Isänpäivälahjavinkkilista 2024 - 12 kirjaa lahjaksi isähahmoille (+ yksi bonus)

 

Kirja on aina oivallinen lahja. Syksyllä hyviä kirjalahjottavia ovat erilaiset isähahmot isänpäivänä (10.11. vuonna 2024) ja kaikki vuoden mittaan kiltteinä olleet jouluna (24.12.). Isänpäiväkirjalahjavinkkejä jo vilisee eri mainosalustoilla. Niiden innoittamana päätin laatia oman varjolistani teoksista, jotka mielestäni sopisivat tarkoitukseen ja joita on edelleen saatavana ihan painettuina versioinakin. Listaus toimii sellaisenaan myös joululahjavinkkejä aikuisille (miehille) kaipaaville.

Pulaa materiaalista ei tosiaankaan ole, sillä ajattelin tehdä kymmenen kirjan ehdotuslistauksen, mutta alle kolmessa minuutissa koossa oli tusina kirjaa. On siis korostettava, että alle listaamani teokset ovat vain satunnaisesti mieleeni tulleet mielestäni kyseiseen tarkoitukseen hyvin sopivat teokset. Niitä yhdistää se seikka, että olen ne kaikki jo itse lukenut ja erinomaisiksi havainnut. Kirjat on listattu mieleenputkahtamisjärjestyksessä.

 

Päivi Alasalmi: Meren ja veren liitto (Gummerus, 2024)

Ulkoasu karkottanee ennakkoasenteisimmat miesoletetut lukijat: (veren)punaisen taustan edessä katsojaan selin oleva naishahmo pitkässä maahan asti ulottuvassa leningissä. Kirjailijakin vielä nainen! Mutta ihan kaikille (sota)historiasta kiinnostuneille lukijoille suosittelen tätä suorastaan kuumasti. Toinen päähenkilöistä eli Ruotsin karoliiniarmeijan ratsuväen sotilas Matthias Erwast selviää vain hädin tuskin hengissä pahamaineisesta Napuen taistelusta, eivätkä kiperät tilanteet suinkaan jää siihen. Toisaalla seurataan, miten Matthiaksen siskontytär Christina kulkee vääjäämättä kohti Hailuodon murhaperjantaina tunnettua kammottavaa verilöylyä. Hurja, kauheiden tapahtumien tärkeä romaani!

 

Anneli Kanto: Rottien pyhimys (Gummerus, 2022)

Lumoava tarina Hattulan kirkon maalareista ja erityisesti Pelliina Rutgerintyttären osuudesta valtaisaan urakkaan on houkutellut runsaan yleisön tutustumaan kyseiseen kirkkoon (ja Lohjan Pyhän Laurin kirkkoon). Kanto vie lukijansa unohtumattomalle aikamatkalle mielenkiintoisen ammatin harjoittajien työn pariin. Kuvia työstäessään maalarit pohdiskelevat filosofisiakin kysymyksiä lähtien taiteen olemuksesta aina uskonnollisten tarinoiden tarkoitusperiin asti.

Rottien pyhimys on romaanina melkoinen täysosuma. Se on juoneltaan koukuttava, aiheeltaan kiehtova ja teemoiltaan puhutteleva. Värikäs keskiaikaisista asiakirjoista ammentava kieli on persoonallista, miljöö on rakennettu huolella ja henkilökuvaus on koskettavaa. Ei siis kannata hylätä tätäkään teosta sen kirjoittajan ja päähenkilön sukupuolen takia.

 

Juhani Karila: Pienen hauen pyydystys (Siltala, 2019)

Hulvattomimpia lukemiani romaaneja koskaan! En vain lakkaa ylistämästä tätä teosta. Mutta mitä kertoa siitä, kun kaikki sen sisäisessä maailmassa on iloisesti vinksallaan ja maagisen realismin läpitunkemaa?

