Molekyyligastronomia-koulutuksen satoa: paprikamoussella täytettyjä tomaatteja. Nam.
Olin jossain vaiheessa todella koukussa television ruokasarjoihin, joten myös Anthony Bourdainin olemus tuli sitä kautta tutuksi. Bourdainin omaelämäkerrallinen Kitchen Confidential - Mestarikokin tunnustuksia (Otava, 2001 / Seven-pokkari, 2009) opus tuli meille lainaan äidiltä ja kun mies kehui tätä niin kovasti oli minunkin tietysti luettava.
Kitchen Confidential kertoo siis Anthony Bourdainin matkasta pitkätukkaisesta ja arrogantista kokkialokkaasta arvostetun newyorkilaisen ravintolan, Les Hallesin, keittiömestariksi. Toisinaan Bourdain pysyy asiassa ja aikalinjassa pitempiä pätkiä mutta välillä hypitään tilanteesta toiseen sellaista tahtia, että minä en ainakaan pysynyt perässä missä järjestyksessä oltiin töissä Supper Clubissa, Mario'sissa tai Gino'sissa. Mutta eipä se juuri haittaakaan, sillä tärkeintä on ruoka, ruoka ja ruoka.
Bourdain ei juuri säästele sanan säiläänsä ja välillä tätä lukiessa ihan hengästyi ja mietti, että olenko minä syönyt tänään jotain pulssia kohottavaa. Meno on nimittäin melkoinen. Toisaalta Bourdain osaa myös pysähtyä kertomaan tietyllä hartaudella upeimmista ruokakokemuksistaan, joiden aikana haaveilee omista ruokarakkauksistaan ja kaipailee uusia makuelämyksiä.
Kirjan sivuilla esitellään kirjava kavalkadi melkoisia persoonia. On ecuadorilaisia tiskaajia, reippaita kondiittoreita, känsäkäsisiä isoja grillareita ja kieroja apulaiskeittiömestareita. On kirjoittamattomia sääntöjä, lakeja joiden mukaan keittiön puolella toimitaan. Nopeat syövät hitaat ja niin pois päin.
Toisinaan koristellaan annoksia persiljasilpussa ja haaveillaan tatin-tortusta. Ja toisinaan kerrotaan, miksi brunsseilla ei välttämättä kannattaisi käydä ja miksi viikonloppuisin ei kannata tilata kalaa. Ravintolamaailma ei ole mikään paikka herkälle haaveilijalle ja minä tuskin selviäisin hikisessä ison ravintolan keittiössä kovin kauaa. Toisaalta olen täysin tyytyväinen siihen, että saan näperrellä leivonnaisia omassa keittiössäni ja että aina välillä pääsen nauttimaan jonkun muun huolella valmistamasta ateriasta johonkin kivaan ravintolaan.
Suosittelen Bourdainin ystäville, ruokaa rakastaville muttei paikoin karskia kieltä kavahtaville. En suosittele luettavaksi, kun olet todella nälkäinen.
ps. Jos joku haluaa kustantaa minut Les Hallesiin syömään, lupaan kirjoittaa hienon raportin. Sähköpostiosoite löytyy tuosta sivupalkista.
pps. Bourdain on myös kirjoittanut kaksi keittiöympäristöön sijoittuvaa rikosromaania, mistäköhän niitä haalisi?
Luettu osana So American-haasteen Modern Men Writers-kategoriaa.
Otava, 2001 / Seven-pokkari, 2009. 317 s.
Suomentanut: Leena Nivala.
Kannen kuva: Courtney Winston.
