Lavalta: Peppi Pitkätossu (Järvenpään teatteri)

Kuva: Sami Lamberg

Kesäsäät ovat ehkä hetkeksi viilenneet, mutta se ei estä kesäteatterikautta käynnistymästä. Oma kauteni aloitettiin kuulaissa merkeissä Järvenpään kesäteatterin Peppi Pitkätossun kanssa. Vanhankylän kartanon pihapiiriin oli kerääntynyt hulppean suuri joukko ensi-iltayleisöä, joka vaelsi pitkänä letkana katetun katsomon suojiin.

Astrid Lindgrenin kirjoista tutuista tarinoista on koottu varsin toimiva koko illan näytelmä. Peppi muuttaa apinansa Herra Tossavaisen ja hevosensa kanssa Huvikumpuun ja laittaa kylän elämän hyrskyn myrskyn. Naapurin Tommi ja Annika toki ilahtuvat uudesta leikkitoverista, mutta samaa mieltä eivät ole poliisit tai sössijäviraston täti. Näytelmän aikana ehditään myös muun muassa käydä sirkuksessa, tutustua muutamaan rosvoon ja käydä koulua.

Nimiroolissa nähdään sähäkkä Vilma Kärkkäinen, joka kantaa maailman vahvimman tytön titteliä ylpeydellä. Ainaisena kumppanina Pepin rinnalla kulkee ihastuttava herra Tossavainen eli Aino Larvala, joka temppuilee milloin missäkin ja onnistuu olemaan mitä ilmeikkäin apina sanomatta sanaakaan. Mieleen jäivät erityisesti myös oivat poliisitädit Ritva Moilanen ja Anja Veck, sopivasti slapstickia heidän meiningissään! Näyttelijäntyö on oivallista enkä edes tiennyt nähneeni harrastajateatteriproduktion ennen kuin käsiohjelmasta niin luin, ohjaaja Tuija Töyräs on tehnyt hyvää työtä tämän porukan kanssa.

Visuaalinen ilme esityksellä upea ja värikäs Mikko Rantasen lavastus kiinnittää huomion välittömästi. Huvikummun liukumäkiin ja seinäpiirroksiin olisi mieluusti tutustunut lähemminkin ja jäänyt keinumaan hauskaan tuolikeinuun. Upeat puvut puolestaan on suunnitellut Kirsi Manninen. Minä ihastuin muun muassa Pepin merirosvohenkiseen pukuun ja poliisien kiiltäviin violetteihin univormuihin.

Hallaa esitykselle teki ehkä se, että muutaman viime vuoden aikana on tullut nähtyä useampikin versiointi samasta näytelmätekstistä ja se vie hommasta pois paljon yllätyksellisyyttä. Toisaalta Järvenpään teatterilla ei ole mitään hävettävää, sillä produktionsa on tehty laadukkaasti. Näytelmä on värikkyydessään ilo silmälle, näyttelijät ovat mukana täysillä ja vaikka hahmot ovat karrikoituja ne on tehty huolella ja pilke silmäkulmassa.

Erityisbonukset annan esitykselle puolen tunnin pituisesta rennosta väliajasta (jonka aikana halukkaat myös pääsivät hevosajelulle), sopivasta kestosta ja lapsiyleisön pulssilla olemisesta, nauru nimittäin raikasi esityksessä jatkuvasti. Hyvä mieli jäi tästä esityksestä, kiitos Järvenpää ja aurinkoisia esityssäitä kesään!

Peppiä ehtii katsomaan 16.7. asti.

Kiitokset Järvenpään teatterille kutsusta esitykseen.

Lavalta: Ronja, ryövärintytär (Ryhmäteatteri) + terveisiä Suomenlinnasta

Kävimme 23.7. katsomassa Ryhmäteatterin ihanan Ronja, ryövärintyttären Suomenlinnan Hyvän Omantunnon linnakkeessa. En ajatellut tässä perehtyä Lindgren-suosikkini juoneen tarkemmin, joten jos joku ei ihanaa Ronjaa vielä tunne, suosittelen tutustumaan kirjaan pikimmiten.

Hyvän Omantunnon linnake sopii Matiaksen linnaksi loistavasti. On paksuja parreja, kiviseiniä, vähän viileä ilma. Osittain liikkuvat lavarakenteet ja kevyet rekvisiitat, kuten saniaispuskat ja kukat, auttavat muuttamaan linnan hetkessä metsäksi ja taas takaisin. Sateen ja lumen virkaa toimittavat saippuakuplat, vaikka oikeaakin sadetta olisi ollut ulkopuolella välillä tarjolla. Onneksi linnake on katettu, joten yleisössä pääsee istumaan kuivana.

