KIrjamessut yllättivät bloggaajan - viime hetken vinkit

Sieltä ne kirjamessut taas porhalsivat Helsinkiin, enkä ole yhtään sen valmistautuneempi kuin aikaisempina vuosina. Ensi viikolla tulen lukemaan paremmin perehtyneiden bloggaajakollegoiden messuraportteja ja toivon löytäväni jälleen hyviä tiivistelmiä messujen helmistä. Itse olen hieman liian levoton seuratakseni ohjelmia messuhumun tiimellyksessä, mutta ajattelin kuitenkin yrittää. Ehdin itse messuille tänä vuonna outoina päivinä eli torstaina ja sunnuntaina, joten katselin kiinnostavaa ohjelmaa näiltä päiviltä.

Torstai 24.10.

Nu är den klar – Karin Erlandssons fantasyserie i fyra delar – Legenden om ögonstenen
Toukola klo 10.30

Karin Erlandsson kertoo Taru Silmäterästä -sarjansa synnystä.

Undergångsstämningar i ungdomslitteraturen - hur speglar litteraturen vår oro inför framtiden?

Fiskehamnen klo 10.30

Keskustelua nuortenkirjallisuudesta ja siitä, miten tämän ajan huolestuneisuus siinä näkyy. Pitääpä myös tsekata keskustelemassa olevan Henna Johansdotterin romaani.

Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu?

Kumpula klo 11

Laura Ertimo on kirjoittanut kirjan ilmastonmuutoksesta lapsille. Teos on minulla juuri nyt lainassa, vaikuttaa hirmuisen kiinnostavalta.

Mistä puhumme kun puhumme autofiktiosta

Senaatintori klo 11

Esikoiskirjailijat Emma Kantanen, Tuomas Kokko ja Aino Vähäpesola puhuvat autofiktion kirjoittamisesta Sisko Savonlahden haastattelemana. Superkiintoisaa!

Kuvastaja-palkinnon jako

Punavuori klo 11.30

Yksinkertaisuudessaan: Suomen Tolkien-seura jakaa Kuvastaja-palkinnon vuoden parhaalle suomalaiselle fantasiakirjalle.

KIRJAKALLION PANEELI: Somessa joku sanoi, että…

Kallio klo 12.00

Väitän, että Kallio-lavan ohjelman kanssa ei voi mennä pahasti vikaan, pyörittäähän sitä KirjaKallio. Tässä paneelissa keskustellaan valeuutisista, jakajan vastuusta ja muusta tärkeästä. Keskustelemassa mm. Mikko Toiviainen ja Johanna Vehkoo.

Solarpunk – toivon tieteiskirjallisuutta

Punavuori klo 14.00

Jo tämä otsikko herättää minussa iloa. Kestävän kehityksen mukaisia tulevaisuuksia, mieletöntä!

Käsikirjoituksesta kirjaksi

Töölö klo 16.00

Miten käsikirjoituksesta tulee kirja? Kustantamojen ammattilaiset kertovat.

Kuinka kertoa ilmastonmuutoksesta lapsille

Hakaniemi klo 17.00

Tärkeä taito kenelle vain!

Sunnuntai 27.10.

Sunnuntaina minimesenaatti tulee mukaan messuille, joten todennäköisesti pyörimme paljon lastenalueella. Onneksi hän ei tiedä, että Pikku Kakkosen Reppu-Heppu on messuilla vain lauantaina, nyt missaamista joutuvat harmittelemaan vain me vanhemmat. Lisäksi aion kuikuilla, josko antikvariaattiosastolle olisi jäänyt jotain helmiä tai mahtaisiko messutarjousten joukosta löytyä jotain täysin vastustamatonta.

KIRJAKALLION PANEELI: Onko tämä tarina totta?

Kallio klo 12.00

Myös Kallio-lavalla puhutaan kirjoitusten totuudellisuudesta ja autofiktiosta. Keskustelemassa Saara Turunen, Tuomas Kokko, Anssi Hemmilä ja Päivi Koivisto.

Lasillisella: S/S Urst

Kauppahalli (Näytöskeittiö) klo 12.30

Salla Simukka ja Siri Kolu eli S/S Urst kertovat yhteisromaanistaan Kontakti, joka oli oikein mainio ja intensiivinen trilleri.

Vauvattomuusbuumista aikuisten perheeksi

Esplanadi klo 14.00

Heini Maksimainen (Vauvattomuusbuumi) ja Anna-Sofia Nieminen (Aikuisten perhe) keskustelevat vapaaehtoisesta lapsettomuudesta ja aikuisten perheistä.

Hilla ja salaperäinen saarni

Kumpula klo 16.00

Musisointia Mari Kätkän Hilla-hahmon kanssa.

KirjaKallio runoklubi ja open mic

Kallio klo 17.00

Runoklubi!

Bonus: Spefistisestä ohjelmasta kiinnostuneet ohjaan Tähtivaeltajan blogiin, jonne on listattu kunnioitettava määrä lajin ohjelmaa.

