Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hammett Dashiell. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Hammett Dashiell. Näytä kaikki tekstit

maanantai 25. tammikuuta 2016

Dashiell Hammett: Lasiavain



Dashiell Hammett: Lasiavain, The Glass Key 1931, suomentanut Kalevi Nyytäjä, sivumäärä 225.

Dashiell Hammettin Lasiavain on 1930-luvun kovaksikeitetty dekkari, jossa sikaria polttava Ned Beaumont ravaa alusta loppuun ratkaisten eteen tulevat ongelmat, joista konkreettisin on senaattori Henryn pojan kadulla kuolleena retkottava ruumis. Ned piipahtaa kysymään kyläpäällikkö Paul Madvigilta saako poliisit soittaa paikalle, ja sen jälkeen Ned Beaumont lähtee seuraamaan jälkiä. Ned Beaumont on itse peluri, ja ensimmäisellä etapilla ilmenee, että vainajalla oli pelivelkoja 1200 dollaria, ja velkoja Bernie Despain on häipynyt mukanaan myös 3250 dollaria Nedin voittorahoja.

Kaikki kytkeytyy toisiinsa. Senaattori Henry tarvitsee Paul Madvigiä uudelleen valintaansa. Paul, joka on 45-vuotias, on rakastunut senaattorin tyttäreen Janetiin, jonka senaattori on luvannut Paulille. Paulin tytär Opal on seurustellut vainajan siis senaattorin pojan Taylorin kanssa. Paul hommaa Nedille piirisyyttäjän virastosta paperin, jonka turvin hän seuraa Bernie Despainia New Yorkiin. Kaikki pikkukaupungin virat ovat vaaleissa auki, ja valta kiinnostaa ja vallattomuus kauhistuttaa. Valtaa hamutaan väkivallalla.

Ned Beaumont on tarinan sankari, joka joutuu ottamaan kolhuja, lyöntejä ja potkuja, mutta joka porskuttaa läpi seikkailun. Hän käy tasaamassa tilinsä Despainin kanssa, palaa takaisin, riitelee (lavastetusti?) Paul Madvigin kanssa, ottaa siipeensä rikollispomo Chad O'Roryltä, jonka Madvig aikoo ajaa kaupungista. Sikari tupruaa, whiskyä litkitään kieltolaista huolimatta, kuvio kuitenkin selkenee. Beaumont juo ruisviskiä, vaikka yleisempää on, että viski on tehty ohrasta tai maissista, vaikuttaako vallinnut kieltolaki asiaan, en tiedä en ole viskiasiantuntija.

Tässä selviää "kuka sen teki", mutta itse kuvaus on tärkeämpää. Ned Beaumont ottaa pataan paljon ennen kuin hän voi kertoa kuka olikaan syyllinen. Häntä hakataan mukiloidaan ja mankeloidaan, hoidetaan sairaalassa, yksi kaveri tappaa itsensä, ja eräs avaa ranteensa. Voittaja pokkaa naisen ja poistuu kaupungista.

Lasiavain on varsin mukiinmenevä kyyninen dekkari, joka ei sorru kuitenkaan mässäilyyn. Karikatyyriset henkilöt räpistelevät allikossaan, josta likaojat vievät löyhkäävää saastaa eteenpäin. Lasiavain liittyy löyhästi juoneen, tulee eräästä unesta.

Hammett kuvailee henkilöiden reaktioita Ned Beaumontin ilmoitukseen, että Opal epäilee isänsä ampuneen senaattorin pojan (sanoen samalla, että luulo on väärä):
Hänen (Opal) silmänsä olivat kauhusta niin levällään , että valkuaiset näkyivät kehäkalvojen ympärillä janiissä oli lasimainen kiilto.

Rusty ... kasvot kiukusta punaisina

Jeff ... naama virneessä

Eloise istui kuin jähmettyyneenä tuolillaan

Mathews vapisi; mies näytti kutistuneen kokoon

Shad O'Rory kasvot kalpeina ja jähmeinä   s.134

Dekkarien asiantuntija hdcanis on blogannut tästä näin.

