Robert Goldsborough: Liian monta alibia

 

Robert Goldsborough: Liian monta alibia, alkuteos The Last Coindicence 1989, suomentaja Sirpa Vuento, Jännityksen mestarit 1993, sivumäärä 248.

Liian monta alibia on Rex Stoutin suvun luvalla kirjoitettu Nero Wolfe -jäljitelmä. 

Robert Goldsborough on kirjoittanut vuosina 1986-1994 ja 2012-2023 peräti 17 Nero Wolfe -jäljitelmää. Ostin sarjan nelososan Liian monta alibia. Dekkari samoista henkilöistä huolimatta on vain kalpea varjokuva alkuperäisistä dekkareista. Tärkein puuttuu eli  Archie Goodwinin letkeän ironinen kerronta, se on olennainen osa Nero Wolfe -dekkarien taianomaista ilmapiiriä. 

Rex Stout kuoli lokakuussa 1975 ollessaan 88-vuotias, Wolfen toinen vaimo Pola kuoli 1984, jolloin "perikunta" antoi luvan Nero Wolfe -sarjan jatkolle. Pola syntyi 1902 Euroopassa  Itävalta-Unkarissa ja Stryjissä (joka on nykyistä Ukrainaa) ja avioitui Rex Stoutin kanssa 1932. Avioliitto oli molemmille toinen (ja viimeinen). Ensimmäinen Nero Wolfe-dekkari ilmestyi vuonna 1934 ja viimeinen 1975. Olettaisin, että perikuntaan kuului perheen kaksi tytärtä? Joka tapauksessa Goldsborough sai luvan kirjoittaa Nero Wolfe dekkareita. Robert Goldsborough (s.1937) oli alkujaan toimittaja, ja kirjoittanut 2000-luvulla Snap Malek -sarjaa.

Liian monta alibia -dekkari alkaa, kun tarinan kertojan Archie Goodwinin naisystävän  Lily Rowanin  rikas sisarpuolen tytär Noreen James on joutunut treffeillä rikkaan jupin Sparky Linvillen raiskaamaksi. Noreen ei tee asiasta rikosilmoitusta, vaan masentuu. Archie Goodwin käy ärhentelemässä Linvillelle. Seuraavana aamuna mies löytyy kuolleena, murhattuna. Archie on yksi epäillyistä, mutta Sparky oli öykkäri, joten epäiltyjä on iso liuta. Poliisi kuitenkin pidättää Noreenin veljen Michaelin. Jamesien perhe on upporikas, joten he palkkaavat Nero Wolfen. Jamesien perheasiat ovat pahasti solmussa. Juoni puksuttaa loppuun. Nero Wolfe kutsuu katraan koolle ja konna saadaan satimeen. Nero Wolfe saa siis shekkinsä.

Nero Wolfe on päivitetty 1980-luvulle. Archie Goodwin näppäilee PC:ta, mutta syöttää sinne vain orkideatietoja. Itselle riitti tämän osan lukeminen tätä sarjaa, ihmettelen, miksi niinkin sujuvakynäinen henkilö kuin Goldsborough alistuu tällaiseen. Sarjan myyntimäärää en tiedä. Kirjailija on tunnettu myös siis Snap Malek -sarjasta.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) alkuperäisistä Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, joita on aika liuta.

Rex Stout: Ovikello soi

 

Rex Stout: Ovikello soi, alkuteos The Doorbell Rang, 1965, suomentaja Eila Pennanen, Sapo 80, WSOY 1967, sivumäärä 219. Nero Wolfe #28.

Tämä Nero Wolfe -dekkari on rankattu eräissä lähteissä sarjan parhaaksi, joten luin sen sarjan viimeisenä, mutta postaus ilmestyy nyt, ja sarja jatkuu vielä viiden pitkän dekkarin ja lyhytjuttujen merkeissä.

Dekkarin aluksi äveriäs leskirouva Rachel Bruner tuputtaa shekkejä Nero Wolfelle. Rouva Bruner on lukaissut Fred J. Cookin teoksen The FBI Noboby Knows, sen jälkeen hän osti 10 000 kappaletta kirjoja ja lähetti niitä päättäjille, tuomareille ja isokenkäisille, rouva ei pidä FBI:stä. Sen jälkeen hänellä on ongelma, häntä, hänen lapsiaan ja sihteeriään seurataan.  Hän toivoo, että Nero Wolfe hoitaisi FBI:n pois hänen kimpustaan ja syytää shekkejä Nero Wolfelle, joka ottaa epämääräisen ja mahdottoman  tehtävän hoitaakseen 100 000 taalan hintaan. Sopimus allekirjoitetaan 6.1.1965.

Tämän jälkeen FBI:n miehet alkavat varjostaa Nero Wolfea ja hänen apuriaan Archie Goodwinia ja luultavasti FBI kuuntelee heidän puhelimiaan. Archie Goodwin joutuu keksimään erikoisia tapoja kommunikoida, mutta myös tarkastaja Cramer ottaa poikkeuksellisesti yhteyttä Nero Wolfen naapurin tohtori Vollmerin kautta ja varoittaa Archieta, että FBI yrittää peruuttaa sekä Archie Goodwinin että Nero Wolfen yksityisetsivän lupakirjat.

Miten Nero Wolfe pääsee pinteestä?

Rex Stoutin dekkari Ovikello soi luotaa salaliiton liepeillä ja dekkari on rankattu sarjan parhaaksi.

Pidempi oppimäärä.

