Keltainen kesämaraton käynnistyy

Keskiviikkoista ja keltaista huomenta!

Täällä starttaa aivan pian Keltainen maraton, eli tarkoituksena on lukea Keltaisen kirjaston kirjoja tämän päivän aikana niin paljon kuin vain sielu sietää. Maratonia emännöi Valkoinen Kirahvi ja mukana on myös Nanna.

Lukupinoni esittelin eilen, lisänä siihen löytyi hyllystä vielä Jayne Anne Phillipsin Suojelus Keltaisena pokkarina.

Aloittelen, kunhan aamupuuro ja -kahvi on nautiskeltu, viimeistään kello 10. Tarkoituksena on jatkaa vähintään 12 tuntia eli puolimaratonin verran, mutta jos kovasti innostun ja lukuintoa piisaa, saatan hyvinkin pyöräyttää toiset 12 tuntia päälle (yöunilla varustettuna, toki). Mutta katsotaan sitä sitten illemmalla!

Päivitän tätä postausta tilanteen mukaan. Kannustus on sallittua.

Pian mennään. Aloituskirjaa ei vielä ole valittu...

***

Klo 10–11

Ensimmäiseksi kirjaksi nappasin Italo Calvinon Halkaistun varakreivin (Il visconte dimezzato, suom. Jorma Kapari), joka on ilmestynyt alunperin vuonna 1952 ja suomennettu ensi kerran vuonna 1970. Kyse on Keltaisen kirjaston kirjasta numero 96.

Tarinassa Terralban varakreivi Medardo lähtee sotaan turkkilaisia vastaan, haavoittuu ja palaa kotiin vain yhtenä puolikkaana. Ikävä kyllä paluun tekevä puolikas on juurikin se kreivin paha puoli, ja pian maakunnassa alkaa tapahtua kauheuksia, kun pahuus astuu kehiin. Onneksi hyvä puolikaskin on edelleen elossa ja palaa muutaman vuoden vaelluksen jälkeen Terralbaan. Seuraa miehen taistelu itseään vastaan ja tasapainon etsintää.

Aika sympaattinen pikku opus (sivuja 115), joka herättelee pohtimaan hyvän ja pahan rajoja ja niiden näkymistä ihmisessä. Ääripäät eivät yleensä tuota koskaan hyvää, joten balanssi on tärkeää: niin maailmassa kuin meissä ihmisissäkin. Tätä sietää pohtia.

Hyvä vauhti päällä, vaihdoin pyjaman hameeseen ja nyt pohdiskelen, mitä lukisin seuraavaksi. Ehkä novelli tähän väliin ja sitten seuraava romaani...?

Aikaa kulunut: 1 h 5 min, josta lukuaikaa 1 h
Luettuna: 1 kirja / 115 sivua

***

Klo 11.15–11.50

Tämä väli oli kuin tehty novellille. Aloitin siis Colm Tóibínin Äitejä ja poikia -kokoelman lukemisen (Mothers and Sons, suom. Kaijamari Sivill). Kirja on ilmestynyt 2006 ja suomennettu 2013. Se on Keltaisen kirjaston kirja numero 445.

Aloitusnovellina on 44-sivuinen Järkimies, joka sukeltaa rikollisen mielenmaisemaan. Mies on rikkonaisen lapsuuden ja nuorisolaitoksessa kärsityn rangaistuksen jälkeen päätynyt tekemään ryöstöjä. Tilillä on koruja, rahaa ja uusimpana kymmenen miljoonan arvoinen taideryöstö. Samalla, kun mies selvittelee mahdollisuutta saada varastetut taulut myytyä, hän käy läpi omaa elämäänsä ja sen merkityksiä. Tunnelma on jotenkin hyvin rauhallinen, lähes seesteinen, vaikka kokemukset ovat rumia. Miehen äiti on alkoholisti, josta ei kuitenkaan voi rikollinenkaan olla välittämättä.

Hieno alku Tóibíniin tutustumiselle. Viihdyin miehen tekstin matkassa, sitä oli nautinto lukea. Hän ei tunnu kirjoittaessaan härväävän, vaan kertoo asiat kuten ne ovat ja lukija seuraa mukana. Tykkään!