Olen itse blogannut Hammettin esikoisteoksesta Maltan haukasta näin.
*****
Dashiell Hammett (1894 - 1961) lopetti varhain koulun ilmeisesti 13-vuotiaana ja toimi Pinkertonin etsivätoimistossa. Dashiell Hammett osallistui myös ensimmäiseen maailmansotaan.

torstai 16. helmikuuta 2012

Dashiell Hammett: Maltan haukka




Dashiell Hammetin  231-sivuinen dekkari Maltan haukka kertoo 1930-luvun San Franciscosta tarinan, jossa huijataan ja yritetään huijata ja tavoittelun kohteena on legendaarinen Maltan haukka, patsas joka on sisuksiltaan kultaa ja jalokiviä. Lukija temmataan mukaan tapahtumien syöveriin erään toimeksiannon puitteissa. Tietoa tihkuu lisää hiljalleen sekä päähenkilö yksityisetsivä Sam Spadelle että lukijalle. Spade joutuu lapioimaan tieltään ruumiita ja vastailemaan poliisin ikäviin kysymyksiin. Spade on kyyninen kovapintainen yksityisetsivä, jonka polttoaineena toimivat dollarit, joita hän kiitettävästi ihmisiltä imuroi, Spade ei ole erityisen puhelias, eikä moraali ole aivan tiukin. Sam Spade naukkailee bacardia, konjakkia, manhattania ja whiskyä ja  polttaa itse löyhään käärittyä Bull Durham tupakkaa. Teoksen Nainen on myös kovaksi keitetty punapää, jonka avautuminen tapahtuu vain pakosta, tai silloin kun se on omien etujen mukaista, toden puhumista Brigid O'Shaughnessy harvoin harrastaa. Kirja on ajoin kömpelöstä käännöksestään huolimatta kiinnostava, tarina on filmattu kuten Raymond Chandlerin Syvä unikin. Teoksia yhdistää kovapintainen poikamiesyksityiskyttä, joka ottaa toimeksiantoja, ja on piikit pystyssä poliiseja vastaan. Toinen yhteinen tekijä on filmien päähenkilö karismaattinen Humphrey Bogart, jonka lumoa en aivan ymmärrä naisten keskuudessa, mutta jos Lauren Bacallin saa vaimokseen, ja sellaiset suitsutukset Casablancasta, on varmasti maineensa arvoinen. Bogart on minustakin tehnyt hyviä filmejä! Filmiversio minusta loppui ehkä toiseen kohtaan kuin teos?

Tässä nimenomaisessa Maltan Haukka teoksessa kerronta etenee kiinnostavana ja jännittävänä eteenpäin. Lukija on täysin ummikkona, mitä on tapahtunut ja mitä tulee tapahtumaan, se mitä tapahtuu on ajoittain myös hieman hämärää. Jatkuvasti toistuvat "neuvottelu"- ja uhkailutilanteet voivat turruttaa, mutta itse pidin tästä pokkarina ostamastani teoksesta. Miljöön kuvaus tuo esiin jo kadonneita rohdoskauppoja, lankapuhelimia ja kuulusteluja ylöskirjaa pikakirjoittaja.

Hammettin kerronta on aika tarkkaa, esimerkiksi Sam Spaden herätyskelloa kuvataan toisessa luvussa säröääniseksi (s. 13) ja  siiten sivulla19 vielä kimeästi tikittäväksi, eli voimme päätellä, että ääni oli kimeä, mutta säröinen. Attribuuttia on attribuutilla siunattu, koska puhutaan  mm. koboltin sinisistä silmistä, heti ensimmäisellä tekstisivulla kerrotaan Samin kasvojen v-kirjaimista, on v-muotoinen suu, leuankärki on v, ja sieraimet muodostavat v:n, , eli kaiken kaikkiaan 180 cm:n mies oli varsin v-mäisen näköinen mies.  Teksti etenee loogisesti tapahtumien mukaan, ja yllätykset ja hämäykset seuraavat toistaan. Ajoittainen dialogi on napakkaa esim. s.21
"Kuka on  Thursby?", Dundy kysyi
"Minä kerroin sen jo Tomille mitä hänestä tiesin"
"Kerroitte Tomille pirun vähän"
"Minä tiesin myös pirun vähän" ...
Kirjassa puhuttiin herra Cairon levanttilaisista piirteistä. Wikipedian mukaan Levantti on laajahkoalue lähi-idässä. Cairo sen sijaan oli kreikkalainen.

Maltan haukka kertoo ainakin ahneudesta, keräilyvimmasta, hämäyksistä, ja aika monta ihmistä menetti ainoansa tarinan kuluessa  ja minkä vuoksi!? Kirjan kannen Maltan haukka patsas on kaikkien tavoittelema. Moni menettää henkensä patsaan vuoksi, joka on lopulta väärennös.