Maailmanhistorian tentistä selvisin kunnialla, vaikken erityisen kehuttavasti. 7 op, odotan teitä!
Voi pylly. Ulkona on aivan ihana kevätpäivä. Sisällä ei ole. Minun pitäisi lukea tenttiin, joka on huomenna aamulla, ja josta lähden sitten suoraan junalla/bussilla Lahteen, josta joku krapulainen kamu hakee minut mökille, jossa aion vetää lärvit ja oksentaa pihakivetykselle. Maanantaina Järvenpäähän, jossa pukeudun maailman typerimpään "goottiasuun", menen goottiteemaisiin bileisiin, juon viinaa, oksennan pihalle keinun viereen ja kärsin sitten monta viikkoa henkistä krapulaa.
On maailman epäreiluinta, että minun pitää olla näin ihanana perjantaina kotona ja lukea jotain tunkkaista kirjaa 1900-luvun kulttuurihistoriallisista tapahtumista, kun mielessä on kaikki jumalaiset lukiovuosien kevätperjantait, kun tiesi että koulu loppuu pian ja voi maata viikonlopun Sofian pihanurmikolla, polttaa sikana mentholtupakkaa ja juoda Pohjan poikaa. Nyt on koulu tältä keväältä loppu, paitsi pari tenttiä vielä käyn suhaamassa, mutta luentoja ei ole enää. Ja minun pitää SILTI OLLA KOTONA lukemassa, ihan kuin mikään vapaus ei olisi alkanutkaan! En voi edes mennä pihalle lukemaan, kun mulla ei ole mitään pihatuolia, ja tuo etupiha on niin rötväinen, ettei sen "nurmikolla" viitsi sellaisenaan möllöttää.
Seuraa "nuorekasta" alkoholikeskustelua:
En ole tietoisesti juonut Pohjan poikaa täysi-ikäiseksi tultuani. Muutenkin juon nykyisin vaan kaikkea lällykamaa kuten kaljaa, lonkeroa ja siideriä. Ei puhettakaan kunnon drinksuista, joita aina juotiin lukiossa. No, olen oppinut juomaan punaviiniä, mistä olen ylpeä. Mutta miksi, oi miksi viinapääni on niin paljon huonompi kuin alaikäisenä?? On hemmetin noloa, että alkaa nykyisin helposti vaan oksettaa ja/tai väsyttää, varsinkin jos juo jotain vahvempaa, mitä en siis kyllä yleensä tee. Tähän täytyy saada jokin selvyys. Tarvitsen selvästikin harjoitusta. Harmi, että olen menossa töihin, työtön kesä olisi saattanut luoda oivan pohjan harjoitusleiriä varten.
Alkoikin sitten sopivasti tehdä mieli kaljaa. Jee.
27. huhtikuuta 2007
25. huhtikuuta 2007
Kummaa
Välillä tuntuu, kuin katselisin itseäni jostakin ulkopuolelta. Istun koneella kuusi tuntia kirjoittamassa elämäkertoja, lähden lähikauppaan ostamaan mansikoita, ja koko ajan tuntuu, etten minä oikeasti ole minä. Alan kai hallusinoida. Tai sitten olen liian pitkiä ajanjaksoja ilman sosiaalista kanssakäymistä ja se näivettää persoonaani. Ken tietää.
Olen saanut tähän astisen kouluelämäni karmeimman työn loppuun kirjoittamalla kuusi paskaa elämäkertaa "suurista johtajista" ja "kapinallisista uudistajista". Lähdekritiikki 0, kiinnostus -5. Aivan järkyttävä homma. Lisäksi olen alkanut salaa pohtia Lindan kanssa juteltuani, pitäisikö sittenkin uskaltautua pro-seminaariin jo ensi syksynä... Olisi se aikamoista. Voisi minusta ollakin siihen. Kunhan keksisin jotakin kiinnostavaa tutkittavaa. Hieman spesifimmin kuin "no naiset ja sit noi vähemmistöt ja kyl mua sit joukkomurhatkin kiinnostaa". Ehe.
Olen ihan jumissa. Päässäni ei ole mitään liikettä.
Olen saanut tähän astisen kouluelämäni karmeimman työn loppuun kirjoittamalla kuusi paskaa elämäkertaa "suurista johtajista" ja "kapinallisista uudistajista". Lähdekritiikki 0, kiinnostus -5. Aivan järkyttävä homma. Lisäksi olen alkanut salaa pohtia Lindan kanssa juteltuani, pitäisikö sittenkin uskaltautua pro-seminaariin jo ensi syksynä... Olisi se aikamoista. Voisi minusta ollakin siihen. Kunhan keksisin jotakin kiinnostavaa tutkittavaa. Hieman spesifimmin kuin "no naiset ja sit noi vähemmistöt ja kyl mua sit joukkomurhatkin kiinnostaa". Ehe.
