Agatha Christie: Kohtalon portti

Agatha Christie: Kohtalon portti, suomentanut Anna-Liisa Laine,  1973, WSOY 1983, sivumäärä 272.

Agatha Christie (1890 - 1976) kirjoitti vuonna  1922 ensimmäisen Tommy ja Tuppence seikkailun nimeltä Salainen vastustaja, se oli hauska ja hieman romanttinen kirja. Agatha Christie jatkoi vanhetessaan sarjaa, myös sankarit varttuivat. Tommy ja Tuppence menivät  naimisiin ensimmäisen tarinan lopussa. Myöhemmissä tarinoissa Tuppence sai kaksoset (Rikos yhdistää), ja pari adoptoi kolmannen lapsen teoksessa Salomonin tuomio. Tommyn ja Tuppencen avioliitto on onnellinen ja välittävä, sekä tasa-arvoinen. Tommy oli töissä valtion salaisessa palveluksessa, Tuppence oli mukana Kansainvälistä Etsivätoimistossaa ja oli erikoistehtävissä sodan aikana. Teoksessa Eipä aikaakaan niin voi kauhistus parivaljakko ratkaisee lapsen murhat.

Ajallisesti sarjan viimeisenä kirjana on Kohtalon portti, jossa Tommy ja Tuppence viettävät vanhuuden päiviään.  Kohtalon portti oli Agatha Christien (1890 - 1973) viimeinen kirja, jonka hän kirjoitti ja saattoi loppuun. Meno on varsin verkkaista, mutta jos on lukenut aiemmat Tommy ja Tuppencet, tämä on hyvä ja palkitseva teos.

Tommy ja Tuppence ovat vanhoja mutta eivät kovin raihnaisia. He muuttavat, ja pakkaavat uudessa talossa kirjoja. Talossa olevista kirjojen punaisista alleviivauksista selviää, että "Mary Jordan ei kuollut luonnollisesti. Se oli yksi meistä ...".  Tommy ja Tuppence alkavat pöyhiä tätä ensimmäisen maailmansodan aikaista tapausta, sillä ilmenee, että myös kirjan omistanut Alexander Parkinson oli kuollut 14-vuotiaana. Mary Jordania epäillään saksalaisagentiksi, ja kuolemantapaus liittyisi laivastosalaisuuksiin. Jordan on kuollut sormustinkukkien syöntiin, ja se olisi ollut "vahinko" ...
Tommyn ja Tuppencen ostama talo on ollut aikoinaan Salaisen palveluksen tarkkailussa. Keinuhevosesta löytyy kiintoisia asiakirjoja, ja kohta tulee kuumat paikat, Tuppencea ammutaan kerran ja yritetään myrkyttää. Tommyn ja Tuppencen lisäksi perheen Manchesterin terrieri Hannibal on aktiivinen ja pelastaa Tuppencen hengen puremalla murhaajaa kahdesti.
Mary Jordanin murha selviää. Mutta vaikka menneisyyden murhaajat ovat kuolleet, aatteet ovat ikuisia ja uuden aatteen nimissä suunnitellaan uusia hirmutekoja.Tässä viitataan bakteeriaseen suunnitteluun.
Kirjassa viitataan monta kertaa Iso-Britannian EEC-jäsenyyteen ja sen aiheuttamaan politikan muutokseen, tai kirjassa puhutaan yhteismarkkinoista. Yhdistymisen tarkoitus on oivallettu hyvin jo 1973 eli "on luotava sivistysmaiden liitto sivistyneine aatteineen ja sivistyneine uskomuksineen ja periaatteineen". s.172.
Tommyn ja Tuppencen tytär Deborah tulee käymään ja tuo mukanaan kolme mukavaa lastenlasta 15-vuotiaan Andrewin, 11-vuotiaan Janetin sekä 7-vuotiaan Rosalien.

Agatha Christien Kohtalon portti on viimeinen Damen kirjoittama dekkari ja Tommy ja Tuppence -tarina. Päättöteoksessa on hieman haikea tunnelma, mutta luotaa myös tulevaisuutta. Teoksessa liitytään EEC:hen, kun nyt britit ovat jo eronneet EU:sta.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Agatha Christie: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus

Agatha Christie: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus, alkuteos: By the Pricking of My Thumbs, 1968, suomentanut Anna-Liisa Laine. WSOY 1975, sivumäärä 269.

