Rosa Liksom: Väylä

Rosa Liksom 2021. Like. 267 s. Ostin omaksi. Kuva kustantajan.

Onpas aika vierähtänyt nopeasti! Siitä on jo lähes vuosi kun kuuntelin Rosa Liksomin haastattelua Tampereen kirjafestareilla loppuvuodesta 2021. Ostin silloin tuoreen Väylä-romaanin joululahjaksi perheeseeni, mutta aloin itse lukea sitä vasta tänä syksynä. Nautiskelin e-kirjasta ensin junamatkalla ja loput luin kotona varsinaisesta kirjasta. En ihmettele yhtään, että Väylä nousi Finlandia-ehdokkaaksi. Varmaotteisesti kirjoitettua tarinaa oli ilo lukea alusta loppuun.

Mie kattelin lähestyvää maata. Sen yli oli soanmyrsky kulkenu. 

Tarinan kertoja on nuori tyttö, joka lähtee Väylän itäpuolelta eli Suomen Lapista kuljettamaan karjaa joen yli Ruotsin puolelle. Tarinan alku on matkantekoa, kävelemistä, hengissä pysymistä ja huolehtimista. Tyttö on paljosta vastuussa, mutta saa karjansa turvaan maalaistaloon siksi aikaa kun lähtee etsimään äitiään. Äiti on kuljetettu sairastupien kautta pakolaisleirille, jonne he molemmat jäävät talven yli. Äiti on synnyttänyt pienen veljen, joka ei selviä kulkutaudeista ja on vähällä ettei äitikään selviä. Kun kevät koittaa ja sota loppuu, alkaa taas matka kohti itää. Tyttö hakee karjansa ja kävelee takaisin Väylän toiselle puolelle.

Pohjosen suunalta laahusti väsynyttä väkeä elikoihneen ja toiselta suunalta pöykkäsi pitkä letka kyläläisten lehmiä ja joutokarjaa.

Verevällä murteella kirjoitettua tekstiä voisi olla hidasta lukea, jos murre ei olisi tuttua. Onneksi se pääpiirteissään on, ja toisaalta jos vaan nauttii kielen kiemuroista, ei haittaa mitään vaikka lukeminen olisi välillä hidastakin. Hidasta on tytöllä matkan teko ja odottaminenkin, joten hoppuilu ei sovi tämän romaanin henkeen. Kunhan murteeseen tottuu, se jää ihanasti soimaan kielelle. 

Liksomin romaani on muutenkin hyvin aistivoimainen. Tytön matkaan mahtuu paljon kipua, fyysistä rasitusta, kylmää ja nälkää. Hiki ja sairaudet ovat melkein lukijankin aistittavissa, samoin myös onneksi kauniimmat tuoksut kuten heinä, metsä, virtaava vesi tai virkistävä sade. Aistivoimaa on myös ihmisten välisessä yhteydessä, kun nuoret matkantekijät nukkuvat toisissaan kiinni, tanssivat itsensä väsyksiin tai pyöriskelevät mättäillä. Kerronta on kaiken kaikkiaan hyvin ruumiillista, elämässä ja kuolemassa kiinni.

Itkin särkevää polvea, itteni yksinäisyyttä, ihmistä ylheensä ja pölkäsin omia ja muitten pölköjä. Aattelin, että jos panen silmät kiinni, niin kuolema noutaa minut ja johattellee askehleet kohti Tuonelaa.

Lehmät ovat tässä romaanissa ihan yhtä tärkeässä roolissa kuin useimmat ihmiset. Heillä on nimet ja luonteenpiirteet, ja etenkin tarinan alussa en aina edes hoksannut että kertoja viittasi lehmään puhuessaan Ilonasta tai Liinasta. Tyttö muistelee mitä kaikkea Setä on hänelle opettanut maailmankaikkeudesta ja luonnosta, pohtii missä on hänen paikkansa sodan jälkeen ja osaako hän muuta kuin huolehtia rakkaista lehmistään. Hän oppii pakolaisleirillä paljon äidistään, joutuu käsittelemään kipeitä asioita ja omaa rooliaan perheessään. Tytön taakka on painava kantaa, paljon hän joutuu todistamaan ja oppimaan, mutta matkassa on aina iloa ja toivoa.

Väylä on ihaltavan selkeäpiirteinen kokonaisuus, jossa ei ole mitään ylimääräistä, mutta joka on silti hyvin täyteläinen ja runsas. Lapin sodan aikaan sijoittuvalla romaanilla on tietysti tosielämän esikuvansa ja tarinansa taustalla. Väylä on arvokas kertomus siitä, mitä kotirintamalla tapahtuu kun miehet ovat sodassa. Siksi tässä romaanissa pääosassa ovat naiset, heidän velvollisuutensa ja heidän tapansa selviytyä luonnon armoilla ja pakolaisena - teema joka ei vanhene koskaan. Kirjan kansia on myös pakko kehua! Upeasta teoksesta lisää blogeissa Kirjaluotsi, Tuijata, Kirsin Book Club ja Kirja vieköön!

