Prinsessoja ja astronautteja -haasteen koontia

Bookishteaparty-blogin mainio Prinsessoja ja astronautteja-haaste alkoi puoli vuotta sitten kansainvälisenä naisten päivänä ja päättyi virallisesti eilen. Haasteen tarkoituksena oli "innostaa tarttumaan sellaisiin kirjoihin, joihin emme tartu niin usein, nostaa sellaisia tekijöitä esille, jotka sitä enemmän ansaitsisivat" ja korostaa etenkin naistekijöiden (ja itse tulkitsin, että myös muunsukupuolisten) teoksia.

Luin puolen vuoden aikana yhteensä 12 haasteen kategorioihin sopivaa kirjaa. 

Dekkareita olivat Melba Escobarin Kauneussalonki ja Eva Frantzin Sininen huvila. Hyviä molemmat, mutta etenkin Escobarin julma kuvaus Kolumbiasta iski.

Tietokirjoja luin vain yhden, mutta sitäkin paremman: Katja Ketun, Meeri Koutaniemen ja Maria Seppälän Fintiaanien mailla on aivan erinomainen kirja, jota suosittelen ihan ehdottomasti kelle vain luettavaksi.

Sarjakuvapuolelta mukaan pääsivät oivat Reetta Laitisen (toim.) Sisaret 1918 ja Johanna Rojolan (toim.) Suffragettien city. 

Scifi-/fantasiakirjoja osui kohdalle tällä kertaa eniten:

Sini Helminen: Kaarnan kätkössä
Sini Helminen: Kiven sisässä
Sini Helminen: Veden vallassa
Rivers Solomon: Menneisyyden kaiku
Jessica Townsend: Nevermoor – Morriganin koetukset
Katja Törmänen: Karhun morsian
Helena Waris: Vuori

Näistä etenkin Solomonin Menneisyyden kaiku on kirja, jonka muistan pitkään. Lue se!

Kiitos Katrille haasteesta!

Mielenterveysviikko 19.-26.11.2017 – Haastan sinut!

Haastekuvaa saa käyttää.
Alkuperäinen kuva on CC0-lisenssillä Pixabaysta.

Mielenterveys. Siinäpä aihe, joka pulpahtelee pintaan, mietityttää, herättää ajatuksia ja tunteita – koskettaa kaikkia. Kun mielenterveys on kunnossa, sitä ei ehkä edes ajattele aktiivisesti. Kun se ei ole kunnossa, ei ehkä jaksa tai voi ajatella.

Mielenterveys voi kokea pieniä ja suuria kolauksia, ja ne voivat sattua nuorena, vanhana ja kaikissa elämänvaiheissa siinä välillä. Masennusta pidetään jo vähintään epävirallisena kansantautina Suomessa, nuorten työkyvyttömyyseläkkeistä suurin osa johtuu psyykkisistä syistä. Vanhusten yksinäisyys ja mielenterveysongelmat lisääntyvät. Työelämä uuvuttaa. Syrjäytyminen on valtava yhteiskunnallinen ongelma ja uhka – vaan kuka todella näkisi yksilöt syrjäytymisen takana?

Nuorten kanssa työskennellessäni olen monesti kokenut lamauttavaa voimattomuuden tunnetta, kun en pysty auttamaan mielensä kanssa kamppailevia. Jonot kartoituksiin ja hoitojaksoille ovat pitkiä, kynnykset monista syistä korkeita. Ennaltaehkäisyyn pitäisi panostaa, todetaan juhlapuheissa, strategioissa ja mietinnöissä, mutta millä resursseilla, kun jo kriisiytyneet tilanteet imevät niin paljon?

Sanotaan, että lukeminen tekee hyvää mielenterveydelle ja terveydelle muutenkin. Allekirjoitan väitteen, mikä ei varmasti yllätä ketään. Toki on myös muita tapoja huolehtia itsestään ja toisista, mutta kirjallisuus on ehdottomasti yksi vaihtoehto.


Niinpä haastan juuri sinut mukaan Mielenterveyden keskusliiton Mielenterveysviikolle!


Mielenterveysviikkoa on vietetty marraskuun lopulla vuodesta 1974 alkaen. Tänä vuonna päivämäärät ovat 19.–26.11. Viikko alkaa sunnuntaina 19.11., jolloin muistetaan itsemurhan tehneitä kynttilätapahtumissa eri puolilla Suomea. Myös muita tapahtumia järjestetään ympäri Suomen, niistä saa tietoa Mielenterveyden keskusliiton sivuilta.

Tule mukaan juuri sinulle sopivalla tavalla. Voit blogata aiheeseen liittyvistä kirjoista, elokuvista, näytelmistä, kokemuksista, ajatuksista. Voit osallistua somepäivityksillä. Voit keskittyä omaan hyvinvointiisi tavoilla, joista tiedät nauttivasi. Voit parantaa läheistesi hyvinvointia pienin ja suurin teoin ja elein.

Tässä blogissa ilmestyy useampi mielenterveyteen liittyvä bloggaus tulevan viikon aikana. Lähinnä kirjojen kautta, kuten minulle luontaista on. Tervetuloa mukaan Mielenterveysviikolle!


Pidetään huolta itsestämme ja muista, niin Mielenterveysviikolla kuin aina muulloinkin!

100 kirjaa vuodessa – luettu!

Kuva: pixabay.com (CC0)

Seinäjoen kaupunginkirjasto haastoi viime vuoden joulukuussa lukemaan 100 kirjaa vuoden aikana. Tartuin haasteeseen innolla, vaikka olen viime vuosina lukenut muutenkin reilusti päälle 100 kirjaa vuodessa. Niinpä saavuin haasteen kanssa maaliin jo nyt elokuussa, hyvissä ajoin ennen sen määräaikaa, joka on marraskuun lopussa.

Mitä noihin sataan kirjaan sisältyi?

Voi, melkoinen määrä tarinaa ja seikkailua. Liikkeelle lähdettiin tyystin ruumittomasti, viimeisenä kuului Nix. Kotimaista alkuperää oli kirjoista 65, yksi pohjoismainen yhteistyö (ja hyvä sellainen, jos et vielä ole tutustunut!). Yhdysvalloissa olin yhdeksän kertaa, Iso-Britanniassa kuudesti. Ruotsalaisia kirjoja luin neljä, ja nekin putkeen. Japani ja Ranska ovat listalla kahdesti ja muista maista valloitin Nigerian, Vietnamin, Turkin, Norjan, Albanian/Italian (superhyvä!), Bolivian, Etelä-Korean, Venäjän, Malesian, Hollannin ja Saksan.

Novellikokoelmia luin 22, joista parhaat olivat synkähköä, synkempiä ja synkintä.

Runokokoelmia listalla on yhdeksän. Paras oli Kirsi Kunnaksen Uivat saaret, jota luin kesällä kahvilassa ja päässäni tapahtui loksahdus uuteen asentoon.

Nuortenkirjallisuutta kirjoista oli 11, sarjakuvia kaksi.

Tietokirjallisuutta, asiaproosaa ja muistelmia luin 13 opusta. Se on yllättävän vähän, mutta ehkä aina ei ole tietokirjallisuuden aika. Parasta antia edusti Jani Kaaron hieno esseekokoelma Kauniimpi maailma, jota suosittelen suurella lämmöllä kaikille.

Haasteen ehdoton ansio on se, että tajusin todella rakastavani Asko Sahlbergia. Siis todella. Lisäksi selätin pitkään lukemista odottaneen muhevan klassikon. Muita mieleenpainuvimpi olivat Seksistä ja matematiikasta, Elämä elämältä ja Hävityksen jumala.

Eikä sovi unohtaa aivan huikeaa uutta kotimaista fantasiasarjan avausta, Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleiaa. Jatko-osa Seleesian näkijä onkin parhaillaan luettavana.

Tässä vielä kronologisena listana lukemani kirjat. Kiitän Seinäjokea haasteesta, oli hauskaa olla siinä mukana!


Joulukuu 2016

1. Heikki Nevala, Anni Nupponen & Shimo Suntila (toim.): Ruumiittomat – suomalaisia aavenovelleja (Osuuskumma 2014)
2. Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus (Otava 2010)
3. Tiina Miettinen: Piikojen valtakunta. Nainen, työ ja perhe 1600–1700-luvuilla (Atena 2015)
4. Sugawara Takasuen tytär: Keisarinnan hovineidon päiväkirja (Basam Books 2005)
5. Zinaida Lindén: Ennen maanjäristystä (Gummerus 2005)
6. Zinaida Lindén: Kirjeitä Japanista (Gummerus 2007)
7. Mika Waltari: Neljä päivänlaskua (WSOY 1949)
8. Hanna Hauru: Liian pienet sandaalit (Like 2010)
9. Zinaida Lindén: Nuorallatanssija (Gummerus 2009)
10. Asko Sahlberg: He (WSOY 2010)
11. George Saunders: Sotapuiston perikato (Siltala 2016)
12. Orhan Pamuk: Istanbul. Muistot ja kaupunki (Tammi 2004)
13. Maija Haavisto & Juha Jyrkäs (toim.): Marraskesi – tarinoita iholta ja ihon alta (Osuuskumma 2016)
14. Asko Sahlberg: Pimeys (Like 2014)
15. Marja-Liisa Vartio: Hänen olivat linnut (Otava 1967)
16. Kari Välimäki: Todensanat (Osuuskumma 2014)
17. Bjørn Berge: Kartalta kadonneet. 1800– ja 1900–luvun unohdetut maat (Art House 2016)
18. Stephen Crane: Morsian saapuu kaupunkiin ja muita lännentarinoita (Faros 2007)


