Näytetään tekstit, joissa on tunniste tasa-arvo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tasa-arvo. Näytä kaikki tekstit

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Minna Canth: Hanna

Minna Canth: Hanna, 1886.

Bloggauksessa tavoittelen nykykieltä.
Minna Canthin Hanna kertoo nimihenkilönsä Hannan nuoruudesta ja aikuistumisesta. Hanna varttuu perheessä, jossa isä kamreeri Mellin vetää paljon viinaa, ja äiti saa välillä miehensä nyrkistä. Hannan isä on kylläkin koulutettu ja toimii kamreerina, mutta elää miesten seurapiirielämää, missä rehvastellaan miesten juttuja, mässäillään liharuokia ja juopotellaan. Naiset ovat kotona nyrkin ja hellan välissä, tosin Hannan kotona on lauma piikoja, joille syntyy aviottomia lapsia,.

Hanna on herkkä tyttö, ja hän varttuu kotona yhdessä pikkuveljensä Jussin kanssa. Jussi on villi, mutta Hanna on nynny. Jussi keppostelee, polttaa tupakkaa, eikä häntä laiteta aisoihin, kuten Hannaa. Tuolloin tyttöjä kasvatettiin ankarammin kuin poikia.

Hanna käy tyttökoulua tyttöluokassa ja tyttöjen aineita lukien. Poikalyseon pojat piirittävät tyttökoululaisia. Hannaa ympärille hiipii Woldemar, ja Hannan bestiksen Olgan ympärillä pörrää Tirri. Isä ja äiti pitävät Hannan menoista tiukkaa kuria, mutta laskiaistanssiaisissa, ja kesällä maalla tytöt ja pojat tapaavat toisiaan. Olga on ihastunut Tirriin, ja Hanna Woldemariin, joka kirjoittaa Hannalle runon. Olga on omapäinen ja räväkkä, Hanna on tyttöjenkin joukossa hiljainen hissukka. Tuolloin uskaliasta oli ottaa kengät pois. Meno on kuitenkin aika viatonta: pojat eivät saa pesää, pusuja eivätkä edes halauksia.

Hanna käy päättöluokan loppuun. Tyttöjä on aloittanut 25, ja enää on jäljellä 11 tyttöä. Johtajatar hehkuttaa tyttöjen hyvää yhteishenkeä, ja kehuu, että pastori opettaa tytöille filosofiaa. Nykyisin itsestään selvyyksiä, tuolloin se, että tytöille opetettiin luonnontieteitä, tai filosofiaa ,oli mullistavaa.

Hanna jää sivuun kaveripiiristä, jonka yhteishenki ei vaikuta hyvältä. Olga kertoo Hannalle, että Woldemar ei pidä Hannasta, ja myöhemmin Olga ja Woldemar menevät kihloihin ja myöhemmin naimisiin.

Hanna haluaisi opettajaopistoon, tai kotiopettajaksi, mutta isän mielestä se sopii vain vanhallepiialle, mikä Hannasta tuleekin. Hanna hissuttelee kotona, ahdistuu isän juopotteluista. Hanna saa paniikkikohtauksia kutsuilla. Isä koittaa naittaa Hannaa Vaajasalon Sassalle, mutta Hanna torjuu tämän, sillä Sassalla on ollut naisia, ja hän juopottelee. Isän mielestä Sassa olisi hyvä valinta, sillä miehellä massia on. 

Olga tyrkyttää Hannalle ylioppilas Salmelaa, joka on idealisti kuten Hanna. Nuoret tapailevat, ja suhde etenee jopa suudelmaan, ja siihen että Hanna saa kuulla Salmelan etunimen.
"Salmela veti hänet luokseen ja Hanna salli sen tapahtua. Hän oli puolipyörryksissä, sisällinen outo, kummallinen häiriötila, sielun ja ruumiin voimakas kuohahtaminen vei häneltä sillä hetkellä tiedon ja tunnon. Hän heräsi vaan hiukan, kun Salmela painoi huulensa hänen huuliaan vasten, kohotti siinä silmäluomiaan ja tapasi miehisen, oudosti kiiltävän katseen ja pingoittuneet kasvot. Häntä vähän pöyristytti; peljästyen hän painoi silmänsä umpeen ja tunsi samassa jotain vierasta ja kylmää. Kummastuksella hän kysyi itseltään mitä se oli, miksi hänen katseessaan juuri semmoinen outo ja vastenmielinen kiilto ilmestyi. Mutta ei hän sitä kauan joutunut ajattelemaan. Salmela oli täynnä riemuavaa onnea, sulki hänet syliinsä yhä uudelleen niin väkevillä käsivarsilla, että oli vähällä rutistaa hänet ja suuteli rajusti poskia, huulia, kaulaa. Hannalta putosi jo hattu maahan ja hiukset menivät epäjärjestykseen. Mutta hän oli onnellinen itse ja onnellisempi vielä Salmelan onnesta. Sitten he harjoittelivat sanomaan toisiaan sinuksi ja ristimänimeltä. »Kalle"

