Arvonnan onnekkaat ja synttärihulinoita

Lumista lauantaita teille kaikille ihanille! Uhosin eilen, että arvonta olisi suoritettu jo illalla mutta koska juhliminen otti niin voimille, veti syntymäpäiviään eilen viettänyt onnettaremme lippuset vasta aamulla.

Tässä vaiheessa vielä suuri kiitos teille kaikille, jotka arvontaan osallistuitte ja kommentoitte blogin yksivuotista taivalta! Minulla oli useampaan kertaan ihan oikeasti tippa linssissä, sillä tähän kirjablogistanian pariin päätyminen on ollut parhaita juttuja ikinä. Kiitos teistä kaikista!

En kuitenkaan paljasta voittajia vielä vaan ensin vähän tunnelmia eilisen syntymäpäiväjuhlinnasta. Kävimme siis syömässä sushia Tokyo 55:ssa, juomassa sifonikahvia Fratello Torrefazionessa ja katsomassa hienon näytelmän Godota odottaessa Kansallisteatterissa (kirjoitan tästä lisää myöhemmin). Kotona syötiin mudcakea ja juotiin kuohujuomaa.

Valmis kakku. Arvannette, mitkä ovat päivänsankarin lempikarkkeja?

Juhlijan seuralainenkin sai sifonikahvia.

Synttärisankari nauttii.

Myöhäinen kakunleikkuu vihdoin suoritettu!

Ja sitten siihen arvontaan. Levyn ja kirjan voittajat arvottiin erillisistä kulhoista ja yllätyslaatikon arvontaa varten kaikki jäljelle jääneet lipukkeet siirrettiin silinteriin. Mies laittoi ihan arvontaa varten lahjaksi saamansa I am Mr Darcy - paidan päälleen mutta kuvaaja oli nyt laiska, pahoittelen.

Ensin arvottiin Tuomas Peurakoski Ensemblen esikoispitkäsoitto ja se menee bloggaajalle, joka toivoisi että kaikki nauttisivat jokaisesta päivästä eli

Sannalle Luettua - blogiin!

Seuraavaksi lähdettiin löytämään Jonathan Carrollin Valkoisten omenoiden voittajaa ja se lähtee nyt bloggaajalle, joka toivoisi että jokainen tänään nukkumaan käydessään voisi ajatella, että olipa hyvä päivä! eli

Susalle Järjellä ja tunteella - blogiin!

Viimeiseksi etsittiin vielä voittaja yllätyslaatikolle (jonka sisällön haaliminen on vielä ihan ihan vähän kesken mutta varmistunee tänään) ja se lähtee nyt bloggajalle, joka haluaisi joskus löytää peppipitkätossumaisen talon eli

Kaisalle Kannesta kanteen - blogiin!

Lämpimät onnittelut kaikille voittajille!

Laitattehan yhteystietonne osoitteeseen pigeonnaire@gmail.com niin saadaan paketit oikeisiin osoitteisiin.

Tähän väliin on muuten sanottava, että kaikki jotka levyä vielä jäivät kaipaamaan: sitä saa tosiaan ihan hankkia Levykauppa X:stä tai Keltaisesta jäänsärkijästä, biisejä saa hankittua vaikka yksittäisinä mp3-versioina EqualDreamsilta tai vaikka ihan laittamalla sähköpostia minulle tuohon ylläolevaan osoitteeseen. Ja tämä vinkki siis naiselta, jonka mielestä levy on upea mutta levylaatikot eivät se viehättävin sisustuselementti. ;)

Meillä viikonloppu jatkuu synttärijuhlinnan merkeissä, tänään painelemme kylään miehen perheen luokse ja myöhemmin istumaan iltaa ystävien kanssa. Sitä ennen pitäisi vielä hakea iiiso kirjapaketti postista.

Huomenna vietetäänkin sitten vaalivalvojaisia ja toivutaan kahden päivän juhlinnasta. Mitä te aiotte tehdä viikonloppuna?

Jos minä saisin valita..

Luettua-blogin Sannalta sain tämän hauskan Jos saisin valita... - haasteen. Tästä listasta jää varmasti paljon kaikkea koko maailman hyvinvointiin liittyvää mutta mennään nyt tällä.

Jos minä saisin valita...

... kesän muutto sujuisi niin kuin pitäisi.
... minä saisin perunamaan ja oppisin joskus hoitamaan puutarhaa.
... taululle löytyisi uudesta kodista hyvä paikka.
... talosta tulisi sellainen, että siellä olisi hyvä olla ja sinne hyvä tulla.
... jostain löytyisi punainen Volkswagen Taro, joka hyrräisi ekologisesti. (joo, tiedän etten tarvitse pick-up-autoa oikeasti mihinkään mutta minkäs teet <3 )

... graduni valmistuisi ajallaan.
... pääsisin työpaikkaan, jossa on hyvä olla ja positiivinen yhteishenki.
... oppilaat ymmärtäisivät mikä luonnontieteissä on niin siistiä vaikkeivät alalle lähtisikään.

... Jonathan Carroll kirjoittaisi vielä monta kirjaa.
... Uutta Sherlockia tulisi vielä monta jaksoa.
... musikaaleja arvostettaisiin taidemuotona enemmän.
... pakkasessa olisi aina hätäjäätelöä.

... kahviloissa olisi parempi leivos- ja kakkuvalikoima ja kahvilat olisivat auki myöhempään (niin kuin Pariisissa).
... saisin matkustaa vuoden Euroopan kauniissa kaupungeissa ja ennen sitä joku olisi keksinyt päästöttömän lentokoneen.
... lähiruokaa olisi saatavissa jokaisesta kaupasta ja Espanjankaan tomaatteja ei tarvitsisi pelätä.

... Suomeen valittaisiin hyvä presidentti ja ihmiset käyttäisivät äänioikeuttaan.
... muistettaisiin eduskunnan päätöksissä huomioida niin opiskelijat kuin kaikki muutkin ryhmät tasapuolisesti.
... kaikkia kohdeltaisiin tässä maailmassa tasa-arvoisesti mihinkään ominaisuuteen katsomatta.

... kaikki muistaisivat sanat kiitos, ole hyvä ja anteeksi ja osaisivat käyttää niitä tarvittaessa.
... ihmisillä ei olisi aina niin kiire.
... sunnuntait olisivat muutaman tunnin pitempiä.