Agatha Christie kirjoitti 1922 ensimmäisen Tommy ja Tuppence -seikkailun nimeltä Salainen vastustaja, se oli hauska, ja hieman romanttinen kirja, jonka lopussa pari avioitui.  Rikos yhdistää  (1929) koostui pienistä tarinoista mutta muodosti vakoilujännärin, pari sai kaksoset teoksen lopussa ja teoksessa Salomonin tuomio pari adoptoi orvoksi jääneen lapsen.

Agatha Christien Eipä aikaakaan niin voi kauhistus on sarjan neljäs osa, yhteensä Tommy ja Tuppence -teoksia julkaistiin viisi.  Agathan vanhetessa, myös Tommy ja Tuppence vanhenivat. Tommy ja Tuppence olivat hyvin moderni tasa-arvoinen pari, heidän avioliittonsa oli hyvin onnellinen, toisin kuin Agathalla itsellään. Nainen eli Tuppence on parin veturi, mutta Tommy pitää asiat raiteillaan ja on uskollinen ja rakastaa vaimoaan. Tommy on töissä valtion salaisessa palveluksessa. 

Tarinassa Tommy ja Tuppence ovat varttuneet (entisestään) ja menevät vanhainkotiin katsomaan Tommyn Ada-tätiä eli neiti Fanshawea. Tuppence tapaa samalla vanhainkodissa rouva Lancasterin, joka juo maitoa, puhuu kuolleista lapsista. Ada-täti kuolee luonnollisesti, ja rouva Lancaster on poistunut vanhainkodista. Ada-täti on saanut rouva Lancasterilta taulun. Tommy ja Tuppence alkavat etsiä taulussa olevaa taloa, jossa olettavat olevan kuolleita lapsia. Tuppence nuuskii, etsii ja häntä kopautetaan päähänkin ja lopussakin yritetään myrkyttää maidolla ja tappaa tikarilla.

Syyllinen ei todellakaan ole lapsirakas. Lapsia oli tapettu enemmänkin ja motiivina oli  ilmeisesti oma lapsettomuus, joka oli aiheutunut liian myöhäisestä tai itse tehdystä abortista. Lapsiin kohdistuvat rikokset olivat Christien 1960-luvun tuotannossa aika hallitsevia mainintoina tai tekoina esim Kurpitsajuhla. Tämä kirja ja siinä kuvattu naiivi pahuus on  minusta ahdistavaa.

Tästä on neiti Marple filmatisointi, joka oli minusta kirjaa huonompi. TV-toteutuksessa eniten haittasi se, että siitä oli otettu paras pois eli Tuppencen optimismi ja elämänilo sekä Tommyn ja Tuppencen lämmin välittäminen, yhteispeli ja -ymmärrys. 

Tuppence litki elokuvassa väkijuomia, Tommy oli jäykkä, häntä näytteli legendaarinen Anthony Andrews (s.1948) ja Tommysta oli tehty puiseva pömpöösinukke! Kuvan on alkunäytöstä, yhdistetty kuva ja teksti. Juoni meni kuin kirjassa, mutta neiti Marple on "pääosissa".

Sarja päättyy teokseen Kohtalon portti. Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Agatha Christie: Salomonin tuomio

Agatha Christie: Salomonin tuomio, alkuteos N or M? 1941, suomentanut Irmeli Ruuska, WSOY 1988, Sivumäärä 251.

Agatha Christie (1890 - 1976)  kirjoitti uransa alkutaipaleella vuonna 1922 ensimmäisen Tommy ja Tuppence seikkailun nimeltä Salainen vastustaja, se oli hauska, ja hieman romanttinen kirja, jonka lopussa pari avioitui. Rikos yhdistää jatkoi sarjaa lyhyillä jutuilla, josta yhteensä tuli vakoilutarina, sen päätteeksi Tuppence sai kaksoset. Agatha kirjoitti sarjaa vanhetessaan, ja myös Tommy ja Tuppence vanhenivat. Tommy eli Thomas Beresford ja Prudence olivat hyvin moderni tasa-arvoinen pari, heidän avioliittonsa oli hyvin onnellinen. Nainen eli Tuppence on parin veturi, mutta Tommy pitää asiat raiteillaan, on uskollinen ja rakastaa vaimoaan. Tommy on töissä valtion salaisessa palveluksessa.

