Kuvan gundi ei liity ihmisen kehityslinjaan, vaikka Afrikassa asustaakin. Kehityslinjat nimittäin erosivat noin 91,9 miljoonaa vuotta sitten.
Lasse Bergin tietoteos Kalaharin aamunkoitto - Miten ihmisestä tuli ihminen (Into, 2012) herätti heti kiinnostukseni. Olen biologian opinnoissani ollut systemaattisesti hieman laiska, kun kyse on ollut ihmisen alkuperästä ja juurista. Bergin kirja tarjosi nyt oivan tilaisuuden korvata tämä puute.
Ensin on tämä valtava afrikkalainen pata, jossa kädellisten keitos kiehuu miljoonia vuosia, ja hominini toisensa jälkeen pulpahtaa pintaan kadotakseen taas pimeyteen. Mutta nyt meitä kiinnostaa nykyisen Homo sapiensin synty, sillä kuulumme itse siihen lajiin, homininien pitkässä ketjussa viimeiseen.
Lasse Berg ei itse ole luonnontieteilijä, vaan kirjailija, toimittaja ja dokumenttiohjaaja. Kiinnostus tämän kirjan kirjoittamiseen Bergillä on herännyt hänen oleskeltuaan pitkiä aikoja Afrikassa ja erityisesti hänen tutustuttuaan Botswanassa eläviin busmanneihin.
Minua harmittaa, että kirjoitan tätä tekstiä vasta kun kirjan lukemisesta on jo muutama viikko, sillä asiat eivät ole enää yhtä kirkkaina mielessäni. Yritän silti. Berg ottaa lukijan mukaansa matkalle, jossa tutustutaan sekä läheisimpiin sukulaisiimme ihmisapinoihin että niihin lajeihin, jotka todennäköisesti ovat nykyistä Homo sapiensia edeltäneet. Tutuksi tulevat niin lempeät gorillat, sotaisat simpanssit kuin seksillä kaikesta sopivat bonobotkin.
Lisäksi Berg vierailee ympäri maailmaa asuvien tutkijoiden luona ja selvittää, miten ihminen on loppujen lopuksi kehittynyt ja kuinka meistä loppujen lopuksi on tullut juuri tällainen laji. Tällä hetkellä yhteisymmärrys tuntuu olevan, että ihmisen alkukoti on Afrikassa. Vähitellen kahdella jalalla kulkeva ihminen lähti vaeltamaan myös muualle maailmaan ja kansoitti lähes koko maapallon.
Mielenkiintoisinta antia kirjassa lienee pohdinta ihmisen kulttuurin kehittymisestä. Mitä tarvittiin, että aivomme kasvoivat ja muotoutuivat tällaisiksi ja miksi ihmeessä (suhteellisen) huolettomasta metsästäjä-keräilijästä tuli lopulta kaupungeissa asuva nykyihminen? Teoksessa selvitellään myös milloin ihminen alkoi tehdä taidetta (ja kuinka upeita vanhat luolamaalaukset ovatkaan!) ja kehittää kulttuuria, miten kehittyivät tarinat. Berg kirjoittaa paljon myös ihmisen inhimillisyydestä ja se, miten se eroaa siitä ainakin inhimillisyyden kaltaisuudesta jota voidaan havaita myös muilla lajeilla. Huikeaa.
Bergin kirja on helppotajuisesti kirjoitettu, tai ainakaan siinä ei tuhottomasti viljelty tieteellisiä käsitteitä ja puhuttu liian korkealentoisesti. Pikemminkin Berg keskustelee lukijansa kanssa, kertoo ja auttaa ymmärtämään sekä esittää kysymyksiä. Henning Mankell nimeää Bergin kirjan takakannessa Homo narratukseksi ja voisin olla valmis allekirjoittamaan tämän väitteen. Myös suomennos on varsin oivallinen, vaikka lauseet välillä polveilevatkin varsin antoisasti. Epäilen, että tekstin rytmityksessä on jäänyt alle alkukieltä ruotsia, mutta joka tapauksessa tekstiä on helppo lukea ja seurata enkä ainakaan itse törmännyt varsinaisesti virheellisiin käännöksiin.
Mitokondrio-Eevaan tosin törmäsin. Kalaharin aamunkoitto sopi hienosti luettavaksi Johannes Lahtisen Alku eli 4 1/2 miljoonan vuoden rakkaustarina -teoksen (Gummerus, 2013) jälkeen. Kumpikin kirja käsittelee käytännössä samaa aihetta, Lahtinen vain kaunokirjallisemmin, ja ne täydentävät mukavasti toisiaan.
Itse nautin Kalaharin aamunkoiton lukemisesta kovasti ja suosittelen sitä lämpimästi niille, joita ihmisen alkuperä kiinnostaa.
Kiitokset kustantamolle arvostelukappaleesta.
Haasteet: Kolmas kirja Kansankynttiläin kokoontumisajoihin, Sytkäri-taso saavutettu.
Into, 2012. 380 s.
Suomentanut: Riikka Toivanen
Kansi: Elina Salonen
