Sekava ja epäoikeudenmukainen lainsäädäntö, joka hidastaa tai jopa estää oikeuden toteutumista reservaateissa sattuvissa raiskaustapauksissa, on yhä olemassa. Useampi kuin joka kolmas alkuperäiskansoihin kuuluvasta naisesta raiskataan elämänsä aikana. 86 % tekijöistä on muita kuin alkuperäiskansoihin kuuluvia miehiä. (Louise Erdrich)
Pyöreän talon tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Dakotaan, vuoteen 1988. Pääosassa on 13-vuotias Joe, joka elää vanhempiensa, ystäviensä ja Ojibwa-heimonsa kanssa reservaatissa, joihin Yhdysvallat ajoi suurimman osan alkuperäisväestöstään 1800-luvulta alkaen. Joen äiti raiskataan, tämä masentuu ja vetäytyy sänkyynsä. Menee päiviä, viikkoja, ettei hän halua puhua tapahtuneesta mitään.
Silloin oli kulunut jo viikko siitä, kun hän oli noussut portaat, ja makuuhuoneessa alkoi olla tunkkaista. Ilma oli raskaana hänen hengityksestään kuin hän olisi imenyt siitä kaiken hapen. Hän piti kaikki verhot alhaalla. Halusin laskea voileivän pöydälle ja juosta karkuun. Mutta hän pyysi minua istumaan.
Joen siirtyminen huolettomasta, onnellisesta lapsuudesta kohti aikuisten epäoikeudenmukaista maailmaa alkaa, kun hän tajuaa, että hänen täytyy itse selvittää mitä äidille tapahtui. Hän joutuu kantamaan sisällään salaisuuksia ja vihaa, jotka ajavat häntä kohti peruuttamatonta tekoa, jotta oikeus tapahtuisi. Kesään sijoittuvat tapahtumat sisältävät kuitenkin paljon muutakin: on poikien kolttosia, juhlia, kiinnostusta naisten muotoihin, keskusteluja papin kanssa, isoisän tarinoita, unia ja joutoaikaa.
Pyöreä talo on hyvin vaikuttava romaani. Se ei ole pelkästään kertomus oikeuden vääristymistä reservaatissa. Se ole pelkästään 13-vuotiaan pojan vimmaa ymmärtää syitä ja seurauksia tai klassinen kuvaus lapsuuden lopusta. Se on samalla ja ennen kaikkea erittäin inhimillinen tarina tiiviin yhteisön elämästä, historiasta, ikivanhoista uskomuksista ja vallan vääristymistä. Pyöreä talo on hirvittävän monipuolinen teos, josta jää päällimmäisenä mieleen ystävyyden ja rakkauden valtava voima ja merkitys keskellä ravisuttavia tapahtumia ja turhautumista.
Louise Erdrich on Yhdysvalloissa palkittu kirjailija, mutta minulle täysin uusi tuttavuus. Hänen tapansa kertoa on ilmavaa ja helppoa lukea, mutta samalla ihailtavan älykästä. Kerronnan rytmi sallii niin nopeita kuin rauhallisiakin jaksoja, ja Joen tarve selvittää tapahtunut pitää lukijankin mukanaan. Vivahteikkaan, suorastaan koomisen, mutta syvästi humaanin hahmogallerian lisäksi tarinaa sävyttää lakoninen huumori, joita ilman tapahtumien ylle jäisi liian musta pilvi.
Pyöreä talo on sellainen romaani, joita soisi löytävänsä useamminkin. Minulle on sitä ikävä jo nyt! Lue myös, mitä Lumiomenan Katja on siitä kirjoittanut. Osallistun teoksella Kansojen juurilla -haasteeseen, jonka kokoan tässä samalla kasaan omalta osaltani:
- Chinua Achebe: Kaikki hajoaa
- Louise Erdrich: Pyöreä talo
- Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon
- Ante Aikio: Aigi - Jänkäjärven syöverit
Kiitokset Suketukselle hienosta haasteesta! Haasteen ansiosta luin teoksia, jotka muuten olisivat saattaneet jäädä huomiotta. Nyt tiedän maailmasta taas hieman enemmän!
