli muuttuu kauhufantasian ja paranormaalin romanssin sekaiseksi toimintaseikkailuksi, jossa on mausteena historiaa ja arvoituksia. Tarinassa avataan paitsi Jackien suvun taakkaa, jossa sukupolvesta toiseen valitaan tai uhrataan yksi suvun jäsen varjojen lähettilääksi, gargoiliksi. Isoisä on aikaan siirtänyt kantamansa varjot Jackieen.

Varjot ovat pimeyden voimia, jotka yrittävät päästä valtaan maailmassa. Lähettilään tehtävänä on hallita varjoja ja estää pimeyttä murtautumasta liikaa esiin. Jos kaksi maagista vanhaa kirjaa Voynich ja Soyga saavat kadottamansa sivut takaisin ja pääsevät yhdistämään voimansa, maailma ja ihmiskunta ovat tuhon omat. Eri tahot tavoittelevat maagisia teoksia saadakseen niiden avulla valtaa, ja Varjojen saaren juonena on ympäri Eurooppaa tapahtuva kilpajuoksu, jossa panokset ovat huikeat. Kiehtovana yksityiskohtana mainittakoon, että Turun palo saa romaanissa uuden selityksen!

Varjojen saari loppuu lukijan kannalta kiduttavaan loppukoukkuun Gotlantiin Visbyn kaupunginmuurien varjoissa. Häikäilemätön taistelu kirjoista jatkuu Pimeyden kirjassa. Tapahtumat saavat jos mahdollista vieläkin synkempiä kauhusävyjä. Jackien ja Robertan pahimmat viholliset eivät ole ainoastaan pahansuovan ahneita vaan myös sadistisia. Ruumiita tulee yhä lisää, mutta panokset pelissä ovat mittaamattomat.

Maailman pelastamisen lomassa Jackie ja Roberta rakastuvat ja kärventyvät polttavan intohimonsa liekeissä. Koska Jackie on kaikkea muuta kuin tavallinen kuolevainen, luokittelen heidän tarinansa paranormaaliksi romanssiksi. Kiusoittelevat lemmenlieskat lyövät sen verran kuumina, että määritelmä täyttyy hienosti senkin osalta. Kovin ruusuiselta rakastavaisten tulevaisuus ei vaikuta, sillä pimeyden varjoilla on tapana kalvaa kantajansa loppuun ennen kuin ne siirretään seuraavalle.

Bertényi on siis punonut melkoisen mielikuvituksellisen juonikudelman. Jos sen vietäväksi antautuu eikä haikaile liian realismin perään, viihtyy kyllä. Juonenkäänteitä, vauhtia ja vaaroja riittää miltei hengästymiseen asti. Tunnelma on synkeä, kuten kunnon kauhutarinassa tietysti kuuluukin.

Patricia G. Bertényi: Pimeyden kirja
Tammi 2021. 316 s.
Äänikirjan lukija Anniina Piiparinen, kesto 10 h 12 min.

Arvostelukappale. Äänikirja BoobBeat.

Varjojen lähettiläs -sarja:

Salaisuuksien galleria
Varjojen saari
Pimeyden kirja

Turun kirjamessujen tärpit ja messulippuarvonta!

Syksyn odotetut kirjallisuustapahtumat ovat jo pyörähtäneet käyntiin, ja itsekin vietin viime viikonlopun Helsingissä jo perinteeksi muodostuneella tavalla eli osallistumalla Dekkarifestivaaliin. Tapahtuma järjestettiin nyt jo viidennen kerran tutulla kaavalla, eli puoliltapäivin aloitettiin kirjailijahaastatteluputki rinnakkaisohjelmineen ja ilta päättyi kolmen ruokalajin illalliseen kirjallisen seuran ja viihdykkeen kera. Ensimmäistä kertaa Dekkarifestivaali järjestettiin nyt Paasitornissa, ja ihan konkreettisesti tornissa oli mahdollisuus tutustua Tornin mysteeri -nimiseen pakohuonepeliin. Kivaa oli, ja ensi vuonna 

uudestaan!

