Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lehtonen Joel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lehtonen Joel. Näytä kaikki tekstit

maanantai 3. joulukuuta 2018

Joel Lehtonen: Putkinotko



Joel Lehtonen: Putkinotko, kirja julkaistu aikanaan kahdessa osassa vuosina 1919 - 1920. SKS 2012, sivumäärä 572.

Putkinotko on kuvaus yhdestä kesäpäivästä Etelä-Savossa. Päähenkilö on Juutas Käkriäinen. Juutas Käkriäinen asuu Putkinotkon tilalla, jonka omistaa kirjakauppias Aapeli Muttinen. Juutas Käkriäinen on tehnyt torpparisopimuksen Muttisen kanssa, ja elättelee toiveita, että tila olisi tulevaisuudessa hänen. Juutas Käkriäinen on laiska ja kovakorvainen. Hän ei tee mitään ylimääräistä, eikä edes käskettyjä töitä.

Putkinotko on kirja, jossa on näennäisen tyvenen alla paljon tapahtumia ja elämää, sekä syvällistä ihmiskuvausta, ihmisten keskinäisiä suhteita ja elämän kiertokulkua. Putkinotko päättää trilogian, mutta se on täysin itsenäinen teos. Juutas Käkriäisen ja vuokraisäntä Aapeli Muttisen suhdetta on kuvattu aiemmissa novelleissa. Muttinen on kirjakauppias, joka haluaa rentoutua tilallaan, Lyygia-neiti pitää huushollia, ja hän haluaisi  Muttiselta varmaankin kosinnan, ilmeisesti Muttinen on ollut naimisissa. Minusta Muttiselle riittää vähempi, ja platoninen suhde, missä Lyygia  passaa Muttiselle herkkuja pöytään. Muttinen haaveilee hienosta hedelmätarhasta. Muttisen omenatarha Putkinotkolla paleltui ja kuoli. Käkriäinen oli kaltoin kohdellut omenatarhaa, mutta pakkaselle hän ei voinut mitään. Koska Juutas Käkriäinen ei tee oma-aloitteisesti mitään, ja suhtautuu kaikkiin käskyihin vihamielisesti, Muttinen suunnittelee, ettei anna Käkriäiselle edes omaa palstaa, eikä jatkoa sopimukseen. Kirjan lopussa asia jää auki, mutta Muttinen on minusta heltymässä jopa pikku palstan antamiseen.

Juutas on naimisissa Rosinan kanssa. Parilla on iso liuta lapsia.  EsikoinenMalakias on saanut synnytyksessä "verta silmilleen", vanhin tyttäristä Saara on kasvamassa naiseksi, sitten Ananias, Saara, Leja Topi, Sanukka, Jopi, Repekka, Ester ja Luukas, jota vielä imetetään. Perheellä on tiukkaa, koska Juutas on laiska. Perheellä on Hurja-niminen koira, kissa, lampaita, lehmiä ja sonni, sekä vanha kana. Lisäksi viljeltävää alaa on. Perhe hankkii rahaa myymällä viinaa, jota heille välittää Rosinan veli Mauno Kypenöinen. Viinan välitys on yllättäen Rosinan idea ja ajatus ja Rosina sitä aktiivisesti harrastaa. Putkinotko on idyllinen ja kaunis paikka Saimaan rannalla.

Tarina alkaa eräänä kesäaamuna, kun Juutas Käkriäisen perhe herää lutikoiden keskeltä saunasta. Kettu on vallannut pirtin, ja syy on Juutaksen laiskuuden, sillä hän on antanut hirsien kastua, ja niitä on poistettu, eikä Juutas ole korjannut pirttiä. Juutas ei ole tehnyt käskyistä huolimatta raja-aitaa seitsemään vuoteen valmiiksi, ja perheen lehmät ovat päässeet pois tilan alueelta.

Vanhin ja vankkaluinen Malakias, kalpea ja solakka Ananias, hän on jo melkein aikamies, pää on Ananiaksella usein kipeä, tytöistä vanhin on Saara "makaa sikeässä unessa. Hän hengittää niin että tohisee ja että rinnat, joita ympäröi likaisenkeltaisilla pitseillä koristettu paita, pullistuvat. Jalassa on hänellä punaiset sukat, mutta nappikengistä, jotka hän asetti eilisiltana makuulle ruvetessaan tuohon penkkinsä alle, on toinen pudonnut saunan lehtiseen ja onkimatojen asumaan karsinaan". Hento Leja on toiseksi vanhin tytöistä, Repekalla on puhevika. Luukas on koko joukon nuorin, imee tuttia ja rintaa. Taloudessa asuu Rosinan äiti: Mutta anopille on annettu paikaksi permantopenkin ovensuun puolinen pää.