Nero Wolfen on vaikea päästä alkuun tutkimuksissa. Mutta tarkastaja Cramer kertoo,  että lehtimies Morris Althausia on ammuttu rintaan. Althus oli kirjoittamassa FBI:stä artikkelia. Edellinen Nero Wolfe dekkari Oikeus kuolla käsitteli mustien kansalaisoikeuksia ja tämä J. Edgar Hooverin johtamaa liittovaltion poliisia.  Althausin murhaa ei oltu selvitetty  ja asunnossa oli käynyt FBI:n G-miehiä. Archie haravoi Althausin lähipiiriä. Isä David Althaus pyörittää naisten vaatteita valmistavaa yritystä, äiti Ivana on kotona. Morris Althaus oli kihloissa Marian Hinckleyn kanssa, joka oli ollut aiemmin  suhteissa G-mies Timothy Quaylen kanssa. Archie Goodwin kuvailee neiti Hinckleytä sivulla 80: "Marian Hinckley oli oikea herkku" . Archie muuten mainitsi, että rouva Brunerilla oli soopeliturkki, kun rouva poistuu, Archie toteaa:"Menin sohvan luo hakemaan soopelin" s.13

Althaus oli pöllinyt idean toiselta toimittajalta Vincent Yarmackilta. Aiemmin Althaus oli kirjoittanut kiinteistöhuijarista, jonka seurauksena Frank Odell oli saanut vankeustuomion, josta oli vapautunut. Odell oli ollut aiemmin töissä Brunerin kiinteistöyhtiössä. Rouva Brunerin sihteeri Sarah Dacos asui lähellä Althausia ja oli nähnyt G-miesten lähtevän Althausin asunnossa. Althausia oli ammuttu, luotia eikä hylsyä ollut asunnossa. Aikamoinen vyyhti, jonka Nero Wolfe selvittää, mutta joutuu turvautumaan ystävien apuun. Gazeten toimittajan apuun turvaudutaan ja Rustermanin ravintolan kabinetti on ahkerassa käytössä, Pierre ja Felix palvelevat. Orkideaharrastaja Lewis Hewitt on yksi apureista, Archie Goodwinille ja Nero Wolfelle palkataan kaksoisolennot, jotta loputkin rypyt oikenevat.

Dekkarin nimi: Ovikello soi.

Ovikello soi miltei jokaisessa Nero Wolfe dekkarissa. Nimi viittaa dekkarin loppuun, jossa ovikello soi. Soittajaa ei mainita, mutta vihjataan, että soittaja olisi J. Edgar Hoover (1895-1972), joka toimi FBI:n johtajana (1935-1972) ja oli FBI:n edeltävän organisaation BOI:n johtaja (1924-1935). Juonipaljastuksena mainittakoon, että FBI ei murhannut Althausia. Onko tämä ollut Stoutin tapa kertoa, että FBI toimii laillisesti. Ilmeisesti FBI epäili Stoutia jopa kommunistiksi, toisaalta Stout ei ilmeisesti pitänyt Hooverin FBI:stä.

Archiella kynä kuvailee vuolasti naisia, Odellin firmassa ollutta naista hän kuvaa: "Lähimmän pöydän ääressä istui kaunis nuori nainen, jolla oli tarpeeksi tukkaa vaikkapa Beatles-yhtyeen jäseneksi ..." s. 113. Archie Goodwinin pituudeksi mainitaan 180 cm. Tarinassa yllättäen kerrotaan Stoutin kirjoittaman Poison a la Carte -tarinan juoni. Novellia ei ole suomennettu, mutta on kokoelmassa Three at Wolfe's door vuodelta 1960, josta ilmestyy bloggaus 5.12.2024.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luin ja bloggaan kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa, joista tämä oli lukuvuorossa viimeisenä, mutta ohjelmoituna tulee sarjan loppuosa lähiviikkoina. Koittakaa kestää. 

Rex Stout: Viittä vaille vainaja

 

Rex Stout: Viittä vaille vainaja, alkuteos Might As Well Be Dead, 1956, suomentaja Kalevi Nyytäjä, WSOY 1997, Sapo 126, sivumäärä 193. Nero Wolfe #19

Tarinan alussa Nebraskan Omahasta saapuu äveriäs rautatavarain tukkukauppias James R. Harold. Kauppias on saanut vihjeen, että Wolfe voisi löytää 11 vuotta kateissa olleen poikansa, mutta haluaa, että etsijöinä olivat Nero Wolfen apulainen Archie Goodwin ja yksityisetsivä Saul Panzer, kertoen Wolfelle syyn "koska olette liian lihava ja laiska" s. 6. 

Kauppiaan poika Paul Harold valmistui 1945 yliopistosta ja meni isälleen töihin. Liikkeestä hävisi iso tukku rahaa, ja isä karkoitti pojan. Nyt rahavarkaus selvisi, ja isä haluaisi syyttömän pojan kotiin. Paul on lähettänyt sisarilleen ja äidilleen kortteja New Yorkista. Aiemmat yksityisetsivät eivät ole saaneet pojasta mitään vihiä. Kauppias lätkäisee 3000 dollaria etumaksuna kuluihin. Ainoa konkreettinen vihje on pojan polvivamma. 

