Joskus kirjat hautautuvat vuosikausiksi omaan hyllyyn ja tuppaavat jäämään kirjastolainojen ja milloin minkäkin syyn vuoksi lukematta. Tällaisissa tapauksissa voi esimerkiksi lahjoittaa kirjan ystävälle ja silloin se pitää tietenkin myös lukea ennen sitä. Niinpä Jani Saxellin Unenpäästäjä Florian (Avain, 2010) pääsi viimein lukuun.
Harva unenpäästäjä selvisi särkemättä asteittain mieltään, ilman tukevaa kemikaalipöllyä, uskoon tuloa tai muuta. Eikä niistä huolimattakaan selvinnyt.
Euroopassa kärsitään unikadosta ja sitä osaavat helpottaa vain muutamat, kuten unitohtori Florian Timár, Suomeen muuttanut Romanian romani. Maksukykyisille asiakkaille tarjotaan kalliita lepohetkiä, mutta palvelulla on hintansa myös sen tarjoajalle. Asiakkaiden unet jäävät pyörimään omassa päässä eikä toisten mielten lukkojen avaaminen ole aina turvallista puuhaa.
Florianin tarina kietoutuu tiiviisti Romanian ja romanien historiaan, Ceausescun valtakauteen ja puhdistuksiin, vaeltavan kansan vaiettuun kohtaloon. Helsinki ei ole mikään pakopaikka historialta, sillä kiinni se saa täälläkin ja tahtomattaan Florian joutuu sekaantumana myös poliisin puuhiin. Suomen romanien asema ei ole helppo ja vastustajia ihmisryhmälle tuntuu löytyvät jokaisesta kadunkulmasta.
Tyylillisesti Saxellin teksti on aluksi haastavaa, sitten mukaansatempaavaa omalaatuisessa kiihkeydessään ja jonkinlaisessa irtonaisuudessaan. Romanien historia kotimaassaan ja Suomessa nousee elävänä esille, karuna ja jopa raadollisena, silmiäavaavanakin.
Unenpäästäjä Florian on hieno kirja. Sitä ei ole pituudella pilattu ja omaan makuuni siihen on sekoitettu sopivasti jotain kummaa joka voisi kuitenkin, ehkä, olla totta. Tällaisten kirjojen lukeminen tekee aivoille hyvää, sanoisin, on tervettä haastaa itseään ja omia käsityksiään, ajatella asioita uudelta kantilta. Luulen, että tämän jälkeen on luettava myös teoksen tarinaa jatkava Sotilasrajan unet.
Avain, 2010. 209 s.
Kansi: Jussi Jääskeläinen