Haaveilen jo lounaasta, vaikkei aamaisesta vielä kovin montaa tuntia ole. Suunnitelmissa on kokata aurajuusto-purjososekeitto, ja sen hautuessa voi hyvinkin jatkaa lukemista. Parvekkeella ei valitettavasti ole tällä hetkellä lainkaan kalusteita, joten on tyydyttävä loikoilemaan sohvalla. Ei se tosin ole huono sekään...

Aikaa kulunut: 2 h, josta lukuaikaa 1 h 35 min
Luettuna: 1 kirja ja 1 novelli / 159 sivua

***

Klo 13–16

Lounas houkutteli, ja keitosta tulikin erinomaisen herkullista. Nyt kolmen tunnin lukusession jälkeen nautiskelen kahvia ja jätskiä.

Luin seuraavan novellin Äitejä ja poikia -kokoelmasta, nimeltänsä Laulu (11 sivua). Siinä muusikkonuorukainen kohtaa kauan sitten kadottamansa äidin – ja yhteinen kieli on tietenkin musiikki. Ehkä hieman lattea kokonaisuus, pituus ei antanut mahdollisuutta päästä kovin syvälle.

Varsinainen lukuponnistukseni kohdistui kuitenkin E. L. Doctorown Homer ja Langley -romaaniin (Homer & Langley, suom. Helene Bützow), joka on ilmestynyt vuonna 2009 ja suomennettu 2013. Kirja on 442. Keltaisen kirjaston julkaisu, pituutta 210 sivua.

Tarina kertoo kahdesta newyorkilaisveljeksestä, jotka elävät vanhoina poikina ja erakkoina hulppeassa lapsuudenkodissaan Viidennellä avenuella. Kirja kertoo Yhdysvaltojen historiasta 1900-luvun ajalta veljesten ja ennen kaikkea minäkertojan, sokeutuvan Homerin kautta, mutta pohjimmiltaan se on kuvaus ja pohdinta vapaudesta. Mitä on vapaus, miten sen voi määritellä, onko kaikilla oikeus siihen? Voiko ihminen olla vapaa yhteiskunnasta?

Kirja pohjautuu tositarinaan Collyerin veljeksistä, jotka kuolivat kodissaan vuonna 1947 yli 100 000 kilon romuvuoren keskellä.

Vaikuttava kirja, täytyy sanoa. Pidän Doctorown toteavasta tyylistä kirjoittaa suuria asioita tiiviiseen muotoon. Toisaalta olisin mieluusti lukenut tällaista tarinaa vielä toisetkin 200 sivua. Nyt pitkä ajanjakso ja suuret asiat on tiivistetty äärimmilleen. Mutta eipä ainakaan voi syyttää jaarittelusta.

Kahvi tuntuu auttavan hieman pökerryttävään olotilaan. Vaan mitähän sitä seuraavaksi lukisi...?

Aikaa kulunut: 6 h 10 min, josta lukuaikaa 4 h 35 min
Luettuna: 2 kirjaa ja 2 novellia / 380 sivua

***

Klo 16.30–18.30

Oli lopultakin annettava luonnon kutsua. Poistuin pariksi tunniksi ulos, kanavanvarteen lukemaan. Kylläpä teki gutaa! Aurinko paistaa kauniisti, muttei ole liian tukalaa. Tuuli virkistää.

Valitettavasti kirja ei ollut kyllä mieleinen. Luin Amos Ozin kahden novellin kokoelman Kuolemaan asti (Ad mavet, suom. Ilkka Malinen), ilmestynyt 1971 ja Tammen Keltaisen kirjaston teos numero 207 vuodelta 1987.

Kirjassa on kaksi novellia: Ristiretki ja Myöhäinen rakkaus. Ensinmainittu on nimensä mukainen ristiretkikuvaus 1000-luvun hengessä, ikään kuin erään matkalaisen jälkeensä jättämä kronikka. Ranskalainen ristiretkiseurue lähtee vapauttamaan Pyhää Maata pakanoiden, vääräuskoisten ja juutalaisten vallasta ja kohtaa matkallaan monenmoista. Ristiretki ei ole, suju eikä pääty onnellisesti. Uskon nimissä tehty väkivalta pohdituttaa aina. Niin tälläkin kertaa.