... kahvi olisi aina tummapaahtoista (edes kotona).

En nyt ole ihan kartalla miten tämä haaste on blogistaniassa levinnyt joten kaikki jotka tahtoisivat itse välillä valita, voivat kaapata tämän tästä.

Kirjablogistin asu ja lukunurkka

Kirjablogistien keskuudessa oli tässä hetki sitten keskustelua kirjablogistien virka-asuista ja siitä, pitäisikö kirjablogeissakin esitellä päivän asuja. Uudesta kamerasta innostuneena päätin lähteä tähän hommaan mukaan ja kuvata oman yleisimmän lukuasuni, tietysti muotiblogihengessä (ja ei, en yritä tässä mitenkään pilkata muotiblogeja).

Kotona onneksi voi ottaa rennosti eikä mieskään katso pahalla kun hiihtää luku- eli oloasussa ympäriinsä. Yleensä asusetti on seuraavanlainen:

Paidan tyyppi tietysti vaihtelee mutta yleensä suosin kotona hihattomia ja ei-puristavia paitoja. Tämä on näköjään Espritin. Sain äidiltä, oli kuulemma ostanut vahingossa väärän koon. Ei haittaa.

Jalassa pidän mieluiten sortseja, yleensä noita alla olevia Rocky - elokuvista tuttuja Italian Stallion - sortseja. Ovat ihan älyttömän mukavat jalassa. Hard Rock - sortsit on hankitty Nykin Hard Rock Cafésta mutta ovat enemmänkin tällaista kesäkäyttömallia. Jostain löytyy vielä kukalliset sortsit mutta ne on nyt jossain kaapin perällä, en jaksanut kaivaa. Kesämallia nekin. Kuvassa bonuksena kuvaajan varjo ja varvas.

Asusettiin kuuluu yleensä myös sukat tai villasukat, jotka kuuluu potkia jossain vaiheessa pois jalasta ja kaivaa seuraavana päivänä sohvan alta.

Koska kokonaisuuskuvaa ei tänään tipu (hovikuvaajani on treeneissä ja ulottuvuuteni eivät riitä itseni kuvaamiseen) päätin bonuksena vielä osallistua Jennin viime toukokuussa lanseeraamaan lukunurkkahaasteeseen. Luen kotona mieluiten sohvalla ja toisinaan ennen nukkumaanmenoa sängyssä. Onneksi meillä on sen verran iso sohva että mahdumme siihen molemmat, mies pelaamaan ja minä lukemaan.

Valo ei kyllä taaskaan tehnyt taululle oikeutta. Huokaus.

Tänään on myös käyty katsomassa leffateatterissa upea Leijonakuningas 3D. Leijonakuningas kuuluu ehdottomasti Disney-suosikkeihini ellei ole jopa se numero 1. Ja olihan se hienoa nähdä isolla kangaalla ja kauniisti tuunattuna. Ai ai. Tykkään.

Mutta nyt sohvalla odottelee Murakami ja vieressä on viinilasi joten leppoisaa lauantai-iltaa kaikille.

Kirjablogistin virka-asusta bloggasi juuri myös Amma.

Vuoden verran kujerruksia - kuulumisia ja synttäriarvonta

Enpä tiennyt viime tammikuussa mihin pääni pistin, kun kirjoitin ensimmäisen tekstin tähän blogiin. En tainnut edes olla varma, kuinka pitkään sitä jaksaisi. Nyt ainakin vuoden verran ja eiköhän tätä jatku niin kauan kuin siltä tuntuu. Onnittelen nyt siis blogiani, joka on nyt saavuttanut yhden vuoden iän! Ja kiitän, jälleen kerran, Hannaa joka minut tälle tielle ajoi.

Aika monella blogilla on ollut tässä tammikuun korvilla syntymäpäivät ja onnittelen tässä nyt kollektiivisesti vielä kaikkia syntymäpäiviään viettäviä!

Mitä tämä bloggaaminen on sitten saanut aikaan? Luen varmaan aika paljon samoja määriä kuin ennenkin, mutta ehkä vähän erilaisia kirjoja. Tänä vuonna olen tutustunut moneen uuteen kirjailijaan, joita en olisi ehkä muuten löytänyt (esim. Susan Fletcher ja Pasi Ilmari Jääskeläinen) ja lukenut varmaan useamman (kotimaisen) esikoisen kuin koskaan ennen. Olen myös lukenut enemmän sarjakuvia, mutta siitä voinee syyttää eniten miestä joka niitä roudaa kirjastosta kotiin.

Olen myös kirjoittanut paljon teatterista (siellä tuli käytyä yllättävän ja ilahduttavan monta kertaa tänä vuonna) sekä muutaman kahvilatekstin. Minusta on mukavaa olla vähän tällainen väliinputoaja-blogi, siis ei ihan kirjablogi. Välillä mukaan eksyy myös höpinöitä neulomuksista ja leipomuksista. Onko tämä sitten kulttuuriblogi? En tiedä, mutta tällä mennään.

Joskus tekstiä tulee enemmän ja julkaisutahti kiihtyy, joskus taas vähemmän jos minulla nyt ei yksinkertaisesti ole mitään asiaa juuri sillä hetkellä. Minä koin valaistuksen omasta bloggaamisestani viime viikon perjantaina; huomasin, että minulle tulee hyvä fiilis kun tulen tänne päivittelemään. Olen tyytyväinen siitä, että blogiin kirjoittelu on aktivoinut omaa kirjoittamistani. Ja sitten on hymy siitä, kun joku kommentoi. Ja ilo, kun jossain toisessa blogissa joku on lukenut mielestäni hyvän kirjan ja pitänyt siitä tai kirjoittaa jostain kirjasta niin vetävästi, että minulle nousee tarve lukea se kirja. Mahtavaa.

Mutta mennäänpä sitten asiaan: Kuten jo joulukuussa lupailin, käynnistän nyt myös syntymäpäiväarvonnan. Mies ystävällisesti auttoi palkintojen päättämisessä ja ne ovat seuraavat:

Yksi palkinto on eräs suosikkikirjailijani Jonathan Carrollin tuotoksista eli Valkoiset omenat (oma arvioni löytyy täältä). Kyseessähän on muuten käytännössä keräilykappale, sillä kirjasta on otettu Suomessa vain yksi painos ja näitä ei oikeastaan juuri markkinoilla liiku, joten nyt on hyvä hetki napata tämä hieno kirja omakseen. Kirja on nyt kerran luettu mutta hyvin ja hellästi pidetty. Toivon, että tämä pääsee hyvään kotiin.