Tammikuu 2017

19. Asko Sahlberg: Pilatus (Like 2016)
20. Antti Tuuri: Ameriikan raitilla (Otava 2016)
21. Katja Kettu: Surujenkerääjä (WSOY 2005)
22. Joyce Carol Oates: Tavallinen rakkaus (Otava 1982)
23. Riitta Jalonen: Kuka sinut omistaa (Tammi 2013)
24. Ville Kivimäki & Anssi Männistö: Sodan särkemä arki (WSOY 2016)
25. Jani Saxell: Huomispäivän vartijat (Avain 2007)
26. Pertti Lassila: Armain aika (Teos 2015)
27. Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja (Tammi 2016)
28. Richard Mason: Meren huoneissa (Gummerus 1999)
29. Anilda Ibrahimi: Punainen morsian (Tammi 2010)
30. Erkka Leppänen & Markus Harju: Praedor – Kirotun maan kulkijat (Osuuskumma 2014)
31. J. Ryan Stradal: Keskilännen keittiöt (Tammi 2016)


Helmikuu 2017

32. Jari Tervo: Suomemme heimo (WSOY 2001)
33. Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (WSOY 2017)
34. Iida Rauma: Seksistä ja matematiikasta (Gummerus 2015)
35. Nam Le: Merimatka (Like 2009)
36. Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja kadonneen kaupungin salaisuus (Tammi 1986)
37. Enid Blyton: Viisikko vanhassa majakassa (Tammi 2005)
38. Kaarina Helakisa: Naisen paikka (Otava 1993)
39. Päivi Alasalmi: Koirapäinen pyöveli (Gummerus 2010)
40. Sari Vuoristo: Säätiedotus merenkulkijoille (Gummerus 2007)
41. Kate Atkinson: Elämä elämältä (Schildts & Söderströms 2014)


Maaliskuu 2017

42. Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja (Siltala 2017)
43. R. Goscinny & A. Uderzo: Syvä kuilu (Egmont Kustannus 2016)
44. R. Goscinny & A. Uderzo: Asterixin harharetket (Egmont Kustannus 2016)
45. Juuli Niemi: Et kävele yksin (WSOY 2016)
46. Sofi Oksanen: Liian lyhyt hame – Kertomuksia keittiöstä (Bonnier Kirjat 2011)
47. Jukka Laajarinne: Pinnan alla pimeä (Atena 2017)
48. Carolyn Keene: Neiti Etsivä ja Venetsian kummitus (Tammi 2008)
49. Helmi Kekkonen: Vieraat (Siltala 2016)
50. Anne Ventelä & Kaisu Jouppi: Ammatinvalintakysymys (Omakustanne 2017)
51. Riikka Palander: Maa muistaa matkustajan (Sanasato 2010)
52. Jarkko Volanen: Hiekankantajat (Teos 2017)
53. Maria Turtschaninoff: Naondel (Tammi 2016)


Huhtikuu 2017

54. Miika Nousiainen: Juurihoito (Otava 2016)
55. Rodrigo Hasbún: Kiintymyksiä (Like 2017)
56. Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu (Otava 2017)
57. Anu Partanen: Pohjoinen teoria kaikesta – Parempaa elämää etsimässä (Tammi 2017)
58. Han Kang: Vegetaristi (Gummerus 2017)
59. Joni Skiftesvik: Valkoinen Toyota vei vaimoni. Elämänkuvia (WSOY 2014)


Toukokuu

60. Ljudmila Ulitskaja: Tyttölapsia (Siltala 2015)
61. Christine Thorel & Kari Välimäki (toim.): Ajantakojat. Kummalinnun munia 3 (Osuuskumma 2017)
62. Anne Leinonen: Pienen rasian jumala ja muita novelleja (Atena 2015)
63. James Rebanks: Elämäni paimenena. Kertomus erilaisesta elämäntavasta (Gummerus 2017)
64. Kate Atkinson: Hävityksen jumala (Kustantamo S&S 2016)
65. Terhi Rannela: Punaisten kyynelten talo (Karisto 2013)
66. Maija Salmi: Paholaisen juna. Matkalla kohti amerikkalaista unelmaa (Atena 2015)
67. Sinikka Nopola: Onko teillä tämmöistä? (WSOY 2017)
68. Garth Greenwell: Kaikki mikä sinulle kuuluu (Nemo 2017)
69. Tash Aw: Silkkimies (WSOY 2006)


Kesäkuu

70. Aulikki Oksanen: Kolmas sisar (Siltala 2011)
71. Renate Dorrestein: Hyvä äitipuoli (WSOY 2013)
72. Mikko Porvali: Veri ei vaikene (Atena 2016)
73. Daniela Krien: Vielä joskus kerromme kaiken (Gummerus 2014)
74. Cilla & Rolf Börjlind: Uinu, paju pienoinen (S&S 2017)
75. Margaret Mitchell: Tuulen viemää (Otava 1937)
76. Cilla & Rolf Börjlind: Nousuvesi (S&S 2013)
77. Cilla & Rolf Börjlind: Kolmas ääni (S&S 2014)
78. Cilla & Rolf Börjlind: Musta aamunkoitto (S&S 2016)
79. Tomi Kontio: Vaaksan päässä taivaasta (Teos 2004)
80. Venla Hiidensalo: Sinun tähtesi (Otava 2017)


Heinäkuu

81. Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia (Gummerus 2017)
82. Kirsi Kunnas: Uivat saaret (WSOY 1950)
83. Jenni Linturi: Jälleenrakennus (Teos 2017)
84. Jarkko Tontti: Vuosikirja (Otava 2006)
85. Philip Teir: Donner-ryhmä ja muita novelleja (Otava 2011)
86. Bjørn Sortland, Timo Parvela & Pasi Pitkänen: Kepler62 – Kirja neljä: Pioneerit (WSOY 2016)
87. Markku Pietikäinen: Painajainen leirikoulussa (Tammi 2008)
88. Pekka Sauri: Ratkaisemattomien kysymysten kirja (Kosmos 2015)
89. Kirsti Kuronen: Paha puuska (Karisto 2015)
90. Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016)
91. Maria Peura: Tunkeilijat (Teos 2017)
92. Katja Kallio: Yön kantaja (Otava 2017)
93. Anu Kaaja: Muodonmuuttoilmoitus (Teos 2015)
94. Samuel Davidkin: Sodomasta pohjoiseen (Johnny Kniga 2017)
95. Antti Tuuri: Ameriikan raitti (Otava 1986)
96. Veera Antsalo: Pölyn historia (Teos 2015)
97. Jani Kaaro: Kauniimpi maailma. Kirjoituksia sielusta, taloudesta ja oikeudenmukaisuudesta (WSOY 2017)
98. Helena Sinervo: Tilikirja (WSOY 2005)


Elokuu

99. Holly Bourne: Mikä kaikki voi mennä pieleen? (Gummerus 2017)
100. Nathan Hill: Nix (Gummerus 2017)

Lukumaratonille, hop! (Taas)

Kirjabloggaajien kolmas yhteinen lukumaraton tälle kesälle on tänään. Osa onkin jo aloittanut matkansa eilisen puolella, minä starttailen aivan kohta. Tarkoitus on siis lukea 24 tunnin aikana niin paljon kuin mieli tekee. Maratonia emännöi tällä kertaa Marika Oksa ja ilmoittautuneita osallistujia on useampi kymmenen.

Tapani mukaan teen tilannepäivityksiä tänne blogin puolelle, mutta luultavasti enemmän kommentoin etenemistäni Twitterissä.

Huojuvassa kirjapinossa vaikuttaisi nyt olevan ennen kaikkea nuortenkirjoja, mutta enköhän jotain muutakin nappaa väliin aina mielen mukaan. Ainakin "aikuisten" novelleja, oletan.

Ei muuta kuin lukuintoa muillekin maratoonareille, nyt mennään! (Kellon ollessa 13.30.)

***

Klo 18.30

Maratonia on kulunut viisi tuntia ja luettuna on yksi kirja, Laura Lähteenmäen Nutcase. Oiva nuortenkirja, jossa ysiluokkalaisen Saimin vuotta vanhempi veli Juho muuttaa kaupunkiin opiskelemaan, ja Saimi tuntee olonsa maalaispitäjässä turhaksi ja yksinäiseksi. Hän löytää veljensä koneelta linkin blogiin, jota alkaa itsekin seuraamaan. Mutta kuka on tasapainottomalta vaikuttava bloggaaja ja miten tämän elämä tuntuu sotkeutuvan Saimin ja Juhon elämään?

Freesiä, hyvää luettavaa. Plussaa Saimin ja Juhon äikänope-kirjabloggariäidistä, jonka blogielämästä esitetään sangen osuvia huomioita. Nutcase ei ole mikään huumorikirja, mutta myönnettäköön, että hieman hörähtelin kirjabloggauksesta tehdyille huomioille.

Maratonin aloituksen ja tämän hetken väliin osui myös veljeni perheen erittäin mieluisa yllätysvierailu, joka toki vei lukuaikaa, mutta ei harmita ollenkaan. Syötiin pizzaa ja juoruiltiin, kelpaa kyllä!