Nämä löytyivät ohjelmasta nopealla selailulla (sen siitä saa, kun ei perehdy!), mutta onneksi messuhallissa haahuillessa saattaa myös törmätä mahtaviin juttuihin ihan vahingossa. Joka tapauksessa: Saa tulla moikkaamaan, jos bongaa messuilla sekavan näköisenä haahuilevan bloggaajan! Antoisia messuja kaikille!

Kiitokset bloggaripassista Messukeskukselle.

Minimesenaatin kera Helsingin Kirjamessuilla

Omat kirjamessusuunnitelmani menivät hieman uusiksi ja pääsin paikan päälle vasta perjantaina, mutta oli hyvä messupäivä tämä perjantaikin! Omaa ohjelmaa en juuri haarukoinut, sillä nämä olivat minimesenaatin ensimmäiset kunnolliset kirjamessut (viime vuonna hän vain nukkui ja aiheutti ihastunutta kujerrusta matkustellessaan siipan kantoreppukyydissä). Tavoitteenamme oli käydä katsomassa Pikku Kakkosen leikki- ja lauluhetkeä ja Ella ja kaverit -konserttia.

Nyt tosin vähän huijasin, sillä olin minä yhden ohjelman itselleni katsonut. KirjaKallion päivän paneelina oli Kuka saa määritellä mut?, jossa olivat keskustelemassa Maiju Ristkari, Jaana Pirskanen, Mio Kivelä ja Jani Toivola aiheenaan sukupuolen moninaisuus. Keskustelu oli hyvin johdettu (on ne kalliolaiset vaan taitavia!), mutta minimesenaatti päätti suunnitelmieni vastaisesti olla hereillä ja niinpä keskustelun seuraamiseni oli puolinaista. Onneksi paneeli kuvattiin ja se löytyy Yle Areenasta, joten katson sen sieltä loppuun ja katsokaa te myös. Muutenkin Areenasta löytyy paljon messuohjelmaa ja taidan viettää ensi viikolla aikaa kirjapuheen parissa.

Kallio-lavalta suuntasimme minimesenaatin kanssa Kumpula-lavalle, jossa oli käynnissä juuri sopivasti Pikku Kakkosen satuhetki loruineen ja leikkeineen. Tämä aiheutti pikkukuulijassa suurta riemua, joka olisi varmasti joraillut kappaleiden tahdissa pidempäänkin. Lisämusiikkia olisikin ollut tarjolla, mutta koska joku äiti (buu) muisti alkamisajankohdan väärin, saavuimme Ella ja kaverit -konserttiin vasta viimeisen biisin aikana. Onneksi siippa lupasi saapua minimesiksen kanssa vielä huomenaamuna messuille ja he yrittävät päästä fiilistelemään Pikku Kakkosen meininkiä uudestaan.

Tässä vaiheessa pieni messuilija simahti täysin, joten minä laitoin vaunuista verhot kiinni ja suuntasin tutkimaan myyntipöytiä. Mitäänhän minun ei suinkaan pitänyt hankkia, mutta niin vain mukaan tarttui teos jos toinenkin. Petolliselle kahden euron alueelle ei onneksi maastokelpoisten vaunujen kanssa ollut asiaa, joten sinänsä hankinnat pysyivät varsin maltillisina. Puolustaudun sillä, että suurin osa näistä oli minimesenaatille hankittuja. Tai no, minulle oli kuusi ja minimesenaatille seitsemän kirjaa, mutta eihän näitä nyt varsinaisesti kukaan laske?

Yleisesti ottaen uudistetut kirjamessut ilahduttivat ilmeellään. Ronja Salmen puikkoihin astumisen myötä asettelua oli laitettu jonkin verran uusiksi, mitä pidän hyvänä asiana. Päälava löytyi tällä kertaa aivan hallin perältä ja tällä tavalla väkijoukko mahtui suosituissa ohjelmissa mielestäni helpommin hengailemaan lavan liepeille. Siitä olin kyllä erään bloggaajakollegan kanssa samaa mieltä, että jotain somistetta sinne olisi voinut piristykseksi laittaa, nyt vaikutelma oli kätevyydestään huolimatta hieman kolho.

Lasten alue Kumpula- ja Toukola-lavoineen oli puolestaan perin juurin kätevästi aivan hallin luoteiskulmassa ja tavattoman kutsuva. Siellä olisi voinut viettää aikaa enemmänkin ja uskon, että jos alue vain saa tuollaisena pysyä saavumme sinne ensi vuonna vaikka koko päiväksi satuja ja musiikkiesityksiä kuuntelemaan. Alueella oli tilaa temmeltää ja ohjelmakattaus oli kiinnostava, mahtavaa!

