 |
| Kuva: www.tammi.fi |
Sarah Waters: Vieras kartanossa. Tammi 2011. (The Little Stranger, 2009.)
Huhhuh. Sain viime yönä lopultakin luettua Sarah Watersin Vieras kartanossa -tiiliskiven. Eipä siihen mennytkään kuin pari viikkoa. Syy ei välttämättä ollut pelkästään itse kirjassa, vaan myös siinä, että aikani on todella kortilla ja ehdin lukea kirjaa lähinnä iltaisin sängyssä vartin, ehkä puoli tuntia kerrallaan. Olin jo jättämässä koko möhkäleen kesken, koska minusta siinä ei tapahtunut yhtään mitään ensimmäisten parinsadan sivun aikana - eikä tapahtumattomuus sinänsä ole ongelma, vaan se uskomaton junnaavuus ja pitkäpiimäisyys, johon minä en sitten ollenkaan syttynyt.
Ajattelin myös, että kirjoitan kirjasta jonkinlaisen arvion, mutta sitten totesin, että niitä taitaa löytyä intternetin ihmemaasta jo aika paljon, eikä kirja sitä paitsi ole enää edes erityisen tuore - mikä sinänsä ei ole este kirjoittamiselle, mutta tekee siitä minun näkökulmastani hieman turhaa, ehkä. Ainakin tässä tapauksessa, kun kirja on kerännyt jo paljon huomiota.
Olisin joka tapauksessa voinut elää ihan onnellisen elämän lukematta tätä kirjaa. Inhosin, inhosin, inhosin kertojaa, tohtori Faradayta, ja jo mainittu hitaus ja äärettömän tarkka asioiden, asiaintilojen, miljöiden ja olemisen kuvaaminen rasitti minua.
Äh. Olihan tämä ihan viihdyttävä, kai. Ainakin jokin siinä sai pysymään kiinni ja lukemaan loppuun, joko jääräpäisyys tai kirjan lähestyvä palautusaika tai jonkinlainen, minulle tuntemattomaksi jäänyt, viihteellinen elementti kirjassa. En tiedä. Toisaalta ärsytyskin on joskus hyväksi, sillä se saa arvostamaan entistä enemmän itselle sopivampien kirjojen lukemista. Ja niin, ei tämä siinä mielessä mitenkään äärettömän huono kirja ollut, vaan hyvin kirjoitettu ja monitasoinen kuvatessaan brittiläisen luokkayhteiskunnan murtumista ja sen aiheuttamia haavoja ja juopia ja traumoja, mutta tyyliltään ja tunnelmaltaan minulle sopimaton. Loppuratkaisu oli tosin kiehtova (ylipäänsä kirjan viimeiset 100 sivua ovat hyvää tavaraa), ja minulla on siitä tiukasti oma tulkintani, tietenkin.
Kah, tulihan sieltä jotain tekstiä kuitenkin. Mikäli kunnolliset arviot Vieraasta kartanossa kiinnostavat, niitä ovat tehneet muun muassa Sonja, Kirsi, Karoliina, Zephyr ja Morre.