Romaani on jaettu lukuihin, ja kirja jakautuu jaksoihin. Aluksi perhe herää ja samalla heidät esitellään. Sitten Rosina, Saara ja Jopi lähtevät kaupunkiin, Juutas jauhon hakumatkalle. Kolmannessa osassa kaikki kokoontuvat Putkinotkoon syömään ja saunomaan, tämän jälkeen alkavat ilta- ja yötoimet.

Juutas Käkriäinen on laiska ja uppiniskainen. Käkriäinen on riidoissa oikeastaan kaikkien kanssa, mutta minusta Juutas on varsin inhimillinen hahmo, ei luonnostaan ole paha. Käkriäinen pitää päässään kesät talvet karvareuhkaa. Rakkain esine on hänelle pääsinpusseista tehty tupakkakukkaro. Juutas suhtautuu intohimolla ja hellyydellä tupakkamaahansa. Juutas on itse raitis, vaikka myy viinaa. Hän ei haluaisi alkaa viinan valmistusta, koska pelkää mahdollista vankeustuomiota. Samalla lukijalle selviää Juutaksen asenne työhön. Hän ei halua ahkeroida toisen tilalla.

Rosina Juutaksen vaimo on salaperäisempi ihminen. Rosina tunnistaa Juutaksessa saamattomuuden ja uppiniskaisuuden, mutta uskoo tai ainakin toivoo hänessä muutosta. Rosina hoitaa lehmät, lypsää ne ja pitää huushollia. Rosina on huolestunut jaloistaan, ja haluaa käydä apteekissa. Hän on huolestunut lapsistaan varsinkin rakkaimmasta lapsestaan Ananiaksesta sekä Saarasta, joka on ollut töissä tervahöyryllä, jota on kunnostettu Putkinotkon lähellä. Saara on rakastunut tai ainakin ihastunut johonkin merimieheen. Saara on kirjoittanut kirjeen, jonka muut lapset suttaavat. Rosina luulee ja pelkää olevansa raskaana, vaikka on niksejä koittanut. Laivamatkalla Rosina saa kuulla Vilhusen kasvatusperiaatteista, missä vitsaa ei säästellä, Rosina ei hyväksy sitä. Rosina kuulee juoruna, että Matti Muikkunen haluaisi Putkinotkon vaimolleen Aina Kustavalle. Rosinalle nauretaan apteekissa, ja hänen suhtaudutaan hyvin halveksivasti. Rosina on perheen pää, koska hän kuitenkin suunnittelee ja kantaa vastuuta enemmän kuin Juutas.

Saara, vanhin tyttäristä on lähtenyt korjatun tervahöyryn matkaan osin Rosinan ehdotuksesta. Saara on kasvamassa aikuiseksi. Saara kertoo tervahöyryllä tarjotuista ruokalajeista esim. läskistä, asiaa varsinkin Juutas pilkkaa. Saara kirjoittaa jollekin merimiehelle, ja on muuttunut. Saaralla on punaiset kengät ja sukat. Muilla lapsilla ei ole varmastikaan kenkiä, sillä Aapeli Muttinen lahjoitti lapsille kengät, jotta nämä kävisivät koulua. Koulunkäynti loppui, kun kengät hajosivat. Laivamatkalla Saara puhuu rahastaja Eliel Persikan kanssa, jonka kanssa menee näytäntöön, jossa luikertelee käärme, sitten he lähtevät harjulle. Saara tulee kotiin. Rosina yrittää kuulustella Saaraa. Saara haluaisi lähteä kotoa.

Malakias joutuu alussa pässin puskemaksi. Topi on kiusoitellut pässiä, joka sitten puskee Malakiasta, ja Topi on piilossa metsässä raivostunutta isoveljeään. Kaupunkireissun jälkeen Malakias saa matolääkettä, jota oksentelee. Malakias on ollut riidoissa vanhempiensa kanssa, ja yrittänyt saada rengin pestiä, mutta se ei ole onnistunut. Naiset kiusoittelevat Malakiasta, ja Sanelma Kinnunen tulee alastomana Malakiaan kanssa saunaan. Malakias kiroaa ja poistuu.

Ananias on Rosinalle tärkein lapsi. Ananias on varsin herkkä, ja päässä surraa. Ananias ampuu tarinan aikana useita laukauksia, mutta kehenkään ei osu. Ananias on ihastunut Putkinotkoon tulevaan Sanelma Kinnuseen, mutta Ananiasta ujostuttaa liikaa.