Karilan teksti on kertakaikkisen hurmaavaa. Lappilaisten repliikit on kirjoitettu murteella, mikä jo tuo mukavan säväyksen. Miljöön kuvaus on myös värikästä ja kipakan rehellistä. Helle riivaa pohjoista Suomea, eikä se ole lainkaan mukavaa. Verenhimoiset sääskiparvet ja paarmat vainoavat saalista herkeämättä ja turvemöröt vartovat, milloin suolla kulkijan huomio herpaantuu ja ne pääsevät imaisemaan pahaa aavistamattoman uhrinsa suon uumeniin. Poliisi Janatuisen takapenkillä möllöttää peijooni Musti, kun hän jahtaa murhaepäiltyä, joka taas yrittää pelastaa maailmaa maagista haukea narraamalla…

 

Johanna Tuomola: Kaikki totuudet (Myllylahti, 2024)

Kokeneen dekkaristi Johanna Tuomolan tuorein romaani on kaikkea muuta kuin pelkästään viihdyttävä dekkaripläjäys. Tuomola on tarttunut tabuaiheeseen eli pedofiliaan ja käsittelee sitä ennakkoluulottomasti niin uhrin kuin tekijöidenkin näkökulmista, myös jälkimmäisiä ymmärtäen mutta ei todellakaan tekoja hyväksyen. Tämä kaikki on puettu toimivaan sarjamurhamysteeripakettiin. Kirjailijalla on vahva psykologinen ote tapahtumiin, ja Kaikki totuudet on lopulta melko rankka lukukokemus. Lapsena pedofiilien uhriksi joutuneen Linnean näkökulma ja hänen kokemansa koskettavat syvältä, järkyttävätkin.

 

Jani Nieminen: Äijähaara (Tammi, 2024)

Äijähaaran parissa ajattelin monesti, että ei todellakaan ole helppoa olla mies! Kristianin (nuori koti-isä-kirjailija) jatkuva huolestuneisuus ja hänen tuntemansa erilaiset pelot ja uhat uuvuttavat paitsi Kristiania itseään myös lukijaa jossakin vaiheessa. Terapeutti Alanen ei turhaan puhuu Kristianille moneen otteeseen luottamisesta. Nieminen kirjoittaa dialogivetoisesti, mikä antaa keveyttä Kristianin paikoin tuskalliselle analysoinnille ja vatvonnalle. Miehen päänsisäiset keskustelut terapeutin kanssa leikkaavat tekstiin yllättävissä kohdissa avaten taustoja, samoin muistot Kristianin ja vaimo Saaran seurusteluajoilta. Missä vaiheessa kaikki muuttui niin vaikeaksi? 

 

Mikko Malila: Kastanjasota (Otava, 2024)

Esikoisromaani, jonka miljöönä on lamavuoden 1994 Turku ja erityisesti Martin kaupunginosa. Minäkertoja on vitosluokkalainen poika, joka kavereineen on siirtymässä kesän jälkeen kuudennelle luokalle eli koulun vanhimmiksi. On siis menossa lapsuuden viimeinen kesä, jota värittää parempiosaisten korttelien poikien kanssa käytävä reviiritaistelu. Sen ammuksina ovat maahan varisseet kastanjat. Lasten maailma näyttäytyy romaanissa pelottavana ja ahdistavana. Aikuisilla on omat murheensa, joten he eivät tunnu näkevän eivätkä kuulevan, mitä heidän silmiensä alla tapahtuu.

 

Marjo Ahlsten: Naiskaarti 1918  (Into, 2024)

Naiskaarti 1918 on hieman erikoinen tietokirja, sillä se on paitsi selvitys Valkeakosken naiskaartin vaiheista myös Marjo Ahlstenin sairauskertomus. Jokainen luku alkaa parin kappaleen mittaisella kuvauksella hänen syöpähoitojensa vaiheesta, hänen tuntemuksistaan ja tunteistaan kulloisessakin tilanteessa. Siirtymä historian tapahtumiin on joka kerta yhtä suoraviivainen.

Ahlsten jäljittää todennäköisesti kaikki Valkeakosken naiskaartin aseistetut sotilaat ja saa tarkennettua heidän määränsä 55 henkilöön. Karu totuus on, että heistä vain 13 oli elossa vuoden 1918 jälkeen. Moni kaatui taisteluissa, osa sairastui tai kuoli nälkään leireillä, mutta suurin osa menehtyneistä teloitettiin eli murhattiin. Silmiinpistävää on, miten suuri osa juuri naissotilaista päätyi teloitettaviksi. Naisten sotimista pidettiin jostain syystä erityisen raskauttavana. Kuvaukset Hauhon, Lahden Hennalan sekä Hämeenlinnan teloituksista ovat pysäyttäviä.