Tarina Salomonin tuomio tapahtuu toisen maailmansodan aikaan. Tommy ja Tuppence haluaisivat olla maalleen hyödyksi, mutta joutuvat pyörittelemään peukaloitaan kotona. Tommy pestataan rutiinihommiin Skotlantiin, ja Tuppence jää kotiin neulomaan. Todellisuudessa molemmat päätyvät "vakoilutehtävään" eri henkilöllisyyksin hotelliin, johon on tiedustelutietojen mukaan soluttautunut saksalainen viidennen kolonnan agentti N tai M. Kirjan nimi tulee tästä auton alle "jääneen" agentin viime korahdukseta N tai M. San Susie. Hotellin nimi on Sans Suchie ja siellä on "karikatyyrisiä" henkilöitä, joista yksi on saksalaisten agentti. Hotellissa ja sen läheisyydessä vaikuttavat hotellin johtaja Sheila Perenna, rouva O'Rourke, lihava nainen, jolla on (pienet) viikset, majuri Blechley, saksalainen kemisti Carl von Deinim, ikäneito Minton, rouva Sprot, jolla on mukanaan pieni lapsi, herra ja rouva Cayley sekä komentaja Haydock, myös Tommyn ja Tuppencen pomo Carter on lähistöllä useimmin onkimassa.

Tämä on minusta Tommyn ja Tuppencen paras tarina. Tarinan teemat ja miljöö ovat toisen maailmansodan alusta. Britanniaa tuntuu vaivaavan jopa saksalaismielisyys ja fasismi, myös pasifismi ja aseista kieltäytyminen mainitaan. Asia muuttui kun Winston Churchill valittiin pääministeriksi Chamberlainin erottua, Englanti joutui 1940 kestämään yksin Saksan aggression Ranskan kukistuttua.

Hotellin epäilyksiä täynnä oleva arki on humoristista. Molemmat Tommy ja Tuppence joutuvat liemeen, mutta selviävät. Meno on varsin vallatonta, mutta teoksen ydin on varsin murheellinen, josta seuraavassa analyysia.

Kirjan nimestä, sisältää rankkoja juonipaljastuksia
Kirjan nimi tulee Raamatun Salomonin tuomiosta. Salomonin tuomiota on avattu myös täällä jossa kuningas Salomon selvitti  riidan kahden naisen välillä lapsesta "uhkauksella halkaista lapsi". Naisten reaktiosta selviää, kumman lapsi todellisuudessa on.

Tässä Salomonin tuomiossa eräs päähenkilö eli Betty, pieni leikkivä lapsi "kaapataan". Rouva Sprot, joka väittää lasta omakseen, on kirjassa agentti ja lapsi on hänen rekvisiittaansa. Pikku-Bettyn puhetta ja leikkejä raportoidaan paljonkin. Lapsi ei puhu mitään englantilaisten ymmärtämää kieltä, kaikki laittavat sen nuoruudeen tiliin. Lapsen äiti on kuitenkin puolalainen. Oikea äiti ja lapsi saadaan ahdistetuksi jyrkänteelle. Eräs saksalaisten agentti ei uskalla ampua, sillä lapsi voisi kuolla. Sen sijaan rouva Sprot ampuu kylmästi äidin, sillä hänen pitää surmata oikea äiti, koska lapsi ei ole rotta Sprotin. Hän ei myöskään pelkää ampua lasta. Betty selviää, oikea äiti valitettavasti ei. Rouva Sprot saa ansionsa mukaan lopussa. Analysoimalla Salomonin tuomion luonteen, olisi rouva Sprotin petturuus tullut heti ilmi. Tuppence kylläkin viittaa Salomonin tuomioon, Tommylle pitää asia vääntää rautalangasta. Itse pääkonnat ja koukerot ovat muualla, myös lastenloruja ja lastenkirjoja käsitellään.

Betty on ollut kiintynyt Tuppenceen. Tommy ja Tuppence adoptoivat lopussa lapsen. Tommyllä ja Tuppencella on jo aiemmin kaksoset Derek ja Deborah. Kaksoset ovat tahollaan sodassa. Deborah on myös mukana juonessa.

Tommyn ja Tuppencen Salomonin tuomio on hauska, jännittävä ja traaginen laatudekkari.

Sarja jatkui vuonna 1968 dekkarilla: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Agatha Christie: Rikos yhdistää

Agatha Christie: Rikos yhdistää, WSOY 2014, alkuteos Partners in Crime 1929 sivumäärä 291.

Agatha Christie kirjoitti 1922 ensimmäisen Tommy ja Tuppence -seikkailun nimeltä Salainen vastustaja, se oli hauska, ja hieman romanttinen kirja. Tämä jälkeen pari meni naimisiin. 