Nyt tartun seuraavaan opukseen, ehkä seuraava päivitys tulee nopeammin.

Aikaa kulunut: 5 h
Luettuna: 1 kirja / 195 sivua

***

Klo 21

Toisena kirjan luin tanskalaisen Janne Tellerin nuortenkirjan Samantekevää, jossa seitsemäsluokkalainen Pierre Anton ilmoittaa kouluvuoden alkaessa tyynenä, ettei millään ole mitään väliä ja poistuu luokasta ja koulusta. Luokkatoverit haluavat osoittaa hänelle, että maailma ja elämä ovat täynnä merkitystä ja alkavat koota hylätylle sahalle asioita, joilla on merkitys jollekin. Jokainen uhraa vuorotellen jotakin, ja uhraaja saa päättää, mitä seuraavan on annettava. Arvata saattaa, että uhraukset käyvät yhä suuremmiksi.

Tämä kirja yllätti. Se on filosofinen, ronski ja raakakin. Merkityksen monimerkityksellisyyttä pohditaan riveillä ja rivien välissä. Paikoin tuli huono olo. Vaikutuin!

Hain lähikaupasta Marianne-pussin ja sihautin auki hieman lauantaijuomaa. Nyt voi jatkaa huoleti seuraavan kirjan kimppuun. Toivon totisesti sillä olevan merkitystä.

Aikaa kulunut: 7 h 30 min
Luettuna: 2 kirjaa / 331 sivua

***

Klo 00.30

Kolmas luettu kirja oli Jennifer E. Smithin Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea. Voi miten suloinen hyvän mielen rakkaustarina! Ja vähän käsiteltiin vanhempien avioeroakin ja vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Tykkäsin kovasti, vaikka ihan hivenen sokeripitoisesti mentiin. Tästä lisää ehdottomasti virkeämmillä aivoilla.

Nyt alkaa olla aika painua pehkuihin tämän päivän osalta, jotta aamulla jaksan vielä jatkaa maratonia. Hyvää yötä!

Aikaa kulunut: 11 h
Luettuna: 3 kirjaa / 533 sivua

***

Klo 9.30

Uni ei yöllä tullutkaan saman tien, joten nappasin pinostani helppolukuisimman näköisen opuksen, ja se sujahtikin vielä soljuvasti alas ennen nukahtamista. Kyse oli Tony DiTerlizzin ja Holly Blackin Spiderwickin kronikat -sarjan ensimmäinen osa Haltijakirja (125 sivua). Gracen perhe, äiti, isosisko Mallory ja kaksoset Jared ja Simon, muuttavat outoon Spiderwickin kartanoon. Elämä on mennyt sijoiltaan isän lähdettyä, eikä uusi koti osoittaudu mutkattomaksi laisinkaan. Talo rapisee omiaan, sieltä löytyy salahuoneita ja kummallisia kirjoja, joku tekee tuhojaan öisin... Lapset selvittävät tapahtumia uteliaina, mutta huomaavat ennen pitkää uteliaisuuden johtavan myös vaaroihin.

Kyse on siis sarjan avauksesta, helppolukuisesta (varhais)nuorten kirjasta, jossa on lisäksi hieno kuvitus. Olen töissä huomannut, että näitä on hyllyssä pitkä rivi ja jonkin verran liikkuvatkin, joten piti nyt selvittää, mistä on kyse. Voi olla, etten lue sarjaa pidemmälle, sillä se vaikuttaa olevan hieman nuoremmalle kohderyhmälle, kuin minkä kanssa itse työskentelen (yläkoulut). Mutta katsotaan!

Aamun aloitin Karo Hämäläisen ja Salla Simukan yhdessä kirjoittamalla novellikokoelmalla Luokkakuva, josta luin nyt ensimmäiset 7 novellia (yhteensä 87 sivua). Aivan mainioita, keskenään erilaisia, nuorten maailmaa eri kulmista kuvaavia. Ainakin yhtä aion peukuttaakin Novellihaaste2:ssa, joten hyvältä vaikuttaa! Tämän aion ehdottomasti lukea kokonaan maratonin aikana ja bloggaan tarkemmin myöhemmin.

Maratonista puheenollen sitä on nyt neljä tuntia jäljellä, puoli kahteen saakka. Kahvi jo valuu, jotain aamiaista pitäisi kehitellä. Sitten uuden romaanin kimppuun.

Aikaa kulunut: 20 tuntia
Luettuna: 4 kirjaa ja 7 novellia / 735 sivua

***

Klo 13

Tämän aamupäivän lukulistalle sujahti Helena Wariksen dystooppinen Linnunsitoja, jossa syrjäisellä majakkasaarella elävä vastarintaliike pyrkii tuhoamaan Koneiden hallitsemat Kuilut. Myrskyävä, hieman vainoharhainen ja suljettua yhteisöä kuvaava romaani, joka jätti sen verran avoimen lopun, että ehkä jatkoakin voisi joskus saada...

Lopuksi luin Luokkakuvan loppuun. Todellakin erilaisia näkökulmia, henkilöitä ja aiheita. Plussaa vahvasta Tampere-kuvasta!

Nyt on kasassa 1001 sivua ja kuusi luettua kirjaa. Maratonaikaa olisi puolisen tuntia jäljellä, mutta taidan lopettaa hyvillä mielin tähän.

Aikaa kulunut: 23 h 30 min
Luettuna: 6 kirjaa / 1001 sivua

***

Yhteenveto:

Luin siis kuusi kirjaa ja 1001 sivua. Kaikki lukemani on nuortenkirjallisuutta. Kolme kirjoista oli kotimaisia, kolme ulkomailta (Tanskasta ja Yhdysvalloista).

Laura Lähteenmäki: Nutcase (WSOY 2016)
Janne Teller: Samantekevää (suom. Veijo Kiuru, Bazar 2013)
Jennifer E. Smith: Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea (suom. Joel Kontro, Otava 2012)
Tony DiTerlizzi & Holly Black: Spiderwickin kronikat: Haltijakirja (suom. Ulla Lempinen, WSOY 2004)
Helena Waris: Linnunsitoja (Otava 2017)
Karo Hämäläinen & Salla Simukka: Luokkakuva (Tammi 2009)

Runokuun runohaaste!

Runokuu, tuo ihana elokuinen runotapahtuma, on ensi viikolla (21.–27.8.) jälleen ilonamme, tänä vuonna rakkausteemalla. Viikon ajalle Nuoren Voiman Liitto on järjestänyt hurja määrä erilaista runoaiheista ohjelmaa, katso vaikka!

Innostuimme runokävelyporukalla jatkamaan heinäkuisen runoinnon vallassa myös nyt elokuun Runokuussa. Kirjasammossa heitettiin nimittäin haaste lukea runoja rakkaudesta Runokuun aikana – ja niinhän me teemme, ja bloggaammekin niistä vielä!

Rakkausrunokokemukset ilmestyvät seuraavasti:

21.8. Tuijata
22.8. Hyönteisdokumentti
23.8. Reader, why did I marry him?
24.8. Eniten minua kiinnostaa tie
25.8. Kirja vieköön!

26.8. Lumiomena

Sunnuntaina 27.8. haastamme sinut, bloggaaja tai blogin lukija, mukaan muistelemaan ikimuistoisia tai muunlaisia rakkausrunokokemuksia. Kirjoita, kuvaa, kommentoi – tyyli on vapaa!

Kirjasammossa on 20 kokoelman lista teemaan sopivista nykyrunokokoelmista, ja lisää runoteoksia rakkaudesta eri maista ja aikakausilta voi selailla Kirjasammossa haulla "rakkausrunot" tai "runokokoelmat rakkaus". Kuvia runojutuista ja -nostoista voi jakaa somessa tunnisteella #runokuu. Kirjabloggajilla on vuoden loppuun käynnissä runonluentaa tunnisteella #runo100.

Annetaan rakkauden ja runojen loistaa!

Yllätyslukumaraton!

Viime sunnuntaina vietettiin yhteislukumaratonia, jolle osallistui hurja määrä innokkaita lukutoukkia. Itse olin estynyt muiden puuhien vuoksi osallistumaan, mutta lukumaraton on houkutellut mielessäni jo alkukesästä alkaen.

Nyt tuli yllättävän hyvä väli toteuttaa sellainen, joten ihan kohta aloitan 24 tunnin luku-urakan! Mitäpä sitä hannailemaan, kun ei ole pakko.

Tämä taitaa olla kuudes lukumaratonini. Ensimmäistä kertaa kokeilin tätä pöljäilyä kesällä 2012.

Mutta sen pidemmittä puheitta: nyt matkaan! Päivitän tunnelmia matkan varrelta tänne ja Twitteriin (@suketus1).

***

Klo 21.00–22.00

Ensimmäinen tunti sujahti menemään helposti, kun luin Vilja-Tuulia Huotarisen pienoisromaanin Kimmel (Karisto 2014, 120 s.). Kimmel on 16-vuotias tyttö, joka saa tehtäväkseen tehdä maailmasta hieman paremman ja sitä varten hän kohtaa kaksitoista erilaista 16-vuotiasta tyttöä: sydänsuruisen, varkaan, menetyksen kokeneen, rohkeutta etsivän... Ihastuttavan hento ja samalla moni-ilmeinen maailma, tyttöyden monta puolta. Hieno kirja!

Seuraavaksi luen ehkä jonkin novellin, on aivan novellifiilis.