Olen ihan jumissa. Päässäni ei ole mitään liikettä.
24. huhtikuuta 2007
Kismettiä mulle
Päivän vitutus: raa'at avokadot. Varsinkin kun huomaa raakuuden vasta kuorimisen jälkeen.
Mulla on huono omatunto, koska en ole lajitellut biojätettä pääsiäisen jälkeen.
Tämä viikko näyttää pelottavalta. Kolme elämäkertaa kuudesta on nyt kirjoitettu, eli kolme on vielä kirjoittamatta. Huomenna aion nousta aikaisin. Pitäisi vielä lukea kahteen eri tenttiinkin. Ja saksan tehtäviä on tekemättä - en mennyt viime viikkoiseen tenttiin, uusinta on ensi viikolla. Opiskelu on ihan mukavaa, mutta joskus on sellainen olo, että haluaisi päästää irti. Viikon päästä alkavatkin kyllä jo kesätyöt, eikä nekään kiinnosta. Olenko jokin väliinputoaja? Tai sitten olen vain laiska. Voisinpa nukkua kolme viikkoa putkeen ja olla ajattelematta MITÄÄN. Varsinkaan rahaa. Rahasta tulee ällöttävä olo ja paha mieli.
Kissani ei ymmärrä kissuuttaan oikein. Äsken keittiön lattialla oli kärpänen. Normaali kissa alkaisi saalistaa ja lopulta söisi saaliinsa. Mutta ei Riesa, se vain tuijotti pörisijää vähän matkan päästä ja luikahti lopulta toiseen huoneeseen. Mikä luuseri!
En avaa televisiotani kovin usein. Ei sieltä tule mitään katsomisen arvoista. En kuitenkaan jaksa alkaa mööpeliseeraamaankaan, koska huonekalujen paikkoja pitäisi vaihtaa, jos hankkiutuisin siitä eroon. Joten nököttäköön tuolla nurkassa avaamattomana. No, katsoin minä sunnuntaina Good bye Leninin, ja muutaman jakson Frendejä, eli ei se ihan tarpeeton kapistus ole. Kai. Tosin tietokone hoitaisi saman asian täysin kivuttomasti.
Töitä sairaalassa riittäisi niin paljon kuin jaksaisi tehdä. Olen joutunut kieltäytymään, mikä tuntuu ikävältä, mutta tenteistäkin on selviydyttävä. Harmi ettei sairaalan vuorotyösysteemi tunne osa-aikapäiviä, ainoastaan kokonaiset aamu- ja iltavuorot. Jostain pitää aina luopua. Raha on kyllä tarpeen, niinkuin varmasti joka ikiselle opiskelijalle. Haluaisin ostaa tavaroita. Uskomaton materian himo, se on lähes fyysistä!
Tahdon:
uusia astioita
uusia vaatteita
uusia huonekaluja
uusia lakanoita
uusia tavaroita
Ja eka palkka tulee vasta 26.5.!
Tiukkaa tekee.
Mulla on huono omatunto, koska en ole lajitellut biojätettä pääsiäisen jälkeen.
Tämä viikko näyttää pelottavalta. Kolme elämäkertaa kuudesta on nyt kirjoitettu, eli kolme on vielä kirjoittamatta. Huomenna aion nousta aikaisin. Pitäisi vielä lukea kahteen eri tenttiinkin. Ja saksan tehtäviä on tekemättä - en mennyt viime viikkoiseen tenttiin, uusinta on ensi viikolla. Opiskelu on ihan mukavaa, mutta joskus on sellainen olo, että haluaisi päästää irti. Viikon päästä alkavatkin kyllä jo kesätyöt, eikä nekään kiinnosta. Olenko jokin väliinputoaja? Tai sitten olen vain laiska. Voisinpa nukkua kolme viikkoa putkeen ja olla ajattelematta MITÄÄN. Varsinkaan rahaa. Rahasta tulee ällöttävä olo ja paha mieli.
Kissani ei ymmärrä kissuuttaan oikein. Äsken keittiön lattialla oli kärpänen. Normaali kissa alkaisi saalistaa ja lopulta söisi saaliinsa. Mutta ei Riesa, se vain tuijotti pörisijää vähän matkan päästä ja luikahti lopulta toiseen huoneeseen. Mikä luuseri!