Leja on hento tyttö, ja hän epäilee Saaran jo saaneen pikkuisen. Topi leikittelee siis pässin kanssa ja on muutenkin kepposteleva. Jopi odotti kaupunkimatkaltaan paljon, mutta ensin jäivät rahat kotiin, ja Jopi piileskelee yksin Rosinan ollessa asioillaan, ja Saaran seurustella Eliaksen kanssa. Jopin jutut kaupunkireissusta ovat kuitenkin huimat.

Anoppi jää kotiin ja hoitelee pienempiä lapsia, hän kauhistelee lasten kielenkäyttöä, pieni Sanelma kiroaa ja käyttää huora-sanaa. Myöhemmin Muttinen kysyy Sanelmalta, mistä se lapsi tulee, vitusta voihkaisee Sanelma. Anoppi tai mummo niin kuin häntä kutsutaan, pelkää asemansa puolesta, hän pelkää, että hänet lähetetään vaivaistaloon. Anopilla on kaksi lasta Mauno Kypenöinen, joka on syntynyt ennen avioliittoa, ja Rosina. Mauno on tumma. Hän on ollut verstaalla töissä, mutta saanut potkut varastettuaan puita. Lisäksi Maunon avovaimo Pertta Kinnunen on mennyt räyhäämään ja näyttänyt "takapompeliaan". Perttaa ja Maunoa ei ole vihitty. Pertta on virallisesti naimisissa. Hänellä on ollut ainakin kaksi aviomiestä, ja yksi ukkomies. Hänellä on neljä lasta, joista kaksi on vaivaistalossa, ja yksi jäi Viipuriin isälle. Pertan mukana kulkee Sanelma Kinnunen. Pertta on tapaillut miehiä myös rahasta. Pertta ei ole mikään mukava ihminen, eikä Mauno, joka on ollut vankilassakin. Rosina tuo heidät Putkinotkoon, missä Mauno uhkailemalla saa Juutaksen mukaan viinanpolttoon. Mauno uhkaa paljastaa poliisille Juutaksen viinan myynnin, viinan, joka siis tuli Maunolta. Rosina nytkin täyttää Maunon luona tyhjiä pulloja viinalla. Rosina ostaa hiivaa. Mauno ottaa vanhat viinanpolttovehkeet mukaan. Mauno ja Pertta juovat, Juutas siis ei.

Isommat kotiin jääneet lapset niittävät heinää ja haravoivat sitä. Naapurin lehmät pääsevät Putkinotkon alueelle, ja perheen sonni Poika astuu naapurin Helunaa. Mummo poimii marjoja ja hoitaa lapsia. Pojat alkavat siirtää kiviä, jotta mahdollinen mäyränpesä löytyisi.

Juutas on vienyt Rosinan, Saaran ja Jopin soutuveneellä laiturille. Hän soutaa takaisin ja  piilottaa airot, Juutas on omasta omaisuudestaan tarkka. Juutas suuntaa kävellen sahalle, ja aikoo hankkia jauhoja. Juutas on kuullut myös Muikkusen Putkinotkon ostohalut. Käkriäinen ostaa jauhoa kauppaneuvos Konsta Könöliniltä. Könöliniä hoivaa hänen tytär Svea, joka on nätti ja järkevä. Odotellessaan Juutas on antanut vinkkejä, miten pitäisi hoitaa raakaa kauraa syöneet lehmät. Juutas on unohtanut pohtia, miten jauhosäkki tuodaan kotiin. Hän rehvastelee kantavansa 70 kg:n painoisen säkin yksinään, ja niin hän tekeekin, kunnes kaatuu jyrkänteen lähellä, jauhopussi osuu kantoon ja hajoaa. Suora seuraus säkin hajoamisesta on Juutaksen raivokohtaus, joka johtaa myöhemmin oman kanan tappamiseen, sitten Juutas menee uhoamaan kotiin, että polttaa talon ja tappaa itsensä. Juutas lauhtuu auttaessaan mäyränpesän etsimisessä. Ananiaan kanssa haetaan jauhot. Perheellä on myös hevonen, joka olisi kannattanut ottaa mukaan jauhon hakureissulle. Juutas on hieman hidasjärkinen, mutta äkkipikainen. Poika eli perheen sonni saa lisää astutustöitä, joita perheen lapset yrittävät tirkistellä.