Aikaa kulunut: 1 h 10 min, josta lukuaikaa 1 h.
Luettuna: 1 kirja / 120 sivua.

***

Klo 22.15–00.00

Innostuin sittenkin lukemaan Antti Tuurin matkakirjaa Matkoilla Euroopassa. Tuurin tyyli on rauhallinen ja levollinen, huomiot ja yksityiskohdat veikeitä. Hieman kohottelen kulmiani erään matkakertomuksen lomassa olleelle homeopatian puolustuspuheenvuorolle, mutta onneksi aihe oli nopeasti käsitelty.

Olen lukenut Tuurin kirjaa nyt 150 sivua, ehkä muutaman vielä luen ja sitten käyn unten maille, jotta herään pirteänä huomiseen ja maratonin pääpäivään.

Aikaa kulunut: 3 h, josta lukuaikaa 2 h 45 min.
Luettuna: 1 kirja / 270 sivua.

***

Klo 00.10–01.00

Huomenta!

Antti Tuuri vei mukanaan matkoilleen sen verran hyvin, että ahmaisinkin kirjan loppuun asti vielä ennen nukkumaanmenoa. Harmillisesti en kuitenkaan nähnyt unia matkailusta (enkä kyllä mistään muustakaan, ainakaan muistaakseni). Nyt on uusi (harmaa) päivä ja kahvia pannullinen. Luvassa uudet kirjat ja uudet kujeet. Mitähän seuraavaksi...

Aikaa kulunut: 12 h, josta lukuaikaa 3 h 35 min.
Luettuna: 2 kirjaa / 342 sivua.

***

Klo 9.30–10.20

Sunnuntain ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui pitkään kirjastosta lainassa ollut Eduard Uspenskin Fedja-setä, kissa ja koira (112 sivua). Tämä neuvostoklassikko on jäänyt minulta aiemmin lukematta, mutta nyt olen saanut selville posteljooni Petshkinin todellisen luonteen, oppinut miten käy, kun lehmä syö liikaa humalaa, tutustunut monenlaisiin tieteellisiin saavutuksiin ja viettänyt muutenkin mukavan lukuhetken pikkupoikien, kissojen ja koirien kanssa.

Kahvikin on jo juotu, vaan ei se mitään. Seuraavan kirjan kimppuun, mars!

Aikaa kulunut: 13 h 20 min, josta lukuaikaa 4 h 25 min.
Luettuna: 3 kirjaa / 454 sivua.

***

Klo 10.30–11.30

Paavo Haavikko on toki minulle nimenä tuttu kirjailija, mutta tuotantoa en ole muistikuvieni mukaan lukenut. Joku kerta kirjastosta tarttui matkaan hänen kolmen novellin kokoelmansa Mustat kantarellit, josta nyt luin ensimmäisen novellin, niin ikään nimeltään Mustat kantarellit (63 sivua). Novellin kertojina on sivistyneistöpariskunta juuri toisen maailmansodan jälkeen. Mies ja vaimo vuorottelevat kuvatessaan sodanjälkeistä Helsinkiä ja heidän oikeistolaisen piirinsä pyrkimyksiä kohti kenties vallankumousta. Poliitikkoja, taiteilijoita ja tapahtumia pudotellaan tekstin sekaan melkoista kyytiä. Ei mitään helpointa mahdollista luettavaa, moni asia jää kaihertamaan mieltä. Päällimmäisenä on kuitenkin tunne hajaannuksesta ja suuresta railosta eri tavoin ajattelevien välillä. Ja vallasta, tietenkin aina vallasta.

Jätän Paavon nyt rauhaan ja luen seuraavaksi jonkin romaanin.

Aikaa kulunut: 14 h 30 min, josta lukuaikaa 5 h 25 min.
Luettuna: 3 kirjaa ja 1 novelli / 517 sivua.

***

Klo 11.40–12.20

Lukupinossani on loikoillut puolisen vuotta Gummeruksen postittama Ida Simonsin Tyhmä neitsyt. Oli ehkä jo aikakin lukea se. Ihan hyvältä vaikuttaa: takana 65 sivua sujuvaa ja hupaisaa tarinaa. Nyt pidän kuitenkin tauon ja lähden käymään kaupassa, ettei maratoonari vahingossakaan hyydy matkalle. Jääkaappi huutelee nimittäin tyhjyyttään.

Aikaa kulunut: 15 h 30 min, josta lukuaikaa 6 h 5 min.
Luettuna: 3 kirjaa ja 1 novelli / 592 sivua.

***

Klo 13.30–15.00

Polkupyöräpyrähdys lähikauppaan ja nopeahko lounas virkistivät, ja Simonsin kirja hulahti loppuun puolessatoista tunnissa. Alkuhuuma karisi pois, ja kokonaisuutena kirja on mielestäni kaikin tavoin keskinkertainen. Yletöntä hypetystä en ymmärrä – mikä ihmeen kadonnut helmi? Kiinnostavaa ajankuvaa tarina kyllä tarjoilee, Sanna van Leeuwenin suomennos on hyvä ja henkilöhahmot jotenkin aika hauskoja, mutta en minä tässä mitään kuolematonta klassikkoa kyllä havaitse. Tulipahan lopultakin kuitenkin luettua.

Seuraavaksi luen ehkä sarjakuvaa, jos vain löydän sen yhden kirjastolainan jostain... Vajaat kuusi tuntia maratonaikaa jäljellä, hienosti ehtii vielä vaikka mitä.

Aikaa kulunut: 18 h, josta lukuaikaa 7 h 35 min.
Luettuna: 4 kirjaa ja 1 novelli / 707 sivua.

***

Klo 15.15–16.10

Löysin aikoja sitten lainaamani Guy Delisen sarjakuva-albumin Shenzhenin vähäisellä vaivalla ja luin sen innolla läpi. Silmääni miellytti musta-valko-harmaa hiilityyppinen kuva ja Delisen rehentelemätön tekstityyli, jonka suomentaja Saara Pääkkönen on onnistuneesti kääntänyt. Shenzenin idea on siis kuvata Delisen kolmen kuukauden mittaista komennusta kiinalaiselle animaatiostudiolle. Kanadalais-ranskalaisella länkkärillä on omat ongelmansa Kiinaan sopeutumisessa, ja albumin sivuilta välittyvät niin kulttuurishokki, arki kuin hupaisat yksityiskohdat Kiinassa kohdatuista haasteista.

Sarjis virkisti, nyt tekee taas mieli lukea romaania.

Aikaa kulunut: 19 h 20 min, josta lukuaikaa 8 h 30 min.
Luettuna: 4 kirjaa, 1 sarjakuva-albumi ja 1 novelli / 854 sivua.

***

Klo 16.30–18.30

Lukuvuoroon pääsi australialaisen Helen Garnerin romaani Vierashuone (Atena 2015, 157 sivua), jota minulle joskus suositteli blogini lukija. Kiitos vinkistä, nyt on kirja luettu. Vierashuoneen minäkertoja Helen ottaa ystävänsä Nicolan luokseen asumaan kolmeksi viikoksi. Nicolalla on syöpä, johon hän haluaa hoitoa melbournelaiselta vaihtoehtoklinikalta. Kirja kuvaa hienosti ystävyyttä, lojaaliutta ja kuoleman herättämää tunneskaalaa. Se ei kuitenkaan ole yhtään sentimentaalinen, vaan pikemminkin hyvin vilpitön mielialanvaihteluissaan. Itse saan näppylöitä kaikesta "vaihtoehtoisesta", ja lukiessa ihailin Helenin tyyneyttä kohdata asioita, joita ei itse hyväksy, mutta joihin tyytyy ystävyyden nimissä.

Tuhannen sivun raja ylittyi tällä osiolla, jihuu!

Nyt olisi vielä noin kaksi ja puoli tuntia lukuaikaa jäljellä. Täytyy valita seuraava opus huolella, se jäänee viimeiseksi romaaniksi, jonka tällä maratonilla ennätän lukea. Novelleja ehtinee siihen päälle.

Aikaa kulunut: 21 h 30 min, josta lukuaikaa 10 h 30 min.
Luettuna: 5 kirjaa, 1 sarjakuva-albumi ja 1 novelli / 1011 sivua.

***

Klo 18.40–19.40

Luin napsakkaan tahtiin Marko Kitin nuortenkirjan Oliivityttö (Tammi 2012, 132 sivua), jossa ysiluokan päättänyt Joona viettää kesälomaansa tavatessaan lapsuudenystävänsä Veeran, jolla on harvinaisen vihreät silmät... Joonan perheellä on kaikenlaista kontollaan, eikä asioita auta myöskään Italiassa lomamatkalla oleva tyttöystävä. Aivan oivallinen romaani nuoruudesta, kesästä ja rakkaudesta.

Vielä reilu tunti aikaa. Mennee novelleiksi, veikkaan.

Aikaa kulunut: 22 h 45 min, josta lukuaikaa 11 h 30 min.
Luettuna: 6 kirjaa, 1 sarjakuva-albumi ja 1 novelli / 1143 sivua.

***

Klo 19.45–20.45

Viimeinen tunti kului luottokirjailijani Alice Munron seurassa. Novellikokoelma Viha, ystävyys, rakkaus (Tammi 2001) on odotellut lukuvuoroaan jo pidempään ollen ainoa suomennettu Munron teos, jota en vielä ole lukenut. Nyt luin sen avausnovellin Viha, ystävyys, riiaus, rakkaus, häät (64 sivua), joka osoittautui luottamuksen arvoiseksi ja jälleen kerran erinomaiseksi novelliksi.