Nero Wolfe päättelee, että Paul on vaihtanut nimensä kuitenkin niin, että alkukirjaimet P. H ovat jäljellä. Tehtävä tuntuu kuitenkin mahdottomalta, mutta Nero Wolfen lehti-ilmoitukseen P.H:stä tulee yllättävä vastaus, yksi P. H eli Peter Hays on syytettynä murhasta. Archie Goodwin kipaisee oikeussaliin, valamiehistö toteaa syylliseksi Hays'in ensimmäisen asteen murhaan, joka oli tapahtunut alkuvuonna 3.1.1956. Murhattu oli Michael M. Molloy 43-vuotias kiinteistövälittäjä, jonka avioliitto veteli viimeisiään. Peter Hays tunsi rouvan Selma Mollowin ja  Hayesin asianajaja Albert Freyer epäilee, että Hays suojelee rouva Mollow'ta, rouva taas epäilee Haysia.  

Wolfe päättää selvittää, kuka murhaaja on ja käynnistää kalliin ja tehokkaan koneistonsa ja jauhaa loppuun asti, mutta ei ilman menetyksiä.

Rex Stoutin Viittä vaille vainaja on jännittävä kuka sen teki ja miksi -dekkari, jossa jännitys tiivistyy loppua kohti.

Pidempi oppimäärä.
Tutkimukset, vaikka ovat vaiheikkaat ja ruumiita tulee kolme lisää, kestävät vain viikon alkukeväästä.
Peter Hays on vaihtanut nimeään, eikä ole suostunut puhumaan taustastaan mitään. Hänet on houkuteltu paikalle, lyöty tainnoksiin, ja murha-ase on laitettu hänen taskuunsa. Peter Hays on tekstintekijä mainostoimistossa, pidetty työntekijä. Hays ei halua isän tietävän, mistä häntä epäillään.
Nero Wolfe laittaa etsivätrion Saul Panzerin, Fred Durkinin ja Orrie Catherin lisäksi Johnny Keemsin eri tehtäviin. Johnny Keems  esiintyy seitsemässä tarinassa, joista osa on lyhyt tarinoita. Johnny Keems murhataan, ajetaan autolla yli  ja Nero Wolfe lohkaisee 50 000 dollarin palkkiostaan 16 667 dollaria, eli kolmasosan Keemsin leskelle. Varastetulla autolla yliajo ei ole aivan harvinainen kuolinsyy Nero Wolfe tarinoissa.

Etsivistä Saul Panzer on paras, hän pääsisi Archien mukaan hänen paikalleen, mitä Keems yhteen aikaan halusi. Myös Orrie Cather haluaisi Archien paikalle.

Valitettavasti tutkimusten edetessä myös liikaa tietävä sisäkkö murhataan.

Pisin oppimäärä

Nero Wolfe organisoi etsivät penkomaan vainajan elämää, ja langanpäitä alkaa löytyä, niitä keritään ja osasta löytyy outoa toimintaa. Etsivät tarkastavat kaikki faktat ja oudot sattumat, sitten samean veden kalat uivat pintaan ja Nero Wolfe kalastaa konnaa ja hän jää koukkuun. Motiivi murhiin oli raha tai tarkemmin petos tai petokset. Nero Wolfe pyytää tarkastaja Cramerilta tuntia, jossa hiillostaa henkilöitä, murhaajaa ja hänelle alibeja antanutta henkilöä. Murhaaja kypsyy ennenaikaisesti.

Paul Harold menee naimisiin ja isä ja äiti ovat löytäneet poikansa.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

Rex Stout: Ennen keskiyötä

 

Rex Stout: Ennen keskiyötä, alkuteos Before Midnight 1955, suomentanut Seppo Virtanen, WSOY 1990, Sapo 45, sivumäärä 262. Nero Wolfe #18.

Ennen keskiyötä on järjestyksessään 18:s Nero Wolfe -dekkari, eletään dekkarin julkaisuvuotta 1955, jolloin järjestetään maailman suurin palkintokilpailu Pour Amour -hajuvesifirmsn sponsoroimana. Kilpailussa arvuutellaan runojen naisia, esimerkkinä kilpailun toinen tehtävä:

Oli puolisoni Aragon -

minä Kolumbusta kuuntelin
ja vuoksi tämän laivaston

Pian korut panttasin.

Vastaus on  kuningatar Isabella.

Pääpalkkiona on puoli miljoonaa dollaria, kokonaisvoittopotti on miljoonaa euroa. Kilpailusta on tullut valtavan suosittu. Kun jäljellä olevat viisi kilpailijaa on kutsuttu paikalle, kilpailun keksijä ja runotehtävien laatija Louis Dahlmann löydetään murhattuna. Kilpailun loput vastaukset ovat kateissa. 

Mainostoimiston Lippert, Buff & Assa johtotroikka ovat herrat Oliver Buff, Vernon Assa ja Patrick O'Garro, Lippert perusti yrityksen ja on jo kuollut. Trio saapuu asianajansa Rudolf Hansenin kanssa Nero Wolfen luo, joka ottaa kvartetin vastaan kello 11 ihailtuaan parituntia orkideoita. Mainostoimisto haluaa saada kampanjan päätökseen, asiaan sekaantuu hajuvesiyhtiön kulmikas johtaja Talbot Heery, jolla on omat bisnekset vaakalaudalla. Poliisi Cramerin johdolla etsii murhaajaa, Nero Wolfe varasta, ja yrittää saada sopimusta kilpailijoiden kanssa, miten kilpailu voidaan saattaa päätökseen. Kilpailussa jäljellä olevat ovat erikoislaatuisia. Los Angelesista kotoisin  oleva vanhapiika Gertrude Frazee on  Naisten luontoliiton perustaja, yhdistyksen 300 jäsentä ratkovat viikottain runotehtäviä. Tämä on ollut aikaa ennen internettiä, ja matkapuhelimia. Archie Goodwin kirjoittaa "kuulemiset" pikakirjoituksella, ja myöhemmin kirjoituskoneella Nero Wolfelle puhtaaksi. Naiskilpailjoita ovat monia. Susan Tescher, Clock-aikakausilehden toimittaja, saa lehdeltä tukea, ja esiintyy uhmakkaana neuvotteluissa, hänellä on kuulemisessa lehden lakimies, yksi toimittaja ja päätoimittaja mukana. Rouva Carol Wheelock on päättänyt rikastua, hän on niin maanistunut, että enää ei aterioi eikä nuku, hän popsii vain vitamiinipillereitä. Mieskilpailijoista Philip Younger on vävyn kustantamalla eläkkeellä, hän oli menettänyt 25 vuotta sitten varansa pörssiromahduksessa ja saa kilpailusta sydänoireita. Opettaja Harold Rollins on kokenut tehtävät haasteena.

