Aleksandr Voltshkov ja Anna Nikulina. Kuva: Bolshoi Ballet
Balettilähetykset Bolshoin lavalta ovat pyörineet elokuvateattereissa jo viitisen vuotta. Nyt sain kuitenkin vasta aikaiseksi varata liput riittävän ajoissa ja pääsimme Maximiin katsomaan Romeon ja Julian nauhoitetta keväältä 2013. Musiikki esityksessä on se klassinen Sergei Prokofjevin ja koreografia Juri Grigorovitshin. Maximin sali sopii erinomaisesti näille esitystaltioinneille plyysipenkkeineen ja pehmeine valoineen, tunnelma on lähes kuin ruudulla näkyvässä Bolshoin salissa.
Shakespearen Romeon ja Julian tarina on tuttu, joten tässä baletissa on helppoa pysyä kärryillä. Montaguen ja Capulet'n suvut vihoittelevat toisilleen renesanssiajan Veronassa. Romeo lähtee ystävänsä Mercution kanssa kuokkimaan Capuletien naamiaisiin ja rakastuu siellä palavasti Juliaan. Julia toki vastaa tunteisiin ja kielletty rakkaussoppa on keitetty. Tähän ihastumiseen käytetään koko baletin ensimmäinen näytös ja täytyy myöntää, että vähän jotain toimintaa olisi tähän alkuun kaivannut. Joukkokoreografiat olivat kyllä hienoja, ei siinä mitään, mutta Maximin kellarisalin lämmin ilma ja melko tasainen tunnelma lavalla tuppasivat vähän unettamaan.
Toiseen näytökseen on sitten mahdutettu Mercution kuolema Tybaltin käsissä, Tybaltin kuolema Romeon käsissä, Julian vanhempien yritys naittaa tämä kreivi Parisille, Julian epätoivoinen valekuolema veli Lorenzon myrkyn avulla ja sitten tietysti tämä jokseenkin masentava tuplakuolema vielä loppuun. Kai se vaan on niin, että ooppera ja baletti myyvät hyvin kunhan niissä kuolee paljon ihmisiä.
Pidin joka tapauksessa kovasti, erityisesti toisesta näytöksestä. Nuori pääpari Aleksandr Voltshkov ja Anna Nikulina olivat oikein taitavia ja sympaattisia, Mihail Lobuhinin Tybalt oli jykeväleukainen ja liikkeissään vahva. Andrei Bolotinin Mercutio oli hyväntuulisuudessaan ja ilkukurisessa olemuksessaan tavattoman viihdyttävä ja piristävä muuten paikoin raskaan renessanssimeiningin seassa. Oli muutenkin mukava nähdä niin paljon taitavia miestanssijoita tässä esityksessä, tuollaiset koreografiat vaativat tavattoman paljon taitoa ja lihaksia.
Itse balettia en näillä tietotaidoilla osaa sen kummemmin kommentoida, mutta olihan se kaunista katsottavaa ja oli mukavaa nähdä ammattibalettia, sitä kun tulee katsottua turhan harvoin. Taltiointien hyvä puoli on kyllä siinä, että myös elokuvateatterin taaemmilta riveiltä näkee mitä lavalla tapahtuu ja lähikuvissa pääsee katsomaan ilmeitä ja yksityiskohtia. Ennen esityksen alkua kamera kurkistaa myös kulissien taakse ja ainakin Maximissa yleisöä muun muassa huvitti puoliajalla Pikachu-asussa lämmitellyt tanssija.
Pitää tutkailla ajoissa ensi syksyn ohjelmistoa, josko siellä olisi jotain kiinnostavaa. Finnkino on kiitettävästi ottanut esitykset ohjelmistoonsa, mutta kun esityksiä on aina vain yksi saa lippujen kanssa olla tarkkana. Tänä keväänä Bolshoin esityksistä on nähtävänä vielä Iivana Julma, joka näytetään livetaltiointina 19.4. ja siihen näyttäisi olevan vielä lippuja jäljellä.