Toinen palkinto on Tuomas Peurakoski Ensemblen hieno esikoispitkäsoitto, joka kantaa bändin nimeä. Tämä palkinto osittain siksi, että levy on ihan älyttömän hyvä (jos et usko, niin lue vaikka täältä tai täältä) ja osittain siksi, että minusta olisi kiva ettei sängymme päädyssä olisi noin täyttä pahvilaatikollista levyä koska ne ansaitsevat päästä maailmalle ja kuunteluun.

Laitamme sitten arvontaan mukaan vielä lohdutuspalkinnon, joka tulee olemaan jonkinlainen mysterybox.

Onnettarena toiminee jälleen kerran Tuomas.

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen. Yhden arvan saa olemalla lukijana ja toisen jakamalla tietoa tästä tapahtumasta. Ilmoitathan myös, miten haluat mahdolliset useammat arpasi jakaa: voit esim. laittaa kaksi arpaa kirjan tai levyn arvontaan, tai sitten laittaa yhden arvan molemmille. Ilmoitathan myös tämän kommentissasi.

Koska nämä ovat blogisynttärit, hyväksyn osallistujiksi nyt vain rekisteröityneitä lukijoita. Sellaiseksi voi toki rekisteröityä vaikka nyt, jos ei ole aiemmin ennättänyt.

Niin ja arvontaan voi siis osallistua to 2.2.2012 asti. Arvotaan sitten viikonlopun aikana.

Syntymäpäivän hengessä mietin myös uudistuksia ja parannuksia. Blogi on vuoden aikana läpikäynyt useammankin kasvojenkohotuksen ja nyt alan olla melkoisen tyytyväinen siihen, miltä täällä näyttää. Minulle on silti tärkeää, että myös te lukijat viihtyisitte täällä. Siksi kysyn: Onko sinulla ehdotuksia / ideoita / toiveita siihen, mitä täällä blogissa voisi vielä olla ja mikä täällä on hyvin ja mikä ehkä huonosti? Otan mieluusti vastaan sekä ruusut että risut, kehittymässähän tässä ollaan, omaan tahtiin.

Nyt siirryn kakun pariin, sillä pitäähän blogillakin olla kakku. Tein taas kerran ihanaa sitruunamarenkipiirakkaa Hesarin ohjeella lisäten taas tosipaljon enemmän sitruunaa ja vähemmän sokeria. Ja enempi kardemummaa. Resepti löytyy tämän tekstin kommenttiosiosta, mikäli kiinnostaa.

Kivilaattoja ja kandidaatintutkielmaa

Kerrankin muistin mennä Ateneumin näyttelyyn ajoissa, eihän litografianäyttely Painavat kivet lopukaan kuin vasta 15.1. Minä ihastuin litografiaan toden teolla siinä vaiheessa, kun tutustuin ranskalaisen Toulouse-Lautrecin töihin ja luin hänen elämäkertansa Punainen Mylly (Pierre de la Mure). 

Toulouse-Lautrec

Ateneumissa on esillä litografioita niin koti- kuin ulkomaisiltakin taiteilijoilta. Kotimaisista pidän erityisesti Kuutti Lavosesta (joskus äiti on luvannut lahjoittaa minulle sen meillä kotona olevan työn, oih) ja siitä jostain taiteilijasta jonka nimen ehdin jo unohtaa (oi voi). Scherfbeckiltäkin oli esillä muutama kaunis työ. 

Ulkomaisista näyttelyssä esillä olleista suosikkejani olivat luonnollisesti tuo Lautrec sekä Matisse (vahva, vaivaton viiva viehättää). Erikoismaininnan ansaitsevat myös mainiot vanhat koulujen opetustaulut, joita myös mielelläni ottaisin seinälleni. Ihastuin myös virolaisen graafikon Eduard Viiraltin suloiseen virtahepografiikkaan mutta sitäpä ei tietenkään löytynyt korttina/julisteena saati sitten netistä. Höh.

Helmikuussa Ateneumissa avataan Carl Larssonin näyttely, senkin mielelläni kävisin kurkkaamassa jos vain muistaisin.

Kävimme kurkistamassa myös Lapin taika - näyttelyä (8.1. asti, tiukoille meni), jossa oli esillä Lapin inspiroimaa taidetta 1800-luvulta nykypäivään. Reidar Särestöniemen pikkutarkat työt viehättivät, samoin lukuisat uivat porot ja hyttyset. Oli siellä myös omituinen videoteos Mark Robertsilta, Terra Incognita, jonka voi katsoa täällä. Sitä kuvitteli rauhoittavaksi kunnes huomasin että eihän se auto käänny mihinkään! Turhauma!

Ja olihan ne kokoelmatkin käytävä pikakurkkaamassa kun viime Ateneum-käynnistä on jo aikaa. Harmitus tuli kyllä siitä, että aikanaan Edelfelt - näyttelyssä olleet Virginie ja kauniit pastellityöt olivat taas muualla. Mutta on se Ateneum vaan kiva, ei mahda mitään. Ollapa vielä alle 18-vuotias lukiolainen, joka kykeni ravaamaan Lautrec-näyttelyssä kahden kuukauden aikana kolmesti ilman pääsymaksua.

***

Niin ja kuten otsikossa jo ilmoitettiin niin pitäähän tästä nyt ihan vähän leveillä: kandidaatintutkielmani on nimittäin nyt arvioitu, hyväksytty ja kävin tänään tulostamassa siitä versiot tiedekunnalle. Vielä pitää viritellä omaa hyllyyn tuleva versio mutta tässä se nyt on. Eli ei kun gradun kimppuun seuraavaksi!

Leppoisaa loppiaista kaikille!