Muutenkin vaunujen kanssa oli yllättävän leppoisaa luovia ja ainakin vielä näin perjantaina ihmismäärä oli iltapäivään asti sen verran maltillinen, että suuremmilta törmäyksiltäkin vältyttiin. Ainoat jonotuskohdat taisivat olla hissit (toinen oli remontissa) ja lastenhoitohuone, mutta varsin kivuttomasti sujuivat nämäkin prosessit. Lapsen kanssa luoviessa en myöskään ahdistunut yhtään niin paljon siitä, että en jaksa tai ehdi seurata mitään ohjelmia, nyt vaan mentiin ja hengattiin ja nyt on tuo Areenakin ja mahtavien bloggarikollegoiden messuraportit vielä siihen päälle. 

Hauskoja kirjamessuja kaikille, saa tulla moikkaamaan jos onnistuu minut vielä huomenna aamupäivällä bongaamaan! Todennäköisesti olen minimesiksen kanssa lasten alueella tai Kallio-lavan liepeillä.

Helsingin Kirjamessut 2015: haahuilua, hankintoja ja lukupiiri

Torstaina alkaneet Helsingin Kirjamessut ovat edelleen vahvasti käynnissä, mutta meikäläisen messurupeama oli tällä kertaa hieman lyhyempi. Olin onnistunut aikatauluttamaan tälle samalle viikonlopulle Jyväskylään suuntautuvan teatterireissun, joten oma messuohjelma piti aikatauluttaa uudestaan. Paljon sitä ehti kuitenkin perjantaipäivän ja lauantaiaamun aikana kokea, tässä ajatuksia ja koettuja.

Perjantaina käytin noin kolmeen tuntiin rajoittuneen messuiluaikani tehokkaaseen haahuiluun ja kirjaostosten tekemiseen. Hankinnat pysyivät maltillisina, sillä ostoslistalla oli ainoastaan Emmi Itärannan uusi teos Kudottujen kujien kaupunki. Samaiselta Teoston pisteeltä tarttui mukaan Arséne Lupin Mestarivarkaan kootut kertomukset. Perjantain aikana ehdin myös hengähtää hetken kirjabloggaajien vinkkauspisteellä Boknäsin osastolla (6r121), saada omistuskirjoituksen Itärannalta ja törmätä useampaankin tuttuun. Lisäksi hankin heti ensimmäisenä ison vanhan opetustaulun, jonka kanssa luovin ympäri messuhallia. Voin kertoa, että valtavan pahvilevyn kanssa oli loppupeleissä yllättävän helppoa sukkuloida väkijoukossa, mutta lauantain ruuhkassa tilanne olisi voinut olla toinen.

Esikoiskirjalijat messubrunssilla. Haastattelijana Ella Kanninen.

Lauantai alkoi WSOY:n ja Tammen järjestämällä kirjabloggaajien messubrunssilla. Itse olin paikalla vain tilaisuuden toisen puoliskon, mutta ilokseni ehdin kuulla lyhyesti kahdeksaa hienoa esikoiskirjailijaa. Paikalla olleet Simo Hiltunen, Vuokko Sajaniemi, Saara Turunen, Erkka Mykkänen, Roope Sarvilinna, Inga Röning ja Jussi Seppänen kertoivat lyhyesti muun muassa kirjojensa syntyprosesseista ja teemoista. Mieleen jäi muun muassa Seppäsen letkautus siitä, kuinka hän oli kirjoittanut teostaan Kymmenottelu viitisentoista vuotta päästen täten keskiarvona kunnioitettavaan sivu per päivä tahtiin. Esikoiskirjailijoista Sajaniemi, Turunen, Mykkänen ja Seppänen ovat muuten myös ehdokkaina Helsingin Sanomien Kirjallisuuspalkinnon saajiksi.

Brunssilta jatkoin pikavauhtia Messukeskuksen auditorioon, jossa oli alkamassa professori Ilkka Niiniluodon teosta Hyvän elämän filosofiaa (SKS, 2015) koskeva lukupiiri. Itse olin tilaisuudessa paikalla bloggaajaedustajana ja olin ehtinyt lukea kirjan loppuun matkalla messuille. Paikalla olivat myös Niiniluodon kustannustoimittaja Aino Rajala johtamassa keskustelua sekä Espoonlahden kirjaston lukupiiri sekä toki lukuisat lukupiiriin ilmoittautuneet kuulijat. Tiedottaja Teija Armannon mukaan Niiniluodon lukupiiri oli messujen suosituin.

Rajala kuvaili ensimmäisessä puheenvuorossaan Niiniluodon teosta "filosofiseksi vastaiskuksi elämäntaito-oppaille" ja tätä käsitystä Niiniluoto vaikutti myötäilevän. Niiniluoto itse totesi, että "ajan henki on etsiä elämäntaitoa, joka on rauhallista paikallaanoloa" ja pyrkimyksenä on stressittömyys, mutta toivoi oman kirjansa tarjoavan "virikkeitä tässä maailmassa toimimiseen ja toisten auttamiseen" ja "ärsykkeitä ja impulsseja ajattelulle". Hyvän elämän filosofiaa ei siis anna valmiita vastauksia hyvän elämän saavuttamiseen, vaan kannustaa aktiivisuuteen, omien kykyjen kehittämiseen ja tiedon hankintaan.

