Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korhonen Jussi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Korhonen Jussi. Näytä kaikki tekstit

perjantai 28. toukokuuta 2021

Arthur Conan Doyle: Neljän merkki

 


Arthur Conan Doyle:  Neljän merkki, alkuteos The Sign of Four, 1890, suomentanut Jussi Korhonen, Basam Books Klassikko 2009, sivumäärä 156.

Arthur Conan Doylen toinen Sherlock Holmes seikkailu on  Neljän merkki.  Se on romaani kuten ensimmäinen Sherlock Holmes -kirja Punaisten kirjainten arvoitus.

Tarinan alussa Sherlock Holmes on pitkästynyt ja on nauttinut pienestä pullostaan kokaiinia. Hän päättelee Watsonin kellosta, että Watsonilla on ollut isoveli, joka on ryypiskellyt. Analyysi perustuu Watsonin perintökellon naarmuihin ja lappuihin, joita on laitettu panttilainaamoissa kelloon. 

Sitten neiti Mary Morstan tulee pyytämään apua. Hänen Intiasta palannut kapteeni-isänsä Arthur Morstan on kadonnut Lontoossa kymmenen vuotta sitten 3.12.1878. Kuusi vuotta sitten vuonna 1882 Maryn osoitetta on tiedusteltu ja Marylle on alkanut tulla postissa yksi helmi kerran vuodessa.  Nyt Mary Morstania on pyydetty tapaamiseen. Matka suuntautuu Thaddeus Sholton luo, joka on sairaalloisen näköinen kaljuuntunut punahiuksinen kolmikymppinen mies kummallisten tavaroiden keskellä, seikka millä kirjailija luo tunnelmaa. Sholtolla on tarina kerrottavana isästään majuri John Sholtosta. Majuri Sholto oli rikastunut Intiassa, ja tuonut sieltä aarteen. Englantiin palannut kapteeni Morstan tuli vaatimaan osuuttaan Sholtolta Agran aarteesta, suuttunut ja saanut sairaskohtauksen, kaatunut ja lyönyt päänsä ja kuollut. Majuri oli kätkenyt kapteenin ruumiin ja aarteen. Majuri pelkää puujalkaista miestä ja eristäytyy. Vuonna 1882 majuri saa omituisen kirjeen ja näkee kummat kasvot ikkunassa. Majuri kuolee ja hänen ruumiinsa vierellä on Neljän merkki. Thaddeus Sholton kaksoisveli Bartholomew on löytänyt aarteen, mutta joutunut myös murhan kohteeksi, aarre on hävinnyt, ja hänen ruumiinsa vieressä on Neljän merkki.

Sherlock Holmes tutkii murhapaikan ja päättelee murhaajan olevan puujalkaisen miehen apuri, joka on kotoisin Bengalista. Syyllinen on ampunut uhriinsa alkaloidia sisältävän myrkkynuolen puhallusputkella. Mies kulkee paljain jaloin ja on pienikokoinen... tästä alkaa jännittävä takaa-ajo, rikolliset ovat karkuteillä, aarre hukassa. Kuka ja miksi, ne ovat täysin hämärän peitossa.

Sherlock Holmes muistetaan lyhyistä tarinoista,(joista minulla on bloggaus täällä.). Tässä tarinassa Sherlock Holmes ja puolipalkkainen kirurgi ja lääketieteen tohtori Watson asuva Baker Street 221 B:ssä. Taloudesta huolehtii rouva Hudson. Neiti Mary Morstan on tuleva rouva Watson eli tohtori Watson avioituu tarinan päätteeksi. Tohtori Watson, joka on tarinan kertoja, kuvaa neiti Morstania vaaleaksi ja hyvin viehättäväksi, etenkin silmissä on sielukkuutta. Morstan on 27-vuotias. Mary kävi sisäoppilaitosta, kun isä oli Intiassa, äiti oli jo aiemmin kuollut, sitten hän toimi kotiopettajatterena, eikä ole hyvissä varoissa. Mary on siististi pukeutunut, mutta vaatteet ovat tavallisia. Jännittävän illan jälkeen tohtori Watson saattaa neiti Morstanin kotiinsa. Hän rakastuu tähän ihanaan neitoon, mutta pelkää aarteen olevan heidän välissään. Tohtori Watson näkee neidistä unta ja hän rientää aamulla kertomaan yön tapahtumat neidolle. 

Arthur Conan Doylen romaani Neljän merkki on vauhdikas seikkailu, joka laajenee kuvaukseksi kirotusta aarteesta.

Pidempi oppimäärä, myös juonipaljastuksia, älä lue, jos haluat lukea kirja.
Sherlock Holmes päätteli, että murhaaja on puujalkaisen miehen pieni apuri, jolla on puhallusputki. Myös aarre on varastettu. Ruumiin vieressä on Neljän merkki. Poliisi pidättää Thaddeuksen ja Bartholomewin henkilökuntaa, mutta Sherlock Holmes pyytää Watsonia hakemaan Toby-koiran. Watson hakee koiran epämääräisestä paikasta, jossa häntä varoitetaan mäyrästä. Toby on sekarotuinen koira, mutta hyvä vainukoira. Sherlock Holmes etsii myös rikollisten venettä, ja käyttää apunaan katupoikia, joille maksaa työstä. Takaa-ajo on vimmainen ja tapahtuu Thamesilla. Puhallusputkikaveri kuolee, mutta Jonathan Small jää kiinni. Holmes on arvannut Jonathan Mallin olevan syyllinen, sillä Morstanin tavaroiden joukosta on löytynyt aiemmin pergamentti, jossa on neljän merkki, siinä ovat nimet Jonathan Small, Mahometh Singh, Abdullah Khan ja Dost Akbar. Small on ainoa, joka on länsimaalainen.