Paasitornin huippu.

Seuraava yhtä odotettu ja jo perinteisempikin syksyn kohokohta ovat Turun kirjamessut. Olen käynyt messuilla ties kuinka monta kertaa. Jo ennen blogia kävin eri kokoonpanoissa messuilla useaan otteeseen, mutta perustettuani Kirsin kirjanurkan osallistumisesta on tullut vuosi vuodelta intensiivisempää ja mukaan on alkanut hiipiä myös työtehtäviä messuhaahuilun oheen. Muutamina vuosina olin mukana messujen somelähettilästouhuissa, olen tehnyt messuilta juttuja paikallislehteen, päivystänyt Dekkariseuran kojulla, osallistunut bloggaajapaneeliin ja viime vuonna olin ensimmäistä kertaa tekemässä kirjailijahaastatteluja.

Nyt kun messujen alkuun on enää puolitoista viikkoa, alkaa hieman kauhistuttaa. Olen lupautunut tekemään kaksi kirjailijahaastattelua, osallistumaan yhteen paneeliin, jonka muut osallistujat ovat melkoisia nimiä sekä moderoimaan kaksi dekkaripaneelia! Apua! En selvästikään osaa vastata ei.😅

Perjantaina olen haastattelemassa Myllylahden upeita nuortenkirjailijoita Marja-Leena Tiaista, Sini Helmistä ja Janne Mäkitaloa. Heiltä kaikilta on tänä vuonna ilmestynyt uusi nuortenromaani. Marja-Leena Tiaisen uutuus on jännittävä nuortendekkari Rakas Natasha. Sini Helmisen fantasiaromaani Maan povessa on Väkiveriset-sarjan neljäs ja viimeinen osa. Pääkallokiitäjät ja salaisuus Kanarialla on Janne Mäkitalon vauhdikkaan ja jännittävän Pääkallokiitäjät-sarjan kolmas osa. Marja-Leenan kanssa juttelemme Rakkaasta Natashasta kahdestaan ja Sini ja Janne ovat samaan aikaan lavalla jututettavanani. Esiintymislava on intiimi Kallas Auditorion takana.

Perjantain ohjelmat, joissa olen mukana, esitellään messuohjelmassa näin:

MARJA-LEENA TIAINEN: RAKAS NATASHA pe 4.10. klo 11.30 – 11.50 Kallas

Tiivistunnelmainen, romantiikalla höystetty nuorten jännitysromaani. 18-vuotiaan Joelin biologinen isä Turkka ottaa yhteyttä ja kuolee vain muutaman päivän päästä. Hautajaisissa Joel tapaa salaperäisen Natashan, joka saa hänen elämänsä raiteiltaan.

SINI HELMINEN: MAAN POVESSA, VÄKIVERISET 4. & JANNE MÄKITALO: PÄÄKALLOKIITÄJÄT JA SALAISUUS KANARIALLA pe 4.10. klo 12.10 – 12.40 Kallas

Urbaania nuortenfantasiaa edustava Maan povessa pureutuu ympäristönsuojelun ja radikalisoitumisen teemoihin. Teos on päätösosa kotimaista mytologiaa nykypäivään tuovaan Väkiveriset-sarjaan. Pääkallokiitäjät-sarja yhdistää perinteisen seikkailukirjallisuuden tämän päivän nuorten elämään ja ajatusmaailmaan. Vauhdikkaan ja samaistuttavan sarjan kolmas osa vie roistokoplan kintereille Kanarian lämpöön.