Myöhäinen rakkaus on kuvaus ikääntyneen juutalaismiehen viimeisestä koetuksesta nousta kansansa puolesta antisemitismiä vastaan. Jotenkin todella raskasta luettavaa, vaikka novellin idea on kiinnostava. En päässyt yhtään mukaan tähän. Ehkä pientä kisaväsymystäkin jo ilmassa?

Joka tapauksessa ulkoilu piristi kummasti. Nyt ehdin vielä jonkin kirjan lukea puolimaratonin aikarajoissa, mutta mikä se voisi olla? Ehkä Toni Morrisonia, niin tulisi luettua edes yksi oman hyllyn Keltainen aarre. Muut tähän saakka lukemani ovat olleet kirjaston löytöjä. Matkaeväänä on vielä pussillinen Turkinpippureita, hyvä!

Aikaa kulunut: 9 tuntia, josta lukuaikaa 6 h 35 min.
Luettuna: 3 kirjaa ja 2 novellia / 508 sivua

***

Klo 19–21.45

No niin! Nyt on puolimaraton takana ja tähän se myös jää, turha tavoitella suurempia, kun juuri nyt tuntuu oikein hyvältä lopettaa.

Viimeisenä Keltaisena luin Toni Morrisonin Armolahjan (A Mercy, suom. Seppo Loponen), joka ilmestyi 2008, suomennettiin 2009 ja on Keltaisen kirjaston 394. kirja. Olen menettänyt sydämeni Morrisonille, ja myös tämä kirja jytisi syvällä. Kieli tuntui harvinaisen "helpolta" ollakseen Morrisonia, tarinassa on synkkyyttä ja syvyyttä, miljöö ja henkilöt ovat kokonaisia, eläviä. Hieno kirja, muttei paras lukemani.

Tarinassa sukelletaan 1600-luvun lopun Amerikkaan ja teemana on orjuus ja vapaus, eurooppalaisten, afrikkalaisten ja alkuperäisasukkaiden yhteentörmäys, naiseus ja naisen paikka. Isoja juttuja, jälleen kerran. Vaikea tätä on vähäiseen tilaan tiivistää, joten enpä edes sen kummemmin yritä. Katsotaan, jos irtoaisi varsinainen blogiteksti myöhemmin.

Olipa ihana päivä! Keltaisessa kirjastossa on totisesti aarteita lukemistaan odottamassa edelleenkin, ja samalla oli hyvä huomata, etten aivan kaikesta myöskään ihastu. Pääasiassa lukukokemukset olivat tänään hyviä ja vaikuttavia, ja Tóibínin novellien parissa jatkan matkaani heti, kunhan päässä ei enää humise näiden lukujen jäljiltä...

Koontina siis seuraavaa: 12 tunnista lukemiseen käytin 9 tuntia 20 minuuttia. Huomattavasti parempi osuus kokonaisajasta siis kuin kokemillani 24 tunnin maratoneilla, jolloin muu puuha (kuten vaikka nukkuminen) vie enemmän aikaa. Sivuja kertyi yhteensä 697, vau! Kokonaisia kirjoja luin 4, novelleja 2. Alkuperäisteokset olivat vuosilta 1952, 1971, 2006, 2008 ja 2009 ja kirjailijat Italiasta, Irlannista, Yhdysvalloista ja Israelista.

Haasteitakin saan näin eteenpäin. Morrisonin Armolahja jatkaa 14 nobelistia -haastetta, Ozin Kuolemaan asti vie Maailmanvalloitukseni Israeliin ja lisäksi etenkin kirjan ensimmäinen novelli Ristiretki sopii Ihminen sodassa -haasteeseen – ja nyt ylenen kenraaliksi! Kaikki lukemani neljä kirjaa tulevat tietenkin olemaan myös osa Keltaista kesääni kokonaisuudessaan.

Mukava lukupäivä takana! Kivaa oli myös seurata Valkoisen Kirahvin ja Nannan etenemistä.

Lukuisaa ja lokoisaa kesäviikon jatkoa kaikille!

