Juan Díaz Canales & Juanjo Guarnido: Blacksad: Amarillo

Kuva: Díaz Canales/Guarnido

Juan Díaz Canalesin käsikirjoittama ja Juanjo Guarnidon kuvittama Blacksad on yksi viime vuosieni kirkkaimmista sarjakuvalöydöistä. Neljä ensimmäistä albumia meiltä löytyy kotoa ja olikin satunnaisella kirjastoreissulla hienoa huomata että viides osa Amarillo (Egmont, 2013) on julkaistu.

Kaksi beatnik-kundia matkaavat kohti Amarilloa tapaamaan toisen agenttia romaanikäsis kourassaan. Blacksad puolestaan saa lentokentällä toimeksiannon ajaa rikkaan porhon auto Tulsaan. Beatnikien auton hajottua he päätyvät pihistämään Blacksadin koslan. Nuorukaisten yhteispeli ei kuitenkaan aivan pelaa ja pian käsissä on murha, rikottu postilaatikko ja kadonnut syyllinen. Heitetään samaan soppaan rappiolla oleva sirkus, Blacksadin perässä reissaava FBI-kaksikko ja lipevä asianajaja ja seikkailu on valmis.

Juonikyhäelmäni ei tee oikeutta tarinalle, mutta kyseessä on taas mustansävyinen film noir -henkinen seikkailu, vaikka värit tällä kertaa Route 66:n varrella ovatkin kirkkaampia. Guarnidon piirrosjälki viehättää edelleen, eläinhahmot ovat rouhean inhimillisiä ja tyylikkäitä.

Mitä sitä näistä sarjakuvista sanoisi. Jos pitää synkistä film noir -tarinoista, ovat nämä sarjakuvat juuri sinua varten. Kaksikko Díaz Canales ja Guarnido tekee terävää jälkeä ja tarinat ovat nautittavia. Päällimmäisenä Amarillo herätti halun lukea koko sarjan uudelleen, sillä löyhästi jatkuvajuoninen sarja olisi hienoa kokea myös yhtenä kokonaisuutena.

Juan Díaz Canales & Juanjo Guarnido: Blacksad: Amarillo
Egmont, 2013.
Suomennos: Kirsi Kinnunen

Diaz Canales & Guarnido: Blacksad - Kissa varjoisilta kujilta

Jälleen kerran tuli tutustuttua sarjakuvaan siksi, kun mies lainasi ja luki. Eikä harmita yhtään. Espanjalaisten Juan Diaz Canalesin ja Juanjo Guarnidon Blacksad - sarjan ensimmäinen osa Kissa varjoisilta kujilta (Arktinen banaani, 2006; Quelque part entre les ombres, 2000) vakuutti tunnelmallaan ja kauneudellaan.

Sarjakuvan päähenkilö on John Blacksad, iso musta kissa, joka työskentelee yksityisetsivänä. Blacksad sijoittuu 1940-1950-luvun New Yorkiin ja tunnelma on kuin film noir - klassikoista; on varjoisia kujia, trenssitakkeja, korruptiota ja savuisia kapakoita. Lukiessa kuulee päässään matalaäänisen miehen lukeman voice-overin ja ehkä vähän synkkää jazz-musiikkia.

Teemoiltaan Blacksad muistuttaa Tarkastaja Ankardoa mutta on jollain tavalla hienostuneempi. Parempi vertauskuva olisi ehkä Raymond Chandlerin Philip Marlowe - teokset, vaikka niiden lukemisesta minulla onkin pitkä aika.

Laatua ja tyyliä sarjakuvaan tuo Guarnidon piirustus- tai oikeastaan maalaustyyli; jokainen ruutu itsessään on käytännössä taideteos enkä itse ainakaan pistäisi pahakseni jos saisin muutaman vedoksen omalla seinälleni.

Kuva: Juanjo Guarnida (kuva ei ole tästä albumista)

Kissa varjoisilta kujilta - albumin tarina lähtee vauhdikkaasti käyntiin; Blacksadin vanha rakastettu on murhattu. Vaikka rakkaus aikoinaan sammuikin, päättää Blacksad ratkaista rikoksen. Mukaan mahtuu takaa-ajoja, hienpintaan nostattavaa jännitystä ja korruptiota. 

Henkilöhahmoihin tämä ensimmäinen albumi antaa lähinnä vain vilauksen. Blacksadin menneisyydessä on selvästi muhimassa jotain mielenkiintoista, mutta sitä ei ainakaan vielä paljasteta. Lisäpaljastuksia odotellessa, albumeita meillä on onneksi kotona lainassa kaikki jo suomennetut neljä kappaletta. (Itse asiassa kirjoja on ylipäätänsä julkaistu vasta neljä, mies jo jupisee kun jatkoa ei vielä ole.)

Miehen kommentti:

Mielestäni Blacksad on Ankardon kollega, mutta hänellä on enemmän ns. prestigeä. Siinä missä Ankardo on ruma juopunut columbomainen ankka, on Blacksad enemmän tai vähemmän jyhkeäleukaisten noir-etsivien kanssa yhtenevä tapaus. Eritoten ihastelin sitä upeaa taidetta ja todella hienoa kuvakäsikirjoittamista. Lopun poliisikohtauksesta pointsit, repesin ääneen.

Suosittelen lämpimästi vanhanaikaisten etsiväsarjojen ystäville ja laadukasta sarjakuvataidetta arvostaville.