 

Laura Mauro: Otavaisen olkapäillä (On the Shoulders of Otava) Suom. Lauri Lattu. (Haamu, 2024)

Oivallinen pari Marjo Ahlstenin tarinalliselle tietokirjalle. Mauro on brittikirjailija, joka on yllättäen tarttunut samaan aiheeseen Ahlstenin kanssa mutta kirjoittanut täysin toisenlaisen teoksen. Pienoisromaanin tapahtumat sijoittuvat Suomen kansalaissodan aikaan suurin piirtein helmikuun loppupuolelle tai maaliskuun alkuun maaseudulle Tampereen tuntumaan, ja keskiössä on pieni joukko punaisten naiskaartilaisia.

Kauhufantasiaromaanin sijoittaminen juuri tuohon ympäristöön on melkoinen veto. Asetelma on jo itsessään kauhea: nuoret tytöt yrittävät löytää omia joukkojaan sekasortoisessa sodassa, jossa rintamalinjoja on vain satunnaisesti. Maaseudulla kuka tahansa voi olla joko omia tai vihollisia, ja olosuhteet ovat ankarat.

 

JP Koskinen: Ukkoslintu (Like, 2024)

Koskisen upea Tulisiipi-romaani (Like, 2019) täydentyi ensin esiosa Haukansilmällä (Like, 2021), ja nyt trilogia sai lopulta keskiosansa. Nuori lehtimieslupaus Janne Kuura kaipaa isompia haasteita ja karistaa ensin Minnesotan ja sitten New Yorkin pölyt harteiltaan. Päämääränä on ensimmäisen maailmansodan helvetinkattilana kiehuva Eurooppa. Janne haluaa selvittää, mistä sodassa oikein on kysymys. Sitkeä, vähän naiivinkin peloton nuorukainen järjestää itsensä tapahtumien keskipisteeseen ensin länsi-, sitten itärintamalle. Järkeä sotimiseen ei vain tunnu löytyvän.

Tämän voi hyvin lukea itsenäisenä teoksena, mutta sen jälkeen kyllä haluaa ahmia loputkin sarjasta. Sarjan lukemisjärjestys on vapaa, onhan se kirjoitettukin vapaassa järjestyksessä.

 

Antti Järvi: Minne katosi Antti Järvi? - Kertomus kadonneesta isoisoisästä ja luovutettuun Karjalaan jääneistä (Gummerus, 2023)

Oman isoisoisänsä ja kokonimikaimansa jäljittämisestä kertova Antti Järven tietoteos sai viime vuonna Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Vanhempi Antti Järvi jäi maaliskuussa 1940 Laatokan rannalla Lahdenpohjan kylässä sijainneeseen kotiinsa, kun lähes kaikki muut alueen asukkaat, Antti Järven perhe mukaan lukien, evakuoitiin uuden rajan taakse Suomeen. Järvi aloittaa pitkän ja monipolvisen selvitystyön. Miksi perheellinen isoisoisä ei lähtenyt määräyksistä huolimatta evakkoon? Mitä hänelle tapahtui suomalaisten vetäytymisen jälkeen? Miksi rajan taakse vapaaehtoisesti jääneistä ei ole aiemmin juuri puhuttu? Moni kysymys saa vastauksensa, mutta osa jää lopullisiksi arvoituksiksi. (Tämän kylkeen suosittelen bonuksena Merja Mäen upeaa romaania Itki toisenkin, josta avautuu toinen mielenkiintoinen näkökulma teemaan.)

 

Heikki Hietala: Tuhkat (Sitruuna, 2023)

Ihana romaani hulttioisän ja aikuisen pojan kipeästä suhteesta. Säntillisen, viimeisen päälle kunnollisen ja pidättyvän rauhallisen Pekan elämä mullistuu, kun faija kuolee Espanjassa. On lähdettävä selvittämään isän kiusallista elämää ja rauhaa häiritsevää kuolemaa. Pian käsissä on tuhkauurna, mutta Euroopan lentoliikenne on jumissa toisen tuhkan takia. Lisäksi omista juurista on paljastunut odottamattomia, selvittelyä kaipaavia seikkoja.