Nero Wolfen työtä haittaa se, että kaikki kilpailijat ovat eri mieltä, lisäksi mainostoimiston kvartetti ja parfyymitehtaan omistaja Heery ovat erimieltä miltei kaikesta. Mainostoimiston kvartetti milloin pestaa Nero Wolfen ja milloin antaa hänelle kenkää. Archie Goodwin on puskurina asiakkaiden ja Nero Wolfen välissä. 

Lopulta Nero Wolfe selvittää koko vyyhdin, varkauden lisäksi myös murhan, sillä murhaaja astui Wolfen varpaille.

Rex Stoutin Ennen keskiyötä on viihdyttävä dekkari ja asetelma on jännitteinen, loppuratkaisu ei yllä  aivan parhaimpien dekkarien tasolle.

****
Huomioita dekkarista
Lopun lässähdys johtui minusta siitä, että tässä osassa 18, oli "murhakaava" samantyyppinen kuin osassa 2.
Archie haaveilee, että pääsee katsomaan New Yorkin Giantsin baseball-ottelua, ja soittelee Lily Rowanille. Wolfe vaatii Archielta paljon, joten kuhertelut ja iltamenot jäävät. Tätä lukiessa googlasin ja nykyisin Archie Goodwin -niminen pelaaja pelaa baseballia.
Nero Wolfe syö ruokaa, ja tässä osassa Friz tekee isännälleen lintupaistia, makkaraa, hapankaalia, Nero Wolfe yrittää vähentää oluen juontia 12 pulloon päivässä.
*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.

Rex Stout: Liian monta kokkia

 

Rex Stout: Liian monta kokkia, Too Many Cooks 1938, suomentaja Eila Pennanen, SaPo 240, sivumäärä 268. Nero Wolfe #5

Rex Stoutin Liian monta kokkia on sarjan parhaimpia. Dekkarissa massiivinen yksityisetsivä Nero Wolfe lähtee New Yorkin asunnostaan  Les Quinze Maîtres -tilaisuuteen Länsi-Virginiaan. Valitut huippu keittiömestarit pitävät ajoittain tilaisuuksiaan. Yksi huippukokeista Marko Vukcic on Wolfen ystävä, he lounastavat kuukausittain. Wolfe matkustaa apulaisensa ja tarinoiden minäkertojan Archie Goodwinin kanssa junassa, jossa hän tapaa toisen huippukeittiömestarin Jerome Berinin, jolla on mukanaan hehkeä tytär Constanza,

Les Quinze Maîtres viittaa viiteentoista kokkiin, mutta kolme kokeista on kuollut, ja kahdella on este. Paikalle saapuu kymmenen kokkia läheistensä kanssa, avecina on tytär, vaimo tai työnantaja. Mukana on myös kokki Phillip Laszio. Laszio on kaikkien vihaama. Hän on naimisissa Vukcicin entisen vaimon kanssa, hän on varastanut Berinin reseptin, viekoitellut palvelukseensa toisten apulaisia, vienyt työpaikkoja, häntä inhotaan. Laszion vaimo pyytää Wolfelta suojelusta miehelleen, Wolfe ei ole henkivartija, joten hän kieltäytyy. Illalla Laszio löytyy murhattuna veitsi selässä. 

Nero Wolfe ei osoita kiinnostusta juttua kohtaan ennen kuin Vukcic on epäiltynä ja Berin vangittuna. Laszio on tapettu kastikekilpailun aikana. Laszio on valmistanut Sauce Printemps'iä yhdeksän annosta, osallistujien on pitänyt tietää, mikä mauste kustakin annoksesta puuttuu. Berin on epäiltynä siksi, että hänellä oli vähiten oikeita vastauksia. Laszion ruumiin löytää Nero Wolfe, joka oli viimeinen maistaja.

Nero Wolfe kuulee myös muuta keittiöhenkilökuntaa, jotka ovat mustia. Mustat eivät kerro havainnoistaan poliisille. Nero Wolfe kertoo, että arvostaa kaikkia ihmisiä taustasta huolimatta, ja kertoo, että on itsekin muuttanut maahan, ja syntynyt Montenegrossa. Musta tarjoilija  (ja college-opiskelija) Paul Whipple kertoo havainnoistaan, joka osaltaan auttaa ratkaisemaan rikoksen. Wolfe saa valkoisilta tutkijoilta kitkerää ja rasistista palautetta: "Me ei herroitella n*kruja täällä Länsi-Virginiassa eikä me tarvita ketään joka tulee ja selittää meille ..." ss 170-171, kommentti kuvaa varmasti asenteita 1930-luvulla? 