Kalle Salmela opiskelee papiksi Helsingissä ja käänne tapahtuu, kun Kallen serkku Elma muuttaa Kallen asuntoon. Serkku on herkku, ja Hanna unohtuu. Hanna ei valuta kyyneliä ja isäkin ottaa asian kevyesti
»Ei Hannalla tule hätää olemaan, vaikka vanhaksi piiaksikin jäisi», sanoi isä kerran hyvällä tuulella ollessaan, »onpa hänellä pensiooni minun jälkeeni. Ei se tosin suuri ole, mutta naiset tulevat niin vähällä toimeen.»

Minna Canthin Hanna on kuvaus tyttöjen kasvatuksesta 1800-luvulla. Säätyläistyttöjen vapaus on näennäistä. Hanna viittaa suoraan Runebergin Hannaan, jonka ei pitänyt naida perheen ehdokasta, vaan sai valita. Canthin Hanna jää varmasti omasta tahdostaan vanhaksi piiaksi. Kirja tarkastelee samaa tilannetta kuin Juhani Ahon Papin tytär, jossa Elli mukautuu äitinsä tahtoon, ja menee naimisiin Mikko-pastoriin kanssa. Mikko on maanläheinen ahkera juntti. Elliä kiinnostaa enemmän Mikon kaveri gigolo Olavi Kalm. Juhani Aho jatkoi Ellin tarinaa teoksessa Papin rouva, jossa paljastuu, että Ellin avioliitto on onneton, eikä Elli tunne itseään onnelliseksi. Olavi Kalm tulee kuuden vuoden päästä kesäksi Mikon vieraaksi. Olavi ja Elli kuhertelevat, mutta Elli ei anna pesää Olaville. Olavi ei pohjimmiltaan rakasta Elliä, eikä viihtyisi maanseudun rauhassa.

Minna Canthin kuvaama Hanna ei valitse onnetonta avioliittoa, vaan jää kituuttamaan vanhanapiikana eläen varjoelämää.

Kelpo novelli.

****
Minna Canth (1844 - 1897) syntyi Tampereella 19.3 ja oli nimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson. Perhe muutti vuonna 1853 Kuopioon.  

Minna Canth avioitui ja hänellä oli seitsemän lasta, ja jäi leskeksi 1879. Minna Canth  kuoli 53-vuotiaana sydänkohtaukseen vuonna 1897. Canthin esikoisnäytelmä oli MurtovarkausKuopiossa on Minna Canthin kotitalo.
Minna Canth käsittelee teoksissaan usein naisen asemaa aviolitossa ja sen ulkopuolella, ja köyhyyttä.

Minna Canth bloggauksiani
Anna Liisa TÄÄLLÄ
Työmiehen vaimo  TÄÄLLÄ
Papin perhe TÄÄLLÄ
Köyhää kansaa TÄÄLLÄ
Salakari Täällä
Agnes Täällä

Luin tämän Gutenbergissä, joten osallistun Gutenberg haasteeseen.

torstai 19. maaliskuuta 2020

Minna Canth: Agnes


Minna Canth: Agnes, 1892.

Minna Canthin Agnes on pitkä novelli, joka kertoo Agnes Wertherin vierailusta pikkukaupungissa. Tarinan minäkertoja on Liisi Reijola, jonka luokalla Agnes oli ollut. Liisi ihaili Agnesia, joka oli nätti ja hyväkäytöksinen. Huhutaan, että Agnes on mennyt ruhtinattarelle seuranaiseksi Pietariin ja liikkuu seurapiireissä. Liisi on mennyt naimisiin ja saanut kolme lasta Antti (4 v), ja Aino sekä Lyyli. Liisin mies Antti on asioitsija (ei talonpoika, kuten jossain väitetään Anttia kyllä verrataan talonpojaksi).