En avaa televisiotani kovin usein. Ei sieltä tule mitään katsomisen arvoista. En kuitenkaan jaksa alkaa mööpeliseeraamaankaan, koska huonekalujen paikkoja pitäisi vaihtaa, jos hankkiutuisin siitä eroon. Joten nököttäköön tuolla nurkassa avaamattomana. No, katsoin minä sunnuntaina Good bye Leninin, ja muutaman jakson Frendejä, eli ei se ihan tarpeeton kapistus ole. Kai. Tosin tietokone hoitaisi saman asian täysin kivuttomasti.
Töitä sairaalassa riittäisi niin paljon kuin jaksaisi tehdä. Olen joutunut kieltäytymään, mikä tuntuu ikävältä, mutta tenteistäkin on selviydyttävä. Harmi ettei sairaalan vuorotyösysteemi tunne osa-aikapäiviä, ainoastaan kokonaiset aamu- ja iltavuorot. Jostain pitää aina luopua. Raha on kyllä tarpeen, niinkuin varmasti joka ikiselle opiskelijalle. Haluaisin ostaa tavaroita. Uskomaton materian himo, se on lähes fyysistä!
Tahdon:
uusia astioita
uusia vaatteita
uusia huonekaluja
uusia lakanoita
uusia tavaroita
Ja eka palkka tulee vasta 26.5.!
Tiukkaa tekee.
3. huhtikuuta 2007
I like you
Kissa leikkii taas hengellään lorauttelemalla ympäri kämppää. Todella raivostuttavaa. Enhän minäkään edes suurimmissa vihanpuuskissani kusaise vaikkapa Vennin sänkyyn. Tai oven taakse. Saakeli.
Nelosen uusi tv-sarja oli ihan KAKKA. Ja minä oikein varta vasten avasin television ja aloin katsoa sitä. Turhaan. Mielenkiintoni herpaantui ensimmäisen 10 minuutin sisällä eikä palannut. Paskamaista. Yleensä suomalainen draama uppoaa, esimerkiksi Tahdon asia on hyperhauska (ainakin katsottuna dvd:ltä joululomalla öiseen aikaan), ja tietenkin useat klassikot Ruusun ajasta Puhtaisiin valkeisiin lakanoihin ja Irtiottoihin. Mutta tämä. EIIIIIIIIIII.
Huomenna on viimeisen kerran saksaa. Tentti on parin viikon päästä. Kielitaitoni on surkea, en osaa muodostaa edes yksinkertaisia lauseita ja minä olen sentään kirjoittanut saksan! Huhhuh. Tarkoituksena on kuitenkin edes yrittää pitää yllä "kielitaitoa" ja mennä esimerkiksi ensi vuonna tekstinymmärtämiskurssille tms. Epätoivo se vaan meinaa iskeä, kun on niin huono ja kaikki muut niin hyviä. Tai ainakin parempia kuin minä.
(unohdin taas teeni hautumaan ja lillumaan, vesi ei ole enää kuumaa, mutta maku on kylläkin ihan hyvä - kupissa on Venäjältä raijattua rooibos-teetä)
Kaksi viimeisintä arvosanaani ovat olleet vitosia. Tunnen lievää itsetyytyväisyyttä, joten eiköhän se alastulo ole pian käsillä. Kyllähän ne hyvältä näyttävät opintorekisterissä, ja toisen tunsin täysin ansainneeni, mutta... Ylpeys käy lankeemuksen edellä j.n.e. No, eipä noita montaa enää ole saatavilla tämän lukuvuoden aikana. (Ja jos saa liian paljon hyviä numeroita, alkaa pettyä rankemmin hieman huonompiin - täysin syyttä).
Lainasin tänään älyttömän kasan kirjoja kahdesta eri kirjastosta. Onni on asua kaupungissa, jossa on useita kirjastoja. Ihanaa, osa on kylläkin tenttikirjoja, mutta kiinnostavia sellaisia. Pääsiäistä silmälläpitäen niitä reppuuni kasasin, saa nähdä kuinka monta saan lopulta otettua mukaan Lappiin. Ylihuomenna olisi lähtö, huih. Olen taidokkaasti vältellyt yhtä luentopäiväkirjaa, jonka deadline häämöttää 1,5 viikon päässä (deadlinepäivä on muuten sunnuntai, voisiko joku hieman tarkentaa?), ja jossa on paljon tekemistä. Äh. Oppisinko joskus priorisoimaan? Mitä siitä, jos levyjen siirtäminen iTunesiin, galtsun selaaminen tai haaveilu on niin hitosti kivempaa kuin jonkun hikisen luentopäiväkirjan kirjoittaminen? (Kaiken lisäksi ohjeet sitä varten poikkeavat täysin meidän laitoksen ohjeista -------- AAAAAAAAAAAAARGH).
