Kustantamojen tiedotuslistoille roikkuminen aiheuttaa minulle sitä, että kirjastoon tulee varailtua milloin mitäkin. Tällä kertaa satunnaisvalinnaksi osui Markku Karpion uusi nuortenkirja Selviytymispeli (Tammi, 2014).
Mä katselen tummenevan metsän puita ja paksua lumikerrosta niiden oksilla ja meidän porukkaa. Mä olen tuntenut jokaisen näistä jätkistä vähintään kaksitoista vuotta. Tehtaan lastentarhasta lähtien. Oskun mä olen tuntenut niin kauan kuin muistan. Tekisi mieli heittää joku asiaton vaippahousuläppä, mutta on parempi pitää turpa rullalla, ettei vahingossa pilaisi lupaavan rauhallista tunnelmaa.
Osku makaa sairaalassa koomassa muun perheen surmanneen tulipalon jäljiltä. Jonttu, Oskun partiokaveri, valmistautuu muun joukkueen kanssa viikonlopulle suunniteltuun selviytymisvaellukseen, jonne kukaan ei haluaisi lähteä, mutta jonne lähdetään Oskun vuoksi. Vaellus kuitenkin muuttaa pian luonnettaan, kun kohteena ei olekaan tuttu leirikeskus ja pojat joutuvat selviytymään kummallisen suunnistustehtävän parissa. Taustalla henkilöiden hartioilla painaa tieto Korpisalon tehtaan lakkautuksista, jotka osalle aiheuttavat huomattavia taloudellisia vaikeuksia ja huolia.
Kirjassa hämmentää sen markkinointi, sillä siitä kerrotaan näin: Suomalainen versio Nälkäpelistä, nuortenkirja, joka iskee tähän aikaan armottomasti ja herättävästi. Itse löysin yhtenäisinä piirteinä sen, että molemmissa on pääosassa nuoria ja molemmissa ollaan jossain vaiheessa metsässä ja on jonkinlainen tulipalo. Siinä se. Mainoslause johtaa lukijaa harhaan aivan turhaan ja aiheutti ainakin itsessäni ärsytystä. Kirjassa olisi kuitenkin aineksia olla ihan oma teoksensa, joten vertaaminen täysin erilaiseen nuortenkirjaan on lähinnä koomista. Karpio myös itse toteaa Partiojohtaja-lehden haastattelussa, ettei ole koko Nälkäpeliä edes lukenut eikä itse tähän markkinointiin vaikuttanut.
Joka tapauksessa poikien partioseikkailu on jännitteistä menoa, sillä Jontun, Kurpan, Simpan, Pikku-Nylpen, Tolkun ja Kalsarin välit eivät ole hyvällä tolalla. Kränää syntyy niin pienistä kuin isoistakin asioista ja johtoasemasta ollaan lähes koko ajan tukkanuottasilla vaikka ryhmällä viralliset vartionjohtajat onkin. Sairaalassa makaava Osku hengailee koko ajan mystisesti mukana, vaikka tämä osio kirjasta minulle vähän avoimeksi jäikin. Selviytymisvaelluksen varsinaisiin motiiveihin olisin myös kaivannut hieman lisää valotusta, sillä en ihan tajunnut mikä muu kuin ansiomerkin ansaitseminen tässä jopa vaaralliseksi äityneessä hommassa oli pointtina.
Oli miten oli, en itse taida olla aivan Selviytymispelin kohderyhmää. Ysiluokkalaisten poikien rymyäminen metsässä ei ihan uponnut, vaikka kirja on varsin nopealukuinen. Samaistumispintaa ei loppupeleissä taida ihan hirveästi itseeni olla, vaikka luonnossaliikkuminen lähellä sydäntä onkin. Lopullinen sanoma jäi myös vähän epäselväksi, vaikka eriarvoisuuden teemaa eri tavoin palloteltiinkin. Ihan viihdyttävä toiminnallinen nuortenkirja yhtä kaikki. Toivottavasti teos löytää lukijakuntansa.
Osallistun kirjalla Pojat, lukemaan! -haasteeseen.
Tammi, 2014. 265 s.
Kansi: Laura Lyytinen