Juoni on hyvin yksinkertainen. Agnes on pitkästynyt, ja vähättelee pikku paikkakunnan nurkkakuntaisuutta, suomalaisuusaatetta, ja kehuu oopperaa. Agnes vierailee Reijoloilla ja  kiusoittelee Anttia, joka ihastuu Agnesiin. He alkavat viettää aikaa hyvin intensiivisesti. Liisi tunnistaa itsessään mustasukkaisuutta ja raivoa. Antti ja Agnes tekevät ratsastusretkiä, ja veneilevät. Liisin mustasukkaisuus kasvaa. Hän kuitenkin näyttää rajoja Antille. Antti tuskin pääsee Agnesin kanssa intiimimpään kanssakäymiseen. Agnes pitkästyy. Liisi tapaa Agnesin, joka röyhistelee elämäntavallaan. Hän ottaa kenet haluaa, ja elää hetkessä. Hän kehuu, että Pietarissa oleva mies elättää hänet, ja he lähtevät Italiaan. Naimisiin ei olla menossa, koska mies on jo naimisissa. Agnesin mielestä Liisi on tekopyhä moralisti. Liisi ei suutu, vaan ihmettelee, miksi Agnesilla ei ole ystäviä, ja miksi hän elää kuin elää.

Liisi: "Agnes, eikö sinulla enää ole muistoakaan jäljellä entisistä oikeuden käsitteistä?".
Agnes: "Sanopas, hyvä moralisti, eroanko suurestikin niistä naisista, jotka pitävät itseään miltei pyhimyksinä siveellisessä suhteessa? Minä otan vaan niin kauvan kuin minulle vapaasta tahdosta annetaan, he taas valvovat etuaan ja vaativat että mies sitoutuu heitä elättämään koko ikänsä, vaikk'ei hän enää heistä välittäisi rahtuakaan. Sehän minusta taas todenperästä häpeällistä olisikin."

Novellin jännite on se, saako Agnes Antin pään sekaisin, ja saa, mutta Liisin reaktio saa Antin tolkkuun, Agnes pitkästyy. Isompi teema on kahden erilaisen naisen Liisin ja Agnesin kohtaaminen. Agnes on nätti, tyylikäs maailmaa nähnyt kaunotar. Liisi on kolmen lapsen perheen äiti. Agnes on itsevarma, mutta sisämmässään tyhjä. Liisi kokee elämän rikkautta, ja näkee elämän merkityksellisyyden. Luultavasti Agnesilla ja Antilla ei ole fyysistä suhdetta, hehän eivät ole lainkaan samalla tasolla. Vaikka Antti olisi päässyt Agnesin pesälle, luultavasti Liisi olisi antanut Antille senkin anteeksi. Agnes on hyvin kopea, ylimielinen ja ilkeä. Liisi on vilpitön, ja vieraanvarainen, vaikka Agnes leikkii hänen aviomiehellään. Liisi tajuaa, että Agnes on pinnallinen seurapiirihuora ja hän arvokas kotirouva.

Kelpo novelli.

****
Minna Canth (1844 - 1897) syntyi Tampereelle 19.3 ja oli nimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson. Minna Canth avioitui ja hänellä oli seitsemän lasta. Canth jäi leskeksi 1879, ja julkaisi esikoisnäytelmänsä Murtovarkaus 1883,  ja kuoli 53-vuotiaana sydänkohtaukseen vuonna 1897.
Minna Canth käsittelee teoksissaan usein naisen asemaa aviolitossa ja sen ulkopuolella, ja köyhyyttä.

Elämme nyt 19.3.2020 pandemia-aallon alkutahteja. Tartuntataudit Minna Canthin aikana olivat yleisiä ja tappavia, varsinkin katovuosina kuolinsyitä olivat keuhkotauti, isorokko, tuhkarokko, lavantauti, punatauti, pilkkukuume ja kurkkumätä. Vuonna 1868 kuoli 137 700 suomalaista pelkästään toukokuussa kuoli 25 200 suomalaista, väkiluku oli 1867 1,8 miljoonaa asukasta. Toisen maailmansodan kynnyksellä 1930-luvulla miesten keski-ikä oli 53 vuotta ja naisten 59 vuotta.

Minna Canth bloggauksiani
Anna Liisa TÄÄLLÄ
Työmiehen vaimo  TÄÄLLÄ
Papin perhe TÄÄLLÄ
Köyhää kansaa TÄÄLLÄ
Hanna TÄÄLLÄ
Salakari Täällä