Lopuksi ennen kotimatkaa Nero Wolfe pitää ruokapuheen ja sen jälkeen kertoo murhakeissin kulun, motiivin ja syyllisen.

Liian monta kokkia dekkarin resepti on onnistunut ja se on lukijalle ammattitaidolla tarjoiltu.

*****
Nero Wolfe yrittää ostaa Jerome Beriniltä Keskiyön makkaroiden reseptiä yksityiskäytöön. Nero Wolfella on keittiössään sveitsiläinen kokki Fritz Brenner. Lopulta hän saa palkkioksi Beriniltä hänen  Saucisse minuit'n reseptin yksityiskäyttöön. Kirjan lopussa on yhteensä  18 reseptiä, varmasti oikeita, mutta tuskin kukaan Suomessa haluaa tehdä Philadelphian kilpikonnakeittoa, voissa muhennettua suokilpikonnaa, Tenneseen piikkisikaa, tosin Saucisse minuit'n ja Sauce Printemps'n reseptit ovat myös listassa.

Rikostutkinnassa, tai viimeisten todisteiden hankinnassa Nero Wolfe turvautuu yksityisetsivä Sam Panzerin apuun, ja soittaa myös ylitarkastaja Cramerille. Archie Goodwin on lähitukena ja New Yorkissa  Wolfen orkideoita hoitaa Theodore Horstmann. Nero Wolfen painosta on erilaisia arvioita eri kirjoissa, tässä Archie arvelee, että Wolfe voisi painaa enemmän kuin muissa kirjoissa, eli yli 250 kg, sen takia pitkä junamatka on hyvin rasittava. Yleensä painoarvio on 130 kilon korvilla.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, yritän lukea ja blogata  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa. Tämä on dekkareista numero 5. Dekkarissa 27 Oikeus kuolla Nero Wolfe tapaa uudestaan Paul Whipplen, joka on Columbian yliopiston antropologian apulaisprofessori ja dekkari tapahtuu tammikuussa 1964, kansalaisoikeusjärjestössä toiminut nainen Susan Brooke myurhataan. Susan seurusteli Whipplen pojan Dunbarin kanssa, joka vangitaan epäiltynä. Nero Wolfe selvittää tapauksen kiitollisuuden velasta.

Rex Stout: Punaisen rasian arvoitus

 

Rex Stout: Punaisen rasian arvoitus, alkuteos The Red Box, 1937 suomentanut Reijo Lehtonen, WSOY 1990, Sivumäärä 287. Nero Wolfe #4

Neljäs Nero Wolfe -dekkari Punaisen rasian arvoitus alkaa verkkaisesti, kun Llewellyn Frost (29 v) taivuttelee Nero Wolfea ottamaan pestin ja tutkimaan malli Molly Lauckin murhaa. Mukana hänellä on 28.3.1936 päivätty kirje, jossa pyydetään tutkimaan McNairin  toimistossa tapahtunutta myrkytystä  allekirjoittajia ovat Raymond Plehn ja joukko muita Amerikan parhaita orkidean kasvattajia (kirje oli osin Archien juoni saada työtä Nero Wolfelle). Frost pyytää selvittämään, kuka oli myrkyttänyt tiettyjä karamelleja ja pelastamaan serkkunsa Helenin.

Tästä hiljalleen käynnistyy outo murharalli, jonka juuret ovat syvällä menneisyydessä ja jonka salat  Wolfe selvittää ja kertoo lopussa. 

Punaisen rasian arvoitus on taattua Nero Wolfe  laatua.

Pidempi oppimäärä
Wolfen luo kipittänyt Llewellyn Frost on kiihkeä ja äkkipikainen herra, hän ei pysty antamaan kovinkaan tarkkaa kuvausta tapahtuneesta. Muotivaateyrittäjä Boyd McNairin toimistossa, jossa on töissä myös hänen serkkunsa Helen Frost, on tapahtunut kuolemantapaus. Nuori malli Molly Lauck on myrkytetty. Hän oli ottanut yhden kilon karamellirasiasta myrkytetyn mantelimakeisen. Poliisi tarkastaja Cramerin johdolla ei saa tekoon mitään lähtökohtaa. Kukaan ei tiedä, mistä makeislaatikko on edes tullut. Lisäksi Frostin perhe (Calida Helenin äiti ja Dudley Llewellynin isä, ja serkukset Helen ja Llewellyn ja perheystävä Perren Gebert) on hyvin eripurainen. Helenin äiti Calida ilmoittaa, että perheellä ei ole varaa maksaa Nero Wolfen palkkiota, "olemme kerjäläisperhe" ja ihmettelee, että mitä Nero Wolfe tekee shekillä. Nero Wolfe ilmoittaa tallettavansa sen pankkitililleen. Perheessä Llewellyn on hassannut omat perintörahansa teatteriesitysten tuottamiseen. Hänen serkkunsa Helen, joka on vielä alaikäinen 20-vuotias, on saamassa jättiperinnön tullessaan kuukauden päästä täysi-ikäiseksi. Llewellyn Frost peruu toimeksiantoa ja  haukkuu Nero Wolfea "kirotuksi lihavaksi imbesilliksi". 