Keltainen keskiviikkomaraton huomenna

Huhhui! Kesä on alkanut aika mukavasti, toista lomaviikkoa viedään. Olen lukenut, lukenut, lukenut, käynyt kirjastossa, syönyt jätskiä, leiponut muffinsseja ja mitähän vielä. Viime viikon Pariisista puhumattakaan – reissupostaus tulee, jahka saan kuvat, itseni ja matkapäiväkirjani ojennukseen.

Koska en tosiaan olekaan kuin vasta vähän lämmitellyt lukemisen suhteen, aion huomenna keskiviikkona osallistua Valkoisen Kirahvin Keltaiselle maratonille. Keltainen kesä -haaste pyörähti Opuscolossa käyntiin jo 1.6., ja sen olen avannut Ernest Hemingwayn Ja aurinko nousee -romaanilla.
Huomenna on siis tarkoitus viihtyä Keltaisen kirjaston aarteiden parissa koko päivä. Aloitan, kunhan herään ja jatkan ainakin puolimaratonin eli 12 tunnin verran. Mikäli intoa piisaa, jatkan matkaa senkin jälkeen – katsotaan! Päivitän etenemistä tänne blogiini. Jos joku muukin innostuu osallistumaan, ilmoittautua voi edelleen Opuscolossa!

Kirjaston ja oman hyllyn kokoelmat tuottivat kuvassa näkyvän kirjapinon. On uutta ja vanhaa, Jenkkilää, Eurooppaa ja Aasiaa, lyhyttä ja vähän pidempää, romaaneja ja novelleja. Hieman heikommin näkyvät selkämyspaperinsa menettäneet teokset ovat alhaalta ylöspäin Amos Ozin Kuolemaan asti, Kurt Vonnegutin Äiti yö ja Italo Calvion Halkaistu varakreivi.

Onko suosituksia? Mistä kannattaisi aloittaa, mitä pitäisi ainakin saada luettua? Mikä kannattaa ehkä jättää maratonilla väliin?

Maratonmietteet

Jatketaan nyt vielä hetki torstaisen lukumaratonin parissa. Ensinnäkin: hauskaa oli! Suosittelen kokeilemaan lukumaratonia, jos haluaa pakoraon arjesta, haastetta ja lukemisen iloa. Kokeilu kannattaa: vasta sittenhän voi tietää, sopiiko maraton itselle vai ei. Hyvä idea voi olla myös lyhennetty maraton, vaikkapa 12 tuntia. Tai ihan mikä itselle tuntuu sopivan.

Luin tällä kertaa 7 kirjaa ja yhden novellin, yhteensä 1338 sivua. 24 tunnista käytin lukemiseen 14, muun ajan tein ruokaa, söin, pyykkäsin, päivitin blogia, osallistuin yhteen skypepalaveriin ja nukuin. Tällä kertaa luin tunnin ja noin 50 sivua enemmän kuin viime kesän maratonilla.

Kirjoista 4 oli miesten ja 3 naisten kirjoittamia, novelli naiskirjailijan. Samoin neljä kirjoista oli kotimaisia, yksi Yhdysvalloista, yksi Ranskasta yksi yhdysvaltalais-iranilais-italialainen ja novelli Kanadasta. Varhaisinta tuotantoa edusti Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiili vuodelta 1926, tuoreinta taas Sahar Delijanin Jakarandapuun lapset, joka ilmestyi 2013 loppuvuodesta. Välissä oli muutama 1950-luvun kirja, loput 2000-luvun alkupuolelta.

Lukuhaasteetkin etenivät hieman. Maailmanvalloitukseni eteni Jakarandapuun lapsien avulla Iraniin, TBR-lista taas lyheni kahden kohdan verran, kun sain lopulta luettua Aamiaisen Tiffanylla ja Langin. Mikä minusta tulee isona? -haasteeseen nappasin yhden uuden ammatin Nuoren opettajattaren varaventtiilistä (arvannette, minkä). Nobel-voittaja J. M. G. Le Clézion Alkusoitto oli varsinainen haastepotti: se sopi 14 nobelistia-, Vive la France!- ja Ihminen sodassa -haasteisiin.

Olipas taas kivaa! Seuraavan kerran kesällä, luulen.

Mukavaa viikonloppua!