SOMELUKUTAITO KANSALAISVELVOLLISUUDEKSI? -paneelikeskustelu pe 4.10. klo 14.50 – 15.30 Auditorio

Lukutaito on meille itsestäänselvyys, mutta pärjäätkö sillä someviidakossa? Moni kaipaa sosiaaliseen mediaan ainakin parempia käytöstapoja. Keskustelijoina JANNE MATIKAINEN, yliopistolehtori, yksi ensimmäisistä sosiaalisen median tutkijoista Suomessa, PEKKA SAURI, työelämäprofessori ja maan kokeneimpia twiittaajia, KIRSI HIETANEN, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja sekä huippusuositun Kirsin kirjanurkan blogisti ja MIISA ROTOLA-PUKKILA, sisällöntuottaja ja puheviestinnän maisteriopiskelija, jonka Mmiisas-kanavalla on satoja tuhansia seuraajia. Juontajina tiedetoimittajain liiton pääsihteeri Ulla Järvi ja tiedetoimittaja Minna Malja. Ohjelmatuottaja: Suomen tiedetoimittajain liitto.

Tässä yllä oleva Suomen tiedetoimittajain liiton paneelikeskustelu jännittää suoraan sanoen eniten, koska siihen valmistautuminen on hankalinta. En tunne etukäteen muita panelisteja, mutta onneksi salolainen liiton pääsihteeri Ulla Järvi on mukana juontajana. Hänen piikkiinsä laitan tuon mairittelevan mutta valitettavan liioitellun määritelmän ’huippusuosittu’ blogi. Huhhuh, kaikkeen sitä päätyykin! No, ainakin huomattavasti itseään fiksumpaan seuraan. Nyt on vain toivottava, että en pahasti nolaa itseäni enkä ainakaan paneelin järjestäjiä.

Lauantaina 5.10. on vuorossa Myllylahden esikoisdekkaristien paneeli, jossa keskustelemme Tuire Malmstedtin, Pekka Hyytin ja Emma Luoman kanssa esikoisdekkareiden lumosta, niiden kirjoittamisesta, vastaanotosta ja mitä todennäköisimmin myös siitä, mitä dekkaristille kuuluu esikoisen jälkeen. Joko ovat seuraavat teokset tulilla? Toivottavasti mahdollisimman moni dekkarien ystävä löytää tiensä myös messukeskuksen toiseen kerrokseen, missä Eino-sali sijaitsee. Käynti kakkoskerrokseen on messuhallin sisääntuloaulassa pääovea vastapäätä.

ESIKOISDEKKARIEN LUMO la 5.10. klo 13.50 – 14.30 Eino (2. krs)
TUIRE MALMSTEDT, PEKKA HYYTI ja EMMA LUOMA.

Vuoden esikoisdekkari -tunnustuksen saanut psykologisen jännityksen taidonnäyte Pimeä jää, sairaalamaailmaa uhkauksien ja mysteerien pauloihin kietova Vain huonoja vaihtoehtoja sekä vahvan ajankuvan luotsaama Tummat pilvet eilisen 1920-luvun lopun Tampereelta. Mihin pohjautuu kolmen näin erilaisen esikoisdekkarin lumo?

Messuviikonloppuni huipentuu arvoisellaan tavalla, kun haastattelen kolmea herraa tapahtuman päälavalla eli Agricola-lavalla A-hallissa sunnuntaina 6.10. iltapäivällä. Suomen dekkariseura on saanut kutsun osallistua messuihin ohjelmanjärjestäjänä ja minä taas olen saanut ilon edustaa seuraa moderoimalla Matti Remeksen, Timo Sandbergin ja Arttu Tuomisen keskustelua dekkarisarjojen kirjoittamisesta. Viime vuonna keskustelimme Artun kanssa Muistilabyrintti-sarjasta pienemmällä Fiore-lavalla.

SUURI DEKKARIPANEELI: JATKUU! MITEN RAKENNETAAN KOUKUTTAVA DEKKARISARJA? Su 6.10. klo 14.50 – 15.30 Agricola (A-halli)