Nero Wolfen asiakas vaihtuu, mutta tutkimusten etenemistä vaivaa se, että asianosaiset eivät puhu totta, he sekä valehtelevat että pimittävät asioita. Boyd McNair, jonka toimistossa murha tapahtui, tapaa Nero Wolfen ja on kertomassa salaisuuksia, mutta hän kuolee myrkytettyyn aspiriiniin. Tällöin lukijallekin selviää, että McNair on ollut murhan kohde, makeisrasia on toimitettu hänelle, hän syö espanjanmantelia, mutta Molly Lauck oli ottanut avatun rasian, ja tarjoillut makeisia, ja syönyt itse mantelimakeisen.

Pisin oppimäärä

Alkuasetelmasta ei voi päätellä, mihin tutkimukset johtavat. Nero Wolfen pitää selvittää menneisyyden "synnit", joiden varjoissa murhaaja operoi, tai Nero Wolfen pitää haalia todisteet Euroopasta, jotta voi todistaa sen, minkä jo tietää. Asian selvittäminen kesti viikon ja Wolfe oli saamassa 10 000 dollarin shekin. Toisaalta Wolfe käyttää monia yksityisetsiviä Amerikassa (Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Cather) ja Euroopassa (Hitchcock).

Itse dekkari ei minusta yllä kolmen ensimmäisen Nero Wolfe -dekkarin tasolle, sillä itse asiaan pääseminen kestää yllättävän kauan, ja itse arvasin, miksi murhat tehdään ja kuka ne tekee. Usein Nero Wolfe -dekkareissa alku on kiehtovaa ja hauskaa, tässä lähinnä sumuista. Nero Wolfe antaa orkidea-terapiaa Helen Frostille ja se aina auttaa. Nero Wolfe on taikuri, joka pitää salassa asiansa ja tekee silmänkääntötemppuja. 

Punaisella rasialla on kirjassa aivan oma tarinansa, siitä en hiiskahdakkaan.

Orto-serkku (älä lue aivan lopussa yksi epäsuora juonipaljastus)

Llewellyn Frost on tutkinut serkkujen avioliittoja, hän on Helenin orto-serkku, eli isät ovat veljeksiä, orto-serkkuus muodostuu myös jos äidit ovat sisaruksia, tämä termi on englanniksi ortho cousin eli parallel cousin, sen vastinpari on cross cousin. Orto-serkkujen avioliitot ovat olleet kiellettyjä monilla alkuperäiskansoilla. (Peruste on se, että siskoksilla voi olla "yhteisiä aviomiehiä" ja veljeksillä sama nainen). Tässä ei ole kyse tästä, mutta Nero Wolfe paljastaa seikkoja, jotka antavat lisävaloa Helenin ja Llewellynin serkkuuteen.

 

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, pyrin lukemaan ja bloggaamaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa. Tämä on sarjan neljäs dekkari.

Rex Stout: Keihäskäärme

Rex Stout: Keihäskäärme, alkuteos Fer-de-lance 1934, suomentanut Reijo Kalvas  Viihdeviikarit 1989, sivumäärä 255.

Keihäskäärme on ensimmäinen Rex Stoutin Nero Wolfe -dekkari. 

Nero Wolfe on New Yorkin Läntisellä 35. kadulla asuva massiivinen älykäs etsivä, joka ratkoo rikokset lähinnä istumalla asunnossaan. Wolfella on rikosten selvittämiseen palkattua henkilökuntaa. Dekkarien ironinen ja hauska minä-kertoja Archie Goodwin on "yleismies", joka tekee kenttäetsivän hommia ja hoitaa Wolfen taloudelliset asiat ja palkkaa lisäksi tarvittaessa lisävoimia etsiväkolmikosta Fred Durkin, Saul Panzer ja Orrie Cather. 

Nero Wolfella on kaksi intohimoa orkideoiden ihaileminen ja kulinaristiset nautinnot. Wolfen orkideoita hoitaa Theodore Horstmann ja keittiössä herkkuja tekee sveitsiläinen kokki Fritz Brenner. Nero Wolfen motiivi ratkaista rikokset on raha, jotka hän käyttää henkilökunnan palkkoihin, asuntoonsa, orkideoihin ja ruokaan. Tässä osassa Nero Wolfe toteaa lakonisesti asiakkaalle, että "ei ole kenenkään ystävä, mitä voitte maksaa". Palkkioasia muistuttaa tv-sarja Matlockia, mutta rikoksia ratkova puolustusasianajaja Matlock on joviaali tyyppi.

Sarjan edetessä Nero Wolfesta aukeaa muitakin puolia, eli kyllä hänelle on muitakin tärkeitä asioita kuin oma rauha, raha orkideat ja ruoka.

Archie Goodwin on toisenlainen aisapari kuin tohtori Watson Sherlock Holmesille tai kapteeni Hastings Hercule Poirot'lle. Archie on pystyvä etsivä, joka tekee mitä Nero Wolfe käskee. Hän on naimaton ja  ihastuu helposti, mutta pitää vapaudestaan kiinni. Hänen kerrontatyylinsä on ironista ja ajoin hyvin humoristista. Hän on myös terävä. 