Talvilomailijan lukumaraton alkaa

Hip hei, nyt aloitan lukumaratonin vuosimallia 2014. Silmät ja pääkoppa ovat hyvin levänneet, kirjat valittu pääosin oman hyllyn valikoimista, suihkussa käyty ja kahvikupposet nautiskeltu. Urheilujuhlan tuntua, ilman muuta.

Kirjapino näyttää pääasiassa tältä, mutta muitakin vaihtoehtoja vielä on. Taidan aloittaa vuorokaudenaikaan sopivalla Truman Capoten Aamiainen Tiffanylla, joka on ollut lukulistallani jo iät ja ajat. Sitten mennään fiiliksen mukaan.

Päivitän maratonin etenemistä tähän postaukseen. Koettakaa pysyä housuissanne, vaikka tietenkin tiedän, että tämä on aivan mahdottoman jännittävää seurattavaa. Näkeehän sen jo Virallisen Lukumaratonseuralaisenkin olotilasta, josta ei adrenaliinia ja hurjaa menoa puutu:

Nyt mennään!

***

Klo 10.00–12.00

Ensimmäinen kirja oli Truman Capoten novellikokoelma Aamiainen Tiffanylla vuodelta 1958. Niminovelli tai pikemminkin pienoisromaani vaikutti suuresti: tarinan kertoo nimettömäksi jäävä nuori kirjailijamies, joka tutustuu toisen maailmansodan aikana erikoiseen naapuriinsa Holly Golightlyyn. Sodanaikainen New York on kiehtova miljöö, ja vaikka Holly jää ikuiseksi arvoitukseksi, hänen kohtaamansa käänteet tekevät tarinasta huikean. Kokoelman kolme novellia Kukkien talo, Timanttikitara ja Joulumuisto ovat sen sijaan jotakuinkin tympeitä, joskin Joulumuistossa on kyllä vahva ja surumielinen tunnelma.

Jotain ihan muuta sitten seuraavaksi. Katsotaan, mikä kirja valikoituu.

Aikaa kulunut: 2 h 10 min, josta lukuaikaa 2 h.
Luettuna: 1 kirja / 175 sivua

***

Klo 12.15–14.20

Toinen luettu kirja oli vuoden 2008 Nobel-voittajan, ranskalais-mauritiuslaisen J.M.G. Le Clézion Alkusoitto (Ritournelle de lai faim, 2008, suomentanut Annikki Suni 2009). Kirja kertoo 1930-luvun Pariisista, nuoren Ethel-tytön kasvusta naiseksi kuohuvalla vuosikymmenellä ja myös sodasta. Todella hieno kirja, kieleltään ja rytmiltään mukanaan vievä, kaunis ja surullinen. Le Cléziota luen ehdottomasti vielä lisää!

Nyt täytyy hieman lounastaa, jotta jaksaa lukea lisää. Ihan mukavasti sujuu lomapäivän vietto ja kirjojen ahminta. Ei valittamista!

Aikaa kulunut: 4 h 30 min, josta lukuaikaa 4 h 5 min.
Luettuna: 2 kirjaa / 353 sivua

***

Klo 15.00–16.00

Lounaan päälle teki mieli hypätä muumien matkaan, joten kolmanneksi kirjaksi valikoitui Tove Janssonin Muumipapan urotyöt (1950, 133 sivua). Muumipappa kirjoittaa muistelmiaan opiksi ja ojennukseksi Muumipeikolle ja tämän tuleville jälkeläisille. Ja melkoinen menneisyys papalla onkin! Lapsuus hemulin pitämässä lastenkodissa, karkaaminen sieltä, keksijä-Fredriksonin ja tämän ystävien Juksun ja Hosulin kohtaaminen, tahmatassut, drontti Edvard, laiva Merenhuiske, Itsevaltiaan 100-vuotisjuhlat, siirtokunnan perustaminen ja eräänä myrskyisenä yönä erään suloisen muumitytön kohtaaminen... Siinä on jo aineksia vaikka millaiseen menestyskirjaan.

Edellisestä lukukerrasta on vuosia aikaa, joten oli ihanaa palata Muumipapan nuoruuteen. Tämä on yksi ehdottomia suosikki-muumejani, edelleen.

