Aamun lehden (HS 9.10.) televisio-osiosta osui silmiin juttu tänään Yle1:llä alkavasta brittisarjasta Veripunainen, lumivalkoinen, jota kehutaan loisteliaaksi toteutukseksi. Jännittävää todellakin nähdä, miten vaikuttava mutta himolukijalta jo melkein unohduksiin vaipunut kirja on kuviksi muutettu. Luin aikoinaan kirjan tuoreeltaan ja kirjoitin siitä arvion, jonka nyt liitän tänne blogiin tuon televisiosarjan Suomen-ensi-illan kunniaksi. Dickensmäisten tarinoiden ystäville tätä tosiaankin voi suositella lämpimästi.
Michel Faberin tiiliskiviromaanin Veripunainen,
lumivalkoinen mukana sukelletaan viktoriaaniseen Englantiin. 1870-luvun
puoliväliin sijoittuva väkevä kolmiodraama räväyttää lukijan eteen Lontoon niin
haisevat sivukadut ja slummit kuin yläluokkaisen Notting Hillin uutuuttaan
kiiltävät huvilat ja vihreät puistikot. Faber piirtää ajankuvan pikkutarkasti
kaikkine yksityiskohtineen. Myös suomennoksen kieli on pikantin vanhahtavaa.
Runsaan ja värikylläisen tarinan ytimessä on kolme henkilöä,
joiden elämät kietoutuvat kohtalokkaasti yhteen. Hajuvesitehtailija Rackhamin
hulttiopoika William suunnittelee vielä kolmikymppisenäkin kirjailijan ja
kriitikon uraa, vaikka lahjoja ei todellisuudessa ole. Aatelissukuinen vaimo
Agnes sairastelee, eikä yhä köyhemmäksi käyvä elämä muutenkaan tyydytä
Williamia. Ajan tavan mukaan mies hakee huvia ja lohtua ryyppyjuhlista ja
prostituoiduilta.
Eräällä tällaisella retkellään William kohtaa
poikkeuksellisen naisen, neiti Sugarin, joka paitsi tyydyttää kaikki miehen
fyysiset tarpeet, myös keskustelee älykkäästi niin kirjallisuudesta kuin
liikeasioistakin. Kohtaaminen muuttaa perusteellisesti Williamin elämän.
Saadakseen Sugarin kokonaan omakseen hänen on ryhdyttävä työhön. Nopeasti
William saa vanhan yhtiön uuteen kukoistukseen, ja hetken kaikki näyttää
valoisalta: vaimo piristyy rahan avulla ja Sugarista tulee Williamin yksityinen
rakastajatar. Agnesin sairaus kuitenkin pahenee, ja Sugar alkaa tavoitella
suurempaa palaa Rackhamien elämästä.
Agnes ja Sugar edustavat ajan naiskäsitysten ääripäitä.
Agnes on kasvatettu ihanteellisen viattomaksi naiseksi, mikä osaltaan vie hänet
tuhoon. Koruompelua ja pianonsoittoa sisältäneeseen opetukseen ei ole kuulunut
sanaakaan ihmisen biologiasta, eikä äidin kuoleman jälkeen ole ketään, joka
kertoisi Agnesille mitään. Niinpä tyttö luulee kuukautisvuotoa tappavaksi
sairaudeksi ja raskauttaan demonien työksi. Synnytys käy yli heikkohermoisen
naisen ymmärryksen, eikä Agnes koskaan tiedä tulleensa äidiksi.
Sugarin kohtalo ei ole parempi. Äiti on ilotalon emäntä,
joka myy 13-vuotiaan tyttärensä omassa talossaan. Siitä lähtien Sugar joutuu
ansaitsemaan elantonsa siinä kuin muutkin talon naiset. Williamin avulla Sugar
kuitenkin yrittää pinnistellä kohti toisenlaista elämää.
Naisten, lasten, työntekijöiden ja köyhien elämä näyttäytyy
Faberin romaanissa lohduttomana. Miehet hallitsevat maailmaa ehdoitta ja
sokeina. Prostituutio tuomitaan moraalittomana, mutta kukaan ei tunnu näkevän,
että riettaus ja himo eivät aja naisia tähän halveksittuun ammattiin, vaan
nälkä. Williamkin uskoo loppuun asti naiivisti, että Sugar saa aitoa nautintoa
heidän intiimistä kanssakäymisestään. Räikeät vääryydet saavat lukijan
kiristelemään hampaitaan, varsinkin kun samanlaiset kohtalot ovat totta tänäkin
päivänä.
Michel
Faber: Veripunainen, lumivalkoinen (The Crimson Petal and the White). Suomentanut
Hilkka Pekkanen. 857 s. WSOY 2004.
Michel Faberin tuotannosta lisää Taikakirjaimet-blogista.