Keihäskäärme -tarinan alussa etsivä Durkinin vaimon ystävä Maria Maffei kertoo huolensa Nero Wolfelle ja lupaa maksaa, jos Wolfe selvittää veljensä Carlon katoamisen, jota poliisi ei tutki. Carlo löytyy pian murhattuna, mutta Carlon leikkaaman sanomalehtijutun avulla Wolfe pääsee rahakkaammalle apajalle. Yliopiston rehtori  Oliver Barstow (58 v) on kuollut sydänkohtaukseen golf-kentällä. Kuolema on todettu luonnolliseksi, mutta Wolfe saa aikaan uuden kuolemansyyntutkimuksen. Rehtori Barstow on murhattu. Barstowin vaimo  Ellen lupaa murhan selvittämisestä lehdessä suuren palkkion. Barstowin tytär Sarah saapuu Nero Wolfen luo ja vetoaa Nero Wolfeen, etteivät verikoirat penkoisi tapausta, koska pelkää, että murhaaja on perheestä. Nero Wolfe lähettää Sarahin ihailemaan orkideoija, joita on kolmessa erillisessä huoneessa.  Soitettuaan muutamia puheluja Nero Wolfe rauhoittaa lisää orkidea-terapiaa saanutta tytärtä. Ajojahti alkaa. Nero Wolfen tavoitteena on noudattaa sopimusta, hän ei siis paljasta murhaajaa poliisille, ellei sopimus sitä edellytä.

Nero Wolfe ratkaisee murhan selvittämällä kaikki pikku asiat. Läpimurto tulee caddyjen puhuttamisessa (golfissa mailapoika = caddy, caddie). Wolfe kertoo mailapojille kokeesta, jossa psykologian opiskelijoiden luennolle oli tullut kolme miestä, A oli osoittanut B:tä aseella ja C oli tullut väliin. Tilanne päättyi, ja opiskelijat saivat kirjoittaa, mitä tapahtui. Kaikki tarinat olivat hieman erilaisia. Ase oli myös kertomusten mukaan A:lla, joidenkin mukaan B:llä ja jopa C:llä. Wolfe saa kielenkannat aukeamaan ja tutkimuksissa tulee läpimurto. Loppuhuipennus on pitkä, jotta konna saadaan kiinni, ja vaarattomaksi, hän on ottanut Wolfen tähtäimeensä. Myös Carlo Maffein kohtalo selviää.

Juonta en avaa enempää, mutta teos oli viihdyttävä. Kirjan kannessa on käärmeen tapainen. Kirjan nimi viittaa  Keski-Amerikan keihäskäärmeeseen (Bothrops asper). 

Tässä avausosassa Nero Wolfe joutuu luopumaan tynnyrioluesta ja hän juo jatkossa pullotetua olutta, jota haetaan kaupasta. Nero Wolfe etsii mieluisaa olutmerkkiä. Tarina tapahtuu alkukesästä 1933. Silloin ei ollut tv:tä, ei matkapuhelimia, eikä internettiä, mutta puhelin toimii, posti ja ihmiset liikkuivat. Eletiin siis ennenkin.

*****
Nero Wolfe -dekkareista
Rex Stoutin dekkareiden salapoliisi on New Yorkin asunnossaan viihtyvä iso ja lihava Nero Wolfe, joka ratkaisee kerättyjen tietojen ja älykkyytensä avulla rikokset. Nero Wolfe ei ole empaattinen. Wolfen apulainen Archie Goodwin on dekkarien kertoja, hyväntahtoinen, mutta kyyninen.  Archie Goodwin hoitaa myös Wolfen talousasiat. Wolfe tarvitsee paljon rahaa, eli isoja shekkejä, jotka Goodwin tallettaa pankkiin. Nero Wolfella on kaksi intohimoa orkideoiden ihaileminen ja kulinaristiset nautinnot. Wolfen orkideoita, joita on yli 10 000,  hoitaa Theodore Horstmann.  Keittiössä herkkuja loihtii sveitsiläinen kokki Fritz Brenner. Brenner vie aamiaisen Wolfelle kello 8.15, Wolfe menee hissillä kasvihuoneeseen kello 9 ja viipyy siellä ihailemassa orkideoja  kello 11 asti, jonka jälkeen Nero Wolfe siirtyy toimistoonsa. Wolfe ihailee orkideoita vielä klo 16-18. 
****
Yhdysvaltalaisen Rex Stoutin (1886 – 1975) Nero Wolfe -sarjaan kuuluu yhteensä 33 dekkaria, ja 14 lyhyempää juttua, jotka kirjoitettiin  vuosien 1934 ja 1975 välillä. 

Suomennetut Nero Wolfe -dekkarit ja kaksi novellikoelmaa.

Rex Stoutin suomennetut Nero Wolfen dekkarit 

1. Keihäskäärme, Fer-de-Lance, 1934, Jännityksen mestarit 30.
2. Pelokkaitten miesten liitto, The League of Frightened Men, 1935, SaPo 336
3. Puuttuva lenkki, The Rubber Band, 1936 Jännityksen mestarit 52
4. Punaisen rasian arvoitus, The Red Box, 1937 SaPo 385
5. Liian monta kokkia, Too Many Cooks, 1938 , Sapo 240

