Se on jännä

Olen vasta pikkuhiljaa pääsemässä Pasilan makuun. Parempi myöhään jne. ja varsinkin V:n pakottamana.

Se on kyllä jännä, että mikään ei riitä. Niskakarvat pystyssä olen eilisestä alkaen pohtinut, jahka millainen mahtaa olla tulevaisuuden opiskelijoiden maailma täällä armaassa Suomenmaassa. Opintotukijärjestelmää tullaan muuttamaan, joo. Lienee himppasen utopistista olettaa, että opintotukea sellaisenaan nostetaan toimeentulotasolle. Luultavasti luvassa on keppiä oikein olan takaa. Itse veikkaan jonkinlaista tiukkaa kontrollisysteemiä, jossa

a) opintotukikuukausia kiristetään (laatu korvaa määrän tai jotain)
b) valmistumisaikoja kiristetään entisestään
c) lainan ottamisen vapaaehtoisuutta kiristetään
d) vannetta kiristetään.

Itsellänihän ei ole mitään sitä vastaan, että esimerkiksi humanististen alojen sisäänpääsykiintiöitä pienennettäisiin raskaalla kädellä, mutta lienee turha toivoa. En henkilökohtaisesti usko keskieurooppalaiseen systeemiin, jossa jyvät seulotaan akanoista vuosittaisilla tasotenteillä kaikkien halukkaiden saatua aloittaa opiskelu - sehän vasta resurssien haaskaamista onkin! Mitä tekee irto-opinnoilla sieltä täältä, jos kuitenkin putoaa jossain vaiheessa kyydistä? Toisaalta en usko aina suomalaiseen tiukkaan pääsykoepolitiikkaankaan, tai ainakin pääsykokeita pitäisi pystyä entisestään soveltamaan - kaikenlaisia vatipäitä tallustaa myös oman alma materini käytävillä - ja missään nimessä en pidä fiksuna panostaa aina ja kaikkialla uusien ylioppilaiden sisäänpääsyn helpottamiseen. Menkää töihin, matkustelkaa, riehukaa. Ei ole pakko aloittaa opiskelua saman tien, terveisin nimimerkki kaksi välivuotta eikä yhtään vituta. Valtiovalta pyrkinee luomaan jonkinlaisen putken, josta ei ole varaa lipsua. Kontrolloimattomat välivuodet ovat tietenkin tiukan tehokkuuden näkökulmasta pelottavia - sitähän ei tiedä, josko joku vaikka ihan toden teolla löytäisi itsensä sellaisen aikana ja hyppäisi saman tien ulos oravanpyörästä - mutta joku roti nyt kuitenkin. Kontrolli on perseestä. Kaikille ei mene nallekarkit tasan, pitää olla mahdollista livetä urista ilman, että sulkee samalla kaikki muut ovet. Näin sanon minä. Ja minä olen oikeassa.

Huomenna ja perjantaina teen nykyisen hallituksen silmien edessä helmasynnin menemällä töihin. Hyi minua. Tosin kehumatta paras: huolimatta ajoittaisesta työnteosta opiskeluni ei ole viivästynyt pätkääkään ja alempi korkeakoulututkintoni tulee olemaan laajuudeltaan yli 30 opintopistettä vaatimuksia laajempi ja valmistumaan etuajassa. Hajotkaa itseenne, paskat. Meitsi rulettaa.

Zweihundert

On ilmoja pidellyt. Joku on pidellyt liiaksi kädessäni myös alkoholipitoisia juomia, sillä olen laskelmieni mukaan juonut viinaa viimeisen kahdeksan päivän aikana kolmena iltana ja yönä. Saldona hauskaa Helsingissä, sitseillä ja Tampereen yössä. Minähän elän taas! Täällä pohjolassa on sosiaalisesti ihan ok tavata tiettyjä kavereita vain humalassa tai humaloitumistarkoituksessa. Se, ettei ole elämää, tarkoittaa käytännössä sitä, ettei käy bileissä. Kannattaakin siis järjestää bileet itse. Minäkin järjestin, eilen nimittäin. Nyt väsyttää, mutta kämppä on pystyssä ja tyhjiä pulloja eteisessä. Ensi lauantaina otan uusiksi.

Eilisiltana vastaan tuli yllättävä pakko keskeyttää oiva nousujohteinen humala, sillä matkalla baarista A baariin B tuli vastaan kadulla naamallaan makaava, verta naamastaan valunut nuori nainen. Saimme neidon istuma-asentoon ja avaamaan sanaisen arkkunsa sen verran, että totesimme hänen puhuvan suomea. Tosin sanavarastolla "nippa nappa" ja "tästä lähdetään" oli himppasen hankalaa päätellä neidin nimeä, asuinpaikkaa tai illan tarkoitusta. Laukkukin näytti lahjakkaasti hävinneen. Soitimme kunnon partiolaisina (ja kansalaisina) sinivuokot paikalle, ja pidimme tytölle seuraa parisenkymmentä minuuttia. Tajuttomuuden rajalla heiluvaa nuorta naista on vaikea saada pidettyä hereillä edes keskustelemalla tupakkalakon onnistumisesta. Tai no, minä keskustelin ja hän mutisi vastauksia. Kaverit tähyilivät jeppejä, jotka lopulta onneksemme saapuivat. Neiti sai VIP-kyydin maijan takapenkillä, me jatkoimme suuntaa baariin. Rescue Rangers -fiilis parani yön mittaan, sillä totesimme tovereiden kanssa, että onneksi itse pidämme järjen mukana touhussa. Minua ei ole kenenkään koskaan tarvinnut nostaa kadulta, taluttaa minnekään tai ohjastaa virkavallan huomaan. Ja olen minäkin sentään ihan kunnolla joskus ryypännyt. Tukkaanikin olen ihan itse pidellyt yrjötessä.