Lukutoukan katsaus vuoteen 2011 - haaste ja pohdintaa tästä lukuvuodesta

Osallistunpa minäkin tähän Susan kehittelemään Lukutoukan katsaus vuoteen 2011 - haasteeseen. Haasteen idea menee näin: vastaa omassa blogissasi alla esitettyihin kysymyksiin aina yhdellä vuonna 2011 lukemallasi kirjalla per kysymys. Mikäli sinulla ei ole omaa blogia, voit vastata tämän postauksen kommenteissakin. Kirjan valintaa ei tarvitse perustella mitenkään, riittää vain kun mietit, mikä lukemasi kirja vastaa parhaiten kysymykseen.


Eli näillä mennään (paitsi että en minä osaa olla täysin perustelematta aina, tällainen höpöttelijä kun olen).


1. Minkä lukemasi kirjan olisit toivonut löytäväsi juuri joulupaketista tänä vuonna, ellet jo olisi lukenut sitä?
Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät.


2. Mitä kirjaa suosittelisit ystävälle, joka ei ole lukenut paljoa, mutta kaipaisi lukuelämyksiä?
Carol Shieldsin Pikkuseikkoja. Ja kälylle uskalsin hankkia David Nichollsin Sinä päivänä, koska sitä on täällä niin kehuttu. Minua se vielä odottaa.


3. Mikä kirja sinun teki mieli jättää kesken?
Emily Brontën Humiseva harju.


4. Mikä kirja sai sinut vuodattamaan kyyneleitä?
Anna Pihlajaniemen Adoptiomatka.


5. Minkä kirjan lukemista odotit ennakkoon eniten?
Kyllä se on myönnettävä: Christopher Paolinin Inheritance Cyclen viimeistä osaa, Inheritancea oli odotettu jo monta vuotta.


6. Mikä kovasti pitämäsi kirja sai mielestäsi aivan liian vähän näkyvyyttä ja ns. blogisavuja?
Hugh Laurien tänä vuonna suomennettu Järein asein, jonka luin taas uudelleen englanniksi.


7. Mikä kirja oli suurin pettymys?
Audrey Niffeneggerin Hänen varjonsa tarina.


8. Minkä kirjan ottaisit ainoaksi kirjaksi autiolle saarelle uudestaan...ja uudestaan luettavaksi?
Toivottoman hankala kysymys. Kaipa minä ottaisin kuitenkin Jonathan Carrollin Valkoiset omenat englanniksi ja pohtisin siellä mosaiikkiteoriaa (ja salakuljettaisin samalla muutkin Carrollin teokset mukanani).


9. Mikä kirja herätti sinulla eniten halua keskustella kirjan tapahtumista ja henkilöistä?
Haruki Murakamin Kafka rannalla. (tosin herätti ehkä ennemminkin halun pohtia ja makustella)


10. Minkä kirjan sulkisit aikakapseliin avattavaksi sadan vuoden päästä täällä Suomessa?
Mietin ensin ihan muita kirjoja, mutta alitajunta vaati tähän laitettavaksi Jarkko Martikaisen Pitkät piikit.


11. Mistä kirjasta haluaisit nähdä elokuvan, ellei sitä jo ole tehty?
Stephen Fryn Making History.


12. Minkä kirjan ns. jälkimaku oli niin voimakas, että mietit sitä vielä pitkään viimeisen sivun kääntämisen jälkeenkin?
Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet.


13. Mikä kirja oli suurin yllättäjä hienon lukukokemuksen myötä?
Pamela Des Barresin Let's Spend the Night Together - bändäreitä ja takahuoneiden muusia.


14. Mistä kirjasta et muista enää paljoakaan, vain lähinnä tunnelmia ja pätkiä sieltä täältä tapahtumista?
Andy Merrifieldin The Wisdom of Donkeys. Kirjassa oli ihana rauha.


15. Mitä kirjaa suosittelisit eniten muille kirjablogisteille?
Bill Brysonin A Short History of Nearly Everything (suom. Lyhyt historia lähes kaikesta, tästä on myös todella hieno kuvitettu suomenkielinen painos lapsille), koska pitäähän nyt tulevan opettajan suositella jotain sivistävää. ;> (ja tämä on hyvä kirja)


Kiitos Susa haasteesta, ensi vuoden kirjoja odotellen!

***

Ajattelin ensin kirjoittaa omasta lukuvuodestani vielä erikseen toisen postauksen, niin moni kun on jo (todella kiinnostavan) sellaisen tehnyt. On ollut kiinnostavaa lukea "vanhempien" bloggaajien pohdintoja siitä, miten tämä kirjablogivuosi on eronnut edellisistä. Mutta niin, päätin nyt sitten liittää nämä tilastohöpinät tähän samaan kyytiin.

Google Analyticsin mukaan blogini luetuin teksti vuonna 2011 oli arvioni Suomenlinnan Ronja, ryövärintyttärestä (esitys oli mainio ja päivä muutenkin ikimuistoinen). Sitä myös on googlattu ylivoimaisesti eniten. Luetuimpia kirjoihin liittyviä tekstejä olivat arviot (Mrs) Stephen Fryn Mrs Fry's Diarysta, Bill Brysonin Short History of Nearly Everythingistä, Siri Hustvedtin Summer Without Menistä ja, minut yllättäen, Haug, Sand & Sjaastadin Ihmisen fysiologiasta.

Hakukoneet ovat johdattaneet sivuilleni eniten teatteriaiheisten hakujen kautta. Haettu on niin Jesus Christ Superstaria, eri näyttelijöitä kuin Eero Ritalan osoitettakin (ei, sitä minulla ei ole). Monta hakua on tullut myös blogin nimellä, mikä tietysti lämmittää sydäntä.

Blogini on kohta vuoden ikäinen ja tässä näiden kuukausien edetessä se on hiljalleen muotoutunut nykyiseen asuunsa. Pääpaino taitaa olla kirjoilla, mutta suurinpiirtein joka kuukausi on tullut juttuja myös teatterista tai musikaaleista. Nyt olen myös aloittelemassa kahviloihin keskittyvää Kupista - sarjaa. Juttuja on tällä hetkellä tulollaan ainakin kolme, mutta julkaisu on vähän viivästynyt.