Ilkka Niiniluoto ja Aino Rajala.

Teos on koottu Niiniluodon filosofisista esseistä, joissa käsitellään kysymyksiä muun muassa erilaisista ihmiskäsityksistä, etiikasta, oppimisesta ja elämän eri vaiheista. Ote aiheisiin on mielestäni ihailtavan kiihkoton ja loppujen lopuksi yllättävän yleistajuinen. Tätä luettavuutta kehuivat myös lukupiiriläiset. Toki teksti vilisee erilaisia hienoja termejä, mutta Niiniluoto onnistuu selittämään ne varsin hyvin ja teemojen ja käsitysten toistuessa huomaa olevansa koko ajan paremmin kartalla. En silti osaa suositella kirjan lukemista iltayhdeksän jälkeen, parhaat hetket teoksen kanssa taisin itse asiassa kokea lukiessani tätä junassa matkalla töihin. Teksti myös tuntui terminologian puolesta helpottuvan loppua kohden. Ensimmäisessä ihmiskäsityksiä käsittelevässä osassa erilaiset teoriat, filosofit ja heidän näkemyksensä valtaavat sivut tuntuvat välillä haastavilta ja tuntui, että olisi pitänyt kirjoittaa muistiinpanoja. Loppupuolen tekstikokoelmat esimerkiksi toimivasta ihmisestä ovat puolestaan vähemmän termeillä kyllästettyjä ja enemmän pohdiskeluun pohjautuvia, jolloin niiden lukeminen oli kevyempää. En olisi kuitenkaan jättänyt alkua lukematta, toivon että sieltä jäi jotain takaraivoon tykyttämään ilman niitä muistiinpanojakin.

Lauantain lukupiirissä keskustelua herättivät erityisesti uskonnon ja tieteen suhde. Niiniluoto kuvaa itse teostaan uskonnottomaksi, mutta ei uskontoa vastaan olevaksi. Teoksessa käsitellään esimerkiksi sitä, voiko etiikkaa olla ilman uskontoa ja miksi. Kysymyksiä herättivät myös se, voidaanko ihminen rajoittaa vain biologiseksi kokonaisuudeksi aivotutkimuksen kautta, kuinka tärkeitä kirjat ovat ja miten nykyinen teknologian kehityksen aihettama tiedon runsaus voi aiheuttaa informaatioon hukkumista. Kirjamessujen yleisömäärä vaikuttaa kyllä edelleen puoltavan painetun teoksen suosiota, mutta toisaalta uudet välineet ja tavat tekevät informaatio helpommin tallennettavaksi ja välitettäväksi.

Lukupiirin loppupuolella keskusteltiin vilkkaasti nykyisestä sosiaalisen median keskustelukulttuurista, ihmisten erimielisyyksistä, kommunikaation helppoudesta ja omien mielipiteiden kärkkäästä ilmaisutavasta. Niiniluoto kommentoi, että filosofiassa on normaalia olla eri mieltä asioista ja siinä opetetaan sietämään erimielisyyksiä. Toisaalta on tärkeää, että omalle näkemykselle osaa esittää kunnon perusteet ja se onkin ajatus, jonka toivoisin tämän päivän keskusteluympäristöön leviävän. Keskustelijat myös totesivat, että on hyvä että edelleen on tilaisuuksia joissa päästään keskustelemaan kasvokkain ja henkilöinä, eikä vain bittiavaruudessa vaikuttavien kuvakkeiden ja nappien kautta.

Siinä olivat Kirjamessut minun osaltani. Kiitokset Kirjamessuille bloggaripassista, Niiniluodolle ja muille keskustelijoille lukupiiristä ja kaikille teille mukaville ihmisille, joita pääsin messuilla tapaamaan! Nauttikaa messuista, nähdään ensi vuonna! Ensi vuodelle olen laittanut itselleni jo muistiin, että menen kuuntelemaan KirjaKallion haastatteluja, sillä siellä olevista keskusteluista olen kuullut nyt puskaradion kautta kaikista eniten hyvää.

ps. Kiitos myös ihanalle Järjellä ja tunteella -blogin Susalle, joka toimitti minulle pitkän matkan takaa erikoistilauksena Edmund de Waalin teoksen Jänis jolla on meripihkanväriset silmät.

Kirjamessuhulinaa kolmin kerroin

Lokakuun tärkein tapahtuma eli Helsingin Kirjamessut koitti vihdoin ja viimein. Messuille oli auliisti suotu bloggareille bloggaripasseja, joten heiluin paikan päällä kerrankin kolmena päivänä. Täytyy tässä alussa sanoa, että messuväsymys rupesi lauantain jälkeen hieman iskemään ja kukkaron pohja alkoi uhkaavasti näkyä, mutta eihän tätä viikonloppua olisi jättänyt silti väliin. Ohessa siis rönsyilevä ja luvattoman pitkä kolmen päivän messuraportti (kännykkä)kuvineen päivineen.

