"Minä en ole kurpitsa", sanon kuvajaiselleni. "Enkä nakki."
Louise Canova, hieman yli kolmekymmentä vuotta, on jättänyt haaveet näyttelijättären urasta ja työskentelee teatterin lipputoimistossa. Hänen miehensä on menestyvä näyttelijä, entisen valokuvamallin poika, joka huolehtii enemmän täydellisen lampunvarjostimen hankkimisesta kuin parisuhteensa tilasta.
Ohuen harmaan kirjan nimi oli Eleganssi. Se oli hautautunut paksun, kaikesta päätellen täysin koskemattoman, Ranskan kuningashuoneen historiasta kertovan teoksen ja hiirenkorville selaillun D.H.Lawrencen Rakastuneita naisia-pokkarin väliin. Se oli korkeampi ja ohuempi kuin muut hyllyn kirjat, ja se erottui vaatimattomasta ympäristöstään ylhäisenä ja arvokkaana. Nimen kohokirjaimet hohtivat hopeanvärisessä kannessa kuin kultakolikko virtaavan puron pohjalla.
Sitten Louise löytää antikvariaatista Madame Dariauxin teoksen, joka muuttaa hänen suhtautumisensa elämään. Louise haluaa olla elegantti, kauniimpi ja parempi. Ehkä mieskin sitten huomaisi. Näin ei kuitenkaan, luonnollisesti, käy ja Louise huomaa yhtäkkiä olevansa vailla miestä ja elämän suuntaviivatkin ovat jälleen miten sattuu.
Olen kolmenkymmenenkahden, asun siivouskomerossa teatteria harrastavan homon ja vanhanpiian kanssa.
Homokaveri Colin jaksaa silti kannustaa ja syöttää Ouiiselle vain vähän rusentuneita alennuskeksejä, ja rauhallinen Ria jakaa arvokkaita ja ärsyttäviä neuvojaan. Vähitellen elämä alkaa näyttää siltä kuin pitäisi ja uusi mieskin saattaisi olla kiikarissa. Elämänhallinnan lisäksi ongelmia kuitenkin aiheuttaa toisinaan myös sopeutuminen englantilaiseen yhteiskuntaan, jonka käyttäytymissääntöjä amerikkailaissyntyisen Louisen on joskus hankala ymmärtää (kuten ihastus suuriin hattuihin, teehetkien tärkeys ja hämmentävä sääntöviidakko liittyen maaseutuviikonloppuihin).
"Tämä on mahdotonta! Minulla ei ole kumisaappaita, kashmirpuserosta nyt puhumattakaan. Ja öljykangastakit haisevat pahalle!"
"Maassa maan tavalla, Ouise. Pelkkää suolaa vai juustosipulia?"
Eleganssi on hurmaava kirja. Se on kevyt, mutta ei silti aliarvioi lukijaa syöttämällä mitä tahansa huttua. Oikeastaan Tessaron kirjoitustyyli tuo mieleeni Helen Fieldingin Bridget Jonesin päiväkirjan. Tässä ei kuitenkaan kirjoiteta paino- ja miesongelmista, vaan haetaan niihin ratkaisua Mme Dariauxin kirjasta. Esikuvana toimiva Eleganssi on itse asiassa aivan todellinen kirja, ja takakannen mukaan Dariaux on jopa henkilökohtaisesti auttanut Tessaroa kirjan kirjoittamisessa. Lähes jokainen luku aloitetaankin siihen sopivalla katkelmalla tästä eleganssin kultaisesta kirjasta.
Dariaux'n kirjan katkelmat ovat hurmaavaa luettavaa. Toki moni neuvo on aikansa lapsi (en itse ainakaan hankkisi kamelinväristä twinsettiä) ja armoton mutta järkevä. Dariaux esimerkiksi toteaa, että (perinteisen) kauneuden saavat vain harvat, mutta eleganssin sen sijaan voi oppia ja tehdä itsensä täten hurmaavaksi.
Tällä hetkellä en tunne itseäni kovin elegantiksi istuessani kotona shortseissa, ja Dariaux läksyttääkin kirjassaan naisia, jotka pukeutuvat kuin kaupankassaa varten mutta sonnustautuvat kotona vain mukaviin ja käytännöllisiin vaatteisiin. No, ehkä minä toisinaan kuitenkin olen elegantti myös kotona, mutta tällä lämpimällä säällä en yksinkertaisesti viitsi. Lauantaina voin olla, kun voi laittaa mekon suunnatessaan serkun ylioppilasjuhliin. Ja ehkä tuo mies antaa minulle anteeksi, etten aina ole parhaimmillani kotona.
Luettu osana Totally British: Chick Lit-haastetta.