Blogaamisen aloittaminen on selvästi monipuolistanut lukemistani (niin, kiitos Hanna että innostit minut tähän juttuun!). Luen aiempaa enemmän kotimaista kirjallisuutta. Tänä vuonna on tullut myös luettua monta sellaista kirjaa, jotka muuten olisivat todennäköisesti menneet minulta iloisesti ohi. Lisäksi olen lukenut enemmän sarjakuvia: siitä saan kiittää miestä, joka niitä meille eniten kirjastosta lainaa. Muuten pääpainotukset (kaunokirjallisessa) lukemisessani taitavat olla samoja kuin ennen; luen edelleen enemmän mieskirjailijoiden tekstejä, ja kirjat ovat aika tasaisesti suomeksi ja englanniksi.


Osallistuin myös muutamaan lukuhaasteeseen, niistä olennaisimpina Karoliinan Totally British - haaste ja Susan Nostalgian jäljillä - haaste. Ne, joita en ole muistanut tuonne haastesivulle merkitä, löytynevät täältä, sieltä löytyy ainakin kiinalainen satu ja yksi 500+-sivuinen kirja.


Tähän kirjavuoteen mahtuu monta upeaa lukukokemusta. En nyt viitsi lähteä tekemään mitään listaa (koska se olisi liian vaikeaa), mutta mainittakoon tässä nyt sekalaisessa järjestyksessä vielä muutama, joita en maininnut Susan haasteessa: Jani Kaaron ja Väinö Heinosen Evoluutio, Hannu Rajaniemen Kvanttivaras (odotan jo toista osaa), Ann Rosmanin Majakkamestarin tytär, Jacqueline Kellyn Luonnonlapsi Calpurnia Tate, Sokalin Ankardot, Paul Reiserin Parisuhteellisuus ja vähän yllättäen Elizabeth Gilbertin Eat Pray Love - omaa tietä etsimässä.  

Ensi vuotta varten olen jo ehtinyt kasaamaan aimo pinon kirjoja yöpöydälleni. Pyrkimyksenä olisi lukea nyt kirjastosta olevat lainat pois ja keskittyä sitten oman hyllyn antimiin. Lisäksi on tarkoitus osallistua ainakin Morren Kuusi kovaa kotimaista - haasteeseen ja ehkä lanseerata myös oma haaste. Katsellaan. 

Uusi vuosi menee meidän taloudessa ensin niin, että käymme tervehtimässä ystäviä ja suuntaamme sitten kaksi We Love Helsingin Uuden vuoden tansseihin Korjaamolle. Emme ole käyneet pitkään aikaan tanssimassa, joten tätä on odotettu. Saa sitten nähdä, osaammeko vielä, mutta yritämme parhaamme. Mukavaa uuden vuoden odottelua kaikille!

Viime vuonna uutta vuotta vietettiin iloisissa merkeissä Töölössä.

Jouluntoivotus

Joulumieli alkaa vähitellen vallata mieltä. Lieneekö syynä tuo pieni valkoinen peite ulkona vai mikä, mutta fiilis on oikea joka tapauksessa.

Meillä aatto vietetään lähinnä autossa kun suhaillaan vanhemmilta toisille, mutta onneksi autossa on mukana se tärkeä ihminen, jonka kanssa joulua haluaa nyt ensisijaisesti viettää.

Joulupäivän sen sijaan ajattelimme olla kotona. Koska kinkkua syödään muualla, ajattelimme paistella kaikessa rauhassa luomukaritsan lavasta jääpaistin. On muuten hyvää.

Ja tietysti ajatuksena on lukea.. Onneksi sohvalla on tilaa kahdelle: mies saa pelailla rauhassa ja minä mahdun siihen viereen kirjojeni kanssa. Joulun luvussa tällä hetkellä tuo reilu 800-sivuinen Inheritance ja sen jälkeen Sofi Oksasen Stalinin lehmät ja Riikka Pulkkisen Totta. Blogi päivittyilee varmaankin taas välipäivinä.

Toivotan kaikille lämmintä ja rauhallista joulua hyvässä seurassa!

Hetkiä Lontoossa

Minulle Lontoo oli: doubledeckereitä, metroasemia (Oyster Card oli mahtava sijoitus), talvista auringonpaistetta, järjettömiä määriä perunamuussia, ihania cupcakeja, The Lion King, ihana ketjuruokala Pret A Manger (tällaista Suomeenkin kiitos), omituisia pattereita, tukkoinen Oxford Street, vaellus Baker Streetillä, Thamesin rantatiet, kummallinen suihku (sitä oikeasti tuli ikävä, siis toimivaa suihkua), kohteliaita ihmisiä, mukavia kohtaamisia, Gordon Ramsayn ravintola York & Albany ja ne monet lounaat ja aamiaiset ja välipalat.

Ostimme reissusta vain kaksi kirjaa: David Nichollsin One Day (vihdoin ja viimein) tarttui mukaan pikavisiitillä Notting Hillissä ja Michael Cainen omaelämäkerta löytyi Thamesin rannan kirjakirpputorilta.

En voi tosin sanoa vielä rakastuneeni Lontooseen (koska Pariisi on minulle Pariisi), mutta pidin kaupungista todella paljon ja haluan ehdottomasti mennä sinne vielä uudestaan, ehkä pitemmäksi aikaa. Ja nähdä lisää musikaaleja, kiitos.

Kakkuisaa kirjatorstaita

Ihan ensimmäiseksi on nostettava esiin tänään todella paljon ilahduttanut uutinen, eli mahtava Rakkaudesta kirjaan - palkinto joka jaettiin tänään kirjamessuilla viidelle upealle bloggaajalle. Onnea Hanna, Hanna, Salla, Penjami ja Jessica! Lainaan tässä vielä ihanaa Kirjainten virrassa - Hannaa, joka pisti fiilikselle oivat sanat:

Tämä on oikeasti huikeaa senkin takia, että tämä on kollektiivipalkinto meille kaikille kirjabloggaajille ja blogikeskusteluihin osallistuneille, sillä nyt verkossa sinkoileva vilkas kirjakeskustelu on noteerattu.

Onnea siis meille kaikille bloggaajille!

Olen juhlinut tänään myös muissa merkeissä sillä täytin tänään vuosia. Ihana mies vei minut Fredrikinkadun Kakkugallerian kakkubuffettiin. Jaksoin urheilla viisi ja puoli palaa (suklaaunelmaa ei vaan enää pystynyt popsimaan kokonaan). Suosikeiksi selviytyivät mustikkatartaletti ja ihana sitruunamarenkipiirakka (kuvassa limeherukkakakun kanssa). Lounaan skippaaminen kannatti mutta vähitellen alkaa jo kaivata oikeaa ruokaa. Keittiössä valmistuu ainakin sieniohratto.. 