Novellissa pikkukaupungissa taloudenhoitajana työskentelevä Johanna on tekemässä irtiottoa pölyisestä arjestaan ja muuttamassa miehen luo, jonka kanssa on käynyt lupaavaa kirjeenvaihtoa. Vielä on kuitenkin ostettava uusi puku ja hoidettava kalusteiden rahtaus. Vaan mikä onkaan Johannan isäntäperheen tyttären ja tämän ystävättären valta, kun pieni pila kasvaa itseään suurempiin mittoihin...

Rakastan Alice Munroa, ehdoitta!

Vartti lukuaikaa jäi käyttämättä, mutta ei sen väliä. Oikein mainio kesälukumaraton lyhyellä varoitusajalla: sain luettua kirjastolainoja pois alta ja muutenkin hieman vaihtelua viimeaikaisiin lukemisiin.

Lukemisissani oli siis viisi romaania, yksi matkakirja, yksi sarjakuva-albumi ja kaksi novellia. Kirjoista kolme oli kotimaisia, yksi Venäjältä, yksi Australiasta, yksi kanadalais-ranskalainen ja yksi Hollannista. Novelleista toinen oli kotimainen ja toinen kanadalainen. Naiskirjailijoita neljä, mieskirjailijoita viisi. Haasteista etenevät ainakin Kurjen siivellä (Shenzhen sijoittuu Kiinaan), Kirjaherbario (Oliivityttö) ja Leningrad–Ost-Berlin (Fedja-setä, kissa ja koira).

On tämä ehkä vähän hullun hommaa, mutta tylsäähän elämä olisi, jos aina haluaisi olla järkevä.

Päätän maratonraporttini täältä tähän!

Aikaa kulunut: 24 h, josta lukuaikaa 12 h 30 min.
Luettuna: 6 kirjaa, 1 sarjakuva-albumi ja 2 novellia / 1207 sivua.

Unpopular Bookish Opinions -haaste

Kuva: jarmoluk / Pixabay (CC0 Public Domain)

Sain (jo aikaa sitten) Ankilta ja Katrilta haasteen, jossa kerrotaan mielipiteitä kirjoista. No kappas, kerronhan toki. Kiitos haasteesta, hyvät bloggarikollegat!


Säännöt:

1. Linkitä haasteen antaja blogipostaukseesi ja lisää haasteen säännöt postaukseen.
2. Vastaa haasteen kysymyksiin.
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkitä heidän bloginsa postaukseesi.
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkitä heille postauksesi, jotta he tietävät,
mikä on homman nimi.


1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitävät, mutta sinä et?
Tuskinpa kaikki, mutta moni on tuntunut pitävän Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogiasta. Minä en. Luin sitä ensimmäistä osaa joitakin kymmeniä sivuja ja totesin surkeaksi. Kesken jäi.


2. Kirja tai kirjasarja, josta sinä pidät, mutta kukaan muu ei pidä?
Olen aivan huumaantunut Jani Saxellin teoksiin Unenpäästäjä Florian ja Sotilasrajan unet, enkä malttaisi odottaa trilogian päätösosaa. En kuitenkaan usko, että nämä olisivat kirjoja, joista kukaan muu ei pidä, vaan pikemminkin kirjoja, joita muut eivät ole tajunneet lukea – sen verran vähän ne esimerkiksi blogeissa näkyvät. Mars lukemaan siitä!


3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut?
Hmm. Olisin aina suonut Pikku naisten Jon ja Laurien päätyvän yhteen. Lapsena en yhtään ymmärtänyt, miksi Jo antoi nuorelle ja kiihkeälle Laurielle rukkaset ja otti mielummin jonkun ikivanhan professorin. Nyttemmin olen jo ehkä toipunut tapauksesta.


4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty:
Chick lit ei uppoa, mutten koe sitä erityisen harmillisena asiana.


5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä?
Tämä on helppo: Vihervaaran Anna. Voi luoja miten rasittava mimmeli! Voisiko hän joskus olla hiljaa?


6. Kirjailija, josta monet pitävät, mutta sinä et?
Ei minulla ole mitään henkilökohtaisia suhteita kirjailijoihin, joten en osaa sanoa. Enkä kyllä muutenkaan sanoisi julkisesti, jos en jostakusta pidä, siis ihmisenä. (Joo, tiedän kyllä mitä tällä kysymyksellä ajetaan takaa, mutta näsäviisastelenpa kuitenkin).


7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa?
Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarja ei ole herättänyt eikä herätä minussa minkäänlaista kiinnostusta. En kuitenkaan vanno mitään, mutta... tuskinpa.


8. Kirja joka on huonompi kuin siitä tehty elokuva?
Jostain syystä en oikein päässyt sisään Kultahattuun, kun sitä luin. Elokuva sen sijaan oli oikein mainiota ja räiskyvää viihdettä. 

Haastan Kirjavuorenpeikon, Lukumadon ja Sonjan.  

Tietohaaste – tartutko?

Kyllä, Suketus on elossa ja blogikin, vaikka kovasti on hiljaista pidellyt. Elämä, tuo rienaava aikavaras, on runnonut tieltään kaiken muun. Lukenut olen, mutta hitaasti ja valikoiden. Tulossa kyllä on tekstejä ainakin Juha Itkosesta ja Mika Waltarista. Kunhan tässä vain malttaisin!

NY - http://nyphotographic.com/ CC BY-SA 3.0

Klassikkojen lumoissa -blogin Lukumato haastoi minut jo aikaa sitten mukaan Tietohaasteeseen. Kiitos haasteesta, tietenkin osallistun, vaikka jäinkin sen kanssa hieman jumittamaan.


Ohjeet:

–Valitse viisi tietokirjaa (joita et ole vielä esitellyt blogissasi) ja viisi nettisivua, joiden tiedon laatu on ansiokasta ja esittele ne lyhyesti blogissasi.
–Kielen tulee sekä kirjoissa että nettisivuissa olla jokin pohjoismaisista kielistä - siis tanskaksi, norjaksi, islanniksi, suomeksi, ruotsiksi, fääriksi, grönlanniksi, saameiksi, kveeniksi, meänkielellä jne
–Tietokirjat ovat niitä, joiden perässä mitä todennäköisimmin on laaja lähdeluettelo.
–Aikaisempi kirjoitukseni tietokirjoista. Siitä voi katsoa mitä ei ainakaan lasketa tietokirjaksi.
–Haasta mukaan vähintään kolme blogia jakamaan tietoa eteenpäin.

Tietokirjat, jotka haluan esitellä ja joita suosittelen luettavaksi:

Jaakko Hämeen-Anttila: 

Islamin käsikirja (Otava 2004)

Erinomainen ja tiivis katsaus islamiin. Erittäin suositeltavaa luettavaa kelle tahansa, aihe on monessa mielessä ajankohtainen ja Hämeen-Anttilan kirja tarjoaa mainion väylän sen äärelle.

Kirsi Vainio-Korhonen: 

Ujostelemattomat – Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa (WSOY 2012)

Aihepiiri kiehtoo minua paljon, teinhän näitä teemoja sivuten gradunikin. Vainio-Korhosella on vahva ja vakaa tietämys aiheesta, ja lähestymiskulma kirjassa on arkinen. Siinä tavalliset ihmiset, lähinnä siis kätilöt, nousevat suureen rooliin. Kirja murtaa monia myyttejä esimerkiksi siitä, etteivät miehet olisi kuunaan osallistuneet synnytyksiin. Suosittelen!

Eino Jutikkala & Kauko Pirinen: 

Suomen historia (WSOY 1999, 5., uudistettu painos)

Jokaisen historianopiskelijan klassikko! Tämä käskettiin hankkimaan heti ensimmäisellä historian peruskurssilla, ja tokihan kuuliaisena opiskelijaneitokaisena tottelin. Kirjan olen lukenut syksyllä 2006 kyseisen kurssin tenttiin, ja hyvää tekisi ottaa uusi luentakierros. Tutustu vaikka vain paloittain, kunhan tutustut!

Marjo T. Nurminen: 

Tiedon tyttäret – Oppineita eurooppalaisia naisia antiikista valistukseen (WSOY 2008)

Upea yleisteos eurooppalaisten oppineiden naisten historiasta. Tämä on syytä ottaa luettavakseen, etenkin jos tulee joskus mieleen inistä, ettei feminismiä enää tarvita ja että "tasa-arvo on mennyt jo liian pitkälle" (sic). Kirja on kaiken lisäksi ulkoasultaan huumaavan tyrmäävä.

Juha Sihvola: 

Maailmankansalaisen etiikka (Otava 2004)

Ajatuksia herättävä teos oikeudenmukaisuudesta ja etiikasta maailmassa. Ei helpoin mahdollinen, mutta palkitsee puurtajan. Lämmin suositus.

Nettisivut, joilla kannattaa vierailla:

Uutistamo

Tiedemedia Uutistamo tarjoaa helposti lähestyttävän ja aidosti tutkitun näkökulman kiinnostavimpiin keskustelunaiheisiin julkaisemalla tutkijoiden kirjoittamia yleistajuisia artikkeleita. Uutistamon aihekirjo on laaja kulttuurista politiikkaan ja terveydestä teknologiaan. Aidosti tutkittua, helposti lähestyttävää.