Rosina, Jopi ja Saara ovat tulleet kaupungista, mukana Mauno ja Pertta, sekä Pertan tytär Sanelma, jota siis ujosti käyttäytyvä Ananias katsoo ja haluaisi seuraansa. Kaupunkimatkan jälkeen ryystetään kahvia ja syödään vehnäsiä, Saara nukkuu, koska on juonut kaljaa ja ollut Eliaksen kanssa harjulla, Rosina on huolestunut, että mitä ollaan oltu tekemässä. Rosinaa myös harmittaa Pertan huomautuksen perheen hajusta, joka on köyhän ihmisen ruuan haju. Kun ruoka on syöty, jatketaan heinien haravointia, ja Putkinotkossa on elämää, kun Muttinen ja Lyygia saapuvat moottoriveneellä, mukanaan paljon namusia, vehnäjauhoa ja sokeria. He ottavat Putkinotkosta mukaansa perunoita ja kalaa, haluavat saunan lämpimäksi. Muttisen tunteet vuokralaistaan kohtaan vaihtelevat suuttumuksesta närkästykseen. Lapset miellyttävät Lyygiaa ja Muttistakin. Muttinen, joka on siis kirjakauppias, on hyvin mukavuuden haluinen, joka nauttii Suomen lyhyestä kesästä, hyvästä ruuasta, kehumisesta, ja Lyygian huolenpidosta. Muttisella on ollut ankea lapsuus. Hänellä on isorokon aiheuttamia arpia, perhe on ollut köyhä, ja ilmesisesti hänelle on tullut avioero. Nyt Muttinen rakastaa herkkuja ja rauhaa. Kun Muttinen on saunonut ja syönyt, hän on suopeampi köyhän asialle.

Rosina haluaa olla yksin, hän hoitaa eläimet, ja huomaa kanan kuolleen, Rosina ei tiedä Juutaksen tekosiksi, vaan piilottaa kanan, luulee sen olevan huono ennusmerkki viinatouhuihin. Mauno kuitenkin on pakottanut Juutaksen mukaan. Mauno juottaa Ananiakselle viinaa, joka törttöilee kännissä. Miehet sanovat lähtevänsä tuulastamaan, mutta menevät saareen valmistamaan viinatehdasta.

Tapahtuma-aika
Ajankohta on minusta loppukesällä, koska tein seuraavat havainnot
-Heinäsirkat sirittävät, ja lopussa mainitaan, koivuissa sirisevät heinäsirkat, nousten näin syksyllä puihin
-Mansikat ja punaiset viinimarjat ovat kypsyneet, mutta Putkinotkon pienokaiset ovat popsineet punaiset viinimarjat
-Horsma kukkii, mutta tervakukka ja syreeni on jo kukkinut aikoja sitten
-Kissankello, ja päivänkakkara kukkivat
-Tähkäpäitä on pelloissa
-Kiiltomatoja on
-Heinää tehdään, yleensä heinää tehdään aiemminkin, mutta
-"Pääskyset kiertelevät peltoaukeaman kohdalla … visertävät lyhyesti, leijailevat piirissä, poikasiaan opetellen"

Lopputulema
Kesäpäivä Putkinotkossa päättyy ja myös kirja päättyy. Avoimeksi jää moni asia. Ruualla ja löylyillä hellitelty Muttinen on pehmenemässä ja Käkriäinen on saamassa ehkä jatkoa, ja lammen tyköä oman palstankin. Muttinen tajuaa, että Käkriäinen ei halua toisten omenapuita hoitaa.

Viinanpolttopaikkaa katsastetaan, ja Ananias tulee humalaan Maunon tarjoamasta viinasta. Rosina on luultavimmin raskaana, vaikka ei haluaisi. Hän myös epäilee, että Saara odottaa lasta, ja ainakin on ollut miesten kanssa.  Malakias, Ananias ja Saara ovat aikuistumassa.

Joel Lehtonen piirtää Putkinotkossa hyviä henkilökuvia, kerronta on rehellistä, luonnon kuvaus on kaunista ja runollista, mutta todellista. Olen itse viettänyt muutaman lapsuuden kesän Saimaalla lähellä Savonlinnaa olevassa saaressa ja luonto on kaunista.

****
Joel Lehtonen (1881 - 1934) kuuluu Suomen eturivin kirjailijoihin, vaikka ei koskaan ole saanut sitä arvostusta, mutta tuotanto puhuu puolestaan. Joel Lehtonen myös käänsi kirjoja, ja hän viittaa tässä nobelisti Romain Rollandiin, jonka Jean Christophe -sarjan hän käänsi viidettä osaa lukuunottamatta. Joel Lehtosen Kuolleet omenapuut sisältää novelleja osin Muttisesta, ja mainitaan niissä Käkriäinenkin.

maanantai 12. marraskuuta 2018

Joel Lehtonen: Kuolleet omenapuut


Joel Lehtonen: Kuolleet omenapuut, novellikokoelma 1918, SKS 1995, sivumäärä 128.

