Johannes Lahtisen esikoisteoksessa Alku eli 4 1/2 miljoonan vuoden rakkaustarina (Gummerus, 2013) käsitellään ihmisyyttä ja inhimillisyyttä. Se alkaa siitä, kun ihminen laskeutuu puusta ja päättyy eläintarhavierailuun. Se kertoo kaipuusta jotain suurempaa kohtaan, kehityksen tiestä joka ei aina välttämättä ole järjellinen.
Äkkiä Aatami kääntyi katsomaan taakseen. Eevaa saattoi tuskin enää erottaa akaasian oksien joukosta. - Sinä olet kinsteripensaan varjo, Aatami sanoi, - juomapaikan raikas vesi, virvoittava tuuli.
Mutta ilma oli pysähtynyt, eikä voimakkain pasaatituulikaan olisi jaksanut kantaa niin heikkoa kuiskausta savannin yli Eevan korvien kuultavaksi.
Niin siis Aatami rakastuu Mitokondrio-Eevaan, mutta hänellä on suuri ongelma: kurkunpää ei ole vielä oikeanlainen eikä rakkausrunojen lausuminen onnistu millään. Suusta tulee vain murahduksia ja ölinää. Kehitystä kuitenkin tapahtuu ja vähitellen asioilla löydetään sanoja. Pikkuhiljaa metsästäjä-keräilijöiden joukko alkaa tehdä innovaatioita: maanviljelys, sodat, uskonto, parisuhde. Viestimisen muodot muuttuvat, asioista voidaan keskustella ja jopa järjestää oikeusistuntoja. Tai sitten voidaan tehdä taidetta.
Lahtisen esikoisteos muistuttaa paljon vähän aikaa sitten lukemaani Italo Calvinon Kosmokomiikkaa-teosta. Siinäkin henkilö matkaa läpi elämän historian rakastaen ja ihmetellen maailman menoa, tosin Calvinon teoksessa pysytellään universumin laajemmilla kentillä. Lahtisen teoksessa pidetään jalat tukevasti maassa ja pyritään kehittymään nykyihmisiksi, osa suuremmalla vimmalla kuin toiset. Uudistusmielisimmät tuovat uusia ideoita mukanaan muilta heimoilta, varovaisemmat ihmettelevät uutuuksia jotenkin muumimaisella hämmennyksellä.
- Mitä sanotte? Aapeli huusi. - Haluatteko ottaa lain vastaan?
- Jos me otamme sen vastaan, Robustus huusi, - niin osaako se käyttäytyä? Mitä meidän on tarjottava sille, jotta se viihtyy seurassamme?
- Jos se puhuu, leskirouva Earth huusi, - millaisia tarinoita sillä on?
- Laki sisältää kaikki maailman tarinat, Aapeli huusi takaisin.
Alku on jollain tavalla lohdullinen kertomus, mutta samalla ajatuksiaherättävä. Millaisessa tilanteessa ihminen olisi nyt, jos olisimme edelleen metsästäjä-keräilijöitä? Olisiko täällä joku muu valtalaji? Miten maapallo voisi? Ja miksei meille vieläkään ole kehittynyt estokoneistoa, joka estää meitä vahingoittamasta toisiamme?
Alku ei ole tietokirja, vaikka se sisältääkin paljon varsin validia informaatiota. Se ei myöskään ole humoristinen teos, vaikka se aiheuttaa myös hymyilyä. En osaa aivan tarkkaan sanoa, mikä sen syvempi sanoma on, mitä se kritisoi vai kritisoiko mitään. Sen tiedän, että sen vaikutus on vähittäinen: huomaan ajattelevani kirjaa joka päivä enemmän, arvostavani sitä eri tavalla.
ps. Olin riemuissani kun lukiessani Lasse Bergin Kalaharin aamunkoittoa (josta blogissa myöhemmin) törmäsin myös Mitokondrio-Eevaan.
Arvostelukappaleesta kiitos kustantajalle.
Minnan teksti innosti minut tarttumaan tähän kirjaan, Jori piristyi kirjan erilaisuudesta mutta ei vakuuttunut aivan täysin.
Gummerus, 2013. 175 s.
Kansi: Eevaliina Rusanen