Lahjaksi sain, yllätys yllätys, kirjan, mutta uniikin sellaisen. Omistan nyt kauniin mustakantisen The Short Stories of Jonathan Carrollin, jonka mies oli käynyt painattamassa ihan itse. Aika <3

Nämä lyhyet tarinat voi muuten lukea tai ladata täältä jos joku kiinnostui.

Niin ja niistä kirjamessuista vielä. Itse ehdin paikalle vasta sunnuntaina mutta jos joku on siellä vielä silloin pyörimässä niin ehkäpä törmäämme! (onhan siellä sunnuntaina vielä jotain, onhan?)

Ihanaa lokakuista viikon loppua kaikille! Ja mahtavaa kansainvälistä nallepäivää!


(ai niin ja mainittakoon vielä että saatan nyt taas aktivoitua tuolla opiskelublogini puolella, jos jotakuta kiinnostaa!)

Syysviikonlopun tervehdys

Tänä viikonloppuna ei ole juuri ehtinyt kirjojen ääreen, kun on ollut jos jonkinlaista hulinaa. Perjantaina olin illan rokkikeikalla ja eilisillan vietin hyvien ystävien ihanissa tupaantuliaisissa. Tänään sunnuntaina sen sijaan riehuimme pihatöissä, minä haravan ja Tuomas moottorisahan kanssa. Kaikki raajat ovat edelleen tallella, joten ei syytä huoleen.

Tuossa äsken ihanaa BBC:n Ylpeyttä ja ennakkoluuloa katsellessa sain valmiiksi suloiset rakastavaisten lapaset, joiden ohjeeseen törmäsin tuttuni blogissa. Tuosta yhteislapasesta olisi voinut toki tulla hieman siistimpi, mutta uskoisin että kyllä se meille sopii oikein hyvin. Lankana on käytetty Novitan Lintu-sarjan Kyyhky-lankaa, luonnollisesti. Saapi nähdä miten nämä toimivat käytännössä.

Ja siitä perjantain keikasta vielä. Kävin Bar Bäkkärillä katsomassa joensuulaista yhtyettä, Holikkia. Nuoret miehet soittavat varsin menevää rokkia, suosittelen lämpimästi. Yhtyeen sivuilta näppäsin seuraavan tekstipätkän: Holikin nihilistinen maailmankuva muodostuu elämän nurjia puolia monimielisesti pohdiskelevista lyriikoista, äkkivääristä melodioista ja riffirikkaasta hauskanpidosta, kaikki tämä julkituotuna pilke sopivasti (mustassa) silmäkulmassa. Biisejä voi kuulostella ainakin yhtyeen facebooksivulla.

Huomenna alkaakin sitten perusharjoittelu, joten pitänee mennä ajoissa nukkumaan. Ihanaa lokakuun viimeistä viikkoa teille kaikille!

Puikot kilisten syksyyn

Kevään jälkeen kesän koittaessa minua ei yleensä huvita neuloa lainkaan. Lanka hiostaa ja puikot tuntuvat ikäviltä. Sitten tulee syksy, ihana hattu ja huivi - kausi ja tylsät luennot, joilla ei pysy hereillä ellei neulo.

Tähän mennessä tänä syksynä ovat syntyneet:

Punainen kauluri

Tämän piti tulla itselleni, mutta tajusin sitten että enhän minä tätä käytä, joten kauluri päätyi äidille. Lanka ihanaa soija/villa-sekoitetta. Ohje DROPS Designista, mutta en nyt onnistunut kaivamaan esille enää sitä sivua jolla tämä ohje oli.

Tuomaksen soittokämmekkäät

Näiden kanssa piti vähän tapella ja aloittaa varmaan kolmesti kun yritin ensin tehdä tämän kirjoneuleena. Langan mukana kuljettaminen alkoi kuitenkin risoa ja kuviosta tuli suttuinen, joten tyydyin neulomaan yksiväriset kämmekkäät ja tekemään sitten ristipistoina kuviot. Mielestäni onnistuivat aika hyvin.

Turkoosi baskeri

Sain viime jouluna maailman ihanimman baskerin lahjaksi. Se oli turkoosi, ja siinä oli hopealankaa. Eräänä päivänä se putosi, eikä se palautunut mihinkään löytötavaralaatikkoon vaikka kyselin monta viikkoa. Suruaika koitti, mutta nyt päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja väsätä uuden kun löytyi oikean väristä lankaa että sitä hopeista efektilankaa. Ohje löytyi Novitan sivuilta. Vähän meni säätämiseksi ja pituus olisi voinut ehkä olla pitempi mutta mennään nyt tällä. Mallinukkena rakas Turre.

Seuraavaksi sitten lapasia ja paitaa.

Tunnustellen

Täällä on nyt yksi pieni iloinen bloggaaja, sillä täällä blogimaailmassa kuljeskellut tunnustus löysi tiensä minulle jopa neljästä eri blogista joten eihän tässä voi kuin punastellen kiittää tunnustuksen luonteen mukaisesti seuraavia ihania: Norkku, Luru, Maria, Sara ja Suketus. Kiitos teille kaikille, tasapuolisesti.

Tunnustuksen saajan tulee kiittää tunnustuksesta, jakaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle blogille ja kertoa itsestään kahdeksan satunnaista asiaa. Kiittäminenhän tuli jo tehtyä, joten suunnataanpa suoraan tunnustelemaan. Mennään tällä kertaa syksyisissä tunnelmissa.

1. Minä pidän syksystä todella paljon. Syksyyn liittyvät olennaisesti huivit ja hatut, erityisesti baskerit. Hukkasin viime keväänä maailman ihanimman neulotun baskerin, mutta sain vihdoin oikeanväristä lankaa sekä hopeista efektilankaa, joten operaatio replikaatio alkakoon.

2. Minun kandissani on nyt kantta ja sisällysluetteloa mukaan laskematta 8 sivua kuvineen. Tarkoitus olisi, että koko homma olisi kauniisti kansissa jouluun mennessä ja siinä vaiheessa gradusta olisi valmiina ainakin se tutkimussuunnitelma.