Pitkien dekkarisarjojen kirjoittajat Matti Remes ja Timo Sandberg sekä jo toisen dekkarisarjansa ensimmäisen osan keväällä julkaissut Arttu Tuominen avaavat sarjamuodon saloja. Miten pitää sekä lukijoiden että kirjailijan mielenkiinto yllä? Mitkä ovat sarjamuodon parhaat puolet ja mikä siinä kirjailijaa kenties häiritsee? Mikä olisi kirjailijan näkökulmasta dekkarisarjan optimipituus? MATTI REMES: PERIAATTEEN MIES (Tammi). Ruben Waara sotketaan isokenkäisten bisneksiin ja politikointiin, kun gaala luksusaluksella saa dramaattiset jatkot. ARTTU TUOMINEN: VERIVELKA (WSOY). Mökillä, jossa on koolla iso ryyppyporukka, puukotetaan mies. Verivelka aloittaa suomalaista poliisiyksikköä tuoreella tavalla kuvaavan Delta-sarjan. TIMO SANDBERG: KULLANHUUHTOJA (Karisto). Komisario Heittola kohtaa tuttavansa hautajaisissa puolitutun mieskolmikon, jonka kanssa lähtee selvittämään Lapin erämaakämpällä menehtyneen kohtaloa. Ohjelmatuottaja: Suomen dekkariseura ry.

Messuilla on jälleen kerran aivan valtavasti kiinnostavaa ohjelmaa, joten jokaiselle varmasti löytyy jotakin. Lisäksi aikaa pitää varata myös osastojen ja kojujen tarjonnan tutkailuun, tuttujen tapaamiseen ja vain ihan yllätetyksi tulemiseen.

Turun kirjamessujen järjestäjät ovat ystävällisesti lahjoittaneet minulle muutamia vapaalippuja messuille. Pistän niistä nyt kaksi jakoon eli vuorossa on perinteinen messulippuarvonta!

Messulippu on arvoltaan 16 euroa ja sillä pääsee messuille yksi henkilö yhtenä päivänä. Arvon alle kommentilla kiinnostuksensa ilmaisseiden ja jonkinlaisen yhteystiedon jättäneiden kesken 2 kpl messulippuja eli kaksi eri henkilöä saa kumpikin yhden messulipun itselleen. Pelkkä kiinnostuksen ilmaus ja yhteystieto riittävät osallistumiseen, mutta kiitollinen olen kaikista hyvistä messuvinkeistä. Mitä aiot itse mennä katsomaan ja miksi? Mikä juttu kuuluu messuperinteisiisi?

Koska messut ovat jo ihan pian ja Postin toiminta on valitettavan epävarmaa, aikataulu on kireä. Arvontaan osallistuvat ne henkilöt, jotka ovat ehtineet jättää kommentin torstaihin 26.9.2019 klo 18.00 mennessä. Toivon, että osallistujat ovat kuulolla, jotta saamme vaihdettua postitusosoitetiedot vielä tämän viikon puolella. Liput pitäisi saada matkaan pikaisesti.

Mahtavat kirjamessut ovat tulossa jälleen!

***

Liput on nyt arvottu. Onnea voittajille eli Arille ja 'edeaevilille'. Mukavia messuja kaikille ja kiitokset runsaasta osanotosta!

Luetteko dekkareita? Liittykää Dekkariseuraan!

Suomen dekkariseura ry:n messurekvisiittaa.

”Luetteko dekkareita? Tunnetteko Dekkariseuran toimintaa?” Näillä kysymyksillä koetimme dekkariseuraystäväni kanssa sunnuntaina houkutella messukansaa Suomen dekkariseura ry:n messukojulle tutustumaan seuran toimintaan, ostamaan dekkariaiheisia tuotteita ja ennen kaikkea liittymään seuran jäseniksi. Tulokset eivät olleet kaksiset, mutta siitä ei ainakaan voine syyttää talkoolaisten innottomuutta. Jonkin verran ohi kulkenut yleisö esitti meille kysymyksiä, ja joihinkin osasimme vastata, joihinkin ehkä emme. Tässä muutamia:

Keitä seuraan kuuluu? Keille se on tarkoitettu?