Joel Lehtosen novellikokoelma Kuolleet omenapuut on toinen teos Putkinotko-sarjassa, trilogian aloittaa Kerran kesällä, sarjan päättää romaani PutkinotkoKuolleet omenapuut  -novellikokoelmassa moni tarina tarkastelee kirjakauppias Aapeli Muttista, ja myös Juutas Käkriäinen esiintyy novelleissa ensi kertaa. Joel Lehtosen Putkinotko keskittyy Juutas Käkriäiseen ja siitä bloggaan vielä tänä vuonna.

Ensimmäinen novelli on nimeltään Muttisen onni. Muttisen onni on raskaan aherruksen jälkeen viettää ensimmäiset kesäpäivät Saimaan rannalla olevalla tilallaan, johon hän raskaan työvuoden jälkeen voi asettua makaamaan. Muttinen kuvaillaan lihavaksi poikamieheksi, joka on peruspessimisti. Muttinen nauttii kesäpäivän vienoudesta ja Saimaalla soutelusta Lyygia-neidin kanssa. Muttinen ei halua enempää Lyygialta, eikä Lyygiasta, kun hetken tunnelmoinnin, sillä Muttinen tajuaa, että  "autuimmat päivät menevät kuin armas kevätkesän päivä" s.10. Onnenhetket ovat niin harvassa, ettei niitä ole oikeutta antaa toisille.

Herra ja Moukka -novelli kuvailee Aapeli Muttisen ja Juutas Käkriäisen suhteen. Muttinen on hankkinut itselle Saimaan rannalta Putkinotkon tilan, ja reilulla kontrahdilla hän on saanut ahkeraksi luulemansa Juutas Käkriäisen pitämään sitä asuttuna ympäri vuoden. Käkriäisen pitäisi hoitaa Muttisen metsää, peltoja ja puutarhaa, mutta Käkriäinen ei ole ahkera, Juutas yrittää tehdä hallaa omenapuille ja laiminlyö tehtävänsä, lisäksi Käkriäinen polttaa viinaa. Juutas Käkriäinen pettyy, kun ei saa tilaa omakseen, ja vielä enemmän kuin joutuu tekemään kivimuurin Muttisen maan rajoille. Niminovelli Kuolleet omenapuut syventää kuvaa Muttisen ja Käkriäisen suhteesta. Aapeli Muttinen haaveilee suuresta omenatarhasta Putkinotkossa, jossa olisi 600 -700 omenapuuta. Aapeli hellittelee ajatuksella, hän on istuttanut tosin vain 50 taimea, mutta hoivanut niitä rakkaudella, lannoittanut ja kastellut niitä. Vuokralainen Juutas Käkriäisenkään ilkivalta ei ole pystynyt niihin. Aikainen talvi, pakkaset kuitenkin ovat tehneet omenapuut elottomiksi. Paikalliset ovat vihjailleet omenatarhan elinmahdollisuuksista ja suosittaneet perunaa, ja novelli päättyy Muttisen Aapelin hymähdykseen. "Hm, miksi ei tosiaan perunoita? s. 86.

Kansa ajautui sisällissotaan, ja Lehtosen analyysi on minusta oikea. Hän näkee kansainvälisen puna-aatteen saaneen joukot liikkeelle, ja venäläisiltä on saatu aseita. Kapinan alettua osalla valkoisilla on keittänyt yli, ja lopulta Muttisen Aapelikin oli sodassa valkoisten puolella, mutta lähinnä varamiehenä. Sen verran koville otti tapahtumat, että Aapeli viedään Niuvanniemeen hoitoon. Kokoelmaan päättää lakimies Oiva Tommolan käynti morsiamensa kanssa valkoisen vouhottajan Väinö Bongmanin haudalla. Tommola on aiemmin parantaa terveyttään urheilemalla. Novelleissa käsitellään myös taiteilija Lauri Falkin edesottamuksia.

Joel Lehtonen piirtää hyviä karikatyyrejä eikä vältä arkojakaan asioita sisällissodasta.

****
Joel Lehtonen (1881 - 1934) kuuluu Suomen eturivin kirjailijoihin, vaikka ei koskaan ole saanut sitä arvostusta, mutta tuotanto puhuu puolestaan. Putkinotko on blogattu täällä.