Nyt on iltapäiväteen ja pienen suklaatankkauksen vuoro. Sitten jokin uusi kirja kehiin, mutten vielä ollenkaan tiedä, mikä se on...

Aikaa kulunut: 6 h 20 min, josta lukuaikaa 5 h 5 min.
Luettuna: 3 kirjaa / 486 sivua

***

Klo 16.35–18.55

Piti vähän asetella pyykkejäkin kuivumaan, mutta lopulta pääsin neljännen kirjan kimppuun. Tähän väliin valitsin Kjell Westön Langin (2002, 254 sivua). Lang on hieman erilaista Westötä, ja se kertoo romaanikirjailija ja tv-juontaja Christian Langista ja tämän tuhoon tuomitusta suhteesta monimutkaiseen Saritaan. Tarinan kertoo Langin nuoruudenystävä, niin ikään kirjailija, joka katsoo tapahtumia jälkikäteisellä viisaudella ja surumielisyydellä.

Kiinnostava muttei aivan timanttinen tuttavuus suosikkikirjailijaltani. Ei tosiaan ihan tavanomaisinta tyyliä, mutta etenkin näin kerralla ahmaistuna lopulta aika koukuttava ja tunnelmaltaan eheä. Jossain määrin petyin muutamiin teemoihin, jotka tuntuivat hieman väkisin mukaan otetuilta ja siten vain pintaraapaisun saavilta. Mutta ehkä lukukokemus kypsyy ajan kanssa.

Huh, nyt on jo vähän humiseva olo päässä. Taidan pitää pienen tauon ja jatkaa vasta kunnolla levähdettyäni. Nytkään en osaa vielä päättää, mitä nappaan luettavakseni seuraavaksi. Ehkä jonkin hieman lyhyemmän teoksen, veikkaan.

Aikaa kulunut: 9 h 5 min, josta lukuaikaa 7 h 25 min.
Luettuna: 4 kirjaa / 740 sivua

***

Klo 19.25–19.55

Tuli selkeä tarve Munrolle, joten luin Liian paljon onnea -kokoelman (2009, suom. Kristiina Rikman) aloitusnovellin Ulottuvuuksia (36 sivua). Tarina on surullinen ja traaginenkin, mutta jälleen kerran Munro saa sanansa, henkilönsä ja aiheensa aseteltua niin, ettei lukijalle jää lohduttomuus vaan pikemminkin pieni toivonkipinä. Ulottuvuuksia kertoo perhetragediasta ja äidin selviytymisestä, pahuuden ja anteeksiannon teemoista. Karmiva, mutta vaikuttava.

Nyt on aika päivällistankkauksen ja aivojen lepuutuksen. Sitten taas lukuhommiin! Jokohan seuraavalla etapilla menee tuhat sivua rikki?

Kivalta tuntuu, on hyviä kirjoja ja lukemisen iloa!

Aikaa kulunut: 10 tuntia, josta lukuaikaa 7 h 55 min.
Luettuna: 4 kirjaa + 1 novelli / 776 sivua

***

Klo 20.50–22.10

Nyt alkaa selvästi jo vauhti ja olotila hiipumaan. Menin sitten kaiken kruunuksi valitsemaan seuraavaksi kirjaksi Markku Pääskysen Vihan päivän (2006, 117 s.), raadollisen kertomuksen masennuksesta ja säpäleiksi menevästä perheestä. Tämä kirja mainittiin Hesarissa, Tiina Raevaaran Laukaisua käsittelevässä kritiikissä, ja pakkohan se oli kirjastosta ottaa mukaan. Onneksi otin. Vaikka teos on kamala, se on hirveän hyvä. Se kuvaa jossain määrin tuttuja mielen aallokoita, hetkiä, jotka voin tunnistaa. Ja kaikki johtaa pahempaan kuin saattoi pelätä.

Haudutan vielä kupin teetä ja pohdin tarkkaan, minkä kirjan valitsen yötä vasten luettavaksi. En mitään yhtä raskasta. Ehkä yksi Munron novelli ensin?