6. Caesar on kuollut, Some Buried Caesar, 1939 SaPo 26

7. Yli kuolleen ruumiini, Over My Dead Body, 1939 Sapo 362

8. Missä on testamentti?  There’s a Will, 1940 Sapo 371

9. Kadonnut ääni, The Silent Speaker, 1946 Sapo 14

10. Liian monta naista, Too Many Women, 1947 Sapo 209.
11. Liian monta kuolemaa, And Be a Villain / More Deaths than One, 1948 Sapo 10.
12. Toinen tunnustus, The Second Confession, 1949 Sapo 371
13. Parhaissakin perheissä, In the Best Families /Even in the Best Families, 1950 SaPo 40
14. Kuoleman käsikirjoitus, Murder by the Book, 1951  Sapo 77
15. Nero Wolfe pesee kätensä, Prisoner’s Base / Out Goes She, 1952 Sapo 380
16. Kultaiset hämähäkit, The Golden Spiders, 1953 Jännityksen mestarit 40
17. Mustan vuoren varjossa The Black Mountain, 1954 Jännityksen mestarit 6
18. Ennen keskiyötä, Before Midnight, 1955 Sapo 45
19. Viittä vaille vainaja, Might As Well Be Dead, 1956 Sapo 126
20. Jos kuolema uinahtaa, If Death Ever Slept, 1957 Sapo 144
21. Samppanjaa yhdelle Champagne for One, 1958, SaPo 64
22. Murhaajan tyyliin, Plot It Yourself / Murder in Style, 1959 Sapo 383
23.  Liian monta asiakasta  Too Many Clients, 1960 Sapo 265
24. Lopullinen ratkaisu, The Final Deduction, 1961 Jännityksen mestarit 19
25. Viimeinen siirto, Gambit, 1962 Sapo 392
26. Löytölapsi The Mother Hunt, 1963 SaPo 75
27. Oikeus kuolla, A Right To Die, 1964 Sapo 250
28. Ovikello soi, The Doorbell Rang, 1965 Sapo 80
29. Murha makuuhuoneessa, Death of a Doxy, 1966 Sapo 282
30. Isätön tyttö, The Father Hunt, 1968 Sapo 395
31. Kesävieraan kuolema, Death of a Dude, 1969 Sapo 400
32. Kuolema pöytälaatikossa, Please Pass the Guilt, 1973 Sapo 404
33. Nero Wolfen viimeinen juttu, A Family Affair, 1975 SaPo 409.

Novellikokoelmat (suomennetut)
34. Ei aivan tarpeeksi kuollut, Not Quite Dead Enough, 1944 Jännityksen mestarit 61. 
35. Liian monta etsivää, Three For the Chair, 1957 Jännityksen mestarit 67. 

Rex Stout: Löytölapsi

Rex Stout: Löytölapsi, The Mother Hunt 1963,  suomentanut Sauli Sipilä, WSOY SaPo 75, sivumäärä 231. Nero Wolfe #26

Rex Stoutin dekkareiden salapoliisi on New Yorkin asunnossaan viihtyvä iso ja lihava Nero Wolfe, joka ratkaisee kerättyjen tietojen ja älykkyytensä avulla rikokset. Dekkareiden kertojana ja kenttätyössä olevana 'salapoliisina' on Archie Goodwin, joka hoitaa myös Wolfen talousasiat. Wolfella on kaksi intohimoa orkideoiden ihaileminen ja kulinaristiset nautinnot. Wolfen orkideoita hoitaa Theodore Horstmann ja keittiössä herkkuja tekee sveitsiläinen kokki Fritz Brenner. Brenner vie aamiaisen Wolfelle kello 8.15, Wolfe menee hissillä kasvihuoneeseen kello 9 ja viipyy siellä kahdensadan erilaisen orkideamuunnelman kanssa kello 11 asti, jonka jälkeen Nero Wolfe siirtyy toimistoonsa.

Kirjan alussa soi ovikello, Lucy Valdon tulee Nero Wolfen luo. Lucy Valdon kertoo että hänen kotinsa eteiseen tuotiin neljän kuukauden ikäinen lapsi, viestillä, että pojan pitää kasvaa isänsä talossa. Lucy Valdonin aviomies dekkarikirjailija Richard Valdon oli hukkunut yhdeksän kuukautta aiemmin uima-altaaseen. Leskirouva haluaa selvittää, kuka on lapsen äiti. Archie Goodwin tutkii vauvan vaatteet, ja  puvun napit ovat erikoiset. Tutkimuksissa selviää, että ne on tehty valkoisesta hevosenkarvasta, ja nappien tekijä löytyy, hän on neiti Ellen Tenzer. Nainen ei suostu yhteistyöhön ja lähtee New Yorkiin, myöhemmin Ellen Tenzer löydetään autosta narunpätkällä kuristettuna.

Dekkari koostuu Wolfen ideoimista, sekä Archie Goodwin organisoimista järjestelmällisistä tutkimuksista, joita syyttäjä yrittää haitata. Ensin kartoitetaan Richard Valdonin lähipiiristä miehet (Willis Krug,Julisn Haft ja Leo Bingham), ja laajennetaan naisiin. Sitten selvitetään, ketkä ovat synnyttäneet tiettynä ajankohtana lapsen. Apuna tutkimuksissa on kolme muutakin yksityisetsivää Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Cather.

Tutkimuksissa on käänteitä ja tarkastaja Cramer räksyttää kintereillä ja Cramerin vuoksi Nero Wolfe joutuu lähtemään talostaan evakkoon, mitä ei useinkaan tapahdu. Lopuksi Nero Wolfe kertoo mysterin ratkaisun, eli kuka on murhien takana.

Rex Stoutin Nero Wolfet ovat hieman erilaisia, kuin brittidekkarit, mutta viihdyttäviä.

Nero Wolfe -teosten bloggaukset
 Liian monta asiakasta 
Kadonnut ääni 
Löytölapsi
Samppanjaa yhdelle

****

Yhdysvaltalaisen Rex Stoutin (1886 – 1975) Nero Wolfe -sarjaan kuului yhteensä peräti 47 dekkaria, jotka oli kirjoitettu pääosin vuosien 1934 ja 1975 välillä. Tämä oli toinen, minkä luin ja alla olevien neljän jälkeen vuonna 2023 päätin lukea kaikki suomennetut, joista lista täällä.