3. Kirjoitushommia ja muita opiskelujuttuja siivittää ajatus matkasta Lontooseen joulukuun puolivälissä. Olisi jo.

4. Minulla on pian syntymäpäivät (kun olin pieni, äiti sanoi aina että synttärit ovat sitten kun lehdet tippuu puusta). Tänä vuonna olisi tarkoitus juhlistaa virstanpylvästä kakkubuffetilla ja musikaalimatkalla Turkuun katsomaan Les Miserablesia, jonka olen nähnyt viimeksi 12-vuotispäivänäni Helsingin Kaupunginteatterissa.

5. Ensimmäisinä kuura-aamuina minun tulee aina ikävä koiraani Meriä.

6. Vaikka pidänkin syksystä, palelen helposti ja minusta myös huomaa sen. Nenäni nimittäin muuttuu kirkkaan punaiseksi, kun pakkasta on edes vähän. Tai ei tarvita välttämättä edes sitä pakkasta.

7. Lämpimät sämpylät ja tee kuuluvat syksyyn. Samoin kakluuni kotonakotona.

8. Syksyllä on jotenkin hyväksyttävämpää käpertyä sohvalle ja uppoutua kirjaan useaksi tunniksi. 

Tämä on pyörinyt jo todella monessa blogissa eikä minulla suoraan sanottuna ole pienintäkään käsitystä siitä missä kaikkialla. Joten laitetaanpa nyt eteenpäin tällä tavalla symbolisesti että jos nyt et vielä tehnyt niin teepä ihmeessä. Haluaisin tässä kuitenkin sanoa, että kaikki te ihanat joiden blogejanne luen, ja tekin, joita en ole vielä ehtinyt löytää: tekstejänne on mahtavaa lukea ja minusta on upeaa, että täällä kirjablogistaniassa on niin paljon erilaisia ja omaa tietään yhteisöllisesti kulkevia bloggaajia.

Sara antoi edellisen lisäksi minulle vielä seuraavan tunnustuksen, lämmin kiitos myös siitä.

Tämä olisi tarkoitus jakaa kymmenelle blogille, joten valitaanpa tästä nyt vielä summanmutikassa seuraavat (tähän ei kai liittynyt mitään ihmeempiä velvollisuuksia?):

Fiktiivisiä keskusteluja

Katja / Lumiomena

Karoliina / Kirjava Kammari

Suketus / Eniten minua kiinnostaa tie ;)

Maria / Sinisen linnan kirjasto

Morren maailma

Jenni / Koko lailla kirjallisesti

Absolutely White

Hanna / Kirjainten virrassa

Sanna / Luettua

Kirpsakkaa syysviikon jatkoa!

Sunnuntaihuveja

Tänään oli hyvä päivä. Rauhallinen, aurinkoinen, iloinen, vaikka vähän unettikin. Tapahtumarikas. Rauhoittava.

Kuvassa Kalle-herra. Taitaa olla Tuomaksen ottama kuva.

Kävimme aamulla kahden ihanan kaksivuotiaan syntymäpäiväkutsuilla, söimme kakkua ja tietysti leikittiinkin. Tuomaksen ja veljensä, joka ei siis ole se toinen kaksivuotias, koordinaatio ei ihan riittänyt ja Angry Birds-pehmo lensi kakkuun mutta onneksi vähäisin vahingoin. Kivaa oli.

Juhlien jälkeen lähdimme kaappaamaan äitiä matkaan Måns Gårdista, Inkoosta, jossa oli lähiruokapäivät. Onneksi ei ollut kiire; sain nolostua siitä, että kävelin korkonilkkureilla pellolla, näin ihania alpakoita, hankimme päivällistarvikkeet ja saimme tietysti myös ihania vohveleita tuoreella hillolla.

Päivän paras juttu oli kuitenkin melkein tällainen itkettävä asia, hyvällä tavalla. Tänään uskaltaa taas olla vähän varmempi siitä, että se keltainen mansardikattoinen talo on ensi kesänä meidän oma. Onni.

Siis nimenomaan tämä katto..

ja tämä nyt vähän villiintynyt puutarha.

Yritän ensi viikolla kirjoittaa jotain kirjallistakin, mutta mennään tänään kuvallisesti. Ihanaa alkavaa syysviikkoa kaikille!

Ikuisesta rakkaudesta ja unelmataloista

Nappasin itselleni eilen Leena Lumin blogista haasteen, joka menee näin: Jos haluat minulta seuraavan haasteen, mainitse siitä kommentissasi. Minä listaan viisi sanaa/asiaa, jotka miellän sinuun. Ne voivat olla järkeenkäypiä tai täysin satunnaisia sanoja/ asioita. Sinun tulee julkaista antamani lista blogissasi ja tehdä postaus kommentoiden sinulle annettuja sanoja. Katsotaan, mitä tässä käy. Minun sanani ovat seuraavat.

1) Ikuinen rakkaus. Minä olen paatunut romantikko, mutta en sellainen Titanic-tyyppinen ikuisen rakkauden kannattaja vaan enemmän sellainen Julie Andrews ja Christopher Plummer Sound of Musicissa - tyyppinen. Ikuinen rakkaus on kaunis unelma ja ehkä jo suloinen todellisuus. Ikuinen rakkaus ei ole täydellistä, vaan rosoista, mutta kestävää. Mitäpä sitä elämäänsä muuta kuin rakkautta ja toivoa, niillä pääsee aika pitkälle.

2) En hyväksy mielipiteitä ilman perusteita. Huomaan olevani allerginen ihmisille, jotka päsäyttelevät mielipiteitä tai tuomioita, mutta eivät kuitenkaan osaa esittää perusteita ajattelumallilleen, tai sitten perustelut ovat kopioita jonkun muun perusteista. Ajatelkaa nyt hyvänen aika itse. Asia voi olla ihan mitä tahansa siitä että miksi kahvi on pahaa tai miksi politiikot ovat väärässä.

3) Missä asuisin, jos... Voi petollinen jos. Tällä hetkellä minä haaveilen yhdestä tietystä keltaisesta mansardikattoisesta puutalosta joka voisi olla minun, meidän, ensi vuonna. Toivottavasti. Toisaalta, jos saisin valita haluaisin asua vuoden Pariisissa ja vuoden Tukholmassa tai Uppsalassa. Tällä hetkellä Suomessa on vain niin paljon kaikkea, ettei siitä voisi luopua.

