Naisten aakkoset: B ja C

Naistenviikon nimipäiväsankarien väliin ujutan Naisten aakkoset -haasteen seuraavat kirjaimet eli B:n ja C:n. Haaste on lähtöisin blogista Tarukirja, jonka innoittamana moni muukin bloggaaja on postannut aakkosesta kerrallaan omassa blogissaan. Minun tapani toteuttaa haastetta on kirjoittaa pelkästään kirjailijoistani, kun alkuperäisessä ideassa otetaan muutkin taidemuodot huomioon.

Aakkosten toinen ja kolmas kirjain osoittautuivat todella haastaviksi. Blogiaikani luetuista kirjoista löysin neljä sellaista kirjailijaa, joiden joko etu- tai sukunimi alkaa b-kirjaimella ja jotka nostan tässä haasteessa mielelläni esille: Marja Björk, Lucia Berlin, NoViolet Bulawayo ja Bea Uusma. Koska olen lukenut kultakin vain yhden kirjan, en pysty sen perusteella kutsumaan heistä ketään lempikirjailijakseni, vaikka kaikki neljä ovatkin tehneet suuren vaikutuksen teoksellaan. Kirjahyllystänikään ei löydy näiden naisten lisäksi ketään sopivaa.

C-kirjaimella alkavia, arvostamiani kirjailijoita löytyi blogin kätköistä kaksi: Camilla Läckberg ja Chimamanda Ngozi Adichie. Nämä naiset eroavat b-listan naisista, sillä heidän teoksiaan olen lukenut enemmän kuin yhden, itse asiassa molempien tuotannosta suurimman osan. Nuorena naisenalkuna kolusin Agatha Christien tuotantoa läpi antaumuksella, joten lisään hänet tietysti tähän listaan. Näitä c-naisia voisi siis hyvällä syyllä kutsua jo lempikirjailijoikseni - ainakin melkein!

Tässä muutamalla adjektiivilla niin b- kuin c-naistenkin teoksista:

Marja Björk: Poika

vetävä, rehellinen, koskettava ja silmiä avaava

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

ajaton, konstailematon, rosoinen, älykäs - täynnä elämää

NoViolet Bulawayo: Me tarvitaan uudet nimet

autenttinen, sydäntäsärkevä, rikastuttava ja hauska

Bea Uusma: Naparetki. Minun rakkaustarinani

arvoituksellinen, jännittävä, dokumentaarinen ja kaunis

Camilla Läckberg: Noita

runsas, koukuttava, ajatuksia herättävä ja mukavan tuttu

Chimamanda Ngozi Adichie: Huominen on liian kaukana

poliittinen, keskusteleva, mausteinen ja feministinen

Agatha Christie: Baddingtonista klo 16.50 

viihdyttävä, kutkuttava ja ihanan vanhanaikainen klassikkodekkari

kuva lähteestä https://www.agathachristie.com/stories/450-from-paddington

Aikaisemmat aakkoset: A

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia

Englanninkielinen alkuteos A Manual for Cleaning Women: Selected stories by Lucia Berlin. Suomentanut Kristiina Drews. Aula & Co 2018. 292 sivua.

Taidan saada nykyään suurimman osan kirjavinkeistä täältä kirjablogimaailmasta, ellen sitten suoraan kirjaystäviltäni, jotka tosin hekin bloggaavat. Sitä kautta jäi mieleeni myös tämä Siivoojan käsikirja, josta on pidetty paljon, ja maaliskuussa hoksasin pyytää sitä synttärilahjaksi.

Lucia Berlinin novellit avaavat jotain sellaista mikrotason amerikkalaista arkea, johon ei välttämättä muuten törmäisi. Tuntuu kuin olisin oikeasti mukana jossain pölyisillä tienvarsilla, auttamassa köyhiä, krapulassa tai veden alla. Toki useimmat kirjan tarinoista ovat jo vuosikymmeniä vanhoja, mutta silti upean ajattomia. Kokoelmaa on sanottu omaelämäkerralliseksi tai autofiktiiviseksi ja alkusanoissa kerrotaankin, että monet novelleista pohjautuvat kirjailijan omaan elämäänsä.

"Yhtenä aamuna pesulassa rouva antoi minulle avaimen, ja minä otin sen vastaan. Rouva sanoi, että jos häntä ei jonain torstaina näy, se tarkoittaa että hän on kuollut, ja voisinko minä käydä etsimässä ruumiin. Karmeaa pyytää toiselta sellaista - ja sitä paitsi minun piti torstaisin pestä pyykit."

Lucia Berlinin kieli on rehellistä ja konstailematonta. Dialogi nappaa sen olennaisimman ja terästää kerrontaa, jonka tahti vaihtelee kovasti. Osa novelleista ovat rauhallisempia, osa räiskyvämpiä, eikä niiden kirjallinen tasokaan ihan tasainen ole, ainakaan minun mielestäni. Joku tarinoista tuntuu hiotummalta kuin joku toinen. Novellit eivät ylipäätään ole kauniita, vaan rosoisia ja suorasanaisia, eikä niissä karteta puutetta, väkivaltaa tai epäoikeudenmukaisuutta. Ovathan ne osa elämää. Välillä elämä vie Chileen saakka, välillä kuljetaan helmililjaniittyjen läpi jossain päin Teksasia.

Vuonna 2004 kuolleen Berlinin novelleissa näkyy kiiltokuvien toinen puoli ja hänen omankin elämänsä nurjat puolet, kuten alkoholismi, avioero tai vaikkapa siskon sairastuminen syöpään. Naisen elämä on ollut ilmeisen mäkinen, niin menestystä kuin köyhyyttäkin, ja kaikki hänen kokemansa näkyy novellien uskomattoman rikkaassa maailmassa. Uskon, että teos kestäisi useammankin lukukerran, sillä tuntuu etten yhdestä kerrasta saa edes auki kaikkea mitä novelleista voisi löytää tai jäädä mieleen. Tarinat ovat voimaannuttavia (vaikka inhoankin tuota sanaa!!), piristäviä, älykkäitä ja aika usein mustan humoristisia.

Siivoojan käsikirjasta lisää: Kannesta kanteen, Luettua elämää, Leena Lumi ja Kulttuuri kukoistaa. Helmetin haasteessa tämä menee kohtaan 25: Novellikokoelma. Goodreadsissa se sopii kohtaan 8: "own voices" book. Lisäksi osallistun tällä tietysti Lukupinon Yhdysvallat-haasteeseen!