Suomen dekkariseura ry. on kaikille rikoskirjallisuuden ja dekkarikulttuurin harrastajille avoin yhdistys. Seuran jäsenistöön kuuluu niin ahkeria lukijoita kuin kirjailijoitakin ympäri Suomea. Dekkariseura rahoittaa toimintaansa jäsenmaksuin, kulttuurilehtituella, projektirahoituksella ja Dekkariseuran omien tuotteiden myynnillä. Kaikki varat käytetään jäsenistön hyväksi, eikä yhdistys tavoittele voittoa. Dekkariseuran toimintaa koordinoi hallitus, joka valitaan keväisin vuosikokouksessa. Uudet aktiivijäsenet ovat lämpimästi tervetulleita mukaan seuran toimintaan.

Dekkariseuran kojulla Turussa sunnuntaina pyörähtänyt
kirjailija Virpi Hämeen-Anttila kertoi seuran jäsenyyden
olevan hänelle kunnia-asia. 

Mitä toimintaa seuralla on?

Dekkariseuran tunnetuimpia toimintamuotoja ovat neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Ruumiin kulttuuri -lehti ja vuosittain jaettava Johtolanka-palkinto. Myös Helsingin kirjamessujen yhteydessä järjestettävä Dekkarilauantai on suosittu tapahtuma.

Ruumiin kulttuurin tilausmaksu (vuonna 2015 hinta 35 euroa, vuonna 2016 kuulemma 40 euroa) on samalla seuran jäsenmaksu. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä lehti on tuhti lukupaketti, jossa on ajankohtaisia dekkariuutisia, laajoja artikkeleja ja haastatteluja aiheeseen liittyen sekä Kirjakäräjät-niminen arviointiosasto, jossa pyritään arvioimaan kaikki Suomessa vuoden mittaan julkaistavat dekkarit. Myös elokuva- ja teatteriarvioita julkaistaan jonkin verran. Suomen mittakaavassa ja muutenkin lehti on korkeatasoinen kirjallisuuslehti. Jo pelkästään sen takia seuraan kannattaa liittyä.

Vuoden johtolanka-palkinto myönnetään vuosittain edellisen vuoden merkittävästä kotimaisesta dekkariteosta. Aluetta ei ole rajattu tarkasti; palkituksi voi tulla esimerkiksi romaani, novellikokoelma, elokuva, kuunnelma, tv-sarja, tutkielma tai muu alaan liittyvä merkkiteko. Palkinnon tarkoituksena on kiinnittää huomiota kotimaiseen jännityskirjallisuuteen ja muuhun alan piirissä tehtävään työhön. Ensimmäinen palkinto jaettiin vuonna 1985. Palkinnon myöntää Dekkariseuran vuosikokouksen nimittämä kolmihenkinen asiantuntijaraati, joka työskentelee kaksi kautta peräkkäin. Vuoden esikoisdekkari -kunniakirja myönnetään edellisen vuoden parhaasta esikoisdekkarista, ja valinnan tekee edellä mainittu raati. Vuosittain jaetaan myös Ulkomaisen jännityskirjallisuuden kunniakirja. Tämän tunnustuksen saajan valitsee Suomen dekkariseuran hallitus.

Kuva on vuoden 2014 Helsingin kirjamessujen Dekkarilauantaista.

Helsingin kirjamessujen yhteydessä siis järjestetään vuosittain seuran merkittävimpiin ponnistuksiin kuuluva Dekkarilauantai, jonka ohjelmaan on kuulunut aamusta iltapäivään asti paneelikeskusteluja ja dekkarikirjailijoiden haastatteluja. Samalla konseptilla mutta suppeampana järjestettiin tänä vuonna Turun kirjamessuilla dekkariohjelmaa ohjelmapäällikkö Jenni Haukion kutsusta. Messuohjelmat ovat kaikille messuilla vieraileville avoimia tilaisuuksia, ja perinteisesti seuran jäsenet ovat saaneet pienen alennuksen Helsingin kirjamessujen pääsylipun hinnasta.

Näiden edellä esiteltyjen toimintamuotojen lisäksi kannattaa tutustua seuran nettisivuilta tarkemmin esimerkiksi Kallion kirjaston dekkari-iltoihin.

Miksi seuraan kannattaisi liittyä?