4) Ystävät vai suku Molemmat ovat tärkeitä, mutta eri tavalla. Minulla on verrattain aika pieni suku, ja olemme suhteellisen tiiviisti yhteydessä toisiimme. Olen todella perhekeskeinen ihminen, ja toivoisin että välit sukuun säilyvät aina. Ystävät ovat toisenlainen juttu. Minulla on suht paljon kavereita ja tuttuja, mutta ystävänä oleminen vaatii jo enemmän. Jotain sellaista mielien sukulaisuutta ja sellaista, että on hyvä olla. Tai sitten ollaan täysin erilaisia, mutta jokin punainen lanka siinä suhteessa vain säilyy. 


Joudun nyt olemaan tylsä aidallaistuja, mutta tässä asiassa en kykene valitsemaan.

5) Kauneus Kauneutta on monenlaista. Kaunista on meri, syysaamu, koiran turkki, aamukahvi, lämmin syli, ikävä, täydelliset kengät, vanha kirja, vastapesty lakana, omenapuun varjo, rakkaus, hymy, kesäsade, pyöreä muoto. Minä tarvitsen arkipäivän kauneutta jaksaakseni. 

Muista hengittää.

Jos joku haluaa tähän mukaan, niin mainitkaa kommentissa ja annan sanoja.


Ihanaa syksyistä loppuviikkoa! Minulla on tänään työn alla tieteellisiä artikkeleita, peukkuja saa pitää.

Elämä on hyvä.

Tänä viikonloppuna kirjat ovat joutuneet syrjemmälle, sillä hulinaa on ollut. Eilen lauantaina järjestimme vihdoin ja viimein kihlajaiset ystäväpiirille. Tunnelma oli hyvä, ihmiset ihania, ruoka maistuvaa ja rakkautta ilmassa.

Kuvan otti Mikko.

Juhlissa muun muassa syötiin suklaakakkua, heitettiin onnea ja rakkautta lupaava kihlajaiskimppu sekä esikoislevyä povaava rakkauden plektra, laulettiin pianon ääressä, halailtiin paljon ja oltiin onnellisia.

Vauhdikas kimpunheitto. Kuvan otti Jori.

Eilen kotiin saapuivat myös vihdoin ja viimein uunituoreet Tuomas Peurakoski Ensemblen esikoispitkäsoitot eli levyn voittaneet saanevat palkintonsa tällä viikolla perille. Viivästys johtui byrokratiasta, ei taiteilijasta. On muuten hyvä levy.

Huomenna minä lähden kahdeksi päivää Tampereelle kouluttamaan ja sitten toivotan tervetulleeksi hieman väljemmän aikataulun. Ihanaa alkavaa syksyistä viikkoa teille kaikille!

Flowers on the wall eli ruusutunnustus

Ensinnäkin kiitoksia ihanalle Katjalle tästä ihanasta maanantaita piristäneestä kukkatunnustuksesta! Tämä piristi sateista päivää kovasti. Tunnustuksen luonteeseen kuuluu taas paljastella muutamia lempiasioitaan eli..

Lempiruokani, niin, minä rakastan ruokaa. Eniten ehkä jälkiruokia, mutta niitä ei taideta tässä kysyä ja kakkuja luetellessani minulla menisi loppupäivä. Sanotaan siis miehen tekemä naisenviettelypasta ja muut ihanat italialaiset, ranskalaiset maalaisruoat, äidin tekemä lammas, gazpacho.. Tässähän tulee nälkä. Sanotaan vielä, että valkosipulia sietää olla jos ruoka sitä kaipaa.

Lempimakeinen, ja niin, tässäkin voisi alkaa jaaritella vaikka kuinka pitkään. Suklaa on ehdoton stressimakeinen minulle, joskus ihan vahingossa kauppakoriin eksyy suklaalevy tai heikkouteni, toffeetäytteiset Center-rullat. Toisaalta rakastan myös salmiakkia ja Hyvää makumaasta-tyyppisiä hedelmäkarkkeja.

Lempilukemiseni vaihtelee mielialan ja vuodenajan ja vaikka minkä mukaan. Katjaa lainatakseni voisin todeta, että blogiani selaamalla pääsee aika hyvään selvyyteen siitä, mitä minä tykkään lukea. Mainittakoon tässä kuitenkin muutama ikuinen rakkaus eli ihana Jonathan Carroll, Erlend Loe, Siri Hustvedt näin satunnaisotannalla.

Lempipaikka käsitöille. Tässä ilmeisesti kysytään, missä käsitöitä tekee mielellään? Minä pelkäsin vielä yläasteella käsitöitä. Siis todellakin pelkäsin; opettajani joutui vakuuttelemaan minua puoli tuntia ennen kuin suostuin edes koskemaan saumuriin. Pari vuotta sitten päätin kuitenkin opetella uudestaan neulomaan ja nyt neulon mielelläni etenkin kylminä vuodenaikoina. Yleensä neulon luennoilla tai sohvannurkassa.

Lempielokuvani ovat lukuisat ja minulla on suosikkeja monista eri genreistä. Mutta jos tässä joitakin mainitsisi, niin ainakin seuraavat: Moulin Rouge!, Amélie, uutuutena Midnight in Paris (yllättääköhän ketään että nämä kaikki sijoittuvat Pariisiin?), Pretty Woman (suuri heikkouteni), Avain pakoon, Once ja tietysti ikisuosikkini, ulkoa osaamani Leijonakuningas (eivätkä muut Disney-klassikot jää kauas taakse).

Laitetaanpa ruusuja eteenpäin ihanalle Ilselle uuteen Ilselään, Sinisen Linnan Marialle ja Suketukselle.

Ja kun tässä nyt jaetaan asioita, niin ajattelin vielä esitellä teille viime viikolla ottamani tatuoinnin, jonka ideasta on syyttäminen ihanaa Hannaa ja jonka suunnitteli taitava ystäväni Elli.

Ihanaa viikkoa teille kaikille ja tervetuloa te kaksi uutta rekisteröitynyttä lukijaa, jotka toitte hymyn huulilleni tänään!