Tarinan henkilöt tapasivat Intian kuuluvassa Andamaaneilla Bengalin lahdella. Neljän merkin henkilöt kärsivät Andamaanien Port Blairissa tuomiota murhasta, joka tehtiin aarteen vuoksi. Tarinan aarre on kirottu, ja sen tarina alkaa Intiassa riehuneesta Sepoy-kapinasta. Jonathan Small oli pestautunut 18-vuotiaana Intiaan, koska oli ajautunut vaikeuksiin erään naisen kanssa (luultavasti nainen on vielä suuremmissa vaikeuksissa). Intiassa hän menettää jalkansa krokotiilin pureman vuoksi, ja pestautuu siirtomaatilan työnjohtajaksi. Sepoy-kapinan (1857 - 1859) tuoksinassa hän on linnakkeessa, jossa Neljän merkin miehistä Mahometh Singh, Abdullah Khan ovat kuulleet Dost Akbarilta, että Achmet on kahminut ison aarteen.  Small, Singh ja Khan pöllivät rautalippaan ja kätkevät sen ja tekevät aarrekartan, johon lisäävät Neljän merkin. He joutuvat tappamaan Achmetin, josta koko nelikko saa pakkotyötuomion Andamaaneille. Majuri Sholto ja kapteeni Morstan ovat vartijoina. Sholto pelaa omaisuutensa. Small kertoo aarteesta Sholtolle ja Morstanille.  Sholto tekee oharin, ja kaivaa aarteen, ja muuttaa rikkaana miehenä Englantiin vuonna 1878. Ensin Morstan saapuu Lontooseen ja kuolee. Small pakenee vankilasta, ja viettää aikaa "alkuasukkaiden" parissa, ja saapuu aikanaan Englantiin.

Tarinassa on hieman samoja elementtejä kuin R. L Stevensonin Aarresaaressa, joka oli ilmestynyt jatkokertomuksena 1881 - 1882  ja kirjana 1883. Yhtäläisyydet ovat kartta, puujalkainen mies, ja neljän merkki, Aarresaaressa oli Musta merkki. Aarresaaressa aarre oli kultakolikoita, mutta Agran aarre koostuu timanteista, jalokivistä ja helmistä. Yhtäläisyyttä on myös siinä, että taistelu aarteesta on ulkopuolisille suuri arvoitus. 

Neljän merkkiä tuskin pidetään Sherlock Hollmes -tuntijoiden parissa suurena tarinana, mutta minusta seikkailu on hyvä. Se kuvaa aikansa asenteita. Intia oli tuolloin Brittien siirtomaa, ja Andamaanien kuvaus on todella rasistista, ilmeisesti kirjailija kirjoitti "alkuasukkaista" ilman syvällistä tietoa. Toisaalta kirjailija kuvaa englantisen majurin Sholton rappiopeluriksi, sanan syöjäksi ja pelkuriksi. Jonathan Small on lojaali Neljän merkille, mutta haluaa kostaa majurille ei hänen pojilleen.

Small joutuu tarinatuokion jälkeen englantilaisen oikeuden eteen. Watson pääsee naimisiin ja Sherlock Holmes palaa harrasteidensa pariin.



Kahden pitkän Sherlock Holmes -tarinan jälkeen Arthur Conan Doyle alkoi kirjoittaa  lyhyitä tarinoita jotka yllä olevassa kirjassa ovat kaikki suomennettuna, myös julkaisemattomat (bloggaus täällä).  Aikansa kutakin ja  Arthur Conan Doyle kyllästyi kirjoittamaan Sherlock Holmesin seikkailuja ja kirjoitti Viimeiseen tapaukseen professori Moriartyn, jonka kanssa Sherlock Holmes katosi 1893. Sherlock Holmes tarinoihin tuli pitkä tauko, ja  Arthur Conan Doyle osallistui tiettävästi Buurisotaan ja kirjoitti pitkän  Baskervillen koira -tarinan (1901 -1902), siinä tohtori Watson muistelee Holmesin ratkaisevan Baskervillen sukukirouksen. Syyllinen on ihminen, joka on valjastunut sekarotuisen koiran murhaajaksi. 

Suuret sankarit ovat iättömiä ja tekevät paluita ja  Sherlock Holmesin paluu tapahtui vuonna 1903 tarinassa Autio talo. Tarinat jatkuivat sen jälkeen. Kronologisesti viimeisessä tarinassa His Last Bow vuodelta 1917  Sherlock Holmes esiintyy chicagolaisena Altamontina, joka kauppaa saksalaiselle von Borkille salaista aineistoa, ja saa miehen käpälälautaan yhdessä Watsonin kanssa. Tarinan mukaan Sherlock on vetäytynyt mehiläisten hoitajaksi, mutta pääministeri on houkutellut miehen "palvelukseen". Tämä on kirjoitettu ensimmäisen maailmansodan aikana, missä Saksa oli sodassa Britannian kanssa. Novellissa viitataan myös Irlannin sisällissotaan, jossa Saksalla oli sormet pelissä (tämän mukaan), Altamontilla on irlantilaistausta, vaikka oli siis amerikkalainen. 

Sir Arthur Conan Doyle (1861-1930) julkaisi tarinoita vielä 1926 ja 1927, mutta ne sijoitettiin 1890-luvulle.