Politiikasta.fi

Valtiotieteellisen yhdistyksen verkkolehti, jonka tehtävänä on yhteiskuntatieteiden, erityisesti politiikan tutkimuksen, yleistajuistaminen. Lehti julkaisee tutkijoiden ja yhteiskuntatieteilijöiden artikkeleita ja arvioita ajankohtaisista ja ajattomista poliittisista kysymyksistä ja politiikan tutkimuksesta.

The Ulkopolitist

The Ulkopolitist on vuonna 2011 perustettu kansainvälisen politiikan ilmiöitä sekä suomalaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa käsittelevä sitoutumaton verkkolehti. Sen sisällöntuotannosta vastaa 28 nuorta eri ulkopolitiikan ja kansainvälisten suhteiden osa-alueiden asiantuntijaa.

Tietysti.fi

Tietysti.fi on Suomen Akatemian sivusto, joka kertoo yleistajuisesti Akatemian rahoittamasta tutkimuksesta sekä tieteestä ja tutkimuksesta yleensä. Sivuille kootaan muun muassa tutkijahaastatteluita, tieteen yleisötapahtumia, tiedeuutisia ja tutkimuksesta kertovia taustajuttuja.


Alusta!

Tampereen yliopiston Yhteiskunta- ja kulttuuritieteiden yksikön yhteiskuntaa ja kulttuuria ruotiva tutkimuksellinen verkkolehti. Se tarjoaa tutkijoille, opettajille ja opiskelijoille helpon ja nopean kanavan osallistua yhteiskuntaa ja kulttuuria koskevaan julkiseen keskusteluun. Samalla se avaa lukijoilleen ja katsojilleen tutkimuksen maailman ja nostaa esiin uusia keskustelunaiheita.

Haastan seuraavaksi tiedon äärelle

Jaanan Kaikki päivät tulevat -blogista

Mustikkakummun Annan

Kirsimarian Illuusioita-blogista

sekä ihan vain juuri Sinut, jos haluat lähteä mukaan!

Huhtikuun kasvua ja Sieluni hymyt -haaste

Heräilevää huhtikuuta!

Vuodesta on kulunut jo neljännes. Iltaisin mietin, minne edellinen vuorokausi on taas kadonnut, juurihan oli eilinen samaan aikaan. Työelämässä on meneillään rauhallinen vuodenaika, onneksi, sillä melkoisen rutistuksen sai marras–helmikuun aikana tehdä. Olin pitkään flunssassa – käytännössä talvilomalta pääsiäiseen – mikä latisti tietenkin kaikkea. Nyt olen tainnut päästä siitä yli, joskin tilalle on tullut tietenkin allergiaa ynnä muuta. No, se siitä.

Lukeminen on hieman takkuillut, sillä kalenterin ovat täyttäneet muunlaiset puuhat. Kirjapinot sen sijaan eivät pienene millään, ja voin sanoa todellakin odottavani kesää. Luenluenluen! Työnhakurumba on myös alkanut, joskin toistaiseksi vasta maltillisesti. On olemassa mahdollisuus, että työllistyisin edelleen syksyllä tuttuun taloon, mutta mitään varmaahan ei julkisella sektorilla voida sanoa ennen kuin kaiken maailman byrokratiat on runnottu läpi.

Puuhaa tuo esimerkiksi se, että olen mukana Teatteri Jurkan järjestämässä bloggarihaasteessa, johon kuuluu teatterikritiikin pikakurssi (joka on itse asiassa tänään), ennakkonäytös Maagisen ajattelun ajasta ja arvion kirjoittaminen siitä. Jännittävää! Joan Didionin kirjat Maagisen ajattelun aika ja Iltojen sinessä onkin jo luettu, ja bloggaan niistäkin vielä erikseen jossain vaiheessa. Tartuin kirjoihin pelokkaasti, sillä suru on minulle vaikea aihe. Mitä sitten kävikään.... siitä lisää siis myöhemmin.

Olen saanut Pearl Cloverilta ja Takkutukalta Sieluni hymyt -haasteen, joka menee näin:

Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen.

Tässä on haastetta, sillä olen ollut jonkin aikaa hieman alakuloinen. Kiire ja sairastelu ovat saaneet paikoin mököttämään. Tuntuu, ettei ole muka aikaa olla yhteydessä ystäviin saati tavata heitä, ja ettei ole aikaa eikä sopivaa fyysistä olotilaa pitää itsestään huolta.

Mutta nyt piti miettiä, mikä tekee onnelliseksi, ei syitä onnellisuuden puutteeseen. Arvostan usein tiivistä muotoa, joten pyrittäköön siihen nytkin.

Viisi syytä olla onnellinen juuri nyt:

Minusta tulee loppukesästä täti. Olen saanut olla jo monta vuotta tätipuoli ihanalle tytölle, ja nyt syntyy sitten veljenpoika. Jännittävää ja todellakin onnellistavaa!

Parvekepuutarha on jo mainiolla mallilla. Eilen roudasimme kotiin 290 litraa multaa. Kaupunkiviljely on näppärää ja kätevää, melkein... Kasvamassa on jo taimia erilaisille tomaateille, chilille, basilikalle, korianterille... Paprikaa ja lisää tomaattia on kylvetty, kuten myös pinaattia ja rucolaa. Suunnitelmissa on vielä kurkku, kurpitsa, peruna ja lisää yrttejä. Päivittänen puutarhan kasvua myös tänne blogiin. Jahka nyt pääsemme kunnolla alkuun.

Kesälomaan on kaksi kuukautta. Minulla on muutama viikko ihan palkallistakin lomaa, kunnes jään juhannuksesta työttömäksi. Kuten mainittua, syksystä ei vielä ole tietoa, mutta en stressaa sitä vielä. Asiat ovat järjestyneet ennenkin.

Olen oppinut leipomaan uusia juttuja. Pullia, sämpylöitä (jep, en ole ollut näissä mitenkään hyvä), erilaisia kakkuja ja piirakoita (key lime pie on uusi suosikkini)... Mukavaa tehdä jotain käsillä, nähdä työn tulos heti. Sama ilo koskee suurelta osin parvekepuutarhaintoani. (Ja siksi esimerkiksi taimien kuoleminen on ollut iso pala purtavaksi, vaikka tietenkään kaikki niistä eivät selviä, kyse on luonnosta, hölmö minä!) Käsillä tekeminen on mukavaa vastapainoa työlleni, jossa suurin osa on jotain muuta kuin konkretiaa ja työn tuloksia voi pääosin vain arvailla – vuosien päästä.

Musiikki on alkanut taas kiinnostaa minua. Olin nuorena ja opiskeluaikoina innokas musiikinkuuntelija, kävin keikoilla ja ostin levyjä. Se into lopahti jossain vaiheessa, enkä ole viime vuosina juurikaan kuunnellut musiikkia kuin poikkeustilanteissa. Nyt olen palaillut vanhojen suosikkieni pariin vähitellen, pienin annoksin. Erityisen ihastuttavaa on odottaa lokakuuta ja Kentin jäähyväiskeikkaa!

Haastan mukaan MarikaOksan, Elinan ja Linnean. Olkaapa hyvät!  

Viisi kirjaa -haaste

Olen saanut Viiden kirjan kirjahaasteen Ankilta, Takkutukalta, Q+Blackilta ja Kaisalta. Kiitän ja osallistun!

1. Kirja, jota luen parhaillaan

on esimerkiksi uunituore Elizabeth Kolbertin Kuudes sukupuutto – Luonnoton historia. Päräyttävää tietokirjallisuutta maailman menosta himppasen laajemmassa mittakaavassa. Ja on noita muitakin: elämäni ensimmäinen Herta Müller, ikuisuusprojektiksi valumaisillaan oleva Seitsemän veljestä (en ehtinyt Klassikkohaasteen kakkososaan en, ehkä seuraavaan sitten) ja työmatkalukemiseksi valitsemani Tuomo Jäntin Talven hallava hevonen.


2. Kirja, josta pidin lapsena

on esimerkiksi Neiti Etsivä, mikä tahansa niistä. Ja The Babysitters Clubit, moneen kertaan luettuna. Yhtä lailla Pikku Naisia kolahti jatko-osineen, ja kolahtaa vieläkin. Onhan noita. Voisikin joskus pitää teemaviikkoa blogissa näiden kanssa!

3. Kirja, joka jäi kesken

on esimerkiksi Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia viime kesältä tai jostain. Siis se ensimmäinen osa, sitä jaksoin viitisenkymmentä sivua ennen kuin totesin tyylin olevan aivan liian melodramaattinen makuuni. Joten sinne meni, tuskin palaa takaisin.


4. Kirja, joka teki vaikutuksen

on kirja, jollaisia tulee vastaan onneksi aika ajoin. Yksi tekee vaikutuksen yhdestä syystä, toinen toisesta. Joku iskee, koska viihdyttää, joku siksi, että koskettaa, joku siksi, että sitä ei ihan tajua.

5. Kirja, johon palaan uudestaan

on John Irvingin tuotanto, se ikivarma. Kaikki isäni hotellit, Garpin maailma ja Oman elämänsä sankari on luettu moneen kertaan tärkeissä elämänvaiheissa. Ja varmasti luen jatkossakin, aina kun niitä tarvitsen.

_______

Haasteen heitän eteenpäin Liinalle Sivukirjastoon, Linnealle Kujerruksiin ja Jaanalle Kaikki päivät tulevat -blogiin.