Sädekehäni suorastaan valaisee synkkää sunnuntai-iltaa.

Mutta ihan tosi hei, pitäisitte nyt herran tähden huolta itsestänne ja toisistanne, ihmiset!

Olisi paljon asioita, joita minun olisi pitänyt jo tehdä. En tee niitä nytkään. Pystyn piilottelemaan velvollisuuksiltani.

Olen kahta opintopistettä vaille valmis kandi. Horray for the boobies!

Katson sineen taivaan...

Ottaa pikkasen kupoliin, kun heti lauantaiaamusta alkaa soida päässä Katri Helenan ikivihreät. Toisaalta illalla kuuntelin korvieni välissä J:n hehkuttamaa Nataliaa. Molempi parempi?

Eilen kerroin tentissä juttuja, joita en ennen sitä olisi arvannut tienneenikään. Sivistynyt arvaus on äärimmäisen hyödyllinen taito varsinkin yliopistossa. Varsinkin, kun yrittää saada alempaa tutkintoa valmiiksi hampaat irvessä. Ensi lauantain kypsyyskokeen ajattelin kuitenkin kirjoittaa varsin asiallisesti. Kahtellaan...

Olemme menossa katsomaan Madonnaa! Jautz! Tosin liput sai toveri netistä, itse en Pispalan R-kiskalta saanut yhtään mitään. Paitsi kateellisia katseita, kun sain puhelun, jossa kerrottiin lippujen saamisesta. Nyt tarvitseekin enää saada vapaata 6.8.

Toisaalta ongelmaksi vapaiden saaminen muodostuu vasta, jos saan töitä. Nytkin pitäisi varmaan kirjoittaa työhakemuksia eikä suoltaa paskaa nettiin. Jossain vaiheessa vaan tulee sellainen jännä fiilis, ettei kiinnostaisi enää ainoatakaan kertaa perustella, miksi olen ihan paras valinta tarjottuun työhön, vaikkei minkään maailman työkokemusta alalta ole. Ahistaa ajoittain. Tämänhetkinen tilasto kertoo, että olen lähettänyt 10 työhakemusta. Älkää huoliko, ei se tähän lopu.

Näköjään YouTubesta löytyi myös Nuoruustango. Saisinkohan töitä laulun sanoilla?

Lähden tänään Helsinkiin bilettämään. Adios!

Testi: Mikä kotimainen kirja olet?
Tulos: Satu Waltari, Kahvila Mabillon

Osaat polttaa tupakkaa ja kasvattaa tukkaa yhtä aikaa. Sinua odottaa loistava tulevaisuus taidekasvattajana Äetsässä.

Kunpa kaikkiin elämän kysymyksiin olisi Facebook-testi!

Olematonta

Olin töissä. Tein aivokuolemaa. Kuuntelin, kuinka kahvihuoneessa paasattiin homoseksuaalisuuden olevan lapsuudessa saadun trauman aiheuttamaa, ei missään nimessä synnynnäistä, vaan opittua tai omaksuttua. Opin myös, että lapsi saattaa saada trauman odotusaikana, jos äiti edes harkitsee aborttia. Niin, ja että osastonhoitaja on ilmiselvästi analysoitavissa flegmaatikoksi. Kyllä ne sairaanhoitajat on sitten melkoisia epeleitä, etten sanoisi!

Perjantaina olin kaverin lyhytelokuvan kutsuvierasnäytöksessä pikkuhiprakassa ja tapasin pitkästä aikaa erinäisiä tuttuja ihmisiä. Eräs heistä kysyi, olenko onnellinen seurustelusuhteessani. Vastasin, etten tiedä. Se on myös totta. Seuraavana aamuna heräsin pikkukrapulassa seurustelusuhteeni vierestä, ja olin onnellinen. Kyllä naisen elämä on niin pirun vaikeaa, kun ei koskaan tiedä, mitä haluaa! Jouduin jättämään onnellisuudet sikseen ja hyppäämään Tampereen junaan (todellakin hyppäämään, hyvä kun jaksoin siinä aivosumussa nousta portaat ylös) ehtiäkseni kuntayhtymän edellyttämiin töihin. Toivoakseni olotila jatkuu vielä muutaman päivän, ei millään jaksaisi nyt mitään erityistä vitutusta.

Oikeastaan minun pitäisi nyt lukea Marxia perjantain tenttiä varten, mutta tässä sitä taas ollaan. Tosin kaikkihan Marxin tuntee lukemattakin.

Aamulla tarjosin kahvia tuntia aiemmin leskeksi jääneelle naiselle.

Olutta on!

Kuten se muinainen mainoskin sanoi.

Minä join tänään synnillisen hyvää siideriä lähikapakassa, olutta melkein lähimmässä, pastista (yök!) ja tequilaa kotona ja nyt olutta... ja silti olen yksin. M sammui ensin, J juuri äsken, minä olisin ollut valmis vaikka mihin seikkailuihin, myös yöhousut jalassa.

On silti ehkä parasta, että on kavereita, joille voi avautua myös pyjamassa puolikuntoisena. Tukkaani ei kenenkään kuitenkaan tarvitse pidellä.

Miksiköhän synnit maistuvat kaikkein parhaalta?