Siirryn näkemään painajaisia Bobista. Hyi helevetti.
Nelosen uusi tv-sarja oli ihan KAKKA. Ja minä oikein varta vasten avasin television ja aloin katsoa sitä. Turhaan. Mielenkiintoni herpaantui ensimmäisen 10 minuutin sisällä eikä palannut. Paskamaista. Yleensä suomalainen draama uppoaa, esimerkiksi Tahdon asia on hyperhauska (ainakin katsottuna dvd:ltä joululomalla öiseen aikaan), ja tietenkin useat klassikot Ruusun ajasta Puhtaisiin valkeisiin lakanoihin ja Irtiottoihin. Mutta tämä. EIIIIIIIIIII.
Huomenna on viimeisen kerran saksaa. Tentti on parin viikon päästä. Kielitaitoni on surkea, en osaa muodostaa edes yksinkertaisia lauseita ja minä olen sentään kirjoittanut saksan! Huhhuh. Tarkoituksena on kuitenkin edes yrittää pitää yllä "kielitaitoa" ja mennä esimerkiksi ensi vuonna tekstinymmärtämiskurssille tms. Epätoivo se vaan meinaa iskeä, kun on niin huono ja kaikki muut niin hyviä. Tai ainakin parempia kuin minä.
(unohdin taas teeni hautumaan ja lillumaan, vesi ei ole enää kuumaa, mutta maku on kylläkin ihan hyvä - kupissa on Venäjältä raijattua rooibos-teetä)
Kaksi viimeisintä arvosanaani ovat olleet vitosia. Tunnen lievää itsetyytyväisyyttä, joten eiköhän se alastulo ole pian käsillä. Kyllähän ne hyvältä näyttävät opintorekisterissä, ja toisen tunsin täysin ansainneeni, mutta... Ylpeys käy lankeemuksen edellä j.n.e. No, eipä noita montaa enää ole saatavilla tämän lukuvuoden aikana. (Ja jos saa liian paljon hyviä numeroita, alkaa pettyä rankemmin hieman huonompiin - täysin syyttä).
Lainasin tänään älyttömän kasan kirjoja kahdesta eri kirjastosta. Onni on asua kaupungissa, jossa on useita kirjastoja. Ihanaa, osa on kylläkin tenttikirjoja, mutta kiinnostavia sellaisia. Pääsiäistä silmälläpitäen niitä reppuuni kasasin, saa nähdä kuinka monta saan lopulta otettua mukaan Lappiin. Ylihuomenna olisi lähtö, huih. Olen taidokkaasti vältellyt yhtä luentopäiväkirjaa, jonka deadline häämöttää 1,5 viikon päässä (deadlinepäivä on muuten sunnuntai, voisiko joku hieman tarkentaa?), ja jossa on paljon tekemistä. Äh. Oppisinko joskus priorisoimaan? Mitä siitä, jos levyjen siirtäminen iTunesiin, galtsun selaaminen tai haaveilu on niin hitosti kivempaa kuin jonkun hikisen luentopäiväkirjan kirjoittaminen? (Kaiken lisäksi ohjeet sitä varten poikkeavat täysin meidän laitoksen ohjeista -------- AAAAAAAAAAAAARGH).
Siirryn näkemään painajaisia Bobista. Hyi helevetti.
1. huhtikuuta 2007
Tähän naseva otsikko
Aprillia ja kuravettä!
En ole ikinä pitänyt aprillipäivästä. Minua kun on niin turkasen helppo huijata. Sinisilmäinen idiootti. Älkää siis yrittäkö, suutun.