Hyvin meni mutta menköön

Budapestilainen porraskäytävä.

Mietin, miten tiivistäisin vuoden 2015 sen ansaitsemalla tavalla. Tiivistäminen on iloni, joskaan ei aina vahvin taitoni.

On ollut hyvä vuosi.

Olen tehnyt paljon töitä, pitänyt hieman palkallista lomaa ja ollut vajaat kaksi kuukautta työttömänä. Olen miettinyt tulevaa, harkinnut täydennyskoulutusta ja lopulta todennut, että kaikkea en voi hallita kuitenkaan, antaa virran viedä. Keväällä oli vapauttavaa, kun ei tarvinnut hakea töitä, sillä jatkoin samassa pestissä elokuussa. Ensi keväänä lienee toisin. Mutta se on vasta ensi kevät. Palkkatyön ohella olen ollut mukana eräässä apurahalla tuetussa tiedeprojektissa, joka on antanut valtavasti iloa (ja vaatinut hurjasti työtä, sillä vuorokaudessa on tunnetusti varsin rajallinen määrä tunteja). Se jatkuu edelleen.

Wienin luonnonhistoriallinen museo.

Olen päässyt matkustelemaan. Vappuna Bratislavaan ja Wieniin, juhannuksena Budapestiin ja heinäkuussa Berliiniin. Kaikki reissut olivat onnistuneita kaupunkilomia, minun tyylistäni touhua. Mihin lie ensi vuonna pääsisi...

Kotimaassa olen käynyt keikoilla ja teatterissa (Mestari, Nummisuutarit, Jälkeenjäävät, Slava!, Mielipuolen päiväkirja, Olipa kerran minä, Eduskunta III, Vaginamonologeja), Kirjamessuilla ja muissa kirjatapahtumissa, museoissa ja muuten vaan hillumassa. On riittänyt puuhaa, ja on ollut onneksi aikaa myös makoilla kotosalla. Niin, ja hölkätä. Kymppiin pääsin niin että kolahti! Ensi kesän juoksusäitä odotellessa...

Ja parvekkeella on kasvanut puutarha, jota kovasti ikävöin. Tullapa jo ensi kesä uusine kirvoineen!

Lilja

Chili

Ja tietysti olen lukenut, kirjoittanut ja blogannut.

Jos ensin lukuhaasteet. Otin taas osaa aika moneen. Tykkään lukuhaasteista, mitä sitä kieltämään!

Alkuvuodesta oli Talven lukuhaaste, kesän korvalla päättyi oma Pojat lukemaan! -haasteeni, kesän ajan bongailin Kirjankansibingoa, joulukuun alussa päättyi Kirjallinen retki Pohjoismaissa ja nyt vuoden lopulla on paketoitu Agatha Christie 125 vuotta -lukuhaaste ja Idän pikajuna -haaste. Lisäksi paikkasin aukkoa sivistyksessäni Klassikko, jota en häpeäkseni ole lukenut -haasteessa.

Ihan omin päin päätin lopettaa TBR-listani lukemisen 54. luetun kirjan kohdalla. Lista ei vain napannut enää tarpeeksi, joten oli syytäkin heittää se menemään.

Maailmanvalloitusta olen jatkanut sinnikkäästi mutta nahkeasti: tänä vuonna nappasin vain neljä uutta maata. Mutta ei se mitään, jatketaan tästä. Samoin Pulitzer-lista etenee hyvin hitaanlaisesti. Antaa senkin kypsytellä itseään rauhassa.

Ehkä monipuolisin kuluneen vuoden lukuhaasteista oli Helmet-kirjaston Kirjan vuoden lukuhaaste, jossa oli 50 kohdan kirjalista varsin vapaasti tulkittavissa. Luin listalle yhteensä 42 kirjaa, ei ollenkaan huono! Uusi haaste on jo julkistettu eli Helmet-lukuhaaste 2016 alkaa vuoden vaihtuessa. Uusi välilehti on jo luonnosasteella, eli mukaan lähden taas ilman muuta.

Hyvin kasvaa pelargonia vielä joulukuussa.

Ja ne lukemiset sitten?

Olen lukenut 129 kirjaa (ja jotain vielä nappaisen tälle päivälle, että tulee kaunis pyöreä luku ja Goodreads-haastekin täytyy, hahaa!), ja nauttinut paljon lukemisestani. Jokunen pettymys ja töräys on matkalle sattunut, mutta yhtä lailla olen saanut upeita lukuelämyksiä.

Vuoden parhaita ovat olleet (aakkosjärjestyksessä):

Lena Andersson: Vailla henkilökohtaista vastuuta

Margaret Atwood: Uusi maa

Laurent Binet: HHhH – Heydrichin salamurhan jäljillä

Jonathan Franzen: Purity

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Leena Krohn: Erehdys

Kim Leine: Ikuisuusvuonon profeetat

Laura Lindstedt: Oneiron

Siri Pettersen: Odininlapsi

Asko Sahlberg: Herodes

George Saunders: Joulukuun kymmenes

Satu Taskinen: Täydellinen paisti

Tommi Uschanov: Hätä on tarpeen – Kulttuuripessimismin nousu 1965–2015

Jussi Valtonen: He eivät tiedä mitä tekevät

David Foster Wallace: Hauskaa, mutta ei koskaan enää – esseitä ja argumentteja

John Williams: Stoner

Blogikissa katsoo tyynen hyväksyvästi vuoden kirjavalintoja.

Kuten sanottua, on ollut hieno vuosi.

Toivon hyvää seuraavaa sekä itselleni että teille kaikille blogini lukijoille. Palataan taas vuonna 2016!


Loppuun vielä muutama kaino ehdotukseni toimenpiteistä hyvän vuoden tuomiseksi kuvallisessa muodossa:

ja

Rauhaa maailmaan -lukumaraton starttaa!

Joululoma ja lukemista, kappas vain mikä yhdistelmä! Pinon päällimmäinen -blogissa avattiin tänään Rauhaa maailmaan -lukumaraton, johon kuka tahansa saa halutessaan osallistua. Aikaa tälle maratonille on 26.12.–2.1. välisenä aikana. Lukurauhaa, maailmanrauhaa, kaikenlaista rauhaa tässä ajetaan takaa.

Itse aloitan oman maratonini aivan näillä näppäimillä. Tänään olen jo ehtinyt kiskoa kahvia ja aamiaista, käydä salilla (!) ja rentoilla. Nyt lähtee siis lukumaraton. Alustavasti suunnitelmissa on samanlainen 24 tunnin mittainen rutistus, jollaisia olen ennenkin harrastanut. Mutta jos kunto kestää, mikä jotteivät sivut kääntyisi täysimittaista 42 tunnin lenkkiä varten...

Lukupinossa on kaikenlaista: on kirjastolainoja, kirjamessu- ja muita hankintoja, ikiaikaisia oman hyllyn täytteitä. Romaanien välissä aion taas lukea novelleja, Pasi Ilmari Jääskeläisen Taivaalta pudonnut eläintarha saa ainakin ensialkuun tarjota nuo nopeammat tuokiot. Kobollakin minulla on paljon lukemattomia kirjoja, ja etenkin Osuuskumman mitaltaan lyhyemmät opukset voisivat hyvin sopia maratonille. Katsotaan!

Mutta nyt pidemmittä puheitta kohti lukumaratonin ensimmäistä etappia. Aloituskirjaksi nappaan vuodenaikaan sopivasti Tove Janssonin Taikatalven (WSOY 1958, suom. Laila Järvinen). Nyt mennään!

***

Klo 15.00–15.50

Taikatalvea saa totisesti nykyään näillä leveyspiireillä odotella, mutta Muumilaaksossa se pysyy ikuisena. Muumipeikko herää hieman uudenvuoden jälkeen kesken talviuniensa ja kohtaa aution Muumilaakson. Muu perhe nukkuu havunneulaset vatsassaan, mutta Muumipeikko ei saa enää unta. Pian hän huomaa, ettei Muumilaakso ole lainkaan niin autio, miltä se lumisena ja hämäränä on vaikuttanut. Uimahuoneessa asuu Tuu-tikki, Pikku Myykin herää, lisäksi kohdataan monenlaista kulkijaa, kuten reippaileva hemuli, Surku-koira ja esi-isä. Kirja kuvaa hyvin lohdullisesti sekä vuoden ja elämän kiertokulkua että yksinäisyyttä ja omien vahvuuksien löytämistä. Kerta kaikkiaan sympaattista, kuten aina kun Janssonista puhutaan.

Ja talvi tanssitti häntä edelleen pitkin rantaa, kunnes hän hupsahti kuonolleen lumen peittämään siltaan ja näki heikon valon kajastavan uimahuoneen ikkunasta.
– Kas vain, minä olen pelastunut, Muumipeikko sanoi ällistyneenä. Vahinko, että jännittävä aina loppuu silloin, kun ei enää pelkää vaan voi lopultakin pitää hauskaa. (s. 98)

Aikaa kulunut: 1 h, josta lukuaikaa 50 min.
Luettuna: 1 kirja / 132 sivua

***

Klo 16.05–19.00

Toisen erän aluksi luin Pasi Ilmari Jääskeläisen novellin Kummitustalo, Rakettitehtaankatu 1 (22 sivua), joka on julkaistu kokoelmassa Taivaalta pudonnut eläintarha (Atena 2008). Novellissa lapsijoukko tekee uskaliaita temppuja osoittaakseen oman rohkeutensa, ja yksi haasteista on käydä sisällä Rakettitehtaankatu 1:ssä sijaitsevassa kummitustalossa, joka ilmestyy näkyviin vain ajoittain. Mainio näkökulmien kääntäjä tämä novelli! Kuka lopulta tarkkaileekaan ketä ja mitä tapahtuu milloinkin...