Hietala kirjoittaa vaivattoman oloisesti ja hauskasti. Huumori on leppoisan lempeää, ja kommellukset, joihin Pekka matkallaan ajautuu, ovat oikeasti hauskoja, aavistuksen absurdejakin, mutta niitä ei ole ahdettu tarinaan liikaa. Oikein onnistunutta hyvänmielen miesviihdettä siis!

 

Niilo Sevänen: Ikitalven polku (Gummerus, 2024)

Metallimusiikin puolella kansainvälistä uraa tekevän Niilo Seväsen fantasiaromaani Ilkitalven polku ilmestyi alkutalvesta. Edelleen odottelen sille läpimurtoa niin Suomessa kuin maailmallakin. Kyse on Ikitalvi-sarjan aloitusosasta, joten kai tässä on vain maltettava mielensä. Fantasiaharrastajille tämä on kyllä melkoinen herkkupala, jota rohkenen suositella sellaisillekin lukijoille, jotka vierastavat fantasiagenreä.

Ikitalvi-sarjasta tulee varmasti todella eeppinen, oikea tapaus fantasiagenressä. Ainakin kaikki merkit ovat nyt ilmassa.

Äitienpäivän kirjalahjavinkit

Onko äitienpäivälahja vielä hakusessa? Ei hätää, kirjakaupasta löytyy varmasti lahja äidille kuin äidille. Jotta sormi ei mene suuhun monenlaisten kirjahoukutusten äärellä, kokosin lahjahankintojen kanssa tuskaileville pienen vinkkilistan. Kursiivilla painetut sitaatit ovat omista blogikirjoituksistani peräisin.

Laadukkaan kerronnan ystäville:

Sadie Jones on uusimpia suomennoslöytöjä Britannian nykyprosaisteista. Viime vuonna julkaistua Ehkä rakkaus oli totta voi olla jo vaikea kirjakaupasta löytää, mutta tämän vuoden puolella ilmestynyt Kotiinpaluu lienee helposti saatavana. Jones vie lukijan aikamatkalle kadotettuun aikaan Lontooseen ja englantilaiseen pikkukylään. Henkilöt ovat todellisia ja heidän kohtalonsa koskettavia. Hienovaraisesti Jones näyttää syyt henkilöiden toiminnan takana. Lopussa pilkahtaa myös toiveikkuus. Hylkiön ei ehkä tarvitse jäädä lopullisesti hyljeksityksi, kun totuus lopulta paljastuu raadollisuudessaan ja ihmisten silmät aukenevat.

Kotimaisista kevään uutuuksista ei voi puhuakaan nostamatta esille Tommi Kinnusen Lopottia: Hyvin nopeasti henkilöistä, niin Helenasta kuin Tuomaksestakin, tuli minulle läheisiä ja rakkaita. Erityisesti Helena on kuvattu uskottavasti ja aidosti. Sokeus tai muukaan vamma ei tee ihmisestä sen kummoisempaa hyvässä kuin pahassakaan. Samat tarpeet ja tunteet ihmisessä silti ovat, vaikka ulkopuoliset määrittelisivät hänet vain jonkin ominaisuuden perusteella. Jos äiti ei kuitenkaan ole vielä lukenut Neljäntienristeystä, kannattaa hankkia se. Pokkariversiota lienee hyvin saatavana, ja olen vielä hiljattain nähnyt hyllyissä myös kuvitettua erikoislaitosta.

Taattu luksuslukunautinto on luvassa äidille, jonka lahjapaketista kuoriutuu Milja Kauniston Luxus: Tallessa on myös kaikkiin aisteihin vetoava kuvaus. Epämiellyttävät hajut ja inhottavat maut antavat voimakkaan kontrastin ylellisyydelle, jolla ne, joilla on rahaa, voivat itsensä ympäröidä. Mestauslavalla veri roiskuu, ja uuden teloitusvälineen giljotiinin huonoihin puoliin kuuluukin sen siisteys. Veri lentää vasta, kun pyövelin apulainen ravistaa irti leikattua päätä yleisölle… Seksiäkään ei kaihdeta, tietenkään. Väkivaltaiset ja levottomat ajat vaativat myös aistilliset huvinsa. Tässä lahjaideassa on vielä sekin etu, että kyseessä on sarjan aloitusosa. Ensi vuodenkin lahjaongelmat on siis ratkaistu samaan syssyyn!