Viikonloppu on mennyt jälleen hujauksessa. Perjantaina olin iltavuorossa paikallisessa yliopistollisessa sairaalassa, laitoshuoltajana tietenkin. Tarjosivat kesätyötä kyseisen kuntayhtymän palkkalistoilta, mutta koska olen lupautunut jo yövuoroon makkarankuorien sekaan, kieltäydyin. Sanoin kyllä olevani valmis lyhyisiin sijaisuuksiin ja sieltähän ne lätkäisivät vuorot perjantaille ja huomiselle! Rahaa tarvitsenkin tyhjähkön pankkitilini täytteeksi (vaikka veroja meneekin 31,5%), ja onhan työnteko ihan mukavaakin. Uusi paikka tietenkin aina jännittää, mutta hyvinhän se moppi kädessä pysyi, ja sai taas jutella potilaiden kanssa. Mummoilla ja papoilla riittää aina juttua, ja minulla taas on aikaa heitä kuunnella, joten homma toimii. Toivottavasti sijaisuuksia tulisi enemmänkin. Kesällä olen tosin varmasti aika poikki yötyön takia, mutta rahanahneuksissani saatan jopa suostua, jos tarjoavat vuoroja. Ja syksyllä on tarkoitus paahtaa niin monella kurssilla, että vapaita päiviä tuskin tulee, mutta yksittäisiä päiviä on aina mahdollista irrottaa. Plusplus on miellyttävää tehdä työtä, jolla on sairaalan tapaisessa instituutiossa todellakin merkitystä, vaikka se ei osakseen arvostusta saakaan.
Eilen oli kulttuuriantropologian tentti, joka meni omalla arvosteluasteikollani todella hyvin! Kyllä tulee hyvä mieli, jos onnistuu jossakin. Katsotaan nyt, mitä arvosanoja siitä jaetaan, mutta ainakin tiedän oppineeni tenttikirjoista jotakin, jonka muistan vielä tentin jälkeenkin. Jiihaa!
Aika hurahtaa nopeasti. Kuukauden päästä aloitan jo kesätyöt. Hui. Toivottavasti siellä on mukavaa. Muuten syön pääni, koska olisin voinut olla töissä myös sairaalassa. No, eiköhän se siitä sutviinnu. Pahemmistakin paikoista on selvitty. Ja sitä ennen pitäisi kuitenkin vielä kirjoittaa yksi luentopäiväkirja, kuusi elämäkertaa, tehdä neljä tenttiä ja ja ja ja ja ja ja ............
En ole ikinä pitänyt aprillipäivästä. Minua kun on niin turkasen helppo huijata. Sinisilmäinen idiootti. Älkää siis yrittäkö, suutun.
Viikonloppu on mennyt jälleen hujauksessa. Perjantaina olin iltavuorossa paikallisessa yliopistollisessa sairaalassa, laitoshuoltajana tietenkin. Tarjosivat kesätyötä kyseisen kuntayhtymän palkkalistoilta, mutta koska olen lupautunut jo yövuoroon makkarankuorien sekaan, kieltäydyin. Sanoin kyllä olevani valmis lyhyisiin sijaisuuksiin ja sieltähän ne lätkäisivät vuorot perjantaille ja huomiselle! Rahaa tarvitsenkin tyhjähkön pankkitilini täytteeksi (vaikka veroja meneekin 31,5%), ja onhan työnteko ihan mukavaakin. Uusi paikka tietenkin aina jännittää, mutta hyvinhän se moppi kädessä pysyi, ja sai taas jutella potilaiden kanssa. Mummoilla ja papoilla riittää aina juttua, ja minulla taas on aikaa heitä kuunnella, joten homma toimii. Toivottavasti sijaisuuksia tulisi enemmänkin. Kesällä olen tosin varmasti aika poikki yötyön takia, mutta rahanahneuksissani saatan jopa suostua, jos tarjoavat vuoroja. Ja syksyllä on tarkoitus paahtaa niin monella kurssilla, että vapaita päiviä tuskin tulee, mutta yksittäisiä päiviä on aina mahdollista irrottaa. Plusplus on miellyttävää tehdä työtä, jolla on sairaalan tapaisessa instituutiossa todellakin merkitystä, vaikka se ei osakseen arvostusta saakaan.
Eilen oli kulttuuriantropologian tentti, joka meni omalla arvosteluasteikollani todella hyvin! Kyllä tulee hyvä mieli, jos onnistuu jossakin. Katsotaan nyt, mitä arvosanoja siitä jaetaan, mutta ainakin tiedän oppineeni tenttikirjoista jotakin, jonka muistan vielä tentin jälkeenkin. Jiihaa!
Aika hurahtaa nopeasti. Kuukauden päästä aloitan jo kesätyöt. Hui. Toivottavasti siellä on mukavaa. Muuten syön pääni, koska olisin voinut olla töissä myös sairaalassa. No, eiköhän se siitä sutviinnu. Pahemmistakin paikoista on selvitty. Ja sitä ennen pitäisi kuitenkin vielä kirjoittaa yksi luentopäiväkirja, kuusi elämäkertaa, tehdä neljä tenttiä ja ja ja ja ja ja ja ............
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)