Mario Puzo: Viimeinen kummisetä, alkuteos The Last Don 1996, suomentanut Pirkko Biström, WSOY 1996, sivumäärä 446.
Mario Puzo (1920 - 1999) on kuulu amerikkalainen kirjailija etenkin mafiaromaanista Kummisetä joka julkaistiin vuonna 1969, ja filmattiin 1972. Kummisedän jatko-osat filmattiin vuosina 1974 ja 1990, Puzo käsikirjoitti filmit yhdessä Francis Ford Coppolan kanssa.
Viimeinen kummisetä -romaani on Puzon paluu menestystrilogiansa juurille, pitkä kolmen sukupolven kertomus viimeisen kummisedän Don Domenico Clericuzion pyrkimyksistä saada pysyvä rauha Santadioita vastaan riehuneen sodan jälkeen. Tarina alkaa kummisetä Don Domenico Clericuzion maatilalla pidetyistä tuplaristiäisistä. Kastettavina on Donin tyttären Rose Marien poika Dante ja sisarensa pojan Pippi de Lenan poika Croccifixio jota kutsutaan myöhemmin Crossiksi. Don järjestää tapaamisia ja jakaa etupiirit yrittäen luopua laittomasta toiminnasta ja sulautua tavalliseen yhteiskuntaan. Helppo päätös, mutta mahdoton toteuttaa sillä "kerran mafioso - aina mafioso". Valtataistelu ja verikosto jatkuvat sukupolvesta toiseen, eikä Don saa ristiäisten jälkeen lopullista rauhaa.
Teos on rakennettu niin, että riitasointujen alkunuotit on vaiennettu ristiäisissä, eikä niitä paljasteta lukijallekaan. Riidan siemenet itävät, valtataistelu repeää ja veri pulppuaa, kun Dante ja Croccifixio ovat nuoria aikuisia. Tällöin paljastuu, mitä Santadio-sodassa on tapahtunut.
Minusta tuntuu, että Mario Puzo on halunnut kirjoittaa alkuperäisen kummisetämäisen kirjan, mutta täydellisemmän, jossa on monen sukupolven tarinaa mutta erilaisella lopulla.
Kirjassa on paljon henkilöitä mutta Puzo vie tarinaa ja henkilöitä ammattitaidolla sujuvasti eteenpäin ja jännitys nousee loppua kohti piinaavaksi. Kirjan teksti soljuu eteenpäin kiinnostavana. Pax Domenicoon kuului etupiirien jako. New Yorkissa Danten ja Crossin ristiäisissä New York jäi donin pojille, ja Las Vegasin Xanadu-hotelli uhkapeleineen Alfred Gronenveldin hoitoon, hän omistaa Xanadusta 51% ja Clericuziot 49%
Puzo taustoittaa ihmiset ja paljon on samantapaisia tapahtumia kuin Kummisetä-kirjassa ja varsinkin Kummisetä 2:n elokuvaversiossa. Kirjassa kuvataan elämää Las Vegasissa. Osavaltiosta on valittu lahjottu senaattori, pelikasinoiden maailma on raadollinen, mutta niin myös Hollywoodin filmistudioiden filmikiemurat. Oikeudenkäyntejä kuvataan, niissä pelottelemalla todistajia ja valamiehiä otetaan oikeus omiin verisiin käsiin. Lopussa nuori polvi selvittää isiensä ja isoisiensä synnit, ja veri vuotaa valtoimenaan.
Mario Puzon Viimeinen kummisetä on mafiaromaanien ystäville nautittava Puzon kirjat summaava täyteläinen ja raaka romaani, jonka loppui antaa toivoa.
Juonesta ja henkilöistä
Keväällä 1965 kastetaan Donin tyttären ja Jimmy Santadion poika Dante Clericuzio, sekä Donin sisarenpojan Pippi De Lenan Croccificio. Pippi De Lena siirtyy Las Vegasiin Alfred Groneveltin oikeaksi kädeksi, mutta on samalla Clericuzion perheen ykkösvasara. Pippillä on kaksi lasta Cross ja Claudia, joka Pippin avioeron myötä, menee äidin kasvatettavaksi. Claudia on käsikirjoittajana Hollywoodissa suurelokuva Messalinassa, jonka naispääosassa on kaunis ja taitava Athena Aquitane. Athenan mennessä Oscar-tilaisuuteen häntä uhkaa tämän entinen mies Boz Skannet. Athena pelästyy ja kieltäytyy , ja vetäytyy Messalinan kuvauksista. Claudia pyytää veljensä apua. Cross on aikuinen ja toimii puolestaan Groneveltin oikeana kätenä Xanadu-hotellissa. Groneveltin kuoltua Cross perii Groneveltin osuuden. Cross pyörittää kasinoa, ja ottaa korkea-arvoisia pelureita vastaan ja hoitaa välin perheen asioita. Cross tapaa Athenan ja rakastuu ensimmäistä kertaa elämässään.
Puzo pursottaa juoneen paljon sivuhenkilöitä ja tapahtumia, välistä viedään Clericuzion pinnan alla muhivaa valtataistelua eteenpäin. Ensin perhe joutuu eliminoimaan FBI:n todistajansuojeluohjelmaan siirtyvän pariskunnan, myöhemmin murhia tulee lisää, ja kaikki päättyy suureen kaksitaisteluun.
Kirjassa on juonen lisäksi vakavia teemoja ja tapahtumia. Siinä puhutaan autismista, studioiden mielivallasta, poliisien lahjomisesta, ja valamiehistön pelottelusta. Jim Losey on ollut hyvä poliisi, mutta hän on rasistinen. Poliisien palkka on pieni, joten Losey alkaa ottaa suuria summia Clericuzin perheeltä, ja lopussa varsinkin Dante käyttää häntä likaisiin töihin.
Luin kirjan toiseen kertaan, ja tarina kesti uusintaluvun hyvin. Osan runsaasta juonesta olin unohtanut, joten en sitä tuohon laita, sillä kirjassa käänteitä ja tapahtumisa riittää.
Clericuzioissa yhdistyy borgiamainen julmuus, machiavellimäinen oveluus, vankka yhdysvaltalainen liikemiesvaisto. Heidän maailmassaan hyveet palkitttiin, loukkaukset kostettiin, mutta elannon saaminen taattiin.
