Mankellien välillä luen ruotsalaisen Camilla Läckbergin minidekkarin 108 tiiivistä sivua.
Juoni on yksinkertainen: Liljecronan suku on menossa viettämään joulua saaressa olevaan täyshoitolaan. Suvun patriarkka upporikas miljardööri Ruben, joka pyörätuolistaan piikittelee raha-asioissaan epäonnistuneita sukulaisiaan, siemaisee myrkkyä, kuolee, ja siirretään kylmiöön. Lumimyrskyn keskellä saaressa paikalla oleva poliisi Martin Molin, erään läsnäolijan poikaystävänä joutuu ratkaisemaan murhaajan. Tilanne mutkistuu, kun kaikki yhteydet saareen ovat poikki.
Teos on lyhyt, eikä siinä ole lukuja, eikä tyhjiä sivuja. Kerronta lähtee napakalla esittelyllä, ja jokaisella on raha-asiat sen verran solmussa, että motiivissa löytyy, kun pappa uhkailee sukuaan testamentin muutoksella .
Epäiltyjä näyttäisi olevan vainajan kaksi lasta, kaksi miniää, ja edellä olevien neljä lasta, lisäksi paikalla ovat täyshoitolan pitäjät ja poliisi. Poliisi on varsin nynny, jolla ei ole auktoriteettia ottaa tilannetta haltuun, teos matelee kohti päätepistettä, jossa mysteeri ratkeaa.
Salapoliisin pitäisi olla riittävän särmikäs, ja monella salapoliisinerolla on adjutanttinaan, hieman hidasälysempi mutta muuten mukava lajitoveri
Teos on velkaa loppuratkaisunsa Sherlock Holmesin seikkailuille, jota tukee lyhyt mittakin.
Teos sinäänsä ei ollut kovinkaan antoisa, mutta loppuratkaisusta erityisesti pidin, ja jos loppu on hyvin, niin kaikki on hyvin.
