Alejo Carpentier: Valtakunta tästä maailmasta

Kuubalaisen diplomaatin Haitista kertova maagisen realismin elementtejä sisältävä romaani 1940-luvulta. Eipä mikään jokaviikkoinen herkku tässä henkilökohtaisessa kirjakaaoksessa, ja veikkaan, että harvassa muussakaan.

Alejo Carpentier (1904–1980) oli venäläis-ranskalais-kuubalainen, pitkään Haitissa ja Venezuelassa elänyt moniosaaja. Vastasuomennetun Valtakunta tästä maailmasta -romaanin kansiliepeessä häntä tituleerataan maagisen realismin varhaiseksi edeltäjäksi – en tunne skeneä niin hyvin, että osaisin siihen mitään kommentoida. Mutta kirjaa osaan, nyt kun sen uteliaana luin.

Carpentier sukeltaa Haitin orjuuden, väkivallan ja vallankumousten täyttämään historiaan vimmalla ja voimalla. Teoksen päähenkilö on orja Ti Noël, jonka kokemusten kautta tarina etenee jos nyt ei aivan suoraviivaisesti niin vähintään viitteellisesti. Ti Noël on monessa mukana, milloin isäntänsä nöyränä palvelijana, milloin libidonsa vietävänä kyökkipiian rakastajana, milloin kapinallisena maankiertäjänä, milloin vanhana miehenä ja sivustaseuraajana.

Keskeisenä aikarajana on 1700- ja 1800-lukujen vaihde, jolloin orjat ryhtyivät kapinaan isäntiään vastaan ja Haitin kapinakuninkaaksi nousi Henri Christophe (1767–1820). Henri Christophen valtakauden kautta Carpentier tarkastelee vallan ikuista problematiikkaa: kuinka säilyttää ylväs aate, kun valta houkuttaa, koukuttaa ja korruptoi? (Vastaus: eihän sitä kukaan säilytä, ikinä.)

Valtakunta tästä maailmasta on fyysistä mittaansa suurempi tarina. Pienin kääntein mutta muhkein maustein se kasvaa värikylläiseksi, joka suuntaan kurottavaksi romaaniksi, jonka lukeminen on kuin uppoaisi aivan uuteen ja vieraaseen maailmaan, uskallanko jopa sanoa: villiin uneen. Aihepiiri romaanissa on rankka, mutta kerronta säilyttää myös huumorin mukanaan. Ehkä se on melko mustaa, mutta huumoria yhtä kaikki. Ihmisen, hierarkian ja vallan kipupisteiden esiinnostamista ja niiden surkuhupaisuuden näyttämistä.

Jyrki Lappi-Seppälän suomennos on lukijalle kivuton, moniulotteista tarinaa avaava. Kirjaan on jätetty jonkin verran alkuperäistekstissä olleita muunkielisiä sitaatteja (haitinkreolia, ranskaa, latinaa), mutta niiden suomennokset löytyvät kirjan takaa. Kokonaisuutena Valtakunta tästä maailmasta on moniulotteinen, mielikuvitusta kutkuttava romaani, jonka täytyy antaa elää omaa elämäänsä. Liialla järjellä ei tämän kirjan kimppuun kannata käydä, vaan antaa sen kuljettaa omilla ehdoillaan mukanaan voodoon saloihin, kapinoihin ja siirtomaapolitiikan raakoihin seurauksiin.


Alejo Carpentier: Valtakunta tästä maailmasta
Suomentaja: Jyrki Lappi-Seppälä
Aviador 2017
161 s.
El reino de este mundo (1949)

Arvostelukappale.

_________

Toisaalla: Mummo matkalla

Haasteet: Helmet-haasteen kohta 40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä. Kirjallinen maailmanvalloitus (Haiti).

Ana Menéndez: Kerran Kuubassa

Ana Menéndez: Kerran Kuubassa
Suomentaja: Hanna Tarkka
Kansi: Jussi Kaakinen
Otava 2007
207 s.
In Cuba I Was a German Shepherd (2001)

Kirjastosta.


Ana Menéndezin Kerran Kuubassa on kaunis ja kipeä novellikokoelma, jonka kantavana teemana on muutoksen sietäminen välttämättömänä osana elämää. Menéndez porautuu kuubalaissiirtolaisten mieleen, kuvaa lähtöä, jäämistä ja paluuta, muuttuvia perhe- ja valtasuhteita, selän kääntämistä menneelle ja toisaalta sylin avaamista omille juurilleen ja taustalleen.

Novellien ympäristöt vaihtelevat Kuubasta Yhdysvaltoihin, maaseudulta kaupunkiin. Ne kertovat nuorista ja vanhoista, anteeksi antaneista ja edelleen katkerista. On solmuun menneitä perhesuhteita, kulttuurirajat ylittäviä avioliittoja, perinteitä ja uudistamista. Muistot, nostalgia ja samalla unohdus nousevat keskeiseen rooliin.

Pidin erityisen paljon kokoelman avaustarinasta ja alkuperäisestä niminovellista Kuubassa olin susikoira. Se kertoo Miamiin muuttaneista kuubalaissiirtolaisista, nyt jo vanhoista miehistä, jotka kuluttavat päivänsä puistossa dominoa pelaten ja vitsejä toisilleen kertoen. Vitsailun takana on kumminkin kipeitä muistoja vanhasta kotimaasta – ja omasta nuoruudesta, joka on jo väistämättä hyvin kaukana. Novellissa pitkän iän tuoma viisaus kietoutuu katkeruuteen siitä, että elämä on jo ehtoopuolella, ruumis vanhuksen ja voimat kaikonneet. Tunnelma on melankolinen, muttei surkea tai toivoton.

Kerran Kuubassa on kiehtova kokonaisuus. Novellit ovat taitavia, kieli soljuvaa ja aihepiirit kiinnostavia. Toisaalta pieni ripaus maagista realismia osassa novelleista tuo lisäväriä – ja samalla etäännyttää. Arvoituksellisuus on paikoin hieman teennäistä, eivätkä kaikki käytetyt elementit aukea.

Kuuban ja Yhdysvaltojen hankalat suhteet näkyvät tämän kokoelman novellien kautta ennen kaikkia yksilöiden, perheiden ja sukujen tasolla, ja tuntuvat siksi ymmärrettävämmiltä. Lähteminen ei ole kaikille itsestäänselvää, saati maahan pääseminen. Nuoruuden aatteet saattavat menettää hohtonsa nopeammin kuin voi arvatakaan – ja toisaalta aina on niitä, jotka eivät koskaan hylkää edes jo uponnutta laivaa.

Siirtolaisuus Yhdysvaltoihin on teema, joka jaksaa sykäyttää, olipa kuvattu ajanjakso sitten 1800-lukua tai nykyaikaa, maahantulija mistä päin maailmaa tahansa ja lähdön syy mikä vain. Ana Menéndez on Kuubasta Yhdysvaltoihin 1960-luvulla muuttaneiden siirtolaisten tytär ja itse siis syntyperäinen Yhdysvaltojen kansalainen. Tausta näkyy ja tuntuu. Kerran Kuubassa onnistuu kuvaamaan ristiriitoja, jotka nousevat siirtolaisuuden aiheuttamasta eräänlaisesta kodittomuudesta. Elämästä, jossa koti on paljon enemmän kuin paikka, jossa asutaan nyt.

____

Etenen tällä kirjalla Maailmanvalloituksessani Kuubaan.