Perjantain messupäivä oli omalta osaltani varsin lyhyt ja tehokas aikataulurajoitteiden vuoksi. Ehdin paikalle kuitenkin vähän kolmen jälkeen ja tein messuhallissa pikaisen kierroksen ehtien kuunnella hetken Esko Valtaojaa ja kaapaten Teoksen osastolta heräteostoksena mukaani Linnun nimi -teoksen. Neljältä oli aika siirtyä kohti lukupiireille varattuun auditoriotilaan.

Päädyin siis vähän puskista osallistumaan Kari Enqvistin uusinta teosta Ensimmäinen sekunti käsittelevään lukupiiripaneeliin. Muina "lukupiiriläisinä" paikalla olivat Penjami Lehto, Maaria Ylikangas, Aleksis Salusjärvi ja Nadja Sokura. Varsinaista lukupiirimeininkiä emme ehtineet kirjasta harrastaa, vaan ennakkoon vaihdoimme joitain mielipiteitä facebookin kautta.

Puolitoista tuntia kului lukupiirin parissa yllättävän vauhdikkaasti. Keskustelimme muun muassa kirjan sisällöstä (Tarvitseeko tätä ymmärtää? Ei kuulemma tarvitse, sanoi Enqvist, kyse on enemmän emootioista), analogioista (osa toimi, osa ei) ja populaaritieteen kirjoittamisesta yleisemmin. Paikalla oli myös toki lukupiiriin ilmoittautunutta väkeä, jotka pääsivät ääneen tilaisuuden loppupuolella. Tyhjentävämpää raporttia voitte lukea esimerkiksi Luutii-blogista, siellä Tiina Käkelä-Puumala on onnistunut oivallisesti tiivistämään keskustelun olennaisimmat pointit. Oma tekstini itse kirjasta ilmestyy blogissa myöhemmin. Jos kirja kuitenkin kiinnostaa jo nyt enemmän, on Kaiken voi lukea! -blogin Jori arvioinut sen jo blogissaan.

Paneelin jälkeen lähdin vielä luovimaan messuhalliin ja kaappaamaan mukaani ostoslistalla olleita teoksia. Huomasin yllätyksekseni, että tällä kertaa ei ainakaan mieleen tullut yhtään varsinaisesti kaipaamaani vanhaa kirjaa, joten antikvariaattipuolella seikkailu jäi lähinnä kirjojen hypistelyksi. Keskityin reteästi siis hankkimaan uudempia teoksia ja kustantamojen kojuilta mukaan tarttuivat alla olevan kuvan mukaiset teokset.

Ostosrumban jälkeen oli aika suunnata Suvilahteen katsomaan Hamlet Privatea, joten messut jäivät perjantain osalta tähän. Pihalla oli kuitenkin aikaa ottaa yhteiskuva sairaan hienon rosvoauton kyljessä.

***

Lauantaina ehdin messuille heti aamusta, päivä alkoi leppoisasti Tammen ja WSOY:n yhdessä järjestämällä bloggaribrunssilla. Ruoan lisäksi paikalla oli seitsemän kirjailijaa, joita Ella Kanninen taitavasti haastatteli. Tilaisuudessa päästiin kuulemaan kotimaisista kirjailijoista Maritta Lintusta, Sinikka Nopolaa, Riina Katajavuorta ja Jari Järvelää, ulkomaalaisvahvistuksina nähtiin Kim Leine ja Paolo Giordano. Puolitoistatuntinen, tai oikeastaan vielä siitä vähän venähtänyt, tilaisuus oli kiinnostava ja lukulistalle nousi heti useampi kirja. Oikeastaan kaikki tilaisuudessa esitellyt kirjat vaikuttivat oikein potentiaalisilta. Kun mahdollisuus tuli, nappasin itselleni arvostelukappaleina Lintusen Hulluruoholan ja Järvelän Särkyvää. Kiitos myös Järvelälle hienosta omistuskirjoitusta, jossa on mukana härkäpiirros!

Matka jatkui messuhallin puolelle. Kävin uudestaan ostoksilla hankkimassa muun muassa kaipaamani Rajaniemen Kausaalienkelin ja saattoi sinne kirjakassiin päätyä muutama muukin teos. Lounaan söin ruokamessujen puolella, terveellisesti pitsaa ja jälkkäriksi jäätelöä Caminitulta koska pitäähän sitä syödä että jaksaa.

Ensimmäinen kuuntelemani messuohjelma oli Osuuskumman pisteellä. Magdalena Hai haastatteli kirjailija Anni Nupposta novellikokoelman Joen jumala tiimoilta. Nupposelta olen itse lukenut vain muutaman novellin, mutta Joen jumala meni kyllä nyt lukulistalle sillä hyvältä kuulosti. Seuraavaksi suuntana oli Tarinalaakso, jossa Siri Kolu ja Paula Noronen haastattelivat toisiaan hatusta nostettujen kysymysten avulla. Siinä kuultiin muun muassa minkä supervoiman kirjailijat haluaisivat ja kaivavatko he nenää. Aivan loistava tilaisuus ja kohdeyleisö, lapset, vaikuttivat tykkäävän aivan hulluna. Eikä ihme, sillä molemmat kirjailijat olivat todella läsnä ja yleisönsä loistavasti huomioivia. Lopuksi menin vielä jonon jatkoksi pyytämään omistuskirjoitusta Kolulta, sillä Rosvolat ovat meillä kuluneet automatkalukemisena (vaikka Hurja-Kaarlon imitointi tuppaakin viemään allekirjoittaneelta äänen).