Jos äiti on vähänkään kiinnostunut Suomen lähihistoriasta ja huimista naiskohtaloista, kannattaa hänelle hankkia Heidi Köngäksen Hertta. Heidi Köngäs kuvaa Hertta Kuusisen äärimmäisen voimakkaaksi ja aikaansa reilusti edellä olevaksi epäsovinnaiseksi naiseksi. Elämä kolhi Herttaa armotta, ja kohtalon keinu vei vuoroin pohjalle, vuoroin huipulle. Uskomaton nainen, uskomaton elämä ja ura. Hertan koettelemusten jälkeen omat arkiharmitukset asettuvat oikeaan mittakaavaan.

Laadukkaan jännityksen ystäville:

Dekkareita lukevalle äidille suosittelen viime vuoden parhaita dekkareita eli Johtolanka-palkinnon voittanutta Pauliina Suden Takaikkunaa ja parhaan esikoisdekkarin kunniakirjan saaneen Lauri Mäkisen Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset. Kumpikaan ei edusta perinteistä dekkarigenreä vaan yhdistelee rohkeasti eri aineksia kerrontaan. Molemmat ovat myös muhkeita lukupaketteja, joista riittää pidemmäksikin viikonlopuksi nautiskeltavaa. Kirjat sopivat myös äideille, jotka eivät välttämättä lue dekkareita.

Tietopuolelle kallistuvalle äidille:

Takuuvarma lahjakirjavalinta on tuore Ellan Toscana - Kyläelämää Italiassa. Hurmaavaa Ella Kanninen on kirjoittanut hurmaavan kirjan, jonka itse ahmaisin yhdessä illassa. Lahjaa voi vaikka höystää hyvällä italialaisella viinillä ja valituilla juustoilla. Ahh…

Jos lahjottavana on ennakkoluuloton äiti, joka on sattumoisin suunnittelemassa toisen kierroksen häitä itselleen tai vaikkapa ystävättärelleen, on ehdoton lahjavalinta Minna Duftonin Raggarimorsiamen hääopas. Värikäs ja hauska kirja valottaa juhlintaa monesta näkökulmasta sortumatta yltiöpäisyyksiin. Ulkoasultaan opas on värikäs ja makasiinityyppisesti taitettu. Kuvia on paljon, mutta varsinaista tuotesijoittelua hyvin vähän, mistä kiitos. Taitto on ilmava ja raikas, ja ainoa moite tulee mahdottoman pienestä kirjasinkoosta. Kun ollaan jo toisella kierroksella, ei välttämättä näkö ole enää parhaassa terässä. Dufton kirjoittaa lennokkaasti ja sujuvasti, ja viihdyttävää tekstiä on ilo lukea. 

Mitä toivoisin itse saavani?

Jos saisin itse toivoa jotain herkkupaloja kevään kirjasadosta, ainakin seuraavat kelpaisivat:

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli (Tammi, 2016)

Olen ihastunut Vuoren varmaan kerrontaan ja vetävään juonenkuljetukseen. Historialliset romaanit ovat vanha rakkauteni.

Paula Havaste: Veden vihat (Gummerus, 2016)

Sarjan kaksi edellistä osaa on jo hankittuna hyllyssä, ja haluan itselleni koko sarjan. Laadukasta kerrontaa, joka pitää otteessaan. Tämä kirja ei tosin ole vielä tainnut tulla painosta, koska kustantajan sivuilla ilmestymisajaksi on merkitty kesäkuu. Mutta synttärilahjaksi sitten!

Pauliina Vanhatalo: Keskivaikea vuosi (S & S, 2016)

Vanhatalo on suosikkejani, ja myös tämä kirja kiinnostaa kovasti.

Elena Ferrante: Loistava ystäväni (WSOY, 2016)

Kohuttu kirja on saanut kiinnostuksen heräämään: tämä pitää vielä ehtiä lukea!

***

Kirjaisaa äitienpäivää kaikille äideille ja äitien lapsille!

P.S. Lisää lahjavinkkejä otetaan mieluusti vastaan kommentteihin! Mitä itse ostaisit äidille, mitä toivoisit, jos olisit lahjottavana?