Aikaa kulunut: 12 tuntia 15 minuuttia, josta lukuaikaa 9 h 15 min.
Luettuna: 5 kirjaa + 1 novelli / 893 sivua

***

Klo 22.30–00.15

Illan viimeisenä kirjana aloitin Sahar Delijanin Jakarandapuun lapsia. 1980-luvun kuohuvaan Iraniin sukeltava sukutarina ei ole vetävin mahdollinen, mutta niin vain lukaisin kirjan ensimmäiset 161 sivua vajaassa kahdessa tunnissa. Tarina ei vielä aivan vakuuta, mutta onhan sitä vielä 120 sivua jäljellä. Ne jäävät kyllä suosiolla aamuun, sillä nyt alkaa uni painaa maratoonaajan silmiä. Bis morgen!

Aikaa kulunut: 14 h 15 min, josta lukuaikaa 11 tuntia.

***

Klo 7–10

Huhhuh! Maraton saatu kunnialla maaliviivan yli! Heräsin aikaisin, jotta ehtisin vielä lukea kunnolla ennen maratonajan päättymistä. Ja hyvin ehdinkin. Sain loppuun Jakarandapuun lapset, joka ei valitettavasti ollut kovin kummoinen lukukokemus. Suuria tunteita ja dramaattisia tapahtumia, mutta ei iskenyt ei.

Iranista poistuttuani aikaa oli vielä hyvin jäljellä, joten tartuin ystävältäni joululahjaksi saamaani Hilja Valtosen Nuoren opettajattaren varaventtiiliin (1926, 160 sivua), joka osoittautui erinomaisen hauskaksi ja näpsäkäksi kirjaksi 1920-luvun nuoren naisopettajan ensimmäisestä työvuodesta.

Olo on kaikkensa antanut ja pöhnäinen. Mutta ei se mitään. Kolmanneksi viimeinen lomapäivä meneillään ja kaikenmoista epäkirjallista puuhaa tekeillä, joten jostain varmaankin löytyy energiaa myös maratoninjälkeiseen elämään. Palaan aiheeseen vielä myöhemmin, mutta juuri nyt täytyy ottaa pieni lepotauko. Kiitos kannustusjoukoille!

Aikaa kulunut: 24 tuntia, josta lukuaikaa 14 tuntia.
Luettuna: 7 kirjaa + 1 novelli / 1338 sivua.

Talviloman lukumaraton torstaina

Ihana, odotettu talviloma alkoi ja kestää koko tämän viikon. Kiitos suomalainen koululaitos! On ollut mahtavaa laahustaa pitkin kämppää verkkareissa, lukea ja hengailla. Jätin kaikki työasiat töihin, enkä todellakaan aio tehdä minkään valtakunnan töitä tämän viikon aikana.

Sen sijaan ajattelin haastaa itseni jälleen lukumaratonille tämän viikon torstaina. Viime kesänä osallistuin kirjabloggaajien yhteiseen lukumaratoniin, jonka suoritin osin junassa. Se oli varsin hauskaa. Ihka ensimmäistä kertaa maratoonasin kesällä 2012.

Lukumaratonin idea on aika simppeli: lue vuorokaudessa niin paljon kuin ehdit ja jaksat. Muitakin versioita voisi ilman muuta kehitellä, mutta itse jatkanen tätä hyväksi havaittua tyyliä. Jotkut eivät pidä lukumaratonin ideasta, mutta onneksi lukea voi juuri sillä tyylillä, joka itseä miellyttää. Tai jättää lukematta.

Kahdella edellisellä kerralla olen lukenut vajaat 10 kirjaa + novelleja ja noin 1300 sivua. Katsotaan, miten tällä kertaa käy. En ole vielä tehnyt varsinaista maratonkirjapinoa, mutta osa kuvan kirjoista päätynee siihen. Otan mielelläni myös vastaan vinkkejä siitä, mitä kirjoja lukumaratonilla kannattaisi ehkä lukea. Teen kirjastoreissun vielä keskiviikkona.

Aloittelen torstaina aamupäivällä, kunhan olen herännyt ja tankannut riittävästi. Siitä homma jatkuu sitten 24 seuraavaa tuntia perjantaihin.

Ja jos joku innostuu lähtemään kanssamaratoonaajaksi, en suinkaan pane sitä pahakseni!