Ihmismassan lävitse kohti seuraavaa kohdetta eli Gummeruksen ständiä, josta siirryimme pienempiin tiloihin juttelemaan bloggariporukalla Elias Koskimiehen kanssa. Ihmepoika on minulla vielä lukematta, mutta persoonana Koskimies on mielestäni niin valoisa että pitihän tähän tapaamiseen tuppautua mukaan. Tilaisuudessa Koskimies omien sanojensa mukaan horisi hirvittävän paljon, mutta todellisuudessa kertoi kiinnostavasti kirjansa taustoista ja omista elämänvaiheistaan ja jakeli jopa elämänohjeita. Harvinaisen lämminhenkinen lukijatapaaminen, tuli hyvä mieli. Lisäksi odotan nyt Ihmepojan lukemista vielä enemmän ja toivon, että Koskimies kirjoittaa joskus lupailemansa astrologiaopuksen.

Viimeisenä kohteena oli Elisa Kirjan piste, jossa Elisa Kirja siis esitteli bloggareille omaa palveluaan että lukulaitteita. Itse ehdin paikalle vähän myöhässä, mutta pääsin kuitenkin mukaan keskustelemaan palvelun hyvistä puolista ja parannusehdotuksista ja pohtimaan, mitä eroa on sähkökirjan ja paperikirjan hankkimisella. Leppoisa oli tämäkin tilaisuus ja oli kiinnostava tavata ihmisiä palvelun takana. Messujen aikana tuli myös napattua plakkariin kaksi EK:n messutarjouskirjoista niin sai taas puhelimeen uutta luettavaa.

Tässä vaiheessa oma draivi alkoi vähän hyytyä ja viimeisen kiertokävelyn jälkeen painelin kotiin korjaamaan oppilaiden kasvioita.

***

Sunnuntaina tein vielä pikaisen pyrähdyksen messulle, kun kävin päivystämässä bloggaajien pisteellä Boknäsin osastolla. Pari tuntia vierähti siinä oikein letkeästi, vaihdeltiin kuulumisia muiden bloggaajien kanssa ja saatiin siinä vinkata muutamaa kirjaakin. Muutama kustantamojen edustaja ja kirjailija kävi myös tervehtimässä ja juteltiin siinä mukavia. Oli ihan hauskaa vaihtelua edellisten messupäivien hulinaan ottaa ihan leppoisasti.

Lähtiessä kaarsin vielä Teoksen pisteen kautta ja kaappasin mukaani kaksi Johanna Sinisalon teosta, kun ne olivat niin houkuttelevasti siinä tarjolla. Samaan syssyyn piipahdin vielä Osuuskummalla ja kävin pyytämässä hurmaavalta Magdalena Hailta signeerauksen Susikuningattareen. Kiitos!

Messuviikonloppu oli siis varsin täysi, mutta täynnä hyviä kohtaamisia. Kiitos näistä tapahtumarikkaista messuista kaikille tapaamilleni kanssabloggareille, kirjailijoille, kustantamojen edustajille ja muille messuvilinissä kohtaamilleni tutuille! Ensi vuonna uudelleen?

Kuvassa hyytynyt bloggari ja rosvoauto.

Kohti Helsingin Kirjamessuja!

Lokakuun lopussa tapahtuu muutakin hienoa kuin allekirjoittaneen syntymäpäivät, sillä torstaina alkavat Helsingin Kirjamessut. Itse olen lähes joka vuosi painunut paikalle käytännössä ilman suunnitelmaa ja suurin piirtein näin aion tehdä tänäkin vuotena. Poikkeuksena tästä perinteestäni on se, että tänä vuonna aion messuilla kolmena päivänä ja muutama tietty tapahtumakin on syynissä.

Perjantaina pyyhällän piipahtamaan messuille, sillä olen mukana Kari Enqvistin uutukaista Ensimmäinen sekunti -teosta (WSOY, 2014) ruotivassa lukupiirissä klo 16.00. Tämän jälkeen joudun tosin varmaan melko pian lähtemään, sillä olen menossa illalla Suvilahteen katsomaan esitystä.

