Simon on nimittäin visusti kaapissa. Vaikka lähipiirin suhtautuminen homoihin ei tunnu uhkaavalta, ei Simon ole kertonut suuntautumisestaan kellekään muulle kuin sähköpostikaverilleen Bluelle. Bluen kanssa voi jakaa kaikki salaisuudet ja samalla on puolin ja toisin ihastuttukin, mutta henkilöllisyytensä molemmat pitävät kuitenkin edelleen salassa. Salaisuuksien paljastuminen on kuitenkin lähellä, kun luokkakaveri Martin sattuu näkemään Simonin viestit ja alkaa kiristää Simonia. Joko Simonin on yritettävä saada Martin hyviin asemiin symppiksen Abbyn kanssa tai viesteistä tulee julkisia. Toki nuoren elämässä tämä ei ole ainut ongelma, vaan päälle kasataan vielä koulun teatteriproduktio, Bluen henkilöllisyyden selvittäminen, ystäväpiirin keskinäiset kinat ja perhesuhteet. Koetapa siinä sitten olla ja pysyä joten kuten täysjärkisenä.
Kirjan nuoret tuntuvat nuorilta. He rakastuvat, mokaavat, stressaavat, suuttuvat, sopivat. Ovat välillä täydellisiä kusipäitä toisilleen, mutta osaavat myös sopia. Mahtavia tyyppejä. Toki Albertallin maailmassa rakkaus ja ystävyys voittaa, niinhän ei aina tosimaailmassa ainakaan tässä skaalassa käy, mutta se tälle teokselle suotakoon.
Symppasin kirjan hahmoja, myös niitä välillä pässinpäisiäkin, ihan hirvittävän paljon ja usein taisin virnuilla leveästi tätä lukiessani. Vaikka teemat ovat isoja ja välillä elämä potkii, on hommassa silti niin paljon kaikkea hyvää. Ja kaikki menee hyvin, lopulta, siihen on hyvä tukeutua.
Otava on muuten myös suomentanut tämän teoksen nimellä Minä, Simon, Homo Sapiens eli kielikään ei ole este tämän teoksen lukemiselle. Suosittelen.
Hyvää Pride-viikkoa kaikille!
Balzer + Bray, 2015. 320 s.
