Minua alkoi ihan yleisesti ottaen kiinnostaa meditaation perusajatus tässä päivänä muuanna ja kysyin äidiltä, että olisiko aiheesta mitään hyvää kirjaa. Äiti suositteli lukemaan Williamsin ja kavereiden opuksen Mielekkäästi irti masennuksesta : tietoisen läsnäolon menetelmä (Basam Books, 2009; The Mindful Way Through Depression : Freeing Yourself from Chronic Unhappiness, 2007). Opuksen raflaava nimi antaa vaikutelman, että se tarjoaa jonkinlaisen ihmekonstin masennuksesta irtipääsyyn mutta tämä ei aivan pidä paikkaansa. Kirja nimittäin puhuu lähinnä tietoisesta läsnäolosta ja siitä, miten ajatusmallejaan muuttamalla voisi katkaista vatvomisen ja masentumisen kierteitä eikä kirjan menetelmää edes suositella käytettäväksi silloin, kun kärsii (pahasta) masennusjaksosta.
Hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoittaminen voi ehkäistä meille kaikille tutun normaalin alakulon syvenemistä masennukseksi. Tämän se tekee auttamalla meidät takaisin kosketuksiin kaikkien niiden sisäisten ja ulkoisten oppimista, kasvua ja paranemista edistävien voimavarojemme kanssa, joita emme olisi uskoneet itsessämme olevankaan.
Suhtaudun itsehoito-oppaisiin yleisesti ottaen jokseenkin ennakkoluuloisesti, mutta kirjan takakannessa luetteloidut kirjoittajien tutkinnot hieman lohduttivat luonnontieteilijää ja uskalsin tarttua teokseen. Kirja on kirjoitettu varsin kansantajuisesti ja käsittelee niin itse menetelmää, opettaa harjoituksia ja kertoo case-esimerkkejä.
Mielestäni tietoisen läsnäolon menetelmä vaikutti ihan järkeenkäyvältä ja harjoitukset päteviltä. Oli paljon hengittelyä, keskittymistä ja hyväksymistä. Pysähtymistä tarkastelemaan omia tunteita ja tuntemuksia. Kirjan lopussa esitetään kahdeksan viikon harjoitusohjelma, jossa käydään kaikki esitellyt harjoitukset läpi ja pyritään löytämään hyvä tapa omalle itsellä kokeilla tietoista läsnäoloa. Itse en tätä kahdeksan viikon jaksoa ehtinyt läpikäydä (ei ehkä ollut kirjan oppien mukaista lukea tätä muutamassa päivässä) mutta osan harjoituksista laitoin kyllä itselleni ylös.
Mikä minua tässä sen sijaan tökki olivat ne case-esimerkit. Niissä ei itsessään ole mitään vikaa, ovathan ne havainnollistavia ja tuovat ajatukset teoriasta käytäntöön. Mistä en sen sijaan pidä on tämä esimerkkien perinteinen kaava, jossa X tuntee olonsa huonoksi, kokeilee menetelmää, kohtaa sen käytössä vastoinkäymisiä ja sitten jonkin sattuman seurauksena hups vain avautuukin menetelmälle ja löytää sen hyödyt. Pah.
Tämän jupinan jälkeen voi silti todeta, että kirja toteutti tarkoituksensa minulle: Sain jonkinlaisen yleiskuvan meditaatiosta ja vinkin pariin hyvän oloiseen harjoitukseen.
ps. Kirjassa on myös mukana cd, jossa on nuo harjoitukset. En itse kuunnellut, niin en tiedä onko hyvä.
Basam Books, 2009. 322 s.
Suomentanut: Raija Rintamäki
Kansi: Satu Konttinen