Lauantaina aion palloilla paikan päällä enemmänkin ja osallistua erilaisiin tapahtumiin sekä toivottavasti myös tavata tuttuja. Antikvariaattiosaston aion ainakin kiertää läpi ja lisäksi hankintalistalla on muutamia uutuuksia kuten Hannu Rajaniemen Kausaalienkeli (Gummerus, 2014) ja Siri Kolun IP - Ihmisen puolella (Otava, 2014). Syynäyslistalla ovat myös Magdalena Hain Gigi ja Henry -sarjan (Karisto) ensimmäinen ja viimeinen osa. Aina on mukaan myös mystisesti tarttunut muitakin teoksia, saa nähdä kuinka käy tänä vuonna. Viime vuonna kävi näin. Jossain välissä tulee varmasti piipahdettua myös ruokamessujen puolella, jossa olen yleensä lounastanut ja hankkinut pieniä herkkuja.

Sunnuntaina olen paikalla ainakin aamupäivästä, sillä päivystän muutaman muun bloggaajan kanssa Boknäsin osastolla (6g85) klo 11-13. Bloggaajia on osastolla päivystämässä torstaista perjantaihin 15-17 ja viikonloppuna klo 11-14. Pisteelle voi tulla kyselemään bloggaamisesta, hakemaan lukuvinkkejä tai muuten vain turisemaan. Tervetuloa!

Jos kuitenkin kaipaat tarkempia hyviä kirjamessutärppejä, suosittelen kurkkaamaan läpi seuraavat blogit vinkkeineen, joissa

Lumiomenan Katja jakelee vinkkejä ja tärppejä
Ilselän Minnan pohtii kirjamessuajatuksia

Mukavia kirjamessuja!

Messupäivä II, lapaset käsissä

Tämä lienee sitä messupöhinää.

Pyyhälsin toiseen messupäivään suoraan töistä, meillä oli nimittäin tänään lauantaikoulupäivä. Messuhulinassa vaelsin siis silmät ristissä.

Ajattelin mennä vielä kurkkimaan Vantaan Antikvariaattien kahden euron runsauden sarvea, mutta hiihdettyäni pöytien välissä muutaman minuutin totesin että minulla on jo kirja ja lähdin kohti väljempiä maisemia.

Saavuin täydellisesti Kallion lukion pyörittämälle Kirjakallio-lavalle, sillä ohjelmasta näin että sinnehän kapuaa kohta nuoruudensuosikkini Eoin Colfer, siis se Artemis Fowlien kirjoittaja jos ette tiedä. Kuuntelin siinä ihmismassassa sitten hetken tätä äärimmäisen sympaattista irlantilaista herraa, joka kertoi hauskoja anekdootteja. Pitäisi lukea Fowlit uudestaan ja aloittaa pian juuri kirjastosta noutamani Reluctant Assassin.

Osuuskumman ständillä kävin koputtelemassa esikoiskirjailija Janos Honkosta olkapäälle ja kiittämässä Kaiken yllä etana -teoksesta. Siitä blogissa myöhemmin lisää, mutta sanotaan että opus oli oikein mainio ja vaatinee vielä toisen lukukerran jossain vaiheessa. Tässä välissä verensokeri laski, päätin hakeaa ruokaa ja päädyin ostamaan viisi jättikokoista pullaa. Söin niistä yhden.

Päivän viimeisenä kiekauksena hiihtelin pressitiloihin, jonka auditoriossa Atena-kustannus ystävällisesti järjesti kirjabloggaajille tapaamisen Pasi Ilmari Jääskeläisen kanssa. Näin maagisen realismin ja herran kirjojen ystävänä ei tapahtumaa tietenkään voinut jättää välistä.

Kivasti siellä sitten jutusteltiin kirjan tekoon liittyvistä sattumuksista, kirjabloggaamisesta, blogeista yleensä ja muusta mukavasta kustannustoimittajan johdolla. Tunnelma oli oikein leppoisa, kirjabloggaajia oli paikalla muutamia kymmeniä ja tapahtuma alkoi villisti tarjoilupöydän romahtamisella. Siivoojan reaktio oli ottaa tilanteesta kännykkäkuva.

Kiitoksia Atenalle messulipusta, terkut kaikille teille kanssabloggaajille jotka näin ja nyt minä menen nukkumaan!

Käpälästä lähti, messuilla

Ehdin tänään juoksennella töiden jälkeen Kirjamessuille. Totesin varustautuneeni luokattoman huonosti. Meinasin unohtaa ottaa mukaan juomista (tämä korjaantui kun ratikan lähtöön olikin 10 minuuttia ja kauppa vieressä), takki ei mahtunut narikkaan (joten kannoin sitä hankalasti muovikassissa) ja muutenkin unohdin ottaa mukaan kangaskasseja joita ostoksia olisi ollut mukavampi kantaa. Ja kaiken lisäksi kamera jäi kotiin, joten otin huonoja kuvia kännykällä. Selvisin kuitenkin.

Näin ensinnäkin homma lähti melkoisen lapasesta. Minun ei ollut tarkoitus ostaa juuri mitään, miehelle piti yhtä kirjaa etsiä divariosastolta. No, toisin kävi. Mukaan tarttui tuo yläkuvassa näkynyt kirjapino ja rahaa paloi mutta kerrankos sitä ja minulla on muutenkin kohta synttärit. Ja kaikkiin hankintoihin olen tyytyväinen.

