Epätodennäköistä ystävyyttä savannilla

Ella Brigatin kuvitusta kirjassa Haikara jolla ei ollut nimeä.

Lainasin päivänä muuanna kirjastosta Ella Brigatin lastenkirjan Haikara jolla ei ollut nimeä (Kulttuurikioski Osk, 2017) ja huomasin sen olevan osa sarjaa, joten seuraavatkin osat piti haalia käpäliin. Kun Krokotiili joka ei tahtonut syödä, Liian pieni norsu ja Puu joka puhui tähtien kanssa oli kotiutettu, luimme koko setin minimesenaatin kanssa (hän tosin keskittyi leikkimiseen, mutta kuunteli kuitenkin).

Neljän kirjan sarja kertoo kuivuuden runtelemasta savannista, sen laidalla sinnittelevästä suuresta puusta ja kolmesta eläimestä, joista kukaan ei koe sopivansa joukkoon. Nimetön haikara, muiden eläinten syömisen hylännyt krokotiili ja pikkuruinen laumastaan eksynyt norsu löytävät erinäisten vaiheiden kautta kaikki suuren, viisaan puun luokse.

Palasiksi jaettu ja täydentyvä tarina on idean puolesta kiinnostava, sillä jokaisen teoksen myötä tarinasta selviää hieman jotain uutta. Toisaalta ne eivät ehkä sovi aivan putkeen luettaviksi, sillä tarinan osat toistuvat ja kertautuvat.Varmaankin väljemmin välein luettuina kertaus puolustaa paikkaansa ja voisi toimia myös keskustelun herättäjänä siitä muistuvatko muut osat mieleen. Tekstin ja kuvien suhde oli joka tapauksessa miellyttävä ja kirjoja oli mukava lukea ääneen.

Brigatin itse tekemä kuvitus on kaunis. Liituviivat ja laveeratut laajat värit miellyttävät silmää ja etenkin viimeisessä, puun kirjassa, värejä on käytetty runsaasti ja raikkaasti kuten tarinan kaareen sopiikin.

Vaikka kirjojen sanoma (ystävyys ja apu yllättävältäkin taholta, toisten hyväksyminen) on hyvä ja tärkeä, olisin kaivannut tarinaan vielä jotain. Esimerkiksi krokotiili viittaa ikivanhaan tarinaan suuresta puusta, mutta itse puu ei ole siitä lainkaan tietoinen ja jään hämmentyneenä miettimään että mistä se on peräisin. Olisi myös ollut kiinnostavaa tietää miksi krokotiili ei tunne enää nälkää lainkaan ja miten haikara yhtäkkiä oppii lentämään. Mieleen nousee kyllä teorioita jos jonkinlaisia, mutta ne tuntuvat turhan korkealentoisilta.

Ideasta ja savannimatkasta siis kiitän kirjailijaa, mutta tarinaan olisin kaivannut vielä täydennystä.

Lastenkirjahyllyssä kiitellään muun muassa kirjojen kiireettömyyttä ja sanomaa.

Ella Brigatti: Haikara jolla ei ollut nimeä, Krokotiili joka ei tahtonut syödä, Liian pieni norsu ja Puu joka puhui tähtien kanssa
Kulttuurikioski Osk, 2017. 24 s.

Ella Brigatti: Sängynaluskansa

Tässä vuoden alussa on tullut luettua aika paljon raskaampaa teosta, joten tein pitkästä aikaa taas pienen keikauksen lastenkirjojen puolelle. Totta puhuen tarvetta tuli nimenomaan äänikirjalle ja kun Ella Brigatin Sängynaluskansa sattui löytymään saatuna arvostelukappaleena hyllystä nappasin sen eräänä aamuna mukaani.

Sängynaluskansa kertoo Vilkuista, sängyn alla elävistä pienistä vihreistä olennoista. Hämärän tullen Vilkut lähtevät seikkailemaan muualle taloon koko porukalla ja kaikenlaisiin kommelluksiin siinä sitten ehditäänkin. Tämä sarjan ensimmäinen osa keskittyy Vilkkujen seikkailuihin yhden yön aikana. Brigatin tarinan lisäksi teos sisältää myös Tomi Sientolan runoja. 

Luin varsinaisen kirjan joskus viime vuonna. Pidin muhevasta kuvituksesta kovasti, vihreät ja pallomaiset Vilkut ovat tavattoman sympaattisia, mutta tekstistä en saanut oikein otetta ja kirja jäi. Eräänä aamuna kesken oleva äänikirja ei sitten tosiaan innostanut ja nappasin hyllyssä kököttävän äänikirjaversion tästä mukaan ja se olikin sitten ihan eri juttu se!

Lotta Lehtikarin lukemana tarina heräsi eloon ja muistin äkkiä miten mukavaa on kun joku lukee ääneen. Jotenkin tämä tunne ei ole tullut samalla tavalla silloin, kun kuuntelen englanninkielisiä "aikuisten" äänikirjoja. Työmatka sujuikin Vilkkujen kanssa oikein sutjakasti ja räntäkelikään ei tuntunut niin kurjalta. Kuuntelussa tosin varmaan auttoi myös se, että olin lukenut kirjan ja kuvituskuvat olivat jääneet mieleen. Runoista en tosin vieläkään niin välittänyt, mutta jotenkin tämä Vilkkujen omituinen tarina aukeni paremmin ääneenluettuna.

Sängynaluskansa-sarjassa on ilmestynyt myös teos Sängynaluskansa Karnevaalit ja kolmas osa Sängynaluskansa Meksikossa ilmestyy huhtikuussa.

Sininen keskitie -blogissa tätä luettiin yhdessä lasten kanssa, Kirjakko ruispellossa -blogissa tarina aukesi myös paremmin äänikirjana.

ps. Jos teillä on suositella hyviä kotimaisia lasten äänikirjoja niin vinkatkaa kiitos, kaipaan lisää työmatkakuunneltavaa!

Ella Brigatti: Sängynaluskansa 

Kirjan runot: Toni Sientola

Kulttuurikioski Osk, 2014. 40 s.

Myös äänikirjana, lukijana Lotta Lehtikari.