Toiseksi romaaniksi nappasin Meri Kuusiston Amerikkalaisen (Otava 2014, 250 s.), joka on absurdi, outo ja pohjimmiltaan hyvin surullinen tarina niistä, joita kolhut eivät ole välttäneet. Tarinan päähenkilöitä ovat Susette ja Hermanni. Susette löytää eräänä päivänä pesulasta amerikkalaisen jalkapallon, jota alkaa hoivata kuin lasta. Hermanni taas elää talonsa katolla, koska ei voi enää alemmaskaan mennä. Tarina avaa vähittäin molemipien taustoja ja pään sisältöä – kumpikaan ei ole kovin kaunista katseltavaa.

Seuraavaksi on saatava jotain kepoisempaa. Ehkä ensin kuitenkin toinen novelli.

Aikaa kulunut: 4 h 10 min, josta lukuaikaa 3 h 45 min.
Luettuna: 2 kirjaa ja 1 novelli / 404 s.

***

Klo 19.15–20.10

Jääskeläisen novellikokoelman seuraava kertomus on 72-sivuinen On Murmaa kaatunut!, joka yhdistelee fantasia- ja mytologiaelementtejä rakkaustarinaan ja laajempaan tarinankerronnan tematiikkaan. Nuori neito Lahnanperän Kesäheinä saapuu Tietämyksen ja Arvelujen Neuvostolliseen Kirjastoon tavoitteenaan päästä tutkijaopiskelijaksi. Hän valloittaa rehtori Mil Osolin, joka suostuu ottamaan neidon opiskelijakseen. Mil Osol on sotasankari, Murmaan taistelun ratkaisija, jolla on kuitenkin sydämellään muutama tunnustus ja tolkuton halu muokata historian palapeliä tarusta todeksi. Kesäheinälläkin on vallan toinen luonto, kuin ensialkuun vaikuttaa. Kiehtova novelli, jossa leikitellään lukijan (ja kirjoittajan!) mielikuvituksella ja tarinoiden voimalla.

Nyt lienee aika iltaruoan, ja sen jälkeen tuntuisi sopivalta palaata ainakin hetkeksi kirjalliseen reaalimaailmaan.

Aikaa kulunut: 5 h 15 min, josta lukuaikaa 4 h 40 min.
Luettuna: 2 kirjaa ja 2 novellia / 476 s.

***

Klo 21.10–21.50

Tankkaustauko venyi tunnin mittaiseksi, ja sen perään luin sittenkin satuja, enkä mitään tylsää reaalimaailmaa. Ostin Kirjamessuilta Horacio Quirogan Viidakkotarinoita-nimisen pienen kirjasen (93 s., Alligaattori Kustannus 2014) ja pääsin nyt tutustumaan kokoelman kahdeksaan viidakkosatuun. Sadut ovat lähes sadan vuoden takaa, ja niissä painottuu ennen kaikkea eläinten ja luonnon toiminta, ihmisen ja eläinten suhde ja yhteistyö ja nokkeluus. Aika raakoja osa niistä on, ammutaan ja tapetaan, mutta se lienee ajan ja teeman henki. Erityisen paljon pidin kiihkeistä rauskuista, jotka puolustavat loukkaantunutta miestä jaguaareja vastaan sekä laiskasta mehiläisestä, joka oppii työnteon arvon.

Hieman jo ramasee, mutta eipä tässä vielä luovuteta. En tosin osaa päättää, mitä seuraavaksi lukisin...

Aikaa kulunut: 7 h, josta lukuaikaa 5 h 20 min.
Luettuna: 3 kirjaa ja 2 novellia / 569 s.

***

Klo 22.15–00.45

Agatha Christiehän se siellä houkutteli Hercule Poirotin matkaan. Luin dekkarin Neljä suurta (WSOY 1978, suom. Anna-Liisa Laine, 223 s.), jossa Poirot ystävänsä Hastingsin avulla selvittää neljän superrikollisen muodostamaa maailmanlaajuista salaliittoa varsin mutkikkaalla tavalla ja melkoisin kääntein. Pidän enemmän suljetun piirin Christieistä, mutta menetteli tämäkin tällaisessa yhteydessä. Kirja äityy parhaimmillaan lähes James Bondin tasolle räjähdyksineen kaikkineen!

Nyt on syytä käydä yöpuulle, jotta huomenna freesit aivot ovat valmiita seuraavaan etappiin. Hyvää yötä!

Aikaa kulunut: 9 h 50 min, josta lukuaikaa 7 h 50 min.
Luettuna: 4 kirjaa ja 2 novellia / 792 s.

***

Klo 9.00–11.30

Sunnuntaita! Eilen sai Helsinkikin pienen lumipeitteen, joskin minun huomioni vei lumisateen sijaan maratoonaus. Tämä aamu sai luvan alkaa pohjoisilla fiiliksillä, ja naputtelin Kobostani esiin Mikko-Pekka Heikkisen novellikokoelman Nuorgamin Alkon tuho – ja muutama erätarina (Johnny Kniga 2011, 169 s.). Novelleissa kierrellään niin Helsingin katuja (pitkät kalsarit jalassa) kuin Saimaan rantoja, Kainuun korpia ja Lapin tuntureita. Kohdataan ihmisiä ja eläimiä monenlaisissa tilanteissa: kullanhuuhtojia, poliitikkoja, räppäreitä, peräkammarin poikia, sopuleita, ilves. Heikkisen novellit ovat hauskoja ja karskeja, helppolukuisia ja yllättäviä.

Näyttäisi olevan kaunis päivä, aurinko paistaa ja tuo millin paksuinen lumikerros valaisee hämmentävästi. Lukufiilis on hyvä, joten ongelmitta jatketaan. Seuraavalla etapilla menee 1000 sivua rikki. Vaan mitä sitä seuraavaksi sitten lukisi...

Aikaa kulunut: 20 h 40 min, josta lukuaikaa 10 h 20 min.
Luettuna: 5 kirjaa ja 2 novellia / 961 s.

***

Klo 12.00–13.10

Aurinko paistaa hämmentävän kauniisti! Kaunis oli myös kirja, jonka luin tällä nähtävästi toiseksi viimeisellä siivulla: Leena Krohnin Auringon lapsia (Teos 2011, 78 s.) on kertomus koulutyttö Orvokista, joka pääsee viikoksi kukkakauppias neiti Horsman aputytöksi ja oppii paljon kukista ja niiden merkityksestä. Samalla kuljetaan ihmiselämän kaari alusta loppuun. Kuvituksena on Inari Krohnin upeita kasviaiheisia kuvia.

Krohnin jälkeen tartuin jälleen Jääskeläisen novelleihin, ja seuraavaksi vuoroon pääsi Missä junat kääntyvät (64 sivua). Emma Satakieli kertoo pojastaan Ruupertista, joka oli hämmentävän kiinnostunut junista ja rautateistä, ja joka tiesi myös, missä on se paikka, jossa junat kääntyvät ja mitä siellä tapahtuu. Novellissa käsitellään muistoja ja muistamista, mielikuvitusta ja vaihtoehtoja. Hieno, eheä tarina.

Pian aloitan maratonin viimeisen taipaleen, sillä aion pitäytyä 24 tunnin pätkässä. Aikaa on jäljellä reilut 1,5 tuntia, joten kyllähän tässä vielä ehtii vaikka mitä...

Aikaa kulunut: 22 h 20 min, josta lukuaikaa 11 h 30 min.
Luettuna: 6 kirjaa ja 3 novellia / 1103 s.

***

Klo 13.30–15.00

No niin, maalissa ollaan! Viimeisen puolitoistatuntisen vietin Miina Supisen Apatosauruksen maassa (WSOY 2010, 173 s.). Kirjan novellit ovat hauskoja ja tarkkasilmäisiä, hulvattomia ja absurdeja. Ei venymistä ja vanumista, vaan suoraan asiaan. Tykkään tyylistä, Supista on ehdottomasti luettava lisää!

Saldona siis seitsemän kirjaa ja kolme erillistä novellia, sivuja 1276. Olipa ihanaa heittäytyä lukemaan vuorokaudeksi, joskin toki mukaan mahtuivat kunnon yöunet, huoltotaukoja ja netissä roikkumistakin.

Muutamaa haastettakin sain lähes huomaamatta eteenpäin: Agatha Christie 125 vuotta -haasteeseen tuli yksi lisäsuoritus (Neljä suurta), Maailmanvalloituksessa pääsin Argentiinaan (Horacio Quiroga: Viidakkotarinoita) ja Kirjan vuoden lukuhaasteeseen sain vielä näin loppumetreillä ruksin kohtaan 33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta (samainen Quiroga).

Kiitos Pinon päällimmäiseen emännöinnistä ja hauskaa maratonia sille vielä myöhemmin lähteville! Tämä maratoonari tekee nyt hetken jotain muuta kuin lukee.

Aikaa kulunut: 24 h, josta lukuaikaa 13 h.
Luettuna: 7 kirjaa ja 3 novellia / 1276 sivua.