Ensimmäisenä, tosi fiksusti, nappasin mukaani Craig Thompsonin Habibin (Like, 2012) jota myytiin Otavan pisteellä vaivaiseen kympin hintaan. Järkäleen roudaaminen alkoi hieman tuntua, etenkin kun tungin sen takin samaan kassiin, mutta uskon sen kannattaneen.

Kahden maissa eksyin Mika Waltari -lavalle kuuntelemaan Hannu Rajaniemeä, jonka molemmista kirjoista olen pitänyt kovasti (olen tällä hetkellä viehättynyt näemmä kirjoihin, joista tajuan vain vähän). Mike Pohjola kyseli mukavia ja lavalla juteltiin muun muassa kirjojen suhteesta mestarivaras Arsene Lupiniin ja tarinoista tarinoiden sisällä. Molempien opusten hankinta on ollut listalla jo pitkään, joten pingoin haastattelun jälkeen Gummeruksen pisteelle ja ostin molemmat, kerrankos sitä. Kävin myös vähän fanityttöilemässä, sain omistuksen Fraktaaliruhtinaaseen. Että kiitoksia vain herra kirjailijalle!

Poukkoilin vielä ympäriinsä pitkin messuhallia, kaivelin antikvariaattipuolta (en oikein etsinyt mitään, joten mitään ei juuri löytynytkään) ja lopulta päädyin Ylen lavan eteen kuuntelemaan Hannan ja Katjan haastattelua kirjablogeista ja Rivien välissä -kirjasta. Fiksuja puhuivat, nuo kollegat, ja haastattelusta jäi kiva fiilis.

Viimeisenä ponnistuksena kävin hankkimassa Osuuskummalta (jotka muuten hengailevat Robustoksen pisteellä!) tuoreehkon Steampunk! Höyryä ja helvetinkoneita -antologian. Juuri sain luettua sen edellisen, mainio oli, ja nälkä kasvoi syödessä. 

Ovella vielä ennen lähtöä piipahdin uudelleen Otavan pisteelle, sorruin pienen harkinnan jälkeen hankkimaan haaveilemani Lasse J. Laineen Suomen luonto - tunnistusoppaan (Otava, 2013) ja bongasin viime hetkellä nuorten hyllystä Siri Kolun Pelko ihmisessä -nuortenkirjan (Otava, 2013) josta kiinnostuin Finnconissa. 

Että huhhuh ja kiitoksia. Lauantaina palaan vielä messuhalliin, mutta en kyllä osta mitään. Tai ehkä divariosastolta. Ei, en osta. No, katsotaan. Mukavia messupäiviä kaikille!

Kakkuisaa kirjatorstaita

Ihan ensimmäiseksi on nostettava esiin tänään todella paljon ilahduttanut uutinen, eli mahtava Rakkaudesta kirjaan - palkinto joka jaettiin tänään kirjamessuilla viidelle upealle bloggaajalle. Onnea Hanna, Hanna, Salla, Penjami ja Jessica! Lainaan tässä vielä ihanaa Kirjainten virrassa - Hannaa, joka pisti fiilikselle oivat sanat:

Tämä on oikeasti huikeaa senkin takia, että tämä on kollektiivipalkinto meille kaikille kirjabloggaajille ja blogikeskusteluihin osallistuneille, sillä nyt verkossa sinkoileva vilkas kirjakeskustelu on noteerattu.

Onnea siis meille kaikille bloggaajille!

Olen juhlinut tänään myös muissa merkeissä sillä täytin tänään vuosia. Ihana mies vei minut Fredrikinkadun Kakkugallerian kakkubuffettiin. Jaksoin urheilla viisi ja puoli palaa (suklaaunelmaa ei vaan enää pystynyt popsimaan kokonaan). Suosikeiksi selviytyivät mustikkatartaletti ja ihana sitruunamarenkipiirakka (kuvassa limeherukkakakun kanssa). Lounaan skippaaminen kannatti mutta vähitellen alkaa jo kaivata oikeaa ruokaa. Keittiössä valmistuu ainakin sieniohratto.. 

Lahjaksi sain, yllätys yllätys, kirjan, mutta uniikin sellaisen. Omistan nyt kauniin mustakantisen The Short Stories of Jonathan Carrollin, jonka mies oli käynyt painattamassa ihan itse. Aika <3

Nämä lyhyet tarinat voi muuten lukea tai ladata täältä jos joku kiinnostui.

Niin ja niistä kirjamessuista vielä. Itse ehdin paikalle vasta sunnuntaina mutta jos joku on siellä vielä silloin pyörimässä niin ehkäpä törmäämme! (onhan siellä sunnuntaina vielä jotain, onhan?)

Ihanaa lokakuista viikon loppua kaikille! Ja mahtavaa kansainvälistä nallepäivää!


(ai niin ja mainittakoon vielä että saatan nyt taas aktivoitua tuolla opiskelublogini puolella, jos jotakuta kiinnostaa!)