Ronja, ryövärintytär on oivasti roolitettu. Tosin täytyy myöntää, että ensimmäisellä puoliajalla keskittymistäni häiritsi että Ronjana ei esiintynytkään Kreeta Salminen, joka oli Q-teatterin Corto Maltesessa aivan loistava ja jonka kasvoja oli päässyt mainoksissa tapittamaan. Salminen oli joutunut jalkaleikkaukseen, ja siksi häntä paikkasi Rosanna Kemppi. Kempin ansioksi täytyy kyllä sanoa, että myös hän oli aivan ihana Ronja ja vaihdokseen totuttuani pystyin nauttimaan esityksestä täysillä. Ihmettelin tosin Kempin rooliasua ensimmäisellä puoliajalla, muilla kun oli ryöväreille soveltuvat asut mutta Kempillä oli kirkkaanvihreät housut ja valkoinen, osittain kuviollinen tunika. No, tämä on tätä minun nipotustani.

Matiaksen ryövärijoukko oli hilpeä kavalkadi hauskoja veikkoja, ja erityisesti Kalju-Pietu oli täsmälleen itsensä näköinen. Matias oli pikkumainen ja draamallisuuteen taipuva, kuten olla pitääkin, ja Loviisa ihana järjen ääni muuten kaoottisessa joukossa. Borgan joukot olivat luonnollisesti punatukkaisia. Ja Borgista tulikin mieleeni, että Birkiä esittänyt Ylermi Rajamaa yllätti minut todella positiivisesti ja oli mahtava!

Ronjan toteutus oli muutenkin oivaltava. Ajattarat olivat pelottavia kuten kuuluukin, samoin männiäiset. Suosikkejani olivat, tietysti, ihanat "miks hää vai sillai tekkee?"-kakkiaiset neuloksineen ja virneineen. Kakkiaisilla on aina erityinen paikka sydämessäni, sillä kakkiainen on yksi ensimmäisiä teatteriroolejani sillä esitimme Ronjan aikoinaan muistaakseni toisella luokalla kevätnäytelmänä. Ja olivathan siellä hevosetkin, ihanat Peto ja Roisto, hilpeästi toteutettuina.

Muutamia pikku juttuja lukuunottamatta Ryhmäteatterin Ronja, ryövärintytär oli siis hienosti ja kirjalle uskollisena valmistettu teatteriesitys, joka sopii sekä lapsille että aikuisille (kuten Lindgrenin tarinat nyt yleensäkin). Toki uskollisuus teki esityksestä etenkin lapsikatsojille varmaan melko pitkän (2 h 45 min), mutta kokonaisuus toimi ja Ronjan tarina kulki upeana alusta loppuun.

Ryhmäteatterin sivuilta:


Esityksen ohjaa uuden polven teatterintekijä Akse Pettersson. Rooleissa nähdään joukko nuoria ammattilaisia. Ronjana säteilee Rosanna Kemppi ja Birkinä nähdään Ylermi Rajamaa. Muissa rooleissa esiintyvät Iina Kuustonen, Arttu Kapulainen, Sauli Suonpää, Annika Poijärvi, Heidi Kirves, Tommi Rantamäki, Kai Vaine ja Leo Honkonen.


Ensi-ilta 16.6.2011 Suomenlinnan kesäteatterissa, Hyvän Omantunnon linnakkeessa.

Ohjaus Akse Pettersson

Musiikki Jukka Hannukainen, Jussi Kärkkäinen
Lavastussunnittelu Janne Siltavuori
Maskeeraussuunnittelu Riikka Virtanen
Puvustussuunnittelu Anna Sinkkonen
Valaistussuunnittelu Tomi Tirranen
Äänisuunnittelu Jussi Kärkkäinen

Esitykset jatkuvat 27.8. saakka Suomenlinnassa, joka kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon kauniina ja ainutlaatuisena luontokohteena.

Esitystä suositellaan yli 7-vuotiaille. 

Katsomo on katettu. Saaressa kelpaa vain käteinen.

Meno Suomenlinnaan (kuljetukset Suomenlinnaan eivät kuulu lipun hintaan):
JT-Linen vesibusseilla Kauppatorin Kolera-altaalta Tykistölahteen (noin 5 min kävelymatka)
tai HKL:n lautoilla Kauppatorilta (noin 15 min kävelymatka).

***

Jos on juodakseen torikahvit Kauppatorilla, on ne juotava Toripojilla. Paras palvelu, hyvää kahvia, tuoreet lihikset ja possut. Nam.

Give peas a chance.

Sain kukan. Nimeksi tuli Pasi-Anselmi.

Kissankelloja kallionhalkemassa.

Upean päivän päätös Matinkylän rannan laiturilla sateenkaarineen ja sitä seuranneine monsuunisateineen. Tänä lauantaina tapahtui kaikenlaista ihmeellistä ja elämäämullistavaa. ♥