En tavoittaisi heitä enää. Olin myöhässä, junalaituri oli tyhjä. Miten kokonainen ihmiselämä kutistui riviksi listalla?
On tarinoita, jotka saattavat jäädä kertomatta, koska päähenkilöistä ei jää mitään dokumentteja. Toisaalla on metsä, joka ruokkii mielikuvitusta ja luo tarinoita, jotka jäävät elämään kuulopuheissa. On myös tarinoita, joita ei virallisiin kertomuksiin hyväksytä. Häpeä, viha ja syyllisyys periytyvät, kun asioista ei sovi puhua.
Matalena saapuu maailmalta kotiin, kun isänäiti Alma alkaa tehdä kuolemaa. Pitkän poissaolon jälkeen Matalena joutuu kohtaamaan menneisyytensä haamuja ja käsittelemään sekä isänsä varhaista poismenoa että väkivaltaista suhdeta eksäänsä. Rauhaan eivät jätä myöskään suvun tarinat, sillä Almalla on pojantyttärelle enää yksi pyyntö: "Etsi isä." Alma ottaa tehtävän hoitaakseen ja päätyy sisällissodan tapahtumiin, aina Venäjälle saakka. Voitto-papan kohtalosta ei tunnu löytyvän mitään varmaa tietoa.
Sisällissodan aikoihin vie Matalenan myös hänen äitinsä suvun tarina Olgasta, joka katosi vuonna 1918. Huhut kertovat tarinaa mykästä tytöstä, joka piiloutui karhunpesään ja hävisi metsänpeittoon. Toisaalla on kuitenkin tieto Olgan kuolemasta vankileirillä. Jäljelle jäi Niilo, joka ei koskaan päässyt yli rakkaansa katoamisesta. Toisenlainen tarina kertoo Olgan siskosta, Matalenan isomummusta Selmasta, joka lähti Helsinkiin ja päätyi kuolemaan yksin harhoissaan parantolaan.
Karhunpesä on monisäikeinen sukutarina, jossa on mukana jotain kirjailijan omasta suvusta. Muistot ja vivahteikkaat kertomukset kattavat itsenäisen Suomen historian monille niin vaikeiden vuosien yli. Kipupisteitä löytyy nuoremmistakin sukupolvista; kullakin on ollut oma taistelunsa maailman parantamiseksi tai syyllisyydestä selviämiseen.
Teos on rakennettu siten, että luvut on nimetty sen mukaan, kenestä ne kertovat. Siitä huolimatta jossain kohtaa oli vaikea pysyä mukana, kummasta sukuhaarasta kerrotaan. Kirjassa käydään läpi niin monta kohtaloa, että kukin niistä olisi ollut itsenäisen, mielenkiintoisen romaanin arvoinen. Nimitarina karhunpesästä ja Olgasta jää osittain Voiton kohtalon jalkoihin - ja toisin päin. Salatut muistot Selmasta olisivat niin ikään ansainneet oman tilansa. Näiden lomassa rakennettiin vähitellen myös Matalenan omaa lähimenneisyyttä, joka sekin vaati osuutensa lukijan kapasiteetista. Hiidensalon kauniin rauhallisesta kielestä ja upeista tarinoista saikin parhaiten irti, kun antoi niille kunnolla aikaa.
Sisällissodan aikaiset tapahtumat ja ilmapiiri ovat kirjassa keskeisessä roolissa. Mitä seurauksia voi olla, kun aate imaisee mukaansa. Millaista oli pakkosiirroissa, puhdistuksissa, leireillä nälän, tautien ja teloitusten keskellä. Millaista oli, kun naapurit eivät enää luottaneet toisiinsa ja ilmiantoivat vanhojen kaunojen tähden. Mitä tapahtui niille jotka jäivät ja jatkoivat elämäänsä. Kuten sanotaan, traumat siirtyvät sukupolvelta toiselle.
Vaikka hän tiesi sen olevan hulluutta, hän odotti silti että yhtäkkiä Olga istuisi siinä hänen edessään kannonnokassa, yhtä nuorena ja sileänä kuin silloin kauan sitten.
Karhunpesästä voi lukea myös blogista Kirjakaapin kummitus. Kirja sijoittukoon Helmetin haasteessa kohtaan 16: En ole ikinä ennen kuullut kirjasta. En siis ennen kuin sitä suositeltiin minulle! :)
