Kuva: Kai Kuusisto
Perjantai-illan ohjelmaksi muodostui reissu Espooseen, kun minulle tarjottiin tilaisuutta päästä katsomaan Espoonlahden teatterin uuden näytelmän, Vaimoni on toista maata, kenraaliharjoitusta. Ranskalainen Gilles Dyrekin kynäilemä farssi on ilmeisesti ollut ensiesityksistään asti varsinainen hitti, mutta minulle nimeä lukuunottamatta täysin uusi tuttavuus. Nokka siis Matinkylän monitoimitalolle ja katsomoon.
Näytelmässä kaksi opiskelijatoveria kohtaavat toisensa vuosien jälkeen ja toinen kutsuu tietysti toisen illalliselle. Heti alkumetreiltä leppoisa parisuhdeilta muuttuu varsinaiseksi tapahtumien sillisalaatiksi, kun pienen väärinkäsityksen seuraukset paisuvat massiivisiin mittasuhteisiin. Huumoria saadaan niin kulttuurieroista, nykypäivän tarpeesta auttaa kuin hääjärjestelyistäkin.
Olen itse komedian suhteen hieman nirso, joten Vaimoni on toista maata yllätti erittäin iloisesti. Absurdit tilanteet ja hyvä tilannekomiikka toimivat ja katsomossa sai nauraa kunnolla ääneen. Näytelmän onnistuminen nojaa paljolti näyttelijöiden vuorovaikutukseen ja Espoonlahdessa sietää nojatakin, sillä näyttelijät (Said Dakash, Ulriikka Heikinheimo, Ari Ijäs ja Riikka Piirainen) ovat mainioita. Erityisesti pariskuntien sisäinen dynamiikka on nautittavaa katsottavaa.
Pienillä eleillä, ilmeillä ja replikoinnilla saadaan paljon aikaiseksi. Jos näytelmän alkupuolella nauru oli hillittyä, muuttui se loppupuolella spontaaniksi hohotukseksi. Loistavaa. En muista, milloin esimerkiksi kasvispaistoksen syöminen olisi ollut yhtä hauskaa katseltavaa.
Kiitokset ansaitsee myös mainio lavastus. Kahden katsomon väliin sijoitettu asunnon läpileikkaus toiminee oivallisesti molempiin suuntiin. Arvostan myös sitä, että illallisella oikeasti syödään avokadosalaattia ja paistosta, siinä on oma askartelunsa saada ne jokaiseen esitykseen.
Kuva: Kai Kuusisto
Vaimoni on toista maata toi mieleeni myös toisen ranskalaisen komedian, Yasmina Rezan Carnagen. Molemmissa tapahtumat sijoittuvat yhden illan aikana toisen pariskunnan asuntoon ja viattoman oloinen vierailu muuttuu pian sitä omituisemmaksi mitä pidemmälle ilta etenee. Vaimoni on toista maata onnistuu kuitenkin olemaan selkeämmin komediallinen ilman turhaa synkkyyttä.
Kokonaisuutena arvioiden Vaimoni on toista maata oli ainakin itselleni varsinainen napakymppi. Huumori toimi, näyttelijät mainioita. Jos esitys on kenraalissa näin hyvä, on se varmasti ensi-illassa ja sen jälkeen vielä parempi.
Suositusteni painokkuudesta kertokoon se, että kotiin päästyäni varasin vielä liput toukokuulle itselleni ja miehelle, sillä tämän näytelmän toivon myös hänen näkevän. Nyt siis kannattaa suunnata kipinkapin Espooseen kokemaan hienoa teatteria, lisätietoa teatterin sivuilta ja facebook-tapahtumasta.
Kiitokset Espoonlahden teatterille kutsusta kenraaliharjoituksiin.