Rosa Liksom: Everstinna

Rosa Liksom 2017. Like. 195 s. Oma ostos.

En ymmärrä, miksi näin hieno teos on jäänyt odottamaan vuoroaan näin pitkäksi aikaa! Rosa Liksomin romaanin kehyskertomuksena toimii kirjailija Annikki Kariniemen elämä ja tämän suhde eversti Oiva Willamon kanssa. Everstinna itse on tarinansa kertoja ja Liksom käyttää peräpohjalaista murretta upeasti läpi romaanin. Teoksen lopusta löytyy romaanissa esiintyvien nimien ja everstinnan käyttämien sanojen selityksistä niille jotka eivät murretta niin hallitse.

Mie uskoin pystyväni pyyteethömällä rakhauella puhistahmaan Everstin pahasta ja täyttähmään sen hyälä. Eversti ja mie olima yhtä. Meilä oli sama askelten ja hengityksen tahti, meilä oli samat tavat ja arvot ja sama elämänrytmi. Minun rakkauen voima voi niin suuri ja väkevä, että mie voin hänet parantaa luonnevikasuuesta, jos semmosta ilmenee.

Everstinnan elämää leimaa nuoresta asti kaksi rinnakkaista tekijää. Naapurissa asuva Eversti sekä tämän edustama fasismi. Tyttö antautuu nuoruuden kiihkolla molemmille. Huomattavasti vanhempi mies sitoo tytön itseensä ja äärioikeistolainen ideologia polttaa rinnassa. Everstinna kokee palavaa rakkautta, kulkee sokeasti mukana ja palvelee isänmaata ja miestä. Toisen maailmansodan vuodet ovat aatteen ja rakkauden näkökulmasta kulta-aikaa. Pariskunnan välinen kutke säilyy, heitä kutsutaan tilaisuuksiin jossa he tapaavat arvovaltaista väkeä taiteilijoista poliitikkoihin, aina Vyyreriin saakka, etelästä pohjoiseen.

Kun sota päättyy, saksalaiset ovat polttaneet Lapin ja Everstin on pitänyt painua maan alle, tunnelma kotona muuttuu. Rakkaus muuttuu perhehelvetiksi, Everstinna on menettää henkensä,  mielenterveytensä ja paljon muutakin. Oliko suhde sittenkin alusta lähtien pelkkää vallankäyttöä, hyväksikäyttöä ja manipulointia? Vasta parantolajakso saa naisen irtautumaan miehestään ja uusi elämä voi alkaa.

Everstinna on toisaalta itsenäisen Suomen historiaa, muistutus niistä liikkeistä jotka ovat voineet hyvin Hitlerin valtaannousun rinnalla. Miten kovasti Saksan suuntaan politiikka onkin ollut kallellaan, miten natsien ideologia on omaksuttu ja muokattu pohjoisen olosuhteisiin sopivaksi. Toisaalta Everstinna on erään naisen kasvutarina ja avioliittoromaani. Seksuaalinen ja emotionaalinen hyväksikäyttö jatkuu pitkään, mutta rohkealla naisella on varaa toipua, rakastua uudelleen ja nauttia elämästään. Uskalias tyttö alistetaan vuosiksi, mutta vapaa, keski-ikäinen Everstinna ottaa jälleen haluamansa, ympäristöstä piittaamatta.

---mie aluksi kauhistelin mielessä, niinko puitten oksila roikkuvia hirtettyjen ryyhmiita, mutta jo viikkoa myöhemmin olin tottunu.

Tapansa mukaan Liksom, pohjoisen nainen, kirjoittaa rohkeaa tekstiä, jossa asioita lähestytään suoraan ja konstailematta. Ehkä se on ollut myös Everstinnan tapa. Murteen käyttö läpi romaanin on niin ikään rohkea, mutta erittäin onnistunut ratkaisu. Rajuimmat kuvaukset liittyvät sotaan ja väkivaltaan. Vastapainona rinnalla kulkee Everstinnalle hyvin rakas Lapin luonto, jonka kanssa hän on kuin yhtä. Kokonaisuudessaan ja kaikkine yksityiskohtineen hyvin vaikuttava teos, joka oli pakko ahmaista kerralla.

Everstinnasta ovat kirjoittaneet myös Kirsin Book Club, Kirja vieköön!, Reader, why did I marry him? ja Lumiomena. Helmetin lukuhaasteessa tämä sopii kohtaan 12, sillä kirjasta on tehty näytelmä. Seinäjoen aikamatkahaasteessa sijoitan tämän 1930-luvulle. PopSugar Reading Challenge: A book by an author with flora or fauna in their name. Kirja sopii myös Kirjahyllyn aarteet -haasteeseen.