Seuran toiminta on mukavaa ja monipuolista. Vaikka ei asuisikaan Helsingissä tai sen liepeillä, voi toiminnassa olla mukana lukemalla Ruumiin kulttuuria tai vaikkapa seuraamalla seuran Facebook-sivuja. FB:ssa on useita dekkariaiheisia ryhmiä, mutta ne eivät ole virallisia seuran toimintamuotoja, vaikka niissä todennäköisesti on mukana myös aktiivisia dekkariseuralaisia. Tällaisesta on hyvä esimerkki Dekkariryhmä. Myös seuran nettisivuilta ja blogista voi seurata tapahtumia.

Ennen kaikkea jäsenmaksun maksamalla tukee Ruumiin kulttuuri -lehteä ja on mukana varmistamassa lehden elossa pysymistä. Vireä lehti tarvitsee näinä kovina aikoina maksavia tilaajia. Seuraan voi liittyä myös nettisivujen kautta tai vaikkapa parin viikon päästä Helsingin kirjamessuilla seuran kojulla. Tervetuloa mukaan!

***

Helsingin kirjamessujen DEKKARILAUANTAI 

24.10.2015  Mika Waltari -lavalla

Otsikko: MITÄ RIKOSTEKNIIKKA ANTAA KIRJALLISUUDELLE?
Esiintyjä: Veli-Pekka Hänninen, Jari Louhelainen, Tuomas Rimpiläinen, Christian Rönnbacka
Alkaa: 10.30

Otsikko: DIGITAALISEN RIKOLLISESTI
Esiintyjä: Pekka Hiltunen, Tuula T. Matintupa, Lars Strang, Pauliina Susi

Alkaa: 11.00

Otsikko: SATTUMA JA PÄÄTTELY RATKAISEVAT RIKOKSET
Esiintyjä: Saara Kesävuori, Outi Pakkanen, Hannu Vuorio

Alkaa: 11.30

Otsikko: AJANKUVA RIKOSKIRJASSA
Esiintyjä: Virpi Hämeen-Anttila, Mikko Porvali, Timo Sandberg, Timo Saarto
Alkaa: 12.00

Otsikko: RAKENNE DEKKARISSA
Esiintyjä: Tapani Bagge, Sebastian Lindell, Tuomas Lius, Markku Ropponen

Alkaa: 12.30

Otsikko: POLIITTINEN JÄNNITYS RIKOSKIRJOISSA
Esiintyjä: Jyrki Erra, Kari Häkämies, Leena Lehtolainen, Arttu Tuominen
Alkaa: 13.00

Otsikko: ONKO EUROOPPA AVOINNA MYÖS DEKKARISTILLE
Esiintyjä: Pirkko Arhippa, Max Manner, Reijo Mäki, Vera Vala
Alkaa: 13.30

Otsikko: YLILUONNOLLINEN DEKKARI
Esiintyjä: Jussi Katajala, Jenna Kostet, Katariina Souri

Alkaa: 14.0

Otsikko: KYYNINEN SUOMI
Esiintyjä: Marja-Liisa Heino, Mari Pyy, Jarkko Sipilä, Taavi Soininvaara

Alkaa: 14.30

Otsikko: PERHEEN ARKI JA HISTORIA DEKKAREISSA
Esiintyjä: Johanna Holmström, Juha Numminen, Pentti Kirstilä, Elina Pulli

Alkaa: 15.00

Jos paikalla sattuu olemaan, kannattaa ehdottomasti kuunnella vielä nämäkin:

Otsikko: Mykkä tyttö
Esiintyjä: Michael Hjorth, Hans Rosenfeldt

Alkaa: 15.30

Otsikko: Suljettu talveksi
Esiintyjä: Jørn Lier Horst

Alkaa:  16.00

Otsikko: Kadonneet
Esiintyjä: Michael Katz Krefeld

Alkaa:  16.30

Otsikko: Kirjallisuuden kuninkaalliset
Esiintyjä: Sofi Oksanen, Riikka Pulkkinen
Alkaa: 17.00

Otsikko: Surunpotku
Esiintyjä: Leena Lehtolainen

Alkaa:  17.30