Tuppence on pitkästynyt kuuden vuoden avioliiton arkeen, ja haluaa seikkailua. Tommy on valtion salaisessa palveluksessa ja siitä kertoo teos Rikos yhdistää. Se on hauska kirja, samanhenkinen kuin Salainen vastustaja, mutta tässä teoksessa on viisitoista Tommy ja Tuppencen  lyhyttä kertomusta. Pari alkaa Tommyn esimiehen Carterin toiveesta pyörittää Kansainvälistä Etsivätoimistoa. Tommy esiintyy Theodore Bluntina ja Tuppence, joka on innostunut laajentamaan asiakaskuntaa, neiti Robinsonina. Koko kirja on hauska ja kiipelissäkin ollaan pilke silmäkulmassa. Carter haluaa käsiinsä toimistoon tulevat siniset kirjekuoret, joissa on venäläinen postimerkki. Kirjekuoressa on postimerkin alla numero 16. Ensimmäisestä sinisestä kirjeestä tulee jo vaikeuksia Tommylle ja Tuppencelle, kun valepoliisit saavat heidät satimeen. Tommy ja Tuppence höynäyttävät  näitä valepoliiseja, jotka ovat vakoilijakonnia, joiden verkoston Carter haluaa lukkojen taakse.

Parasta Tommy ja Tuppence tarinoissa on positiivinen ote.  Tommyn ja Tuppencen apuna häärää Albert. Ilmeisesti kaikilla on punertava tukka. Tarinoissa yhdet rakastavaiset saatetaan yhteen, kadonneen vaimon arvoitusta selvitetään. Helminauha, joka on piilotettu saippuan sisälle, löydetään. Viimeisessä tarinassa löydetään päävakoilija ja tämä "vakoilijoiden jakelukeskus" voidaan laittaa kiinni.

Agatha Christie on kirjoittanut kaikki tarinat siten, että tarinalla on esikuva muualta:

Alkuosassa kirjaa Tommy ja Tuppence pohtivat, pitäisikö kirjoittaa Arthur Conan Doylelle, siis Sherlock Holmesin kirjoittajalle ja myöhemmin he lukevat Baskervillen koiraa, ja sanovat välillä "rakas Watson". Tarinassa Nainen katoaa, Tommy ja Tuppence ratkaisevat  Gabriel Stavansonin vaimon katoamisen. Mies on ollut kaksi vuotta naparetkellä, ja saapuu aiemmin. Stavansson inhoaa lihavia naisia. Vaimo on pulskistunut miehen poissaolon aikana, ja on laihdutusklinikalla. Tommy ja Tuppence sanailevat, että "suorastaan säkenöivää rakas Watson". Tämä juttu jäljittelee Sherlock Holmes seikkailua Lady Frances Carfax katoaa. Holmes ja Watson seuraavat kadonnutta Lady Francesia ja syyllinen on huijarilähetyssaarnaaja, joka tyhjentää naisten pankkitilit. Lady Francesiä yritetään murhata sulkemalla hänet huumattuna ruumisarkkuun. Tommy ja Tuppence viittaavat myös kokaiiniin, jota Holmes ajoittain käyttää.

Kuninkaan leikkaaminen -juttu viittaa kirjailija Isabel Ostranderiin, jolla on salapoliisit Tommy McCarty ja Denis Riordan.

Pettämätön alibi -tarina on kunnianosoitus Freeman Wills Croftsille, ja hänen luomalleen poliisitarkastaja French -hahmolle

Agatha kujeilee itsensä kanssa. Kun pääkonna 16, otetaan kiinni, hän puhuu numero neljästä, joka viittaa hänen omaan teokseensa Neljä suurta. Jutussa todetaan lisäksi, että 16 on 4 potenssiin 2, ja
Tommy sanoo Tuppencelle "Mon ami" , Hastings aivan kuten Poirot ja puhutaan pienistä harmaista aivosoluista. Aiemmin hän puhuu Tuppencelle "mon amie" ja käytä pieniä harmaita aivosoluja.

Lisäksi viitataan halusta siirtyä kurpitsan viljelijäksi, kuten Hercule Poirot teki teoksessa Roger Acroydin murha.

Rosvoja on kiva ottaa kiinni, mutta lopussa Tuppence puhuu isommasta haasteesta eli 'meidän vauvastamme'. Tuppence saikin peräti kaksoset eli Derekin ja Deborahin.

Agatha Christie jatkoi aina toisinaan Tommyn ja Tuppencen seikkailuja, ja aviopari vanheni ajassa. Pariskunnassa Tuppence on moderni, itsenäinen nainen ja parin veturi, mutta Tommy pitää asiat raiteillaan.

Salomonin tuomio dekkarissa eletään toista maailmansotaa ja kaksikko yrittää paljastaa saksalaisen salaisen agentin hotellissa. Agentti on kaapannut lapsen rekvisiitakseen. Lopussa Tommy ja Tuppence adoptoivat lapsen, koska lapsen oikea äiti kuolee vakoilijan luodista.

Lapsiin liittyy myös dekkari Eipä aikaakaan niin voi kauhistus. Tämä seikkailu alkaa, kun Tommy ja Tuppence menevät vanhainkotiin katsomaan Tommyn Ada-tätiä eli neiti Fanshawea. Parivaljakko selvittää lapsimurhia. Rankka kirja.

Sarja jatkui Salomonin tuomiolla, ja Dekkarilla Eipä aikaakaan niin voi kauhistus. Ajallisesti viimeinen Tommy ja Tuppence -kirja on  Kohtalon portti, jossa Tommy ja Tuppence viettävät vanhuuden päiviään. Se on myös viimeinen Christien kirjoittama dekkari vuodelta 1973, Agatha Christie kuoli 12.1.1976.

*****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Agatha Christie: Salainen vastustaja

Tämä postaus sisältää linkit tai arviot kaikkiin julkaistuihin Tommy ja Tuppence -kirjoihin


Agatha Christie: Salainen vastustaja, WSOY, 1993, toinen painos, 294 sivua, alun perin, The Secret Adversary, 1922.

Agartha Christien Salainen vastustaja on ensimmäinen Tommy ja Tuppence -tarina. Teos alkaa Lusitania matkustaja-aluksen uppoamisesta. Tämä tapahtuu ensimmäisen maailman sodan aikana 1915. Jane Finn niminen nainen saa salaiset paperit, määräyksenä viedä ne turvaan USA:n konsulaattiin. Sodan jälkeen paperit ja Jane Finn ovat kadoksissa. Englannissa taas on poliittisesti arka tilanne eräiden radikaalinen ryhmien saadessa rahoitusta vallankumoukseensa. Papereita havittelevat sekä hallituksen salainen poliisi, että sabotöörien "kätyrit", joita johtaa salainen vastustaja herra Brown.

Pääpari on siis Tommy ja Tuppence. Tommy on sodan käynyt nuori mies, oikealta nimeltään Thomas Beresford. Tuppence eli neiti Prudence Cowley voisi muistuttaa hieman Agathaa, sillä Tuppence oli sairaanhoitajana sodan aikana, eikä erityisemmin viihtynyt, moderni nainen, jonka mielestä ei ole ”säädytöntä pitää lyhyttä hametta ja polttaa” s.15. Tuppence on parin veturi, eli Tommy on sitten se raiteilla pitäjä. Tuppence ottaa aviomiehekseen Tommyn, ehkä rakkaudestakin mutta myös "pelin" vuoksi, minusta kummallinen motiivi, mutta jokainen vastaa avioliitoistaan. Tuppencella olisi toki muitakin ottajia kuin Tommy. Tuppencen nimellä leikitellään, prudence tarkoittaa varovaisuutta, Tuppence allekirjoittaa kirjeen twopence:nä, joka on viesti Tommylle, että kirjeessä on ansa, luulisin, kirjassa ei kaikkea selitetä. Tommyn setä käyttää Tuppencesta lopussa termiä "heitukka", Tuppence tajusi myöntää olevansa juuri sellainen, vaikkei olekaan :)

***

Teos on Christien alkupään tuotantoa, siinä on paljon tulevia elementtejä. Tommy on ollut Mesopotamiassa ja Egyptissä ja sivulla 54 tavataan tarkastaja Japp. Teos ei ole vielä parasta Agathaa, mutta viitteidensä takia viihdyttävää luettavaa. Minusta teoksesta tuli mieleen myös aikainen Poirot-kirja Neljä suurta. Lukunautinto meni hieman pilalle, kun arvasin pääkonnan miltei heti

***

Tommy ja Tuppence ovat minusta kuin rohkelikkokaksikko, perustavat rahapulassaan Nuoret seikkailijat yrityksen ja syöksyvät päätäpahkaa ampiaispesään, missä numeroidut konnat, vieraan vallan agentit kolauttelevat Tommylta tajua, mutta se ei intoa pienennä., kuten ei tainnutu taikakaan tehonnut Potteriin, Weasleyhyn eikä neiti Grangeriin. Juonen kuljetus on yhtä sattuman rikastamaa kuin rohkelikkojen lento Tylypahkassa. Kolmantena etsivänä touhuaa Tuppenceen ihastunut Julius, Janen serkku.  Jane Finniä siis etsitään, aluksi konnilla on peiteyrityksenä Esthonian Glassware, eli sopii hyvin Jane Finnin etsittäväksi. "Jaana Suomalaista" ei heti löydy, mutta "eestiläinen lasifirma" katoaa kuin näkymättömyysviitan nielaisemana. Tommy varjostaa ja keplottelee itsensä konnien salaiseen kokoukseen. Kokouksessa konnilla on numerot, kuin konsanaan James Bondissa (kirjoissa) noin 30 vuotta myöhemmin. Tuppence pestautuu sisäköksi erään konnattaren palvelukseen, ja hänen hotellihuoneeseen ramppaa venäläistä kreiviä, ja monta muuta vehkeilijää. Rohkelikkokaksikkoa kopautellaan päähän, kuin konsanaan tainnutustaikoja jaetaan velhomaailmassa; avadra kedavra -loitsulla pääkonna raivaa pikkukonnia tieltään. Eräs pikkukonna on vielä basiliskimainen.
Loppuun leivotaan onnellinen loppu, jossa jokainen rohkelikko saa puolison ja rahaa. Mukava kirja, jossa on myös huumoria ja hauskoja tilanteita. Kerronta menee eteenpäin vaarallisilla vesillä vain pintakarikoita kolkutellen.

Onnella, tuurilla ja innokkuudella arvoitukset ratkeavat, ja konnantyöt katkeavat.

***
Mahtoiko Agatha olla Torquayn tory? Suunnitteilla teoksessa on levottomuuksia ja bolshevikkien vallankumous. Vältän poliittisia kannanottoja blogissani, mutta tämä teema on keskeinen rikoksen motiivina. Eri konnien taustoja luetellaan. Ajankuva heijastuu tähän hyvin, sillä vallankumousta toivottiin idästä, ja teoksen mukaan rahoitettiin. "pystyisi tekemään vallankumouksen kolmessa maassa yhtaikaa, jos haluaisi", s.207  ja halusi, mutta ensimmäinenkään ei onnistunut. Tästä nimenomaisesta henkilöstä annetaan brittiläisittäin luuserin kuva "oli kurja fyysinen pelkuri" s.244 ja myöhemmin "vallanmoukselliset pidätte ihmiselämää halpa-arvoisena ... mutta ei pidä paikkaansa kun kysymys on omasta elämästä" kaveria suomitaan  sanan säilällä monestikin. Eli tämän kirjan perusteella on mahdotonta sanoa, kannattiko Agatha toryja vai whigejä.
***
Hyvin englanlantilainen teos, ja hyvin minusta isänmaallinen, luultavasti levottomuuksia ja lakkoja oli, mutta ei sen enempää. Vaikka Tommy ja Tuppence ovat köyhiä ovat he eteenpäinkatsovia, optimistisia nimeenomaan isänmaan ystäviä.
***
Teoksessa pohditaan tätä nero -- hullu -akselia, mikä on monessa James Bond teoksessa esimerkiksi Tohtori Ei:ssä.  Eräästä henkilöstä puhutaan "lainopillisena nerona, mutta inhimillisenä osterina", ja toisaalla supliikki- ja seuramiehenä eli hänen kuvailunsa on hieman ristiriitainen luultavasti osteri ei juuri puhu small talkia, johtuu siitä, että Agatha ei ole halunnut paljastaa konnaa liian aikaisin, joskin minulle selvisi henkilön luonne heti hänen toisessa esiintymisessään.
***
Kyseinen kirjan kansi on minusta karsea, mutta alla oleva kansi on hieno

Agatha Christie julkaisi Tommysta ja Tuppencesta lyhytjuttuja 1929, hauska kirja blogattu  => Rikos yhdistää

Sarja jatkui teoksella => bloggaus Salomonin tuomio 

Toiseksi viimeinen osa on  Eipä aikaakaan niin voi kauhistus. A

Ajallisesti viimeisenä kirjana on Postern of Faith suomeksi  Kohtalon portti, jossa Tommy ja Tuppence viettävät vanhuuden päiviään. Se on myös viimeinen